Juha kasvatti kuusi lastaan ilman kieltoja: Minun ei ole koskaan tarvinnut kieltää tai komennella heitä

Avasin illalla linkin ja katse osui ekassa kuvassa melkein heti perheen äitiin ja olin, että hitto vieköön mähän tiedän tuon naisen! Töiden kautta olen tavannut ja on suoraan sanottuna vähän erikoinen persoona.

En ymmärrä mitä väärää on ei-sanassa. Helkutin kummallista touhua joillakin kun yhdestä sanasta tehdään tuollainen ongelma. Se on normaali kieltosana ja se tulee elämässä vastaan monta kertaa. Onpa hienoa sitten koulussa ja työelämässä nämä kullannuput, kun ei saisi sanoa ei. Pitäisi pomonkin ohjata toimimaan toisin. Söpöä.

Vierailija kirjoitti:

Avasin illalla linkin ja katse osui ekassa kuvassa melkein heti perheen äitiin ja olin, että hitto vieköön mähän tiedän tuon naisen! Töiden kautta olen tavannut ja on suoraan sanottuna vähän erikoinen persoona.

En ymmärrä mitä väärää on ei-sanassa. Helkutin kummallista touhua joillakin kun yhdestä sanasta tehdään tuollainen ongelma. Se on normaali kieltosana ja se tulee elämässä vastaan monta kertaa. Onpa hienoa sitten koulussa ja työelämässä nämä kullannuput, kun ei saisi sanoa ei. Pitäisi pomonkin ohjata toimimaan toisin. Söpöä.

Nyt aloin lukea juttua ja tuo nainen ei olekaan Juhan lasten äiti vaan kuvassa on ilmeisesti kaksi Juhan kotona asuvaa teiniä ja sitten tuon naisen lapset. 

Vierailija kirjoitti:

Juha on kasvattanut lapsensa hyvin. Ymmärtää mistä kasvatuksessa on kysymys.

Niinpä. Itse olen kasvattanut myös lapseni selittämällä miksi jotain asiaa ei tehdä tavalla x. Eikä ole kertaakaan tullut tilannetta, jossa lapseni olisi lyönyt toista hiekkalapiolla päähän tai pyrkinyt ulos ilman vaatteita. Älkää aliarvioiko lastenne käsityskykyä!

Mut taas on kasvatettu kielloilla ja niistä jäi vaan vastakysymys "miksi ei?", mutta sitä ei koskaan kerrottu vaan vastauksena oli "koska minä sanon niin" ja sen jälkeen asiasta ei saanut puhua.

En tunne niin, että voisin sanoa kunnolla mitään, mutta tiedän tämän perheen lapseni kautta. Mukavan oloisia ovat ja jotain on varmaan tehty oikein.

Ehkä siinä on osattu toteuttaa vapaan kasvatuksen ideaa paremmin kuin omassa lapsuudessani. Itse koin sen turvattomaksi ja piti oppia selviytymään epävarmuudessa. Olen varsin pystyvä ratkomaan kaikenlaisia ongelmia omatoimisesti, mutta lähdin elämään melkoiselta takamatkalta enkä vieläkään osaa tukeutua muihin. On myös muita ongelmia lapsuudesta johtuen, mutta ne eivät näy ulospäin. Ehkä siinä on se ero, että Juha on ollut läsnä ja tukena lapsilleen? 

Toisaalta olen itse ollut ihan toisen tyyppinen kasvattaja, ohjaava ja kieltävä ja tiukka, mutta silti kannustava, enkä nipottava. Lopputulos hyvä siinäkin ja olen edelleen sitä mieltä, että mitä pienempi lapsi, sitä tiukemmat säännöt. Varmaan kuitenkin jotain samaakin on ajattelussa ja se on se juttu. Ainakin kotihoito mahdollisimman pitkään yhdistää. Se päiväkotien villi länsi ei tee hyvää kellekään. Mielestäni pitäisi poimia hyvät ja toimivat tavat ja tehdä niistä uusi yhdistelmä.

Tässä taas lähdetään siitä perusajatuksesta, että jokainen lapsi on samanlainen. No kun ei ole. Kiva juttu Juhalle, että hänen lapsillaan on nähtävästi ollut rauhallinen temperamentti. Lisäksi luulen, että Juha on pikkasen nyt myös silottanut tarinaa.

voi elämä tätä nykypäivää, nyt ei saa sanoa ei enää ollenkaan. Oho sanoin jo vahingossa😂

Vierailija kirjoitti:

En tunne niin, että voisin sanoa kunnolla mitään, mutta tiedän tämän perheen lapseni kautta. Mukavan oloisia ovat ja jotain on varmaan tehty oikein.

