Lue keskustelun säännöt.
Mieheni rakastaa minua, mutta minä en häntä
25.02.2026 |
Asia vaivaa minua jonkin verran. Mieheni tietää tunteistani tai siis niiden puutteesta. Järjestely, eli avoliittomme jonka mies mielellään muuttaisi avioliitoksi, toimii minulle paremmin kuin hyvin, enkä todellakaan kaipaa ketään muuta eli jos vaihtaisin tämän johonkin niin ehdottomasti vain yksinäiseen sinkkuuteen.
Eli en myöskään olisi pettämässä tai kaipaa romanttista rakkautta yleensäkään.
Asia tosiaan vaivaa minua hieman ja tietenkin miehen suvulle mm. pitää antaa vaikutelma tai yleensäkin esittää että tilanteemme on ihan normaali parisuhde.
Se miksi mieheni haluaa toimia näin ei ole mysteeri ja ollaan puhuttu se moneen kertaan läpi. Tai on mysteeri siltä osin etten ymmärrä hänen perustelujaan vaikka on osannut ne kertoa. Lapsia ei ole haaveissa kummallakaan ikinä eli ei ainakaan pidä miettiä että he saisivat kummallisen kuvan parisuhteesta. Kai minun on vaikea kaiken keskustelun jälkeenkään käsittää, että miksi joku haluaa tällaisen tilanteen, paitsi tietenkin se mystinen "rakkaus". Tai minun olisi helpompaa käsittää se jos olisin edes jotenkin erityisen saalis. Mutta hyödyn tästä konkreettisesti itse paljon enemmän.
Onko joillain toiminut pidempäänkin jonkinlainen kulissiliitto tai "vain toinen on hulluna toiseen"? Ei tästä oikein viitsi missään omalla naamallakaan avautua harrastusporukassa tai muuten, koska kokisin sen epäkunnioittavana miestä kohtaan. Vaikka hän ei mitenkään halua että asiaa pidetään salaisuutena. Paitsi hänen vanhoilta vanhemmiltaan, koska he eivät tätä ymmärtäisi. Joten avaudutaan sitten tänne.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
En suosittele. Siinähän tuntee itsensä ihan arvottomaksi jos antaa toiselle kaikkensa mutta ei saa vastarakkautta.
Eihän se ole elämää. Se on itsensä laiminlyömistä. Elämä menee roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on vaan huijausta. Naiset tuskin osaa rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on vaan huijausta. Naiset tuskin osaa rakastaa.
Kyllä osaa. Olen rakastanut miestäni 1818vuotta ja hän rakastaa minua. Olen onnellinen.
Eli siis mieheni on aivan alusta asti kun kohtasimme niin tiennyt että hän haluaa minut ja että minä taas en halua yhtään ketään.
Pidän miestäni seksikkäänä ja kun tässä nyt on jonkun aikaa oltu saman katon allakin niin olen häneen myös kiintynyt. Eli kysymys ei ole mistään tilanteesta, että olen alkanut pitkässä liitossa vihaamaan miestäni tai jotain.
Ja intiimi kanssakäyminen ei ole esimerkiksi mitenkään vastenmielistä, vaikka sitä ei mitenkään ihan kauheasti ole. Mies saa aina kun haluaa, mutta on aika tarkka siitä että minäkin haluaisin eli hyvin harvakseltaan on hyödyntänyt tuota vaihtoehtoa että saa kyllä ihan pyytämällä.
Meillä on joskus ollut riitaa tästä aiheesta josta tämän ketjunkin aloitin, koska on itselleni käsittämätöntä että joku haluaisi olla tällaisessa tilanteessa se rakastunut osapuoli. Ja koska alussa epäilin myös että kun alkuhuuma laantuu niin saan kenkää tai jotain. Mutta tässä sitä ollaan.
Joskus nahistellaan arkisista asioista, mutta yleisesti tullaan kyllä oikein hyvin juttuun.
Itselleni tilanne on oman taustani ja elämäntilanteeni takia helppo ja eduksi. Mutta ei siis mikään että miljonäärimies makselisi minulle vaikka omaisuutta ja opintoja, oispa 😅
Mutta siis niin että elämäni on paljon helpompaa nyt ja miehestä on turvaa ja seuraa, ilman että joudun pistämään itseäni likoon. Ja kyllä, olen sen hänelle ihan näin sanoin sanonut, hän on kuunnellut varmaan ihan kyllästymiseen asti jaarituksiani tästä aiheesta. Viimeksi remonttihommien lomassa.
