Lue keskustelun säännöt.
Motivaatiota pitää masuvauva normaalikokoisena!!!
03.05.2007 |
Nyt tarvitaan motivaatiota viimeisille viikoille!!!
Eilen annettiin syntymäpainoarvio, ja se oli n.3,5kg JOS edelleen jatkan terveellisesti syömistä. (Eli esim. makean puputtaminen kasvattaisi vauvan kyllä nopeasti paljon suuremmaksi.)
Nyt siis oli rv35 ja vauvan koko tällä hetkellä 2,5kg.
Mutta himo herkutteluun, etenkin makeaan on raastava!!!! :(
Esikoista odottaessa oli niin helppoa, ei ollut mitään himoja syömisen suhteen, ja terveellisellä ruokavaliolla mentiin loppuun asti. Tuolloin syntymäpainoarvio oli 3,1kg, ja syntymäpaino olikin sitten tasan 3kg.
Nyt vain on käynyt niin, että koko ajan sorrun heittämään suuhuni jotain makeaa, yleensä suklaata. :( Ja sitten on kova morkkis ja taas pystyy olemaan päivän tai pari ilman herkkuja.
Miten ihmeessä saisi nyt tämän mamman sulkemaan suunsa herkuilta loppuajaksi?
(Syy, miksi niin tämän asian kanssa stressaan, on se, että itse olen kärsinyt lapsesta asti ylipainosta ja koko aikuisikä on ollut painon kanssa kamppailua. Siksi pyrinkin tarjoamaan lapsilleni terveelliset ruokailutottumukset jo sikiöiästä asti, jottei heidän tarvitsisi koskaan kärsiä turhasta ylipainosta. Se jos mikä on yhtä tuskaa.
Onneksi lasten isä on luonnostaan hoikka ja urheilullinen, sekä ruokailutottumukset ovat olleet aina terveelliset, niin häneltä tämä ruokailukasvatus sujuu niin luonnostaan.)
Kommentit (24)
kutonen vastasi sun kysymykseen ihan hyvin. Muut vähän muuhun... Vastaa sä kutoselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän oli siis syntyessään melkein viisi kiloinen vaikka me molemmat vanhemmat olemme normaalipainoisia. Myönnän syöneeni enemmän kuin normaalisti, mutta pakohan se paha olo oli jollain pitää loitolla. Lopussa maha oli jo sen kokoinen ettei paljon enää ruokaa mahtunut. Sokerirasitustesteissäkin jouduin käymään kun maha niin valtava, mutta ei niistäkään mitään löytynyt. Lapsi nyt melkein kaksi vuotiaana täysin terve ja normaalipainoinen, mutta varmaan täytyy silti olla huolissaan kun menin raskausaikana lihomaan 15kg.
" Raskauskiloja" on -6kg.
Eli lähtöpaino oli 82kg, ja se -6k lähti heti ekan 15viikon aikana (aloin noudattamaan heti raskauden alettua raskausdiabetesruokavaliota lääkärin määräyksestä), ja sen jälkeen se paino jäi siihen. Eli 76kg.
Ja ihan lääkärin kehoituksesta ihanteellista olisi, että tuo paino pysyisi loppuun asti samana; ei laskisi eikä nousisi. Lapsi saa kyllä kaiken tarvittavan, ja se rasva lähtee sitten minusta.
Eli ihan lääkärin valvovan silmän alla sitä on eletty.
Olen todellakin ollut ennen raskauksiani n.110kg. :( Tästä aikaa jo muutama vuosi...
Terveellisesti keventämällä saatiin ravitsemusterapeutin kanssa tiputettua ne vaaralliset liikakilot pois, jotta lähdin edes ovuloimaan jne.
On tämä ylipaino ollut kyllä sellainen taakka, kuin vain olla ja voi.
ap
todella hyvin! Oikein ihmetyttää nää av-mammat, kun tuomitsee sellaisen äidin joka ei haluaisi syödä makeaa ja toivoo tsemppausta siitä. On nyt vähän eri asia, jos ap lopettaisi (terveellisen) syönnin kokonaan kuin makean syönnin. Kaikille av-mammoille tiedoksi, ettei sikiö tarvitse epäterveellistä ruokavaliota ollenkaan!
Itsellä ensimmäinen lapsi oli sokerilapsi. Joten todellakin tarkkailen syömistäni seuraavan maha-asukin kanssa, en syö sokeria tai rasvaista (huonoa rasvaa) olevaa ruokaa. Hui kamalaa sentään!
