Miten joku masennus voi olla nykyään niin yleistä?

Vierailija kirjoitti:

Kummasti se masennus hälvenee, kun tekeminen on mielekästä. 

Tämä!!! Ja jos on jonkilaista sitkeyttä ylipäänsä tehdä jotain. 
 

Ihmistä ennen ja nyt on vaikea faktisesti mitata, mutta epäilemättä sille on historiallista näyttöä pieni kansa sinnitteli naapureiden puristuksesta itsenäiseksi, selvisi sodista ja rakensi karuista lähtökohdista vauraan hyvinvointiyhteiskunnan. Se on vaatinut muutakin kuin oman navaån tuijottelua, kovaa työtä, lujuutta ja halua pärjätä. Missä tämä sinnikkyys on nyt? Ratkaisujen etsimisen sijaan tunnumme kansana keskittyvän ongelmien osoitteluun ja kilpailuun siitä, kenellä menee surkeimmin ja kenellä on sitä kautta isoin oikeus valittaa. Maailman onnellisin kansa -titteli on suorastaan loukkaus. Suurinta sisua on nähtävissä silloin, kun etsitään vastapuolesta heikkoja kohtia ilkuttavaksi ja puolustetaan omaa oikeassa olemista tai oikeutta uhriutua.

80: tosi moni on ulkopäinohjautuva ja kuuntelevat levyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä aika moni 70-lukulainen on edelleen hengissä 😄"

 

Esittätkö tyhmää? Jos 70-luvun aikuinen siirtyisi nykyaikaan hänellä olisi todella paljon vaikeuksia. Silloin kaikilla ei ollut edes lankapuhelinta. Häneltä puuttuisi todella paljon taitoja, joita me pidämme itsestään selvyytenä. Sen lisäksi vaatimukset ovat kasvaneet työelämässä.

Olen itse syntynyt 1972.

Sinulla ei siis ole kokemuksellista vertailupohjaa 70-luvun työelämästä. 

Niin? Eikö asioista voi mielestäsi keskustella ilman omaa kokemusta?

Se, mikä oma kokemukseni on työelämästä, ei tässä keskustelussa ole tärkeää, mutta työelämässä vuodesta 1987 olleena voin toki todeta vaatimusten kasvaneen huimasti.

Suorituskulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Suorituskulttuuri.

Uhriutumisenkulttuuri

Elämä tehty liian helpoksi niin kaikki masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaaloissa on kyllä ollut kaikenlaisista taustoista tulevia ihmisiä jo 1800-luvulla. 

Toki Suomeenkin on tullut ensimmäinen mielisairaala nimenomaan 1800-luvulla, eli yhteiskunnan teollistumiskehityksen myötä?

Tuo ensimmäinen mielisairaala on siis Lapinlahden sairaala, joka on myös yksi Euroopan vanhimpia.

Voi olla, että teollistuminen ja mielisairaaloiden perustamisen tarve liittyvät jotenkin toisiinsa? Mielenterveysongelmia on ollut olemassa aina, mutta yleisyys ja hoidon tarve voinut kasvaa jossain vaiheessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä aika moni 70-lukulainen on edelleen hengissä 😄"

 

Esittätkö tyhmää? Jos 70-luvun aikuinen siirtyisi nykyaikaan hänellä olisi todella paljon vaikeuksia. Silloin kaikilla ei ollut edes lankapuhelinta. Häneltä puuttuisi todella paljon taitoja, joita me pidämme itsestään selvyytenä. Sen lisäksi vaatimukset ovat kasvaneet työelämässä.

Olen itse syntynyt 1972.

Sinulla ei siis ole kokemuksellista vertailupohjaa 70-luvun työelämästä. 

 

Niin? Eikö asioista voi mielestäsi keskustella ilman omaa kokemusta?

Se, mikä oma kokemukseni on työelämästä, ei tässä keskustelussa ole tärkeää, mutta työelämässä vuodesta 1987 olleena voin toki todeta vaatimusten kasvaneen huimasti.

Sinun kokemuksen mukaan vaatimukset ovat kasvaneet huimasti. Oman työurani aikana työnkuormitus on laskenut valtavasti. Teknologian kehityksen myötä moni  työ on muuttunut vähemmän kuormittavaksi.

Kuusikymppisenä täytyy sanoa, että ennen pahaa oloa sai purkaa huutamalla vihaisesti. Nykyään ei saa. Sen sijaan kiljuminen esim. ilosta ja innostuksesta on nykyään enemmän hyväksyttyä. Paha olo pitää nykyään piilottaa ja aina pitäisi esittää hillittyä ja järkevää, paitsi tietysti silloin, jos on iloisen innostunut.

