***Rohkeiden heinäkuisten toukokuu ***
Tulinpahan uuden pinon avaamaan, kun on aikaa. Uloskaan ei viitsi sateeseen mennä...
Kovaa vauhtia meidän oma kuukausi alkaa lähestyä. Minä jaksan joka päivä ihmetellä, kun aika kuluu niin nopeasti eikä minun tarvitse makoilla sairaalassa, vaan saan ihan täysiään touhuta kotona. Kyllä on ihan erilaista. Viikot vain vilahtavat ohi, kun sairaalassa tuli laskettua joka ikinen päivä välillä tunnitkin.
Synttärijuhlat meni mukavasti sunnuntaina, mutta kyllähän sitä sitten oli poikki kaiken siivoamisen, leipomisen ja remontin jälkeen. Koulutehtävänkin sain väkerrettyä, kun välilä istuin koneen ääressä yli puolen yön ja aamulla heräsin pari kertaa kuuden maissa. Tiistaina tulikin sitten vapun kunniaksi nukuttua aamulla pitkään. Minä sain nukkua, kun mies heräsi lasten kanssa :). Vapputoria käytiin ihmettelemässä ja leikkipuistossa ja siinä se vappu sitten olikin. Eipä tullut ihmeemmin juhlittua.
Taru, hienoa ettei raskausmyrkytystä ole, toivotaan, että pysyykin poissa ja tsemppiä ruokavalion kanssa. Kyllähän sitä paljon enemmän venyy ja suurempiin ponnistuksiin kykenee, kun on masuasukista kyse tai yleensäkin omista lapsista.
On sellainen pieni mielikuva, että jotakin muutakin piti kommentoida, mutta enpä enää muista. Onkos muilla pysynyt keskittymiskyky ja muisti entisen veroisina? Itsestä välillä tuntuu, että unohtelee asioita entistä herkemmin. Välillä jotkin asiat unohtuvat esim. matkalla olohuoneesta keittiöön, eikä nyt tosiaan ole mistään valtaisasta lukaalista kyse ;).
Oma vointi on kyllä ihan hyvä. Masu kasvaa ja supistelutkin vähentyneet. Selkäkipu meinaa kyllä yllättää ajoittain, mutta vielä on helpottanut levolla. Tukivyön lainaamisestakin oli viimeksi neuvolassa puhe, mutta en koe sitä vielä tarvitsevani. Seuraava neuvola onkin vasta ennen helatorstaita...
Tulkaahan kertomaan kuulumisia!
Peerit rv 29+5 ja tuplat 2v.
Kommentit (55)
Ruu siis mä joudun sinne synnytystapa-arvioon kun olen niin pikkanen eli 150cm ja sen meidän matkan takia laihduin kovasti ja nyt mun paino on tasaantunut niin että mulle on ¿periaatteessa¿ tullut 1kg siihen mun ensimmäiseen neuvolapunnitukseen eli painoa tänne on tullut nyt sen 7kg. Mun sf-mitta menee tietty siellä yläkäyrällä ja 4d-ultran mukaan jos sikiön kasvu ja ravinnon saanti pysyy samalla linjalla koko raskaudenajan on koko arvio 3,5kg, mikä sitten saattaa olla mulle liian iso. Meillä laskettuaika on 3.7. mutta jos sektioon joudun niin sitten kuulemma yleensä leikataan noin vkoa ennen la.
Onni hyvä että sielläkin kaikki on kunnossa ja molemmat vauvat kasvat normaalisti. Mulla on ollut välillä sitä menkkamaista juilimista ja musta se on niin hassua, kun eihän ne menkat sieltä voi tulla. Sanoin siitä viimeksi neuvolassa ja ne ilmeisesti ovat jonkin näköisiä kipeimpiä supistuksia.
Massuasukille myös mukavia kesälomapäiviä, tuskin kuitenkaan niitä helteitä vielä toivotaan, jos vaikka vasta sitten elokuuksi.
t. Joalin
Heippa täältäkin. Kiva kun ootte olleet ahkerina ja kirjotelleet kuuumisia!
Menkkamaisia juilimisia mietti ainakin Onni ja Joalin. Ne alkaa kai oleen aika tavallisia tässä vaiheessa raskautta. Mulla niitä on ollut nyt pari viikkoa, joskus supistuksen aikaan, mutta muutenkin.Vauva painaa jo niin alas ainakin mulla, että ei ihme jos juilii =) Ja siellä ne lapset raivaa itelleen tilaa tulla ulos.
Mites Taru? Onko paineet kurissa?
