Olen nyt seurannut ystävieni sysipaskoja parisuhteita ja olen niin iloinen ettei minulla ole miestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista sitten on hyvä ja huono seksi?

 

Huonoa seksiä olen saanut ns kassientyhjentäjämiesten kanssa. Ei tajuta toisen nautinnosta yhtään mitään - tai haluta tajuta. Koko heidän seksuaalisuutensa on jotenkin elukkatasoista ja häiriintynyttä. Hyvä seksi on ollut kuin henkinen ja fyysinen symbioosi - rakastelua molemmilla tasoilla. 

<3

Vierailija kirjoitti:

Saa kuitenkin seksiä säännöllisesti ja halutessaan.

Ette laita sille mitään painoarvoa?

Terv. Aviomies

Ei. Seksiin ei k u l l i a tarvitse. Ja kaikki ne tautiriskit ja tautipelot koska "anna paljaalla anna" ja jatkuva hormonaalinen ehkäisy jota ilman voisi niin paljon  paremmin joka tavoin ja silti pelko että napsahtaa paksuksi ja on taas yksi mukula lusää mieslapsen päälle vedettäväksi eteenpäin ku kivirekeä.

Juuri kun olin tulossa sinua kosimaan, kukat ja sormuksenkin ostin.

Olen ollut saman miehen "lakanoissa" 50 vuotta. Kantavana voimana on ollut rakkaus, toisen kunnioittaminen, luottamus, toisen kanssa viihtyminen, huumori, yhteiset mielenkiinnot jne. On myös ollut tilanteita, että on laskettu 100 tai 1000.  Pikkuasioihin ei jaksa takertua.

Meidän ystäväpiirissämme on tällaisia avioliittoja.  Oli meillä kummallakin suhteita ennen avioliittoa, mutta emme kelpuuttaneet yhtään avioliittoon asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista sitten on hyvä ja huono seksi?

 

Huonoa seksiä olen saanut ns kassientyhjentäjämiesten kanssa. Ei tajuta toisen nautinnosta yhtään mitään - tai haluta tajuta. Koko heidän seksuaalisuutensa on jotenkin elukkatasoista ja häiriintynyttä. Hyvä seksi on ollut kuin henkinen ja fyysinen symbioosi - rakastelua molemmilla tasoilla. 

 

<3

 

 

 

Niin että tämä ja nämä kassintyhjentäjä_t alkukantaisena tyyppeinä kuitenkin sai sut kuumiin tunteisiin ja märäksi. Et ajatellut etukäteen vaan menit tunteella heittäytyen hetkeen. Järkeä saa käyttää :P

 

 

Jännäseksikö teitä kiihottaa, aivan samana kenen kanssa ja miten, niinkö ?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vanhemmat roikkuu toisissaan kun muutakaan eivät osaa, ovat olleet melkein teinistä yhdessä. Mitään kunnioitusta tai rakkautta ei ole. Nyt kun äitinikin on eläkkeellä niin voi sitä katkeruutta, kitkeryyttä ja v i t u t u s t a kun on selvästikin vasta nyt tajunnut ettei täällä eletä ikuisesti. Ällöttää suorastaan kattoa sitä touhua. Mitään vastuuta ei itsestä osata ottaa, samalla tyylillä hautaan. Hieno elämä 😅

 

 

 

 

Kunnioituksen puute näköjään periytyy.

Ei sen tarvitse periytyä. Siihen yleensä opitaan. Kunnioitus ansaitaan ja jotkut eivät sitä ansaitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän vanhemmat roikkuu toisissaan kun muutakaan eivät osaa, ovat olleet melkein teinistä yhdessä. Mitään kunnioitusta tai rakkautta ei ole. Nyt kun äitinikin on eläkkeellä niin voi sitä katkeruutta, kitkeryyttä ja v i t u t u s t a kun on selvästikin vasta nyt tajunnut ettei täällä eletä ikuisesti. Ällöttää suorastaan kattoa sitä touhua. Mitään vastuuta ei itsestä osata ottaa, samalla tyylillä hautaan. Hieno elämä 😅

 

 

 

 

Kunnioituksen puute näköjään periytyy.

Ei sen tarvitse periytyä. Siihen yleensä opitaan. Kunnioitus ansaitaan ja jotkut eivät sitä ansaitse.

Useimmat eivät siihen edes kykene. Kunnioitukseen siis. Silti kuvittelevat sen itse ansainneensa.

Minulla on ihana parisuhde. Mutta en ole koskaan varsinaisesti kaivannut parisuhteeseen. Tapasin vaan ihmisen, jonka kanssa haluan olla yhdessä, meillä on hyvä olla ja kaikki sujuu.

Mutta kavereiden ja siskoni parisuhteita seuratessani olen kyllä miettinyt, että MIKSI ihmiset tyytyy ja jää yhteen ihmisten kanssa, kun kaikki on jatkuvaa vääntöä ja säätöä. Mikä saa ihmisen jäämään yhteen sellaisen kanssa, joka ajattelee vain itseään? Tai jos epäkohdat, joista keskusteltiin suhteen alussa, on edelleen ongelma kolme, viisi ja kymmenen vuotta myöhemmin. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pelkäävät yksinoloa, kumma kyllä.

Mä olen kitkutellut aina vuosia aivan kamalissa parisuhteissa. En mielestäni pelkää yksinoloa, mutta en jotenkin osaa perääntyä siinä vaiheessa, kun aletaan edetä mahdollista suhdetta kohden saati sitten kun jo ollaan suhteessa. Olen väärällä tavalla periksiantamaton; joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. 

En uskalla tuottaa toiselle pettymystä ja ero myös tuntuu itsestäni jotenkin nololta. Että nyt muut ihmiset näkevät, että olen huono ja ruma ja surkea, kun suhde ei toimi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut pelkäävät yksinoloa, kumma kyllä.

Mä olen kitkutellut aina vuosia aivan kamalissa parisuhteissa. En mielestäni pelkää yksinoloa, mutta en jotenkin osaa perääntyä siinä vaiheessa, kun aletaan edetä mahdollista suhdetta kohden saati sitten kun jo ollaan suhteessa. Olen väärällä tavalla periksiantamaton; joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. 

En uskalla tuottaa toiselle pettymystä ja ero myös tuntuu itsestäni jotenkin nololta. Että nyt muut ihmiset näkevät, että olen huono ja ruma ja surkea, kun suhde ei toimi!

Ero EI ikinä ole noloa, vaan yleensä ihan tervettä ja oikein. Toivottavasti saat voimia pitää puoliasi tulevissa suhteissa ja paremman itsetunnon, joka ei riipu pelkästään kumppaneistasi. Onneksi kuitenkin jo tunnistat ongelman.