Lue keskustelun säännöt.
Miten joku masennus voi olla nykyään niin yleistä?
26.02.2026 |
Ihmiskunnalla ei koskaan ole ollut samanlaista materiaalista yltäkylläisyyttä ja sodatonta rauhanaikaa kuin nyt. Mikä syy kenelläkään on länsimaissa masentua pahoin?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoinen yleistys. Monet painavat sinnikkäästi päivästä toiseen äärirajoilla työn, perheen, taloustilanteen yms vaatimusten kanssa.
Perusarkea. Toki jos olet ylipainoinen etkä harrastaa mitään mikä tuo mielihyvää kuten nyt vaikka liikunta niin ihan itse edesautat omaa harmitusta. Pitäisi pikkusen ottaa vastuuta onasta hyvinvoinnista eikä syyttää pelkkää yhteiskuntaa.
Mitä oikein sönkötät? Tuossahan vain todettiin, ettei ihminen ole nykyään sen heikompi kuin ennenkään. Ä
Onhan. Se voisi olla monelle shokki elää esim 70-luvulla..
Ihan samalla tavalla 70-lukulaiselle ihmisille olisi shokki elää nykyaikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat itse luovat ja lietsovat toisiinsa ne vaatimukset.
Työelämässä taas tahti on oikeasti kiristynyt todella nopeasti, ja se tietysti tuottaa uupumusta joka säteilee myös muille elämän osa-alueille (myös vanhemmuuteen, ja liian hektisessä työelämässä keskittymiskykynsä joka suuntaan hajauttanut uupunut ihminen kokee myös ihan tavalliset vanhemmuuteen kuuluvat asiat herkemmin "koviksi vaatimuksiksi", luonnollisesti).
Vierailija kirjoitti:
Minua masentaa ihmisten vihamielisyys, ilkeys. Se lyö niin lujaa, että mielekäs hyvä elämä ei onnistu.
Ihminen tarvitsee ympärilleen ystäviä, arkirutiinit, vuorokausi rytmin, ruoka rytmin, ulkoilu rytmin ja unirytmin. Ilman näitä elämä hajoaa lattialle.
Kriisin sattuessa, luontainen korjaava osasto puuttuu. Päihteet vielä tekevät selvää jälkeä aivoista. Taloudellinen epävarmuus syö itsetuntoa. Epäonnistumiset jäävät päälle.
Lisäksi toisilla on vahvempi perimä,Tosin masennus on myös ihmistä suojaava tila, se suojaa vielä pahemmalta.
Ihmisen täytyy saada elää oman rytminsä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan asioita käsiteltiin toisella tavalla: ei tunnettu "masennuksia" tms., olit yksinkertaisesti "vätys" tai laiska jos asiat eivät sujuneet.
Ei tunnettu myöskään allergioita, kun ryvettiin polvillaan kaskipellossa räntäsateessa aamusta iltaan/umpihangessa metsää kaatamassa pelkällä kirveellä.
"Räkänokastakin mies tulee muttei tyhjännaurajasta" oli ajattelutapa.
Kyllä masennusta on ollut. Etenkin hyväosaiset lähteneet hoidettavaksi ja parantolaan välillä, huono-osaisilla varmaan pitänyt enempi vain pärjäillä?
Vierailija kirjoitti:
Osittain masennus kuuluu ihmisyyteen (ja muillekin elollisille, myös eläimet voivat masentua ja kasvitkin nuupahtaa), mutta kyllä nykyinen yhteiskuntarakenne luo masennusta ihmisille.
Olemme menneet liian kauas siitä, mikä on ihmiselle lajityypillistä ja hyvinvointia ylläpitävää elämää. Esimerkiksi äärimmäinen yksilökeskeisyys luo yksinäisyyttä, vääränlaista kilpailua ja masennusta sekä syrjäytymistä.
Yhteisölliset kulttuurit tuottavat parempaa hedelmää.
Tämä on loistava kirjoitus. K i i t o s !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielisairaaloissa on kyllä ollut kaikenlaisista taustoista tulevia ihmisiä jo 1800-luvulla.