Synnytystapa-arvion perään kyselin minäkin neuvolassa. Sanoi, että riippuu sitten siitä mitä lääkäri on mieltä viimeisessä tarkastuksessa. Mua on alkanu vähän hirvittään Sisun koko, että onko oikeasti sitten sen 4,5kg, vaiko jopa yli (toivottavasti ali). Kyllä mä uskoisin että se reipas 4kiloa mahtuisi vielä mutta jos aletaan sitten läheneenkin 5 kg niin apua. Mä nyt sitten varasin vielä Kurjelle ajan vajaan kolmen viikon päähän 29.päivä. Tosin, mahdanko olla enää kasassa...Saa Kurki sitten arvioida ja laittaa lähetteen sinne naistenklinikalle jos vaikka ruvettais miettiin käynnistystä/tarvittaessa sektiota.
Mulla on ollut tässä mielenkiintosta kun oon ollut näiden lasten kanssa yksin kotosalla. Kaikki kunnia yksinhuoltajille! Nyt alkaa oleen loppusuoralla, mies tulee maanantaina kotiin.Onneksi. Hieman on myös jännittänyt että jos joudun lähteen synnyttään, on meinaan ollut jo välillä tosi napakoita ja kipeitä supistuksia.IHmettelen jos ei ole paikat jo ruvennut aukeemaan.Mulla oli kaksosista 36 viikolla kaula hävinnyt ja kaksi senttä suu auki. JOtain samanmoista odottelen nytkin kunhan päästään sinne lääkäriin asti edes. Kun tuplilta kuitenkin pääasiassa makasin, nyt olen sitten hoitanut noita tuplia ja ollut työn touhussa, niin voipi olla vielä kypsempi tilanne. Mutta kunhan reilu viikon tässä kärvistelen niin sitten ei enää estellä syntymästä vaikkei vielä toivotakaan tietysti. Ja oikeesti olen onnellinen jos vauva syntyisi ennen laskettua aikaa tuon koon vuoksi. Vielä sen kolmisen viikkoa saisi kuitenkin pysyä masussa keuhkoja kypsyttelemässä. Nyt vaan eilen huomasin, että vauvan pää tuntuu kovana mötikkänä ihan häpyluun päällä...että lähtökuopissa taitaa kohta olla.
Aurinkoista torstaita kaikille ! Koittakaahan jaksella koko poppoo, ei enää hirmuisen pitkästi itse kellään oo jäljellä! Onko muuten kukaan innostunut ajatuksesta kestovaipoista? Mä nyt aattelin tän viimeisen vauvani kanssa siihen puuhaan ryhtyä. On täällä pesty ihania vaippoja ja treenattu lasten nukkevauvoille niitä =)
T:Ipanapiina ja Sisu 32+6 ja isot ipanaiset 2v11kk
niin joo, tuossa tapauksessa on kyllä oikein ymmärrettävää, että menet synnytystapa-arvioon. Mäkin olisin halunnut kaiken varalta, mutta en siihen päässyt. Eräs kanssani samankokoinen ystäväni joutui kiireelliseen sektioon, koska vauva ei mahtunutkaan tulemaan... että välillähän näitäkin sattuu.
Onni. Haikaranpesässä (Kättärillä) tuo kätilön kanssa keskustelu tulee automaattisesti. En tiedä onko sitä muissa sairaaloissa. Ainakaan Hyvinkäällä ei ole.
ruu 32+0
Heippis kaikille,
Minä taidan olla Onnin kokoluokkaa. Sf-mitan saan ensi viikolla, mutta senttejä on tosiaan 159 ja siihen kun tulee 14 kiloa mahaa, niin ihmiset kyselee, että joko on kohta laskettu aika! Menen ensi viikolla täällä keskussairaalaan puhumaan keisarinleikkauksesta, koska minut edellisessä synnytyksessä todettiin liian kapeaksi synnyttämään alateitse. Ei tekisi myöskään mieli kokea samaa dramatiikkaa ja hätäsektiota uudestaan eli mieluusti suunnitelmallisesti tällä kertaa.
Minä en pysty kyllä enää olemaan esikoisen (1 v 11 kk) kanssa yksin kotosalla, vaan miehen pitää hoitaa häntä. Hän on kuitenkin pari päivää viikossa päiväkodissa ja päivän viikossa isovanhemmilla.
Ipanapiina kyseli kestovaipoista ja meillä ainakin käytetään ja on käytetty (paitsi taaperolle öisin, kun pissaa tulee niin paljon 10 tunnissa). Suosittelen lämpimästi. Ei niistä tarvitse tehdä uskontoa (vrt. monet kestovaippayhdistyksen jäsenet, jotka ei muusta puhukaan kuin läppäratkaisuista), vaan käyttää niin kuin vaippoja muutenkin käytetään. Se on kuitenkin iso ympäristöteko (kertiksethän aiheuttaa ilmastonmuutosta metaanipäästöillään). Oma vaippojen hovihankkijani on ollut Igulee Torniossa (www.igulee.fi), mutta nyt tilasin pari vaippaa myös Napa-Ketulta Sodankylästä - molemmilla on ihanakuosisia muotoon ommeltuja ja hyvin imeviä vaippoja. Ja vauvalle parhaita on ne vanhat kunnon harsot ja päälle Bumpy -kuori. Mielelläni annan vinkkejä heille, jotka aloittavat kestovaippailun! Toivoisinkin, että kestovaippailu leviäisi ja ihmiset ymmärtäisivät, ettei se ole mitenkään erityisen suuritöistä (vauvan kanssa pesee muutenkin pyykkiä joka päivä). Joskus tuntuu, että Kestovaippayhdistys tekee enemmän hallaa kuin hyvää, kun monet tyypit siellä on sellaisia fanaatikkoja.
