Luontohavainnot 2026

Täällä on pakkasaamu, nurmikko kuurassa ja aurinko paistaa. Lämpötila noin -4 astetta varhain aamulla. Punarinta oli syömässä talipötköä, nätisti istui orrella. Myös tiaiset ja pikkuvarpuset ovat olleet aterioimassa.

Hyvää pääsiäistä koko luomakunnalle!

Rauhallista ja Ihanaa Pääsiäistä! 🐥

Keväästä pitäisi kertoa, mutta on ihan pakko kertoa viimesyksyinen oravan esitys pihassamme.

Minulla on isossa ruukussa joku silkki- tms hortensia. Orava tuli ruukun reunalle ja oli joku käpy suussa, kaivoi käpälillään kuopan ja tunki pikkukävyn kuoppaan ja peitteli sen mullalla.

Mutta sitten se mokoma nosti käpälänsä silmiensä eteen ja katseli niitä tovin ja kaiken huippu oli, kun se alkoi pyyhkiä käpäliään siihen minun valkoiseen hortensiaani aivankuin ihminen pyyhkisi pyyheliinaan.

Kukka tuli ihan multaiseksi ja kurre juoksi tiehensä. Olisipa saanut videon tuosta hommasta. Oli kyllä hauska esitys.🐿🐿

Hyvää pääsiäistä Järvenpäästä.🐥

Orava! Pikku natiainen päättti että auton moottoritila on kiva paikka. Siellä se säksätti, kävi näyttäytymässä, kiipesi jopa jalkaani pitkin ja viuh takaisin auton moottoriin. Meillä oli pakollinen ajokeikka ja mielessä kauhu miten kurrelapsen käy. Kävi hyvin ja kotipihassa taas kuului tuttu säksätys. Pari päivää meni näin. Lopulta kovat otteet käyttöön eli oravalapselle vettä letkulla auton moottoritilaan. Ei tykännyt. Sen jälkeen ei enää autoon pyrkinyt, mutta pihalle jättämäni auringonkukansiemenet ja vesi kyllä maistui. Eli aikansa pihapiirissämme kunnes suuri maailma kutsui. Oli se muuten kiva kun oravanpoikanen kiipesi pitkin farkkujeni lahjetta. Ihminen, eläin, hellyyttä täynnä (Risto Rasaa tapaillen). 

Olin eilen kävelyreitillä järven rannassa ja hämmästyin, kun näin järven pinnan vapaana jäästä. Pari päivää aiemmin oli ollut vielä jääkate. Olin tsekannut netistä milloin järvi on aiempina vuosina päässyt jääpeitteistään, ja niistä ilmeni että ajankohta on vasta monen viikon päästä toukokuun puolella. Tänä vuonna siis huomattavan aikainen jäidenlähtö?

Jos joku täällä on joskus nähnyt livenä jäidenlähdön, voisitko kertoa miltä se näyttää, miten kauan kestää, aiheuttaako ääntä jne? Olen tänä vuonna yrittänyt olla melkein joka päivä rannassa, kyttäämässä  H-hetkeä. 

Kaukonäköni on huonohko, joten eilen en ollut varma, oliko koko laaja järven ulappa jo vapautunut, vai oliko keskemmällä vielä jää.  

Vähän toista viikkoa sitten siellä meni vielä joku potkukelkkailija...

Täällä järvellä jäät ovat yleensä sulaneet paikalleen, mutta virtaavissa vesissä varmaan ihan toista. Meillä Saimaalla sulaa vettä on rannassa jo useampi metri mikä ihmeellistä. Nimittäin joskus toukokuullakin on järvi tiukassa jäässä ollut. Harmi vain että järvi on kuiva, siis silleen että laituri törröttää kaukana vedestä. Vaikka loputkin jäät sulaisi, jää laituri todella pahasti kauas vedestä. Eipähän tarvitse uida 🥺 Toissa kesänä pystyi laiturin päästä sukeltamaan, mutta nyt varmaan pitäisi kahlata metritolkulla mutalikossa. Laiturilta pystyi uimaan läheiseen niemeen, mutta jo viime elokuussa sama matka taittui kuivin jaloin kävellen, ja tilanne tulee olemaan pahempi. Vähät sateet ja lumet ei voi olla koko syy Saimaan kuivumiseen 😡 Juoksutukset? 

Eilen näin 3 heinäsorsaa. Napottivat jäällä, sulan veden äärellä. 

Pääsiäisenä puput munivat suklaamunia hattuun. Olikohan se ensimmäistä pääsiäispäivää edeltävänä yönä? Muistan kun lapsena laitoin kaikki hattuni olohuoneen pöydälle, mutta vanhempani kauniisti ilmoittivat että yksi riittää. Ja kas, aamulla herätessäni hatussa oli muutama suklaamuna ja jopa muitakin nameja. Vieläkö tämä perinne on voimissaan? Veisinkö piponi ulos suklaamunien toivossa? Meillähän bubuja riittää, rusakoita ja metsäjäniksiä. Kokeillaan! 

Hyvää Pääsiäistä 🐇

Peippoja, paljon peippoja! Pohjois-Karjala. 