Itseään vastaan toiminen tuottaa masennusta. Yritykset väittävät että työntekijät voivat toteuttaa arvojaan yritysten arvoja noudattamalla. Paskapuhetta.
Pakkoyhteisöllisyys on väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoinen yleistys. Monet painavat sinnikkäästi päivästä toiseen äärirajoilla työn, perheen, taloustilanteen yms vaatimusten kanssa.
Kuulostaa ihan perus arjelta. Mitä masentumisrn aihetta tossa on?
Missä niin väitettiin? Tuossahan vain todettiin se, ettei ihminen nykyään ole sen heikompi kuin ennenkään. Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa.
Ihan saatanan varmasti on ja hyvä niin.
Ihan saatanan varmasti on ja hyvä niin.
Sitä heikkoutta ei enää tarvitse hävetä. Sinnittelemme työtaakkamme alla hymyillen, tsemppaamme itseämme ammatilliseen tunteettomuuteen ja toistelemme positiivisuusmantroja. Tulemmeko silti sen onnellisemmaksi?
Heikkous nähdään kielteisenä, sitä tuntevat ihmiset kokevat syyllisyyttä niitä kokiessaan. Näin alkuperäisen tunteen kaveriksi tulee myös syyllisyys. Huh, tuplamäärä piiloteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoinen yleistys. Monet painavat sinnikkäästi päivästä toiseen äärirajoilla työn, perheen, taloustilanteen yms vaatimusten kanssa.
Perusarkea. Toki jos olet ylipainoinen etkä harrastaa mitään mikä tuo mielihyvää kuten nyt vaikka liikunta niin ihan itse edesautat omaa harmitusta. Pitäisi pikkusen ottaa vastuuta onasta hyvinvoinnista eikä syyttää pelkkää yhteiskuntaa.
Mitä oikein sönkötät? Tuossahan vain todettiin, ettei ihminen ole nykyään sen heikompi kuin ennenkään. Ä
Onhan. Se voisi olla monelle shokki elää esim 70-luvulla..
Ihan samalla tavalla 70-lukulaiselle ihmisille olisi shokki elää nykyaikana.
Kyllä aika moni 70-lukulainen on edelleen hengissä 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tämä liian helppo elämä tekee sen osalla ihmisistä ettei mikään materia riitä tai ihmissuhteet tai muu. Aina on jotai parempaa etsimässä milloin minkäkin syyn takia. Riittämättömyys ihmisenä juostaan oravanpyörässä. Kunnes tulee stoppi. Vakava sairaus tai onnettomuus jossa oli lähellä henki mennä. Silloin ihmiset vasta tajuaa mikä on tärkeintä.
Ihmiset syö lääkkeitä masennukseen turhaan. Usealle auttaisi enemmän keskustelu kuin lääke. Löytää mielekästä tekemistä arkeen harrastusten parista?
Sekin auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Itseään vastaan toiminen tuottaa masennusta. Yritykset väittävät että työntekijät voivat toteuttaa arvojaan yritysten arvoja noudattamalla. Paskapuhetta.
Pakkoyhteisöllisyys on väkivaltaa.
Tuntuu, että hukumme loppumattomaan kelpaamattomuuden suohon. Emme ole tarpeeksi sitä, tätä ja tuota. Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä. Kaikki on koko ajan hemmetin epätäydellisiä ja meidän on vaikea kestää sitä. Omassa päässä soivaa levyä olisi hyvä tarkistella aika ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mutta ne masennuksen syyt ovat jotenkin vähän kummallisia; ulkonäkö, lihavuus, laihuus, rahattomuus jne.
Aika pinnallisia arvoja kaikki.
Juuri se että eletään vääriin.. Kohdellaan itseään kaltoin. Ei tehdä oikeesti sitä mitä halutaan. Mennään vääriin ihmissuhteisiin kun ei arvosteta itseään liikaa. Etsitään hyväksyntää muualta kuin omasta itsestä. Jos et arvosta itseäsi niin kuka sen tekee?
Ei kukaan muu.
