Lue keskustelun säännöt.
Muutin elämäni, nyt olen kuulemma höynähtänyt
22.02.2026 |
Muutin elämäni, nyt olen kuulemma höynähtänyt höpöhöpö juttuihin. (Läheisten mielestä)
Muutin Etelä-Suomen isosta kaupungista Kainuuseen metsän keskelle pieneen mökkiin.
Lopetin miellyttämisen ja opettelin sanomaan ei.
Minusta tuli luonnonsuojelija ja luonnon ystävä. Lopetin turhan kuluttamisen ja hylkäsin vanhat arvoni täysin. (Sain jonkinlaisen ympäristoherätyksen)
Vaihdoin vakituisen työn osa-aikaiseen matalapalkkatyöhön. (En nosta edes tukia, mutta silti valintaa pidetään outona)
Nyt olen kuulemma höynähtänyt ja outo.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (22)
Suku on pahin. Ei kannata välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkin olen saanut "ympäristöherätyksen"
Esim ennen luulin että metsänhoito tarkoittaa oikeasti metsän hoitamista, nyt ymmärrän että se tarkoittaa sen tuhoamista.
Läheiset oikeastaan kutsuvat minua nykyään luontohipiksi. Lähinnä huumorilla suhtaudutaan
On tietysti. Tunnen parikin plus itseni. Täysin höynähtäkeeksi ja suorastaan hulluksi minut mainittiin kun päätin lähteä eläkkeellä Italian maaseudulla ja ostaa sieltä vanhan talon. Näin tein ja kävi joku sukulainen katsomassa ja tietty arvostelemassa suureen ääneen kaikkea. En siitä välitellyt ja nyt olen elänyt täällä kukkuloilla ja oliivipuiden katveessa jo 15 vuotta. Pientä puutarhaa ja kasvimaata, kivoja naapureita ja tuttavia/ystäviä saanut. Samassa kyläpahasessa asuu myös kanadalainen ja brittipariskunta joiden kanssa englannin kieli parani äkkiä kun he eivät osaa ollenkaan italiaa. Itse osasin italiaa jo muuttaessani. Yksin muutin kun olen leski, N75v.
Osa-aikatyö on oikeasti ihan parasta. Töissä on kivaa olla kun vapaa-aikaakin kaikelle kivalle jää.
Muutin mökkilleni ja menin kylän saleen myyjäksi. Rahaa kuluu todella vähän kun asuu mökillä. Luontoon pääsee kun oven avaa ja ihan joka päivä.
Tänäänkin työpäivän jälkee kävin kävelyllä järven jäällä. Ensin läheiset ihmetteli valintaani muuttaa mökille, mutta nyt ovat iloisia että olen onnellinen.
Kuulostaa kivalta. Kuka jaksaa loputtomasti isossa kaupungissa. Ellei viihdy hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun ihminen hylkää vanhan elämänsä tulee ihmettelyä ja arvostelua. Ei kannata välittää.
Minut leimattiin foliohatuksi, kulkutautimyönteiseksi, venäjämieliseksi ja vaaraksi kun en ottanut koro*narokotetta.
Huvittavinta tässä on se että asun yksin saaressa ja nään ihmisiä todella harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minut leimattiin foliohatuksi, kulkutautimyönteiseksi, venäjämieliseksi ja vaaraksi kun en ottanut koro*narokotetta.
Huvittavinta tässä on se että asun yksin saaressa ja nään ihmisiä todella harvoin.
Kun luodaan hysteriaa ja paniikkia ihmiset sekoavat ja muuttuvat hirviöiksi. Sairas maailma.
Vierailija kirjoitti:
On tietysti. Tunnen parikin plus itseni. Täysin höynähtäkeeksi ja suorastaan hulluksi minut mainittiin kun päätin lähteä eläkkeellä Italian maaseudulla ja ostaa sieltä vanhan talon. Näin tein ja kävi joku sukulainen katsomassa ja tietty arvostelemassa suureen ääneen kaikkea. En siitä välitellyt ja nyt olen elänyt täällä kukkuloilla ja oliivipuiden katveessa jo 15 vuotta. Pientä puutarhaa ja kasvimaata, kivoja naapureita ja tuttavia/ystäviä saanut. Samassa kyläpahasessa asuu myös kanadalainen ja brittipariskunta joiden kanssa englannin kieli parani äkkiä kun he eivät osaa ollenkaan italiaa. Itse osasin italiaa jo muuttaessani. Yksin muutin kun olen leski, N75v.