Jatkan järviasiaa. Kävin rannassa tänäänkin ja järven pinta oli taas eri mallilla! Yöllä oli ilmeisesti ollut pakkasasteita, koskapa jäätä/hyhmää näytti olevan niilläkin kohdin missä eilen näkyi sulaa. Mietin että olisiko eilinen tilanne ollut se, että jään päälle oli satanut vettä ja jääkin sulanut hieman pinnaltaan, niin että vesi lainehti jäänpeitteen päällä. Minä vanhoilla silmilläni tulkitsin sen jäidenlähdöksi. Oli miten oli, rannassa ja keskemmälläkin edelleen isoja sulia kohtia. 

Joku kertoi Saimaan rannasta ja rantaviivan vetäytymisestä: itse olen ihmetellyt ''oman'' järveni rannalla sitä että kevään kuluessa pohjaa on tullut näkyviin ja sitä pitkin pääsee rannasta etenemään pitkälle ''kuivin jaloin''. Paikka on varjoisa, jäätä vielä sulamatta, mutta tuskin se sulaessaan niin paljon vettä vapauttaa, että rantaviiva ainakaan heti olisi alkuperäisellä kohdallaan.

Olen veden palvoja ja minulla on lempipaikka järven rannassa. Huomioin muutoksia viime kevääseen verrattuna. Esim tuota vedenrajan vetäytymistä en viime vuonna havainnut.  

Suomen järvet ovat pyhiä paikkoja. Niiden äärellä saa sieluunsa rauhan. Järven pinta kertoo joka päivä erilaista tarinaa siitä, millä ''tuulella'' järvi on. Pinnan värisävyt ja kuvat vaihtelevat taivaan/pilvien/auringon mukaan. Rantojen puut kahdentuvat veden kalvon ottaessa ne vastaan. Aaltojen äänet, kun ne virtaavat vasten rantakiviä. Suloisesta liplattelusta  äkäisiin tyrskyihin, kaikki nuo veden äänenpainot ja rytmit ovat kauneinta luonnon musiikkia. 

430 ihanasti kirjoitit järvestä. Järvi on minunkin sydämen maisema. 

Aamuhavainto eli ensimmäiset järripeipot ovat saapuneet. Heti piti viedä lisää purtavaa, siis nokittavaa ruokapaikalle. 

Erittäin harvinainen tammitikka Kiteellä. Ei oma havainto, mutta tieto on varma. 

Onnen päivä 💖 Ensimmäistä kertaa tänä keväänä kuulin kurjen huudon tai lauluahan se on. Kohta lensi itse kurkikin pihapiirini ohitse. Yksi kurki vain, rakkaimpia lintujani tai kaikkihan ne on. 

Maalla asuessani kurjet, joutsenet ja pääskyset toivat luotettavan viestin kesän lähestymisestä. Torppani lähellä oli pieni metsälampi ja sen ympärillä suota. Niin joutsenet kuin kurjetkin löysivät sopivat kesäpaikat. Niillä oli tapa reissata kylillekin kuikuilemaan muiden pesimistouhuja. Silloin ne lensivät pihani yli torvet soiden. Voi niiden uljasta kauneutta ja ihania ääniä! Niin voimallista ja määrätietoista, turha niille oli neuvojansa tuputtaa pesälammen valinnassa. 

Pääskysten tulo oli joka vuosi niin suuren ilon päivä, että itkeä piti kun näki niiden tulleen ja alkavan etsiä ulkorakennuksesta pesälle turvallista paikkaa. Vastaavasti niiden lähtö syksyllä oli myös itkun päivä - haikean jäähyväisitkun. Yritin jotenkin koota itseni ja saada niille toivotetuksi turvallista matkaa poikastensa kanssa. Kiitin niitä kun olivat olleet osa kesäperhettäni kurkien ja joutsenten tavoin. Pääskyt järjestivät pihassa lentonäytöksen minut rauhoittaakseen ja vakuuttaakseen että kyllä he pärjäisivät vaikka matka oli hurjan pitkä. Jälkikasvu oli perusteellisesti perehdytetty lentämisen taitoon.

Aamulla olikin melkoinen lintujen konsertti tihkusateessa huolimatta. Peipot, mustarastaat, tiaiset ja punarinta, tikka nakuttelemassa tahtia. Pellon laidalla kurjet huutelemassa.

Elottoman näköiseen rinteeseen oli noussut sinivuokkojen meri. Kunpa aurinko paistaisi ja ne avautuisivat täyteen loistoonsa.

Hyvää pääsiäisaamua!

Ensimmäinen leskenlehti ojanpientareella. Kolme kukkavartta vielä nupuillaan, mutta leskenlehti se on. Kylläpä pieni kukkanen osaakin hymyilyttää. Pohjois-Karjala

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen leskenlehti ojanpientareella. Kolme kukkavartta vielä nupuillaan, mutta leskenlehti se on. Kylläpä pieni kukkanen osaakin hymyilyttää. Pohjois-Karjala

Maasta se pienikin ponnistaa 😀

Toinen ihana kurki vai liekö se sama. Lensi niin matalalla pihan yli että saatoin laskea sen varpaat 🤗

Pyrstötiaisia noin 6kpl. 

Nettisovellus ilmoitti kuningaskalastajasta ja sitten pienen etsinnän jälkeen onnistuin näkemään sen. Enpä olisi uskonut. Entisessä asuinpaikassa oli paljon vähemmän erilaisia lintuja vaikka oli käytännössä maalla. Nyt asun keskellä kaupunkia ja täällä on paljon enemmän elämää.