Lue keskustelun säännöt.
Tapailukumppanini lapsi on erikoinen
25.02.2026 |
Tapailen miestä, jolla on 5-luokkalainen lapsi. Lapsi vaikuttaa mielestäni olevan ikäisiään kehityksestä jäljessä. Isä on samaa mieltä, mutta äiti ei, ja tämän vuoksi asiaa ei saada mitenkään järkevästi eteenpäin. Koulussakaan tästä ei tunnu erityisesti huolta olevan, ja kun isä yrittää nostaa asiaa esiin vanhempainvartissa tms., äiti selittelee asian sileäksi, eikä mikään etene mihinkään.
Esimerkkejä: lapsi ei opi asioita edes kymmenen näyttökerran jälkeen. Hän tykkää keittää itselleen iltaisin teetä, ja laittaa siis teeveden pikkukattilaan. Ollaan nyt aidosti ainakin 10 kertaa käyty läpi, että kattilaa ei tarvitse eikä kannata laittaa ihan piripintaan vettä, ja selitetty syyt (kestää kauemmin kuumeta, kiehuu yli, vaikea kaataa kuppiin, ei tarvitse vettä puoltakaan siitä määrästä yhteen teemukilliseen). Silti lapsi tekee saman joka kerta, ja tulee kysymään että onko tämä hyvä.
Näitä vastaavia esimerkkejä olisi antaa vaikka kuinka paljon, mutta tajuatte varmaan pointin.
No, ihmisiähän on eri älykkyysosamäärillä, eikä sille siis mitään voi. Tämä on kuitenkin arjessa melko kuormittavaa, kun tosiaan pitäisi jo osata tiettyjä juttuja, mutta ei vaan osaa eikä opi. Päivät täyttyy siitä, että lapsi kyselee samoja asioita uudelleen ja uudelleen.
Lisäksi mietityttää koulunkäynti. Tällä hetkellä selviää vielä jotenkuten, mutta kokeista on alkanut tulla huonompia numeroita. Tämä johtuu siitä, että nyt pitää koulussakin alkaa jo soveltaa oppimaansa, eikä enää riitä pelkkä ulkoaopettelu. Ja tämähän on tälle lapselle sitten haaste, koska ei tosiaan osaa kyllä yhtään soveltaa. Esimerkiksi kielissä osaa sanoja, koska niitä osaa mekaaniseti harjoitella, mutta jos niistä pitää tehdä lause, ollaankin jo ongelmissa. Sama homma tietysti matematiikan kanssa. Ja muutenkin lapsen ymmärrys lukuaineissa on sellaista tasoa, että jos kokeessa/kotitehtävässä kysytään vaikka, että kerro mitä tarkoittaa tuulivoima, lapsi vastaa siihen että se on voima joka tulee tuulesta. Opettaja antaa näistä sitten säälistä puolikkaita pisteitä, vaikka mielestäni ei pitäisi. Lapselta siis puuttuu täysin kyky hahmottaa, saati sitten selittää asioita.
Mitä tapahtuukaan, kun menee yläasteelle ja tulee fysiikkaa ja kemiaa, ja lukuaineissa pitää oikeasti tehdä muutakin kuin vastata parilla sanalla?
Onko tässä teidän mielestänne mitään tehtävissä? Pitääkö vaan hyväksyä, että lapsi on tällainen, vai pitäisikö hänelle hankkia jotakin tukea/apua vaikka väkisin äidin vastusteluista huolimatta? Vai odottaa, että menee yläasteelle ja homma sakkaa lopullisesti ja sitten äitikin ehkä herää asiaan?
Vinkkejä, kiitos!
Kommentit (25)
Tapailet miestä ja jostain syystä analysoit hänen lastaan kilometrin mittaisella kirjoituksella? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän jo koulu puutu tuohon aika pian jos asiat ovat lähellekään niin kuin kirjoitat.
Olen myös sitä mieltä, että asia ei kuulu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60- luvulla näillekin ihmisille löytyi paikka työelämästä. Nykyisin sohvalle makaamaan yhteiskunnan tuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkikaa vedenkeitin. Nopea ja turvallisempi.