Ihanaa. Tuota samaa odotellessa. Olen asunut italiassa pariin otteeseen. Eläkkeeseen vielä 7 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liityin luonnonsuojelujärjestöön. Läheisten kommentit oli tätä luokkaa; siellä te häiritsette kunnollisten ihmisten työtä. Ei avohakkuu alueelle saa mennä estämään toisten töitä, olet sekaisin ja höynähtänyt hörhö.
No pääsinpä eroon negatiivisista pahaa oloa tuottavista ihmisistä. Nyt olen löytänyt samanhenkisiä, uusia ihania ystäviä.
Onnea!
Täällä toinen höynähtänyt, onnellinen sellainen. Muutimme heti eläkkeelle jäätyämme pieneen kylään maalle.
Eletään onnellisinta aikaamme, kumisaappaissa, villasukissa, röntsövaatteissa. Pihasauna lämpiää. Marjamaastot on lähellä, valaistu latu ja lenkkipolut. Pilkkijärvi. Vene. Paljon saatu ystäviä.
V a u d e
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin ekokylään asumaan. Kyllä läheiset ihmetteli ja arvostelivat valintaani.
En kuitenkaan olisi ikinä uskonut että voisin löytää niin paljon läheisiä, rakkaita ystäviä kuin täältä olen löytänyt.
Irtisanouduin ja lähdin palkkatyostä. En jaksanut enää. Ylikiltteys ja liiallinen tunnollisuus johtivat totaalliseen uupumiseen. Muutin mökilleni. Onneksi olin saanut säästettyä rahaa vuosien varrella ja nyt elelen täällä pienillä kuluilla. Tukia en nosta.
Läheiset raivostuivat kun irtisanouduin. Osa katkaisi välinsä minuun.
No eihän kaikkia voi miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon näin (koska itsekin tuota samaa mietin): Kannattaa käydä ensin kokeilemassa onko siihen. Se "kulttuurishokki" on sitten raju. Jos taas jo muuten sitä osaa/tottunut, niin mikä ettei.
Itse olin kiinnostunut (savolaisena) Sallasta, siis muuttamaan sinne. Sitten äiti kuoli, isäkin meni huonompaan kuntoon ja lopulta hänkin nukkui pois. Sen jälkeen alkoi omat (fyysiset) sairaudet. Päätin, et en lähde.
Olihan se, kova paikka luopua unelmistaan/haaveistaan. Mutta parempi näin.
(kyllä mulle alkanut tulemaan sitä ikäkatkeruutta. Saan "itsetsempattua", et jotain minäkin aikoinaan sain aikaiseksi, pelastin ehkä ihmisiä omalla työlläni. Sitä "työnjälkeä" en vaan koskaan nähnyt, toisin kuin vanhempani.
Kaikkia ei voi miellyttää ja harmittaa että tajusin sen todella myöhään.
Yllätyin siitä miten ilkeitä jopa omat lähisukulaiset voi olla, jos ei elä heidän toiveidensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Liityin luonnonsuojelujärjestöön. Läheisten kommentit oli tätä luokkaa; siellä te häiritsette kunnollisten ihmisten työtä. Ei avohakkuu alueelle saa mennä estämään toisten töitä, olet sekaisin ja höynähtänyt hörhö.
No pääsinpä eroon negatiivisista pahaa oloa tuottavista ihmisistä. Nyt olen löytänyt samanhenkisiä, uusia ihania ystäviä.
Ihminen on niin aivopesty että suurin osa luulee edelleen että metsänhoito on metsänhoitoa.
Ihminen on nykyään täysin vieraantunut luonnosta
Suuri osa nuorista ei nykyään erota kuusta männystä. Huolestuttavaa
Minuakin on kutsuttu höynähtäneeksi ja kutsuttu vaikka millä nimityksillä. Ihan sama.
Tuo on unelmani.