Nainen, mitä ajattelisit, jos olisit viimeisillään raskaana ja miehesi päättäisi tuosta noin vaan muuttaa ulkomaille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lähettäisin vaan viestin perään, että vähintään tonni kuussa kiitos. 

Sulla ei taida olla hajuakaan, minkälaisia liksoja ulkomaankomennuksista maksetaan.

 

 

Ulkomaan komennusten ulkomaanlisää ei lasketa perustulojen mukaan, ne on ulkopuolella elatusten suhteen.

No eihän ne miehen hulppeat ulkomaantienestit ole naisen rahoja muutenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin mukaan.

 

Entä jos raskaus olisi jo niin pitkällä, ettet pysty lentomatkustamaan mukana etkä tekemään muuttoa? Mies olisi tavallaan taktikoinut lähtönsä niin. 

No siis erohan siitä oikeasti tulisi, mutta eihän se vauva siellä kohdussa ikuisesti ole - entä jos lentäisi perässä kun on synnytyksestä toipunut ja vauvalle saatu passi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on arvostettu työntekijä ja saakäyttää tietojaan ulkomaankomennuksella. Siellä on hyvät tienestit ja asunnot etsitään valmiiksi. Mene sinne mukaan. Mies tienaa suunnattomasti ja saat helpon elämän siellä kodinhoitajineen ja lapsenhoitajineen. Mitä siinä vingut, menet mukaan heti kun se on mahdollista. 

Kun et kertonut miten synnytys sattuu miehen uuden työpaikan kanssa, niin senkin olet jättänyt kertomatta. 

 

 

Se on miehen vastuulla neuvotella kaikki asiat perheensä kannalta ulkomailla. Jos mitään järjestelyjä ei ole edes tehnyt, vaan naisen pitäisi itse kontaktoida työnantajaa ja kertoa vauvasta, niin onhan se nyt outoa. 

 

 

Ei se ole outoa, vaan nainen kuuluu asiaan, mikäli suhde on julkistettu. Mutta mikä suhde tässä nyt on meneillään, sitäkään kun ei ole kerrottu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin mukaan.

 

Entä jos raskaus olisi jo niin pitkällä, ettet pysty lentomatkustamaan mukana etkä tekemään muuttoa? Mies olisi tavallaan taktikoinut lähtönsä niin. 

 

No siis erohan siitä oikeasti tulisi, mutta eihän se vauva siellä kohdussa ikuisesti ole - entä jos lentäisi perässä kun on synnytyksestä toipunut ja vauvalle saatu passi?

 

 

Onko kyseessä joku EU-alueen ulkopuolinen maa ja passin tarvetta? Saako lapsi oman henkilöllisyystodistuksen?

Jos rouva on vasta puolessa raskaudessaan, niin joutuu odottamaan mukaanpääsyä, mutta aavistuksia oli, että niin pitkällä, ettei saa lentää kun mies lähtee matkaan. Vai laivallako ollaan menossa? Tai sitten raskaus on lopullaan ja muutaman viikon kuluttua rauva saattaisi jo lähteä lapsen kanssa matkaan. Ei siinä kauaa mene kun laivaan tai lennolle voi lähteä. 

Katsokaa kuuluisuuksia miten liikkuvat tiheään lentäen.

Erohan siitä tulisi ja minulle yksinhuoltajuus.

Vaikka odottaisi, että vauva on plumpsahtanut ulos, niin ei sitä heti voi vastasyntyneen kanssa miehen perään lähteä. Vauvakin tarvii rokotukset ja passin ja äidin pitää toipua synnytyksestä ja tottua vauvaan myös. Se on iso elämänmuutos. varsinkin yksin. 

Yksityiskohtia ei aina voi tietää, mutta kaverille kävi kutakuinkin noin. Yhdessä o livat monta vuotta ja sitten alkoi se supina ja kuhina, että he meinaavat lapsen hankkia. Mitä sitä miestä opin tuntemaan, niin ihan täysillä se oli mukana. 