Tsemiä ap:lle! Osta vaikka sokerittomia karkkeja, syö esim. vauvan sosepurkkeja makean nälkään (esim. luumusose on tosi hyvää, syön itsekin sitä jälkiruuaksi)
Olen synnyttänyt kolme yli nelikiloista lasta ja kaikki ovat olleet muutaman kuukauden kuluttua syntymästään hoikempia kuin ikäisensä ja sellaisina ovat pysyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksua saivartelua oman lapsensa kustannuksella...
ap
Osta tummaa suklaata. Sitä ei tarvitse syödä niin paljon. Paljonko muuten syöt hiilihydraattia, esim. leipää? Sillä se leivän tärkkelys muuttuu aivan samanlaiseksi sokeriksi elimistössä kuin se suklaan sokeri, eli jos sun pitää yrittää pitää verensokeritaso normaalina niin rajoita sitä leivän puputusta myös.
Sokerittomissakin karkeissa löytyy, esim. Dietorelle ja Pirkan sokeriton salmiakki ja lakukissat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja silloin haistelen suklaapapereita. Siitä saa hyvät kiksit eikä yhtään kaloreita. ;-)
Vinkki laktoosi-intolerantikolta
vain muistaa että tietyt makeutusaineet on kiellettyjä raskauden aikana.
Vierailija:
Sokerittomissakin karkeissa löytyy, esim. Dietorelle ja Pirkan sokeriton salmiakki ja lakukissat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin ennen synnytystä ja myös pian sen jälkeen alle 50-kiloinen ja vauva painoi yli neljä kiloa.
Eiköhän tuo vauvojen koon kasvu liity myös ravitsemukseen ylipäänsä, ei vain vanhempien kokoon. Ja ihmisten keskipituuskin on koko ajan kasvanut hiljalleen.
Tuo käyttämäni raskausajandiabetesruokavalio on ravitsemusterapeutin tekemä ja sairaalasta saatu (+ohjeistettu hyvin).
Siinä on tosiaan laskettu tarkasti mm. nuo hiilihydraatit, paljonko niitä saa päivässä syödä. :)
Samoin myös (ikävä kyllä) hedelmätkin ovat rajattuja, joten esim. viinirypäleitäkin saa nauttia vain tietyn määrän. Harmi, sillä hedelmistähän saisi ihanasti tyydytettyä sen makean himon.
Kova paikka minulle oli esim. tuoremehuista luopuminen. Nyt vain lasi aamulla, ja se on siinä. :(
(Rakastan nimittäin hyviä tuoremehuja.)
---
Monilla onkin muuten hassu käsitys siitä, että ylipainoisilla on automaattisesti verensokerit koholla, ja hoikilla ei.
Mutta ylipainoisten pelastus onkin se, että heille laitetaan neuvolassa lähete sokerirasitukseen, jossa voidaan poissulkea mahdollinen raskausajandiabetes. (En nyt muista mikä se BMI on, josta laitetaan lähete. Ja sitten tietenkin lähetteen saa esim. sukurasitteen mukaan tms.)
Mutta ystävälläni tosiaan kävi niin, että esikoista odottaessaan hän eli aivan normaali elämää. Hän oli (ja on edelleen) alle 50kg ja muutenkin hyvin pienikokoinen nainen. Mahakin kasvoi ihan oikeilla käyrillä, joten ei ollut syytä epäillä päälisin puolin, että hänellä voisi olla esim. raskausajandiabetes. Synnytyksessä sitten kokikin suuren (ja ikävän) yllätyksen, kun vauva jumittui pahasti hartioistaa kiinni. :( Tyttö olikin syntyessää aavistuksen verraan päälle 5kg.
Synnytys oli siis kummallekin todella rankka kokemus, ja kaiken lisäksi vauva joutui ensimmäisiksi päiviksilastenosastolle tippaan liian korkean verensokerin takia jne.
Vasta vauvan syntymän jälkeen selvisi, että äidillä oli ollut mitä ilmeisemmin raskausajandiabetes, ja vaikka hän söikin aivan normaalisti tuon odotusajan, niin lapsi saikin suoraan itseensä kaiken sokerin (sokerit, hiilihydraateista, hedelmistä) ja turhat rasvat. :(
Onneksi seuraavassa raskaudessa asia sitten tiedettiin, ja hän aloitti myös orjallisen ruokavalion noudattamisen. Ja saikin normaalikokoisen lapsen.
Ja on minulla myös vastaavasti tuttuvia ja ystäviä, joilla reilusti ylipainoa odotusaikana, ja saattaa nousta jo 30kg odotusaikana lisää, syövät paljon sokeria ja rasvoja, mutta silti sokerirasituksen tulokset ovat ihanteelliset.
