Missä olit kun Estonia upposi 1994 ? ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ysiluokan TET-harjoittelussa alakoulussa. Pienessä opettajainhuoneessa kuunneltiin radiota. 

M46

Eikös silloin ollut koulujen syyslomat?

Ei ollut meillä ainakaan. Koulussa oltiin

Uutisissa oli jo lähetys meneillään kun heräsin kuudennelle luokalle. Opettajakin laittoi luoakassa uutiset pyörimään koko päiväksi. Kotonakin seurattiin tapahtumaa monta päivää. Kaikki oli hyvin erilaista, ei ollut internetiä johon olisi päivittynyt koko ajan uutta tietoa, se saatiin uutislähetyksistä ja seuraavan päivän lehdistä. 

Nukkumassa.

Vierailija kirjoitti:

Uutisissa oli jo lähetys meneillään kun heräsin kuudennelle luokalle. Opettajakin laittoi luoakassa uutiset pyörimään koko päiväksi. Kotonakin seurattiin tapahtumaa monta päivää. Kaikki oli hyvin erilaista, ei ollut internetiä johon olisi päivittynyt koko ajan uutta tietoa, se saatiin uutislähetyksistä ja seuraavan päivän lehdistä. 

Eikö teillä ollut teksti-tv:tä?

Silloin seitsemänkuukautisena vauvana uskallan arvata että nukkumassa.

Nukkumassa, ku olin 10v. En muista, et vanhemmat tai koulussa kukaan olisi ollut hysteerinen tai itkeny tai muuta. Vakavia oltiin ja kerrottiin mitä tiedetään, ennen kuin pidettiin hiljainen hetki, ja koulupäivä alkoi. Ei mitään muistikuvaa loppupäivästä. Päivän sään muistan kyllä tarkasti eli sitä olen nuorena varmaan miettiny paljon päivän aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Silloin seitsemänkuukautisena vauvana uskallan arvata että nukkumassa.

Tuskin. Siellä huusit kurkkusuorana iskän korvaan, jonka työpäivä alkaisi parin tunnin päästä!!!! 

Syntymässä.

Kouvolassa, kotona. Telkkarista näin uutisen ja huomasin että se jollain tapaa järkytti isääni. En ymmärtänyt hirveästi mutta muistan vielä miltä uutinen näytti - aaltoja ja pimeää. Myös laivaa näytettiin pimeällä, ja siinä oli kaikki valot oli päällä. Ehkä jotain vanhempaa uutiskuvaa Estoniasta, en muista. 

Omassa sängyssä, unen pöppörössä kuulin ja luulin jonkin lentokone oli pudonnut. En jäänyt kuuntelemaan, aamulla sitten asia selvisi. Sukulaisen piti mennä siihen lähtöön, mutta matkalla ja tullissa meni ne ratkaisevat minuutit, että myöhästyi, ajoi rekkaa 

Kotona. Lasteni tarhakavereiden äiti soitti aamulla ja kertoi blackoutista. Sikäli omituista ettei hän yleensä seurannut uutisia eikä välittänyt maailmanmenosta.

Kotona olin, valvoin yöllä tapani mukaan ja luin YLen tekstiteeveestä lyhyen viestin, että Estonia on uponnut. Nyin miestäni ylös, hän nukkuu kuin karhu talviunilla,  ja kerroin hänelle uutisistsa. Mutisi vain, että joku pikkupaatti se varmaan on.

Olen kyllä aina ihaillut, miten ammttilaiset osaavat kaikkein kauheimmatkin asiat hoitaa tyynesti, niin lentäjät kuin muutkin. Se Maydayn lähettänyt kyllä alkoi olla hysteerinen ihan ymmärrettävästi, mutta komenneettiin sitten etsimään  koordinaatit sijainnilleen, että osaisivat suunnistaa apuun.

Sitten muistan,että olen itsekin ollut työssä, ja kun olin sen oppinut, niin rauhallisesti osasin tiedottaa asioista.

Hesarissa voi vielä olla se laivojen välinen keskustelu kaikille luettavissa.

Berseessä

Vierailija kirjoitti:

Missä olitte silloin kun Tšernobyl pamahti?

Töissä.

Pub Admiralissa

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella.

Keskellä yötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ysiluokan TET-harjoittelussa alakoulussa. Pienessä opettajainhuoneessa kuunneltiin radiota. 

M46

Eikös silloin ollut koulujen syyslomat?

Eivät olleet silloin eikä nykyään syyskuussa..

Olin kasiluokkalainen. Katsoin noita uutisia aamulla Huomenta Suomesta ennen kouluun lähtöä, en unohda koskaan. 

Nukuin. Aamulla herättyäni kiirehdin yliopistolle johonkin yleisen kielitieteen tenttiin. Tentin jälkeen tupakalla Portsun edustalla ihmettelin, kun liput oli puolitangossa. Opiskelukaveri kertoi, että se joku laiva oli uponnut.

Se oli syksy jollain armeijaan menoa odottelin ja tuona yönä normaalisti nukuin mutta jostain syystä keskellä yötä heräsin ja avasin pikku-telkkarini, ja ylen uutisikkunasta uutisen luin. En tarkemmin muista mutta mulla oli kuin jokin kumma ennakkoaavistus tuosta ollut ja tuntui että, jaa niinhän siinä kävikin, nukahdin ja aamulla aloin uutisia seurata, se öinen olikin tosiaan tapahtunut.