Keski-ikäisenä deittailu
Olen 48-vuotias nainen, eronnut vuoroviikkovanhempi, ja on tämä uuden kumppanin löytäminen ihan epätoivoista!
En ole mikään luuseri, vaan kaikki on ihan kunnossa: olen ihan kivan näköinen, hoikka, terve, mukava ja älykäs. Hyvä työ ja talous. Lapsetkin jo isompia ja yhteishuoltajuus exän kanssa toimii. Mutta en vaan kelpaa!
Iästä varmaankin kiinni, eli ikäiseni ja jopa 10 v vanhemmat etsivät kolmekymppistä naista. Saan matcheja, mutta keskustelu tyssää nopeaan. Kysymykset on tyyliä mitä harrastat ja mikä saa sut hymyilemään. Entä jos harrastan vain lenkkeilyä, matkustelua ja lasteni harrastustoiminnan tukemista? Täysin boring? Treffeille olisi avoimena lähtemään aika nopeastikin, ja tutustun mielelläni uusiin ihmisiin ilman painetta. Ei vain toimi. Yksillä treffeillä olen käynyt kuukauden tiiviin Tinderöinnin jälkeen.
Nuo miehetkin mielestäni ovat aika tavallisia, mutta riman ovat nostaneet itseään huomattavasti korkeammalle.
Oletan, että on myös vaatimattoman näköisiä ihmisiä, joilla voi olla sairauksia, taloudellisia huolia, kaikenlaista painolastia. Kaikki eivät asu isoissa kaupungeissa, joten valikoima vähäisempää. Oletan, että silloin voisi olla vielä vaikeampaa, mutta kyllähän ihmiset koko ajan kohtaavat. Mikä ihme lottovoitto siihen tarvitaan?
Pärjään kyllä yksinään, mutta pointti on, että en yksin silti halua olla.
Muita kohtalotovereita? Tai vinkkejä ihan mukiinmenevälle muikkelille. Iälle en mitään voi, mutta moneen asiaan voin vaikuttaa.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan kun tapaat miehiä ihan luontaisesti työssä, harrastuksissa, näyttelyissä, kahviloissa, lomilla jne. niin olet hereillä.
En tapaa miehiä missään noissa paitsi töissä. Enkä ala syömään kuormasta (jos siellä edes olisi ketään sopivia, eikä ole).
Sulla on ihan epärealistinen ja väärä oletus siitä että naiset "tapaisi luontaisesti" miehiä ihan noin vaan. Kyllä ne ainoat mahdollisuudet olisi mennä puhumaan jollekin ihan random tyypille, josta en tiedä yhtään mitään.
En tiedä missä fantasiassa ylipäätään elät, jos sun mielestä ihmiset luonnostaan vuorovaikuttavat niin paljon julkisilla paikoilla että siitä voisi muodostaa jonkun kuvan heidän persoonastaan, ja sitten alkaa viedä juttua niiden kiinnostavien kanssa pidemmälle. Ei näin käy ainakaan mulle luokkaa ikinä.
No kyllä minä ainakin tapaan luontaisesti miehiä vähän joka paikassa. En tiedä mistä sitten johtuu. Ja työpaikka on minusta hyvä paikka tutustua ihmisiin, ja heidän kautta tavata uusia ihmisiä jne. En ole ikinä ajatellut että työpaikalta ei muka voisi löytää kumppania itselleen, moni pari on tavannut toisensa töissä.
Ja sit heivaat sen Tinderin ja meet johonki kapakkaan vaikka ja alat keskusteleen ilman painetta löytää kumppani. Nautiskelen hyvää juomaa ja tunnelmaa.
Ei toimi niille jotka ei käytä alkoholia eikä nauti baareilusta. Eikä pitäisi olla oletus että kaikki käyttää. Toimii toki varmaan jos juo alkoholia ja haluaa juomarin kumppanikseenkin, mutta eiköhän juomasirpat ole jo itsekin hoksanneet käydä baareissa koska sehän se perinteinen vonkauspaikka on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan kun tapaat miehiä ihan luontaisesti työssä, harrastuksissa, näyttelyissä, kahviloissa, lomilla jne. niin olet hereillä.
En tapaa miehiä missään noissa paitsi töissä. Enkä ala syömään kuormasta (jos siellä edes olisi ketään sopivia, eikä ole).
Sulla on ihan epärealistinen ja väärä oletus siitä että naiset "tapaisi luontaisesti" miehiä ihan noin vaan. Kyllä ne ainoat mahdollisuudet olisi mennä puhumaan jollekin ihan random tyypille, josta en tiedä yhtään mitään.
En tiedä missä fantasiassa ylipäätään elät, jos sun mielestä ihmiset luonnostaan vuorovaikuttavat niin paljon julkisilla paikoilla että siitä voisi muodostaa jonkun kuvan heidän persoonastaan, ja sitten alkaa viedä juttua niiden kiinnostavien kanssa pidemmälle. Ei näin käy ainakaan mulle luokkaa ikinä.
No kyllä minä ainakin ta
Millä lailla tapaat luontaisesti miehiä? Ei ne mulle ikinä julkisella paikalla puhu, ja jos esim sanon pari sanaa naapureille kohdatessa niin ei siitä ole ikinä mitään seurannut, edes pidempää keskustelua.
Teen töitä etänä ja kuten sanoin kukaan kollegoista ei ole millään tavalla potentiaalinen (perheenisiä tai 20v nuorempia, ja yhä kaikki satojen - tuhansien km päässä ).
Vierailija kirjoitti:
Ja sit heivaat sen Tinderin ja meet johonki kapakkaan vaikka ja alat keskusteleen ilman painetta löytää kumppani. Nautiskelen hyvää juomaa ja tunnelmaa.
Ei toimi niille jotka ei käytä alkoholia eikä nauti baareilusta. Eikä pitäisi olla oletus että kaikki käyttää. Toimii toki varmaan jos juo alkoholia ja haluaa juomarin kumppanikseenkin, mutta eiköhän juomasirpat ole jo itsekin hoksanneet käydä baareissa koska sehän se perinteinen vonkauspaikka on.
Jostain kapakastako sitä laadukasta seuraa löytää? Enpähän oikein usko.
Lähimmät kollegat asuu 200km päässä. Ja ovat kaikki naimisissa, tai 20v minua nuorempia. Kummille näistä huudan seuraavassa Teams palaverissa? Ryöstänkö mieluummin kehdon vai jonkun aviopuolison ja lasten isän?