Sinun pitää tehdä elämästä elämisen arvoista. Usein vaan tahdosta kiinni. Omassa elämässäni aloitin opiskelut. Se on tuonut elämääni paljon uutta oppia ja sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä aika moni 70-lukulainen on edelleen hengissä 😄"
Esittätkö tyhmää? Jos 70-luvun aikuinen siirtyisi nykyaikaan hänellä olisi todella paljon vaikeuksia. Silloin kaikilla ei ollut edes lankapuhelinta. Häneltä puuttuisi todella paljon taitoja, joita me pidämme itsestään selvyytenä. Sen lisäksi vaatimukset ovat kasvaneet työelämässä.
Olen itse syntynyt 1972.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseään vastaan toiminen tuottaa masennusta. Yritykset väittävät että työntekijät voivat toteuttaa arvojaan yritysten arvoja noudattamalla. Paskapuhetta.
Pakkoyhteisöllisyys on väkivaltaa.
Tuntuu, että hukumme loppumattomaan kelpaamattomuuden suohon. Emme ole tarpeeksi sitä, tätä ja tuota. Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä. Kaikki on koko ajan hemmetin epätäydellisiä ja meidän on vaikea kestää sitä. Omassa päässä soivaa levyä olisi hyvä tarkistella aika ajoin.
Se levy on ulkopuolelta laitettu soimaan tarkoituksella.
Vinoutuneet ajatukset tukkivat mielemme ja vääristävät havaintomme. Jäämme jumiin omaan rajoittuneeseen ajatusmaailmaan tajuamatta, että ajatuksemme eivät ole totta vaan oman mielemme tuotos. Voimme kulkea koko elämämme silmät ja korvat kiinni harhakuvien vallassa. Osalle tuntuu olevan vieras ajatus, että omasta tyytyväisyydestä on vastuu itselläkin ja sen eteen pitää joskus nähdä vaivaakin.
Miten tässä maassa muka voi elää masentumatta?
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä aika moni 70-lukulainen on edelleen hengissä 😄"
Esittätkö tyhmää? Jos 70-luvun aikuinen siirtyisi nykyaikaan hänellä olisi todella paljon vaikeuksia. Silloin kaikilla ei ollut edes lankapuhelinta. Häneltä puuttuisi todella paljon taitoja, joita me pidämme itsestään selvyytenä. Sen lisäksi vaatimukset ovat kasvaneet työelämässä.
Olen itse syntynyt 1972.
Sinulla ei siis ole kokemuksellista vertailupohjaa 70-luvun työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseään vastaan toiminen tuottaa masennusta. Yritykset väittävät että työntekijät voivat toteuttaa arvojaan yritysten arvoja noudattamalla. Paskapuhetta.
Pakkoyhteisöllisyys on väkivaltaa.
Tuntuu, että hukumme loppumattomaan kelpaamattomuuden suohon. Emme ole tarpeeksi sitä, tätä ja tuota. Emme menesty tarpeeksi. Emme suorita tarpeeksi. Pomo on ääliö. Työpaikka on surkea. Rahat on aina loppu. Emme ole tarpeeksi kauniita tai komeita tai laihoja tai muodokkaita tai mitä nyt kuuluisi olla. Emme ole täydellisessä parisuhteessa. Perheemme ja sukumme on kamala ja sukujuhlat yhtä helvettiä. Kaikki on koko ajan hemmetin epätäydellisiä ja meidän on vaikea kestää sitä. Omassa päässä soivaa levyä olisi hyvä tarkistella aika ajoin.
Se levy on ulkopuolelta laitettu soimaan tarkoituksella.
Niin, mikään ei vahingossakaan ole itsensä vika, syyllinen on aina joku muu#uhriutumisenkulttuuri
Ennenvanhaan asioita käsiteltiin toisella tavalla: ei tunnettu "masennuksia" tms., olit yksinkertaisesti "vätys" tai laiska jos asiat eivät sujuneet.
Ei tunnettu myöskään allergioita, kun ryvettiin polvillaan kaskipellossa räntäsateessa aamusta iltaan/umpihangessa metsää kaatamassa pelkällä kirveellä.
"Räkänokastakin mies tulee muttei tyhjännaurajasta" oli ajattelutapa.