Näin jälkeenpäin harmittaa etten ottanut minulle tarjottua kriisiapua

Mahtava avaus, joka ei kerro lukijalle yhtään mitään. Aiheuttaa lähinnä turha klikkiotsikko- reaktion.

Vierailija kirjoitti:

Mahtava avaus, joka ei kerro lukijalle yhtään mitään. Aiheuttaa lähinnä turha klikkiotsikko- reaktion.

Mahtavaa että kommentoit kuitenkin nollakontentilla.

Vierailija kirjoitti:

Mahtava avaus, joka ei kerro lukijalle yhtään mitään. Aiheuttaa lähinnä turha klikkiotsikko- reaktion.

Minusta tässä tuli ihan kaikkitarvitava ilmi, päinvastoin kuin sinun mölinästäsi. Oletko iltapaskapersu?

Mä otin kriisiapua, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Ajankohta varmaan oli väärä (liian pian).

Tilanteesi ei siis välttämättä olisi sen parempi kriisiavun kanssakaan, joten on aika turha harmitella sitä jälkeenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Mä otin kriisiapua, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Ajankohta varmaan oli väärä (liian pian).

Tilanteesi ei siis välttämättä olisi sen parempi kriisiavun kanssakaan, joten on aika turha harmitella sitä jälkeenpäin. 

Joo. Ei välttämättä, mutta ei se hyvin ole näinkään. Ei se avun antajakaan olisi varmaan ollut samassa tilanteessa, mutta olisi edes joku reaktio asiaan. Nyt koen että olen asian kanssa täysin yksin.

Minulla on ollut koko aikuisikäni voimakkaita oireita koko lapsuusiän kestäneen väkivallan aiheuttaneesta traumasta.

Traumaterapeuttini ihmettelee ja kauhistelee, kun tunnen voimakasta vihaa ja minulla on kostofantasioita 😱. Hän ei ymmärrä, että ne ovat ainoat toimivat suojamekanismit, joiden avulla olen pystynyt ylläpitämään ulospäin tasapainoista ja normaalia elämää.

Vähän kaduttaa koko terapia.

Hakeudu terapiaan! Kysy vaikka työterveydestä, olisiko mahdollisuus päästä psykiatrille, joka kirjoittaa b-lausunnon. Näin pääsisit kelan kuntoutuspsykoterapiaan jossa voi käydä jopa 3 vuotta. Osan joutuu maksamaan itse, mutta se omavastuu ei ole kovin iso. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut koko aikuisikäni voimakkaita oireita koko lapsuusiän kestäneen väkivallan aiheuttaneesta traumasta.

Traumaterapeuttini ihmettelee ja kauhistelee, kun tunnen voimakasta vihaa ja minulla on kostofantasioita 😱. Hän ei ymmärrä, että ne ovat ainoat toimivat suojamekanismit, joiden avulla olen pystynyt ylläpitämään ulospäin tasapainoista ja normaalia elämää.

Vähän kaduttaa koko terapia.

Deittailin hetken erästä terapeuttia ja totesin että hän oli huomattavasti traumaattisempi kuin minä. Ilmeisesti monet koulutukseen hakeutuvat koettavat hakea selitystä/parannusta omiin traumoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut koko aikuisikäni voimakkaita oireita koko lapsuusiän kestäneen väkivallan aiheuttaneesta traumasta.

Traumaterapeuttini ihmettelee ja kauhistelee, kun tunnen voimakasta vihaa ja minulla on kostofantasioita 😱. Hän ei ymmärrä, että ne ovat ainoat toimivat suojamekanismit, joiden avulla olen pystynyt ylläpitämään ulospäin tasapainoista ja normaalia elämää.

Vähän kaduttaa koko terapia.

Deittailin hetken erästä terapeuttia ja totesin että hän oli huomattavasti traumaattisempi kuin minä. Ilmeisesti monet koulutukseen hakeutuvat koettavat hakea selitystä/parannusta omiin traumoihinsa.

Tämä haluaa nähdä kaikessa seksuaalista hyväksikäyttöä (sekä lapsuuden, että aikuisuuden ihmissuhteisssa). Minä en itse näe mitään tuollaista, eikä minulla ole hyväksikäyttöön liittyviä muistoja. Kaikkea muuta minulle sen sijaan on tehty, mutta ne asiat eivät terapeutin mielestä ole kiinnostavia.

Arvelen, että häntä itseään on lapsena käytetty (ja edelleen käytetään?) hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut koko aikuisikäni voimakkaita oireita koko lapsuusiän kestäneen väkivallan aiheuttaneesta traumasta.

Traumaterapeuttini ihmettelee ja kauhistelee, kun tunnen voimakasta vihaa ja minulla on kostofantasioita 😱. Hän ei ymmärrä, että ne ovat ainoat toimivat suojamekanismit, joiden avulla olen pystynyt ylläpitämään ulospäin tasapainoista ja normaalia elämää.