He olivat siis tavanneet opiskeluaikana ja alkoivat tekemään uriaan.. Olivat lähes 8 vuotta yhdessä ennenkuin tää vauvakuvio tuli. 

Kaveri kahdeksannella kuulla, kun mies ilmoitti, että hän lähtee yksin Amerikkaan töihin. Tuli niin kova tarjous, ettei sitä voi jättää väliin. Sen takia yksin, ettei perhe-elämä siellä sitten sotke sitä työntekoa. Siellä tehdään 12 tuntisia päiviä ja perheen kanssa ei kerkee olemaan. Lapseen hän ehtii tutustua sitten joskus myöhemminkin. 

Tyyppi ei vaan hoksannut, että jenkeissä kuitenkin ollaan hyvin konservatiiveja ja perhekeskeisyys on firmoille tärkeetä. 

Reilu pari vuotta teki uraa ja alkoi hommat luistamaan ja rentoutumaan. Tää meni ja kertoi suomalaisesta perheestään yhdelle, niin äkkiiähän se tarina oli pomon ja ison pomon korvissa. Sai kenkää. Häntä pidettiin epäpätevänä työntekijä, ei voi luottaa. 

Yritti aikansa saada muualta duunia, mutta tie nousi pystyyn. Siellä soiteltiin ja tarkistettiin ne taustat. Sana levis.

Tuli Suomeen takki auki ja kuvitteli perheensä täällä odotelleen. Naisella olikin uusi mies ja lapsella isäpuoli. 

Tyyppi meinas lähteä vaatimaan oikeuksiaan, mutta kesken älämölön hän saikin vinkin Ruotsista. Tuli niin älyttömän hyvä tarjous, että paikko lähteä se katsastamaan. Sillä tiellä yhä. Tekee kansainvälistä uraa, joskus lähettää lapselle rahaa tms. 

Vierailija kirjoitti:

Yksityiskohtia ei aina voi tietää, mutta kaverille kävi kutakuinkin noin. Yhdessä o livat monta vuotta ja sitten alkoi se supina ja kuhina, että he meinaavat lapsen hankkia. Mitä sitä miestä opin tuntemaan, niin ihan täysillä se oli mukana. 

He olivat siis tavanneet opiskeluaikana ja alkoivat tekemään uriaan.. Olivat lähes 8 vuotta yhdessä ennenkuin tää vauvakuvio tuli. 

Kaveri kahdeksannella kuulla, kun mies ilmoitti, että hän lähtee yksin Amerikkaan töihin. Tuli niin kova tarjous, ettei sitä voi jättää väliin. Sen takia yksin, ettei perhe-elämä siellä sitten sotke sitä työntekoa. Siellä tehdään 12 tuntisia päiviä ja perheen kanssa ei kerkee olemaan. Lapseen hän ehtii tutustua sitten joskus myöhemminkin. 

Tyyppi ei vaan hoksannut, että jenkeissä kuitenkin ollaan hyvin konservatiiveja ja perhekeskeisyys on firmoille tärkeetä. 

Reilu pari vuotta teki uraa ja alkoi hommat luistamaan ja rentoutumaan. T

Naisia aina syyllistetään siitä, kun mies lähtee ja jättää naisen yksin vauvan, tai lasten kanssa, mutta ei kenelläkään ole kristallipalloa, josta näitä asioita katsoa etukäteen. Joskus lapsi voi olla yhdessä suunniteltu, mutta mies viime hetkellä päättääkin häippästä. 

Nimenomaan, miehen on helpompi keskittyä uran tekemiseen, kun vauvan yöitkut ei herätä eikä tarvitse naista tukea eikä omasta lapsestaan huolehtia käytännön tasolla. Itsekästä se on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miehen olis turha vinkua oikeuksia nähdä lastaan. Eksyttäisin miehen meidän elämästä kokonaan. Vaihtaisin nimeni ja muuttaisin muualle. Kyllähän mä pärjään.