Norjan terkuin,
kunpavauva ja Unto & Lempi (rv 31?)
Täällä ollaan ja kaikki ok, mikäs on kotona lepäillessä. Tosin eilen menin henkisesti hieman takapakkia, kun paikallislehdessä oli juttu kohtukuolemista. Siinä oli haastateltu kolmea naista, joiden osaksi tämä surullinen tapaus oli osunut. Yhdellä oli vauva kuollut 2kk ennen laskettua aikaa ja syytä ei selvinnyt. Toisen naisen vauva oli kuollut rv 36 istukan tulehduksen takia ja kolmannen naisen vauva viikkoa ennen laskettua aikaa vauvan sydänvikaan. Naiset toivoivat jutun avulla, että asiasta puhuttaisiin enemmän odottajille esim. neuvolassa. Mä kuulun siihen joukkoon, joka haluaisi kuulla kaiken pahimman mahdollisen kautta, mutta kaikki eivät varmasti ajattele samoin.
Olenkin nyt ihan paniikissa kuulostellut liikkeitä (joita onneksi on) ja muutenkin vähän epätoivo meinaa iskeä, vaikka ollaankin jo näin pitkällä. Mitä vaan voi siis vielä sattua! Ensi viikolla on onneksi jälleen noita tutkimuksia, niin pääsee vähän huolistaan. Jutussa oli maininta, että Suomessa tulee vuodessa ilmi n. 500 kohtukuolemaa. En tiedä mitä se on prosentteina, mutta itse kuulun näihin pieniin prosentteihin jo ihan kolmen perättäisen keskenmenon takia. Siispä pitää vähän varautua tähänkin mahdollisuuteen. :(
Me oltiin eilen miehen kanssa Hyvinkäällä synnytysvalmennuksessa? Oliko muita? Olen vähän pettynyt illan antiin, mutta tuli kyllä ihan luottavainen mieli, että ammattitaitoiset ihmiset ovat siellä apuna. Se lienee ehkä illan suurin tarkoituskin? Mies kun ei välttämättä pääse työmatkan takia mukaan synnytykseen -riippuen tosin siitä, että milloin vauva päättää nähdä päivänvalon. Mitään videota meille ei näytetty.
Verenpaineet ovat pysyneet kurissa lääkityksellä. Mielenkiintoista ensi viikolla nähdä ja kuulla, että onko se vaikuttanut vauvan vointiin millään tavalla. Mähän olen juossut myös noissa sokerijutuissa. Viimeksi tiistaina kävin antamassa paastoarvon ja arvon 1,5 tuntia ruoan jälkeen. Mulla oli huhtikuun sokerirasitustestissä arvot: 4,4; 10,7 ja 7,8. Eli kakkosarvo hieman koholla. Tuon verenpaineen ja diabetesuhan takia mut määrättiin kuitenkin heti dieetille, joten vapun jälkeen olen syönyt vain kaksi keksiä herkkuja. Vähän tekee tiukkaa, mutta tämä on toistaiseksi ainoa asia, johon itse voin vaikuttaa, niin kyllä kestän vielä muutaman viikon.
Uskon kuitenkin, että kaikkien näiden piinaavien ajatusten ja koettelemusten jälkeen palkinto on sen arvoinen!
Hauskaa loppuviikkoa!
Taru rv 32+0
Mun tarttee varmaan lopettaa tää netissä käyminen kokonaan kun aina kun oon saanu pään johonkin malliin, niin tuo kohtukuolema pomppaa silmille..Taidan vetäytyä takavasemmalle ja koittaa keskittyä positiivisiin ajatuksiin.