Jätä tollanen tapailukumppani, sen pentu tulee rasittämään teidän elämäänne kuolemaansa asti. Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40v enkä osaa selittää sulle tuulivoimaa paljoa paremmin, mut kyl tässä elämässä pärjää tyhmempikin.
Eikö sen lapsen voi antaa kiertäville mustilaisille? Ennenkuin polttaa koko talon tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa meidän pojalta. Hänellä on asperger. Kokeileppa kaivaa joku nettitesti. Ei niihin saa liikaa luottaa, mutta ehkä selkeyttää itselle, että mikä mättää.
Nyt jo edesmennyt mummoni oli elämässään nähnyt monenlaista ja auttoi sekä neuvoi auliisti muita. Hän taisi olla aikanaan tekemisissä vähän vastaavanlaisen tilanteen kanssa. Kyseinrn tapaus sattui jo mummon ollessa pieni piltti, tuskin puoltatoista kyynärää pitempi. Tuohivirsuissa hän silloin kulki, ellei sitten loikkinut iloisesti puudta puuhun kuin orava Orriporri.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt jo edesmennyt mummoni oli elämässään nähnyt monenlaista ja auttoi sekä neuvoi auliisti muita. Hän taisi olla aikanaan tekemisissä vähän vastaavanlaisen tilanteen kanssa. Kyseinrn tapaus sattui jo mummon ollessa pieni piltti, tuskin puoltatoista kyynärää pitempi. Tuohivirsuissa hän silloin kulki, ellei sitten loikkinut iloisesti puudta puuhun kuin orava Orriporri.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sin
Tuostahan se selitys löytyi. Kiitos ja kunnia mummollesi 🙏🏻🥇👵🏻
No mistä se tuulivoima sitten tulee häh? Kävyistäkö??
Vierailija kirjoitti:
60- luvulla näillekin ihmisille löytyi paikka työelämästä. Nykyisin sohvalle makaamaan yhteiskunnan tuilla.
Hyvä huomio. Lapiohommia löytyi joka jantterille. Nyt et pääse lumia kolaamaan ellet ole maisteri ja tusinan erilaisia höpökortteja suorittanut
Haukotus. Miten ap jaksaa noita sepustuksia.
En tiedä, kehen te mut sekoitatte, mutta en oo aiemmin tänne kirjoittanut juuri mitään.
Vedenkeitinvastaajalle: se ei ollut tässä nyt se pointti, vaan se, että jostain syystä tämä lapsi ei opi oikein mitään. Tänään aamulla kerroin ties monennenko kerran, että kyllä, muropaketti on pahvia ja menee pahvinkierrätykseen. Lapsi on niitä sinne laittanut tässä vuosien saatossa kymmeniä, ja edelleen joka kerta se on hänelle epäselvää.
Ja syy, miksi tästä puhun täällä, on ihan se, että kaipaan vinkkejä. Kumppanini on tosiaan tämän ottanut esiin, mutta äidin mukaan jokainen kehittyy omalla tavallaan ja mitään tarvetta tuelle ei ole, joten siksi mietin onko tässä mitään tehtävissä. Huolettaa se, miten lapsen uskaltaa antaa esim. tehdä ruokaa ikinä itselleen tms. Eli arjen sujuvuutta tässä myös kaivataan. Eikä oikein tunnu lapsen kannaltakaan kivalta se ajatus, että yläasteella menee kaikki illat läksyihin ja kokeisiin lukuun, kun asiat on hänelle niin vaikeita. On tosi tunnollinen siis ja jo nyt menee läksyihin minun mielestäni tosi paljon aikaa.
Ap
Lapsi saa uskomattomia määriä huomiota kyselemällä kaikenlaista ja apua. Onko huomiovajetta rakastuneelta parilta?
Taas tuo pienoisnovellien kirjoittaja iski, tällä kertaa tuollainen stoori. Pitkästyttäviä juttuja usein keksii, tämä oli niistä latteimpia.