Heh heh, ei varmaan paljoa tarvii eksyttämistä, kun mies itse on jo häipynyt! Usko tai älä niin kaikkia ei houkuttele perhehelvetti paskatykin ja väljävitun kanssa. 

 

Miksi tehdä lapsia sitten ollenkaan, jos ei kiinnosta perhe-elämä? Mikään määrä rahaa ei korvaa läsnäoloa tärkeinä hetkinä. 

Taitaa olla surkimusäityleiden sooloprojekteja noi lasten hankkimiset useimmiten. Katsokaa nyt niitä mammoja rumine pentuineen jossain lähimarketissa. Haisevia otuksia, joissa ei uskoisi kenenkään munaansa ulkoiluttavan. 

Taas hienoa lukea, että ainakin yksi mies oletettu tällä palstalla ei itke naisten perään. Olet fiksu ja pidättänyt omassa sukupuolesta, etkä häiritse meitä kauniita naisia.

Tutustuttaisin miehen ystävääni Moraan.

Ero. Tai joku pätevä syy. Uusi elämä kummallekin..

Olisin silleen että niinku WTF?? 

Etäisyys, tai se että käy muutaman kerran vuodessa katsomassa sitä vauvaa on vähäsen rusinat pullasta isyyttä. Käytännössä ei elä arkea sen lapsen kanssa lainkaan. 

Parisuhteissa voi tulla monenlaisia kriisejä ja kovin ikävähän tämä ap:lle sattunut tapaus on. On paljon tilanteita, joissa nimenomaan lapsen tulo laukaisee patoutuneita tunteita ja alussa puolisoiden yhteiseltä tuntunut projekti muuttuukin parisuhteen kompastuskiveksi.

 Mutta on myös paljon parisuhteita, joissa yhteinen lapsi vahvistaa suhdetta entisestään. Ja on sellaisiakin, joissa uusperheen yhteiset ja puolisoiden entisistä liitoista olevat lapset kotiutuvat kaikki onnelliseksi  suurperheeksi. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Olisin silleen että niinku WTF?? 

Kieltämättä. Eka ajatus olisi voimakas huoli että onko mies saanut jonkun sairauskohtauksen.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteissa voi tulla monenlaisia kriisejä ja kovin ikävähän tämä ap:lle sattunut tapaus on. On paljon tilanteita, joissa nimenomaan lapsen tulo laukaisee patoutuneita tunteita ja alussa puolisoiden yhteiseltä tuntunut projekti muuttuukin parisuhteen kompastuskiveksi.

 Mutta on myös paljon parisuhteita, joissa yhteinen lapsi vahvistaa suhdetta entisestään. Ja on sellaisiakin, joissa uusperheen yhteiset ja puolisoiden entisistä liitoista olevat lapset kotiutuvat kaikki onnelliseksi  suurperheeksi. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvolli

Mummolla on elämänkokemuksen tuomaa sydämen viisautta, joka ratkaisee tilanteen kuin tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteissa voi tulla monenlaisia kriisejä ja kovin ikävähän tämä ap:lle sattunut tapaus on. On paljon tilanteita, joissa nimenomaan lapsen tulo laukaisee patoutuneita tunteita ja alussa puolisoiden yhteiseltä tuntunut projekti muuttuukin parisuhteen kompastuskiveksi.

 Mutta on myös paljon parisuhteita, joissa yhteinen lapsi vahvistaa suhdetta entisestään. Ja on sellaisiakin, joissa uusperheen yhteiset ja puolisoiden entisistä liitoista olevat lapset kotiutuvat kaikki onnelliseksi  suurperheeksi. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvolli

Ihana mummo 👵🏻 💕💕💕

Onhan noita kaikenlaisia retkuja. Ei kukaan täysjärkinen tuollaista temppua tee kuitrnkaan