Eli ei ne kilot kaikkea kerro. :)
Kaikillahan meillä on täysin erilaiset vartalot, kilot, elimistöt, sekä jokainen sikiö kehittyy yksilönä jo heti alusta asti. :)
Itse olen todella tyytyväinen siihen, että tilani tiedetään etukäteen, ja mahdollisia vaaroja ja haittavaikutuksia voidaan ennakoida ja seurata.
Sillä minun elimistöni on sellainen, että jos eläisin vähääkään huolimattomasti ruokailuiden suhteen, niin ikävä kyllä kasvattaisin sillä turhaan lapsestani liian ison.
---
Täytynee muuten kokeilla tuota suklaapapereiden nuuhkimistä! :)
Jospa se helpottaisi himoa.
Ja tsemppiä kaikille niille, joilla saman ajat edessä. Se ei aina ole helppoa. Tosiaan, esikoista odottaessa oli helppoa kuin heinän teko; ei mitään mielitekoja tai himoja makeaan. Mutta nytpä niitä on ollut... huh, huh. Näinkin pitkälle asti sinnitelty makean tuskassa, joten toivotaan että se motivaatio löytyy vielä viimeisille viikoille.
ap :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuu siitä että vauva on kohdussa tottunut erittämään paljon insuliinia pitääkseen verensokerinsa normaalina vaikka sokeria tulee vauvalle istukan kautta äidistä liikaa. Kun se liian sokerin saanti sitten syntymässä loppuu niin vauvan elimistö ei heti osaa vähentää insuliinintuotantoaan vaan erittää sitä liikaa jolloin vauvan verensokerit laskevat liian alas.
Sellainen mielenkiintoinen juttu vielä että sikiöaikana liian niukasta ravinnonsaannista kärsineillä, pienikokoisina syntyneillä vauvoilla on kaikkein suurin riski ylipainoisuuteen aikuisena. Heillä elimistö on jo sikiöaikana virittäytynyt varastoimaan joka ikisen ravinnosta saatavan kalorin pahan päivän varalle.
Vierailija:
Synnytys oli siis kummallekin todella rankka kokemus, ja kaiken lisäksi vauva joutui ensimmäisiksi päiviksilastenosastolle tippaan liian korkean verensokerin takia jne.
Vasta vauvan syntymän jälkeen selvisi, että äidillä oli ollut mitä ilmeisemmin raskausajandiabetes,
nämä teidän sokerivauvajutut. Sokerivauvahan yleisesti on plösö, laiskanoloinen vauva, joka ei ole esimerkiksi pikkuvauvaiässäkään niin aktiivinen kuin normaalisti. Joku tekeminen kasvuun lienee nopeiden hiilihydraattien syömisellä, mutta eihän kaikki isot lapset ole sokerivauvoja, onhan meillä nuo geenitkin! Oma poika - 4970 g ja 52,5 cm, syntyi vkolla 39+0 - oli lihaksikas ja jäntevä vauva alusta asti, ja virkeä. 180cm ja 190cm vanhemmista ei pientä vauvaa saa tekemälläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni syntyivät hurjan pieninä vaikka yritin syödä hyvin. Itse kyllä lihoin mutta vauvat ei :(
Kauheaa jos heistä tulee isoina ylipainoisia! Mutta en ymmärrä mitä olisin voinut tehdä toisin.
Jos äidillä on sokeriaineenvaihdunnassa häiriöitä, on hänen ihan oikeastikin hyvä aivan erityisesti välttää epäterveellistä ravintoa ja korvata se vihanneksilla yms. terveellisellä. Raskausajan diabetes on riski paitsi äidille myös vauvalle heti syntymän jälkeen, ellei sitä pidetä kurissa ruokavaliolla ja sopivalla liikunnalla sekä tarvittaessa myös lääkkeillä. Eli tsemppiä!
Jos taas odottajalla EI ole omissa sokeriarvoissaan mitään vikaa, ei hän pysty omilla syömisillään tai syömättömyyksillään vaikuttamaan lasten syntymäpainoon. Siihen vaikuttavat mm. istukan toiminta (hyvä toiminta=kasvaa hyvin) ja geenit (oma tai puolison SYNTYMÄpaino) sekä sattuma ennemmän kuin ruokavalio.
Ja sekin on totta, että terveenä syntyneistä vauvoista suurin riski ylipainoon on nimenomaan ALHAISEN syntymäpainon lapsilla. Mutta aika vaikea siihenkään on vaikuttaa, ellei sitten tahallisesti laiminlyö perusterveyttä (esim. tupakoi tai paastoaa raskausaikana). Kultainen keskitie on paras ohjenuora normaaliraskauksissa, riskiraskaudet on sitten asia erikseen (kuten ap:llä).