Ehkä siinä on osattu toteuttaa vapaan kasvatuksen ideaa paremmin kuin omassa lapsuudessani. Itse koin sen turvattomaksi ja piti oppia selviytymään epävarmuudessa. Olen varsin pystyvä ratkomaan kaikenlaisia ongelmia omatoimisesti, mutta lähdin elämään melkoiselta takamatkalta enkä vieläkään osaa tukeutua muihin. On myös muita ongelmia lapsuudesta johtuen, mutta ne eivät näy ulospäin. Ehkä siinä on se ero, että Juha on ollut läsnä ja tukena lapsilleen? 

Toisaalta olen itse ollut ihan toisen tyyppinen kasvattaja, ohjaava ja kieltävä ja tiukka, mutta silti kannustava, enkä nipottava. Lopputulos hyvä siinäkin ja olen edelleen sitä mieltä, että mitä pienempi lapsi, sitä tiukemmat säännöt. Varmaan kuitenkin jotain samaakin on ajattelussa ja se on se juttu. Ainakin kotihoito mahdollisim

Se, että lapsi jätetään oman onnensa nojaan ja kasvattamatta, ei ole vapaata kasvatusta. Vapaassa kasvatuksessa lasta tuetaan ja ohjataan tekemään oikeita valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vähän utopistiselta kuulostaa. Jos lapsi lyö toista hiekkalapiolla päähän niin eikö edes silloin ensireaktio ole sanoe EI, jälkeenpäin voi sitten keskustella miten ikävältä tuo tuntuu ja sanoittaa lapsentahtisesti, mutta eikö kuuden lapsen kohdalla ikinä ole tullut mitään tilannetta missä pitää vain sanoa että ei käy, et voi juosta autotielle, et saa lähteä kouluun nakuna keskellä talvea.

Pientä lasta voi myös estää ilman että liittää toimintaan mitään aggressiivista tai hyökkäävää.

Vierailija kirjoitti:

Vähän utopistiselta kuulostaa. Jos lapsi lyö toista hiekkalapiolla päähän niin eikö edes silloin ensireaktio ole sanoe EI, jälkeenpäin voi sitten keskustella miten ikävältä tuo tuntuu ja sanoittaa lapsentahtisesti, mutta eikö kuuden lapsen kohdalla ikinä ole tullut mitään tilannetta missä pitää vain sanoa että ei käy, et voi juosta autotielle, et saa lähteä kouluun nakuna keskellä talvea.

Ei sinun tarvitse kieltää kertaakaan, jos olet paikalla ja estät puheella tai teoilla typeryydet. Ei meillä ole yksikään lapsi koskaan yrittänyt juosta tielle, koska heille on kerrottu, että sepä vasta on vaarallista. Sen  sijaan tutun lapset kasvatettiin hokemalla EI, ne lapset oli meille tullessaan tiellä samantien, koska kielto tuli vasta jälkikäteen.

Vain laiskan vanhemman lapsi ehtii lyömään toista lapiolla päähän! Valveutunut vanhempi nappaa lapseltaan lapion jo ennen lyöntiä ja näyttää, että kas näin, lapio on tarkoitettu kaivuuhommiin, teetkö ison linnan.

Toimintatapa saattaa vaatia sitä, että lapset ovat muutenkin olleet täyspäisiä ja sieltä fiksummasta päästä. Rauhallisia, eivätkä rämäpäisiä ADHD-tapauksia.

Ei meilläkään ole tarvinnut lapsille huutaa. Olen aina pitänyt olennaisena, että normaalilla keskusteluäänellä sivistyneet ihmiset ohjeistavat myös lapsia. Näkee näitä tapauksia, jossa vanhemmat raivoamalla yrittävät saada asiansa läpi lapsilleen. Jostain syystä niistä lapsistakin kasvaa raivoajia. 😄

Vai ilman kieltoja. Filosofia se on tuokin. Kuulostaa samantapaiselta meriitiltä, kuin joidenkin avioliitto jossa "ei koskaan riidelty"?

Alle vuoden ikästäni esikoistani oon jo kieltäny monesti. Mennyt perille "EI"

Minä en rupea mukulan pillien mukaan pomppii ja en kato nenälleni hyppimistä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas lähdetään siitä perusajatuksesta, että jokainen lapsi on samanlainen. No kun ei ole. Kiva juttu Juhalle, että hänen lapsillaan on nähtävästi ollut rauhallinen temperamentti. Lisäksi luulen, että Juha on pikkasen nyt myös silottanut tarinaa.