Vähän kaduttaa koko terapia.

Deittailin hetken erästä terapeuttia ja totesin että hän oli huomattavasti traumaattisempi kuin minä. Ilmeisesti monet koulutukseen hakeutuvat koettavat hakea selitystä/parannusta omiin traumoihinsa.

Tämä haluaa nähdä kaikessa seksuaalista hyväksikäyttöä (sekä lapsuuden, että aikuisuuden ihmissuhteisssa). Minä en itse näe mitään tuollaista, eikä minulla ole hyväksikäytt

Voisitko sanoa hänelle tästä? Se voisi olla hänen oman ammatillisen kehityksensä vuoksi tärkeä palaute hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä haluaa nähdä kaikessa seksuaalista hyväksikäyttöä (sekä lapsuuden, että aikuisuuden ihmissuhteisssa). Minä en itse näe mitään tuollaista, eikä minulla ole hyväksikäytt

Nämä omat traumat eivät ole millään tapaa seksuaalisia, vaan aivan puhdasta kuolemanpelkoa kokemuksien takia. Seksuaalishommiin en osaa ottaa mitään kantaa. 

Voit edelleen ottaa yhteyttä paikkakuntasi kriisikeskukseen. Saat sieltä apua, kun selität tilanteesi ja sieltä sinut pystytään tarvittaessa ohjaamaan eteenpäin oikeaan paikkaan.

Jotenkin tämäkin keskustelu toi saman asian taas pintaan, että taas löytyi joku jonka asiat on vielä huonommin. Kaduttaa jo hoidosta kieltäytymisen lisäksi tämäkin avunhuuto.

Moni on järkyttynyt siitä "kriisisvusta" kun jankataan koko ajan samaa asiaa. Esimerkiksi onnettomuudessa läheisen menettäneille jauhavat sitä miten kaikki tapahtui, eikä se toimi vaan monille tulee pahemmat traumat 

Onko sinulla, ap, PTSD? Se vaatii hoitoa, ja nimenomaan traumoihin erikoistuneen terapeutin hoitoa.

Olen tosi pahoillani, että olet joutunut kokemaan suuren trauman. Onko olemassa ketään, kelle pystyt puhumaan niin, että hän suurinpiirtein ymmärtäisi? Niille ymmärtämättömille ei ehkä kannata yrittääkään, koska sen ymmärtämättömyyden huomaaminen satuttaa lisää. He eivät tee sitä välinpitämättömyyttään vaan juuri sen vuoksi, että eivät ole kokeneet eivätkä pysty kuvittelemaan samaa. 

Eihän terapia ole myöhäistä nytkään, pitäisi vaan löytää juuri sinulle sopiva muoto. Itse sain apua parista ratkaisukeskeisen lyhytterapian kokeilukerrasta ja sain traumareagointiani laimentumaan. 

Toivon sinulle helpompia aikoja ja sitä että pääset vielä keskittymään tähän hetkeen ja tulevan unelmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tämäkin keskustelu toi saman asian taas pintaan, että taas löytyi joku jonka asiat on vielä huonommin. Kaduttaa jo hoidosta kieltäytymisen lisäksi tämäkin avunhuuto.

Jokaisen traumakokemus on henkilökohtainen eikä niitä voi verrata. Sinulla on oikeus saada apua omaa elämääsi haittaavan trauman käsittelyyn eikä se mitätöi sen toisen kokemaa. Älä suotta kanna syyllisyyttä. 

^
^
Voisin antaa hyväksikäyttöön fiksoituneelle terapeutille palautetta,  mutta minulla on huonoja kokemuksia palautteen antamisesta hänelle; viimeksi kun otin puheeksi erään asiattoman, irrallisen möläytyksen, hän kyllä pahoitteli sitä kovasti ja pyysi anteeksi, mutta näytti ja kuulosti siltä, kuin alkaisi itkeä. Minä olen siis nainen ja terapeutti mies.

Tuli sellainen olo, että minä olen tässä nyt se ehjempi ja vahvempi ja että minun pitää kannatella terapeuttia.

Terapiaan voi aina mennä jälkeenkinpäin. Aina apu ei auta heti tapahtuman jälkeen kuitenkaan. Ja jossittelu on turhaa. Voit tänään päättää ja alkaa tehdä asioita terveytesi eteen.

Edelleen voit hakeutua avun piiriin. Tuo on tosi yleistä, varmaan 80% ei ota kriisiapua vastaan, jos sitä kysytään. Nykyään kai onkin enemmän automaatio, että kriisityöntekijät tulevat paikalle eikä sitä enää kysellä. Perus suomalainen piirre, että mitä apua minä nyt tarvitsisin.