Tutkitusti isompana syntyneet TERVEET vauvat kehittyvät nopeammin ja pysyvät terveempinä kuin pienipainoiset vauvat. Heillä on myös yllättäen PIENEMPI riski ylipainoisuuteen kuin pieninä syntyneillä vauvoilla. Ainoa riski siinä oikeastaan on mahdollinen epäsuhta odottavan äidin lantion ja vauvan syntymäkoon suhteen, muuten isokokoisuudesta on vauvalle vain hyötyä! Siis todellakin silloin, kun kyse EI ole sokerivauvoista, jotka on oma lukunsa riskeineen.
Ymmärrän hyvin ap:ta. Mukavampi synnyttää pieni vauva. Itsellä on kolme lasta ja kaikki syntynyt alle 3 kg . Helppoja, nopeita ja terveitä.
Tsemiä loppuun asti,kyllä muutama viikko vielä menee=)
mutta ei siihen syntymäpainoon todellakaan voi oikeasti itse vaikuttaa, ellei ole sitten sokeriaineenvaihdunnassa vikaa tms.
Itse söin erittäin terveellisesti molempien lasten odotusaikana. En syönyt yhtään makeaa enkä muutakaan roskaruokaa, terveellistä sapuskaa kyllä riittävästi. Painoni putosikin nopeasti synnytysten jälkeen, esikoisesta jäi 12(!) kiloa jo laitokselle. Olen aina ollut pienikokoinen, samoin mieheni. Ja meidän lapset menee nyt myös miinuskäyrää geeniensä mukaisesti, vaikka syövät paljon ja kaikkea monipuolisesti. Lastemme syntymäpainot olivat kuitenkin: poika 4860g (rv 41+5) ja tyttö 4050g (rv38+1). Eikä siitä ollut mitään harmia, päinvastoin! Tosin esikoinen syntyi sektiolla (10 pisteen vauva ja itsekin toivuin nopeasti), toinen mahtui alakautta ongelmitta (lantion sisämitat ratkaisee, ei ulkomitat niinkään).
Ylipaino altistaa synnytyskomplikaatioihin ja sektioon. Sektio, vaikka onkin turvallinen vauvalle, ei ole helppo juttu ja voi aiheuttaa riskejä seuraavissa raskauksissa.
Raskausdiabetes tai ongelmat sokeriaineenvaihdunnassa altistavat sinut itsesi myöhemmin diabetekselle. Myös lapsellasi on suurempi riski diabetekseen.
Suosittelen paljon kasviksia, sokeri ja valkoiset jauhot kokonaan pois. Sokerinhimosta pääsee irti muutamassa päivässä.
Minun kohdallani siis lääkrit seuraavat koko ajan sikiön kasvua, koska on todellakin huolestuttavan suuri vaara, että saisin ns. sokerivauvan.
Ja he todellakin painottavat koko ajan sitä, että kaikki ylimääräinen sokeri kokonaan pois koko raskauden ajaksi, sillä minulla ei esim. haima toimi kunnossa raskausaikana (kiitos lapsesta asti kärsinyt ylipainon jne.), joten sikiö saa suoraan kaiken sokerin, mitä minä syön.
Ei siis ole oikein syntymätöntä lasta kohtaan, että hän joutuisi minun syömiseni takia syntymänsä jälkeen esim. lastenosastolle liian korkena verensokerin vuoksi.
Voi kumpa kyseessä olisikin täysin normaali raskaus, ja täysin terve odottaja, niin hätää ei olisi. Mutta kun oma ylipaino on aikoinaan tuhonnut jo monen elimen täydellisen toimintakyvyn.
(Kohdallani normaali makean syönti olisi sellainen kerran viikossa. Eli jos vaikka esim. menen juhliin, niin siitä kakkupalasta ei tarvitse kieltäytyä. Mutta ei niitä juhlia sovi montaa kertaa viikossa tällöin olla.)
Ja ikävä kyllä, Suomessa syntyy aivan liikaa niitä 4kg lapsia (ja ylikin), vaikka se normaalikoko on 3,5kg (muissa maissa 3kg).
Mutta tämä av-palsta onkin kuuluisa siitä, ettei mikään ole koskaan hyvin... joko täällä kauhistellaan niitä ylipainoisia äitejä, jotka lihottaa lapsensa samanlaisiksi ja pilaa sillä lastensa terveyden. Ja jos sitten ne äidit jotka ovat itse kärsineet ylipainosta ja todellakin ymmärtävät sen aiheuttamat vaarat ja haittatekijät, haluavat tarjota lapsilleen terveelliset (eli normaalit) elämäntavat, niin leimataan ylihysteerisiksi.
ap :)