Temperamentti periytyy siinä missä psykopatiakin, samoin opitut tavat ja tunne-elämä. Jos ihminen on tehnyt oman tunnetyönsä eikä omaa mitään sairaalloisia egoharhoja niin ei hän ota yhteen lapsenkaan kanssa

Toinen juttu mitä tavikset eivät tajua, on että lapsen ei kuulu itkeä. Kun lasta hoivataan oikein ja lajityypillisesti, tämä ei itke. Nykyään lapsen rääkkäämisestä ja kovakouraisesta sekä vihamielisestä kasvatuksesta on tehty normi, mistä sitten osaltaan myös lasten käytöshäiriöt kumpuavat

Kolmas juttu: vanhempien keskinäinen kunnioitus opitaan lapsuuden mallin avulla. Jos isä on naisvihaaja, niin lapsistakin tulee sellaisia. Jos kaikki kunnioittavat toisiaan, myös lapset omaksuvat tämän mallin

Vierailija kirjoitti:

Jep, näitä lapsia nykyään juoksee jokaisessa ravintolassa toisten pöytien väleissä ja kukaan ei koskaan kiellä mitään.

 

Kotona jo opittiin, että pöydässä istutaan ja syödään eikä juosta ympäriinsä.

 

Mutta eihän näille nykyään saa mistään sanoa Ei.

Se on aika usein turha kieltää, kun ei lasta voi estääkään jos ja kun lapsi päättää olla tottelematta. Suomi on sitoutunut lastenoikeuksien sopimukseen joka takaa lapsille hyvin laajan koskemattomuuden, eli herkästi tulee lasu jos lasta rajoittaa tai rankaisee jotenkin.

Näin kun lähtee ajattelemaan 🤔

Ehkä kiellon sijasta Juha kysyy lapseltaan "miksi teet näin", jota seuraa keskustelu ja opetus.

Pelkkä kielto harvoin toimii ja pienilläkin maksuilla on hyvinkin syvällisiä kysymyksiä ja ajatuksia, tärkeintä on saada luottaa aikuiseen.

Ja miksi luottamus ja kunnioitus tulee ansaita? Miksi ei? Se toinen voi ajatella ja tehdä mitä vaan, sokea usko usein kostautuu.

Eksäni ei halunnut kieltää 1-vuotiasta juoksentelemasta keittiössä jossa mies oli jättänyt kuuman pellin puoliksi ilmaan lieden päälle. Ehdin juuri kotiin tullessani nappaamaan lapsen kiinni ennenkuin olisi pää edellä juossut kuumaan uunipeltiin. Mies kaikessa rauhassa mässäili pizzaa metrin päässä mutta takapuoli ei tuolista noussut. Kun mainitsin asiasta, mihen mielestä olin pilannut lapselta oppimiskokemuksen kun en antanut juosta päin kuumaa peltiä.

Vierailija kirjoitti:

Alle vuoden ikästäni esikoistani oon jo kieltäny monesti. Mennyt perille "EI"

Minä en rupea mukulan pillien mukaan pomppii ja en kato nenälleni hyppimistä.

Kuulostaapa sangen ahdistavalta ja pelottavalta.

Mitä ihmettä se alle yksi vuotias sitä tekee ja miksi olet hänet uhaksi?

Voin jo kuvitella, minkälainen lapsestasi kasvaa.

Voi vee tuota silinteriä. Jos minun mies alkaisi käyttää tuollaista, niin käskisin heittämään helvettiin tuollaisen naurettavuuden tai sitten saisi siitä lähtien kulkea yksin. Jopa täysin yksin jatkaa elämäänsä. Minä en mitään pelleä katselisi.

Siis kaikki lapset eivät suinkaan tee mitään älytöntä, etenkään ne, joilta edellytetään aikuisen käytöstä ja harkintakykyä. He saattavat myös alkaa pitää huolta vanhemmistaan, parentifikaatio, roolit kääntyvät. Tämä on nähtävissä mm siinä, kun lapsi lohdutti isäänsä. 

Kyllä tuolla konstilla saa kasvatettua lapsia, jos eivät ole häiriintyneitä tai adhd, mutta ei se lapselle terveellistä ole. On sitä erinäiset tunnit tultua istuttua terapeutin huoneessa keskustelemassa tuon hinnasta lapselle. 

Vierailija kirjoitti:

Alle vuoden ikästäni esikoistani oon jo kieltäny monesti. Mennyt perille "EI"

Minä en rupea mukulan pillien mukaan pomppii ja en kato nenälleni hyppimistä.

Tajuat varmaan, ettei alle vuoden ikäinen, eikä vähän vanhempikaan lapsi, "hypi sun nenällesi" vaan kyse on ihan lapsen kehityksestä? Yli parikymppisenä sitten, kun se leipoo sua turpaan pikku kaljassa, silloin se hyppii sun nenälle.