-AP
Jos tuo on totta niin olette molemmat hyvin hölmöjä ja hukkaatte elämäänne... Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollos huoletta Ap. Ei ole rakkaus ikuista.
Luulen että teillä on tilanne mikä suurimmassa osassa avioliittoja. Molemminpuolinen rakkaus on harvinaista varsinkin nuorella iällä. Tuollaiset puolinaiset suhteet yleensä päättyy eroon, koska jossain vaiheessa jompikumpi tajuaa että ansaitsee enemmän. Jompikumpi rakastuu aidommin johonkin kolmanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhteissa ei ole kyse vain rakkaudesta, vaan hyötysuhteesta. Mies voi sanoa rakastavansa koska rakastaa sitä että saa olla kuviossa, jossa on itse hyväksytty.
Esim miehen vanhempien hyväksyntä.
Puhumattakaan käytännön asioista, jos nainen pitää kodin siistinä, ruokailut pyykinpesu toimii. Ja mies saa jakamatonta huomiota, suojaa, seksiä, vuorovaikutusta, hyväksyntää. Siis rakastaa että itse saa nuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on vaan huijausta. Naiset tuskin osaa rakastaa.
Kyllä osaa. Olen rakastanut miestäni 1818vuotta ja hän rakastaa minua. Olen onnellinen.
1818 vuotta? Melko iäkkäitä olette. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies on parisuhteessa kuten ap, sillä erotuksella, ettei noilla miehillä ole lainkaan tunnontuskia asiasta.
Jos miehesi haluaa olla apn kanssa, ei asiassa ole ongelmaa. Nämä rakkauteen rakastuneet naiset ovat täällä kilvan apn tuomitsemassa, vaikkeivat voi olla varmoja ovatko miehensä kuten ap.
Vierailija kirjoitti:
Moni mies on parisuhteessa kuten ap, sillä erotuksella, ettei noilla miehillä ole lainkaan tunnontuskia asiasta.
Jos mies haluaa olla apn kanssa, ei asiassa ole ongelmaa. Nämä rakkauteen rakastuneet naiset ovat täällä kilvan apn tuomitsemassa, vaikkeivat voi olla varmoja ovatko miehensä kuten ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastamataan henkilöstä ei ole helppo luopua.
Ehkä näin, mutta ei oo vaihtoehtoja. Jos sä jatkat tietäen että toinen ei rakasta (sen kyllä näkee sokea reettakin jos tilanne on se, zero respect, jne jne)... Sä petät itseäsi ja olet surkimus. Säälittävä.
Jos rakastat päästät henkilön jatkamaan matkaa. Ja kuten totesin niin muita vaihtoehtoja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaushan on vain tunne. Jos viihdyt miehen seurassa, tahdot hänelle hyvää ja olet ystävällinen ja lojaali, se riittää hyvään parisuhteeseen. Turha tehdä tunteista ongelmaa. Ihmiset voivat olla monella tapaa onnellisia.
Mulla on parisuhde ison hämähäkin kanssa. Syö hobitteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastamataan henkilöstä ei ole helppo luopua.
Ehkä näin, mutta ei oo vaihtoehtoja. Jos sä jatkat tietäen että toinen ei rakasta (sen kyllä näkee sokea reettakin jos tilanne on se, zero respect, jne jne)... Sä petät itseäsi ja olet surkimus. Säälittävä.
Jos rakastat päästät henkilön jatkamaan matkaa. Ja kuten totesin niin muita vaihtoehtoja ei ole.
Aika mustavalkosta kun miettii miten kulttuurin muovaama ja uusi on romanttisen rakkauden konsepti. Avioliittokin ollut alunperin enemmän omaisuuteen ja jossain määrin uskontoihin liittyvää järjestelyä. Eri asia jos etsii roihuavaa rakkautta ja sitä romantiikkaa. Vaikka eipä sekään ikuista ole.
Vierailija kirjoitti:
Lähde menemään ja lakkaa syömästä miehesi ainutkertaista elämää. Kasvata samalla selkäranka itsellesi.
Luoja varjele näiltä itsekkäiltä naisilta jotka osaa vain jäädä jumittamaan ja vinkumaan .
Kunnon naiset on kultaa.
Mieskö ei voi lähteä?
Ehkä rakkauden tunnistaa vasta sitten, kun on sen ylimielisyytensä vuoksi menettänyt.
Uuden naisen löytäminen (siis jonkun muun kuin epätoivoisen yh:n tai pubiruusun) on miehelle kiven takana. Siksi kädenlämpöinen suhde on parempi kuin ei suhdetta ollenkaan. Nainen ei sitä ymmärrä, koska on tottunut saamaan seuraa aina halutessaan.