"Sinun kokemuksen mukaan vaatimukset ovat kasvaneet huimasti. Oman työurani aikana työnkuormitus on laskenut valtavasti. Teknologian kehityksen myötä moni  työ on muuttunut vähemmän kuormittavaksi."

Kuten totesinkin, yksittäisellä kokemuksella tässä keskustelussa ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Kuusikymppisenä täytyy sanoa, että ennen pahaa oloa sai purkaa huutamalla vihaisesti. Nykyään ei saa. Sen sijaan kiljuminen esim. ilosta ja innostuksesta on nykyään enemmän hyväksyttyä. Paha olo pitää nykyään piilottaa ja aina pitäisi esittää hillittyä ja järkevää, paitsi tietysti silloin, jos on iloisen innostunut.

 

Täältä sai häädön lapsiperhe kun lapset piti päivällä meteliä. Ei näytä saavan kirkua ilostakaan enää.

Edeltävälle: ei tuohon ole mikään pakko alistua.

Ei se ole sen yleisempää. Se vaan diagnosoidaan helpommin. Ennen ihmiset vaan kärsi hiljaa ja alkoholisoitui.  Ei se ollut sairaus.

Sinun kokemuksen mukaan vaatimukset ovat kasvaneet huimasti. Oman työurani aikana työnkuormitus on laskenut valtavasti. Teknologian kehityksen myötä moni  työ on muuttunut vähemmän kuormittavaksi. // Henkisen työn kuormitus on lisääntynyt, fyysisen työn kuormitus keventynyt.

Osaksi siitä johtuu että ihmiset vaatii enempi itseltään ja muilta. Ns ei osata ymmärtää enää että ihminen on ihminen ja niitä on erilaisia ja tehdään erilaisia virheitä elämän aikana. Ei ole sietokykyä ihmisen ns erillaisuudelle omalle tai muiden.

Vierailija kirjoitti:

Osaksi siitä johtuu että ihmiset vaatii enempi itseltään ja muilta. Ns ei osata ymmärtää enää että ihminen on ihminen ja niitä on erilaisia ja tehdään erilaisia virheitä elämän aikana. Ei ole sietokykyä ihmisen ns erillaisuudelle omalle tai muiden.

Eli uuspuritanismi. Sosiologinen heiluriliike ääripäästä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sinun kokemuksen mukaan vaatimukset ovat kasvaneet huimasti. Oman työurani aikana työnkuormitus on laskenut valtavasti. Teknologian kehityksen myötä moni  työ on muuttunut vähemmän kuormittavaksi. // Henkisen työn kuormitus on lisääntynyt, fyysisen työn kuormitus keventynyt.

1970-luvulla työ oli pääasiassa fyysisesti raskasta, tarkkaan valvottua ja yksitoikkoista teollisuuden työtä, myös naisilla. 
70-luvulle saakka työttömyyttä hoidettiin tarjoamalla hätäaputöitä rahallisen korvauksen sijaan myöskin fyysisesti raskaisiin töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuusikymppisenä täytyy sanoa, että ennen pahaa oloa sai purkaa huutamalla vihaisesti. Nykyään ei saa. Sen sijaan kiljuminen esim. ilosta ja innostuksesta on nykyään enemmän hyväksyttyä. Paha olo pitää nykyään piilottaa ja aina pitäisi esittää hillittyä ja järkevää, paitsi tietysti silloin, jos on iloisen innostunut.

 

Nykyinen tunteista lässytys on pirun huono tapa päästä siitä harmituksesta eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaaloissa on kyllä ollut kaikenlaisista taustoista tulevia ihmisiä jo 1800-luvulla. 

 

 

Toki Suomeenkin on tullut ensimmäinen mielisairaala nimenomaan 1800-luvulla, eli yhteiskunnan teollistumiskehityksen myötä?

Tuo ensimmäinen mielisairaala on siis Lapinlahden sairaala, joka on myös yksi Euroopan vanhimpia.

Voi olla, että teollistuminen ja mielisairaaloiden perustamisen tarve liittyvät jotenkin toisiinsa? Mielenterveysongelmia on ollut olemassa aina, mutta yleisyys ja hoidon tarve voinut kasvaa jossain vaiheessa?

Ja tuo teollistumisen kehitys on vain kiihtynyt sieltä saakka, edelleen kiihtyen. Nyt jo klikkaillaan vaan kotona ruokaa ja TEMU-paskaa kotiin, hoidetaan ihmissuhteita älylaitteilla jne. Ja ongelmat syvenee.