T:Ipsku (joka on ihan irl törmännyt kohtukuolemaan, ei kylläkään omalla kohdalla) rv32+6
Ipanapiina; mahtavaa, että sulla on mennyt lasten kanssa kaikki hyvin ¿ tosin alkaa kuulostaa siltä, että taidat meistä kyllä ensimmäisenä olla ¿poksahtamassa¿. Tosin kaikki tapahtuu niin nopeasti ja hetkessä, että eihän sitä koskaan tiedä. Noista kestovaipoista¿olisitko lähtenyt rumbaan kaksosten kanssa? Mietin vaan, että välillä kuulee rankkojakin tarinoita kaksosarjesta niin välillä pohtii kuinka sitä venyy sitten kaikkeen¿siksi olen ajatellut, että menen tilanteen ja lasten mukaan. Jos kaikki menee hyvin ja jaksamiseni ei ole äärirajoilla, voin toki sitten ryhtyä kestoilemaan. Jos kuitenkin mennään äärirajoilla niin ehkä se sitten jää. Musta on mahtavaa, että Kunpavauvalla riittää ainakin tarmoa, onhan se hieno ja ehdottomasti todella tärkeä asia =)
Ruu; me oltiin Monikkoperhevalmennuksessa tuolla Kättärillä pari viikkoa sitten ja mulle jäi tosi lämpöinen tunne tuosta Kättäristä. Harmi, että sain sellaista virheellistä infoa aiemmin, että siellä ei kaksosodottajia mielellään otettaisi vastaan. Nyt ei enää viitsi sairaalaa vaihtaa joten pitäydytään tuolla NKL:lla.
Taru; Hienoa, että verenpaineet kunnossa. Luin samaisen jutun¿meillä on ystäväpiirissä kahden vuoden takainen kokemus kohtukuolemasta viikolla 35. Se oli jotain ihan hirveetä ja nyt tuo ystäväni on raskaana viikolla 36, joten tuo asia painaa meitä kaikkia ystäväpiirin odottajia päivittäin. Ei löydy sanoja kuinka tuota kuvailisi, mutta yritämme toki antaa kaiken tukemme ja nauttia raskaudesta sekä tietysti uskomme nyt kaiken menevän hyvin.
Kunpavauva; ollaan samankokoisia, pisti mullekin silmään aiemmin kun jostain vaihdettiin kuulumisia. Miten sulla on tuota painoa kertynyt? Mulla on nyt sellainen +15kg ja turvotusta alkaa ilmaantumaan, huomaan etenkin sormissa ja iltaisin jaloissa. Tuntuu, että tukisukistakaan ei ole enää niin paljoa apua. Voimia ja jaksamista!
Nyt takaisin lätkämatsin pariin¿ja just Suomi teki maalin- hip hei! Täytyy intoilla täällä rauhassa, etenkin kun mies on taas työreissussa toisella puolella Suomea.
Onni
Eipä ole myöskään tullut kirjoiteltua moneen viikkoon, mutta ei vaan ole saanut aikaseksi. Lukemassa olen kyllä käynyt ihan ahkeraankin. Kaikki on mennyt hyvin ja painoakin tullut vain 18kg...onkohan tuola masussa kolmoset, mutta lääkärit ei vaan ole huomanneet? :D Mutta ei siitä jaksa stressata..tulee mitä tulee. Alkaapi jo olemaan suurin osa hankinnoista tehtynä, mutta ei vieläkään osaa ajatella, että se vauva on oikeasti tulossa...ehkä sitten synnytyksen jälkeen vasta pystyy asian käsittämään.
Kovasti vaan meinaa väsyttää koko ajan, eikä auta päikkäritkään yhtään..vois vaan nukkua koko ajan. Mites muilla???
Se on kiva, että kaikilla on mennyt hyvin ja toivotaan, että menee loppuun asti! :)
Terkkusin Inka-Mari rv 29+2
Olispa tosiaan ihanaa jäädä jo lomalle! Mulla alkaakesäloman tynkä vasta kesäkuun puolivälin paikkeilla ja siitä suoraan mammikselle, joten vielä pitäisi jaksaa viisi viikkoa töissä. Onneksi ensi viikolla on helatorstai, niin saa vähän huilia.
Kävin niissä labroissa viime viikolla ja hb on edelleen 107 eli ei kai ihme jos väsyttää aika lailla. Olen alkanut harkkitsemaan jopa saikulle jäämistä ihan vaan sen takia, kun olen koko ajan ihan kuin pienessä humalassa töissä. Alapäässä oli vähän hiivaa eli taas saa temppuilla niitten puikkojen kanssa....:(
Muuten menee ihan mukavasti. Vauva potkuttelee ahkerasti ja tuntuu, että välillä tule samaan aikaan potkuja ylä- ja alavatsaan. Mikähän breikkaaja sieltä on tulossa? Itsekin aina välillä ahdistelen ton kohtukuoleman kanssa, mutta olen yrittänyt tolkuttaa itselleni, että siihen en voi itse vaikuttaa millään tavalla, vauva o todettu ultrassa täysin terveeksi (mikä ei tietystikään ole 100% varmuus) ja että huolehtimalla asia ei ainakaan parane tai helpota. Toisaalta kai tämä ikuinen murehtiminen kuuluu osana äitiyteen, kuten olemme monesti todenneet.
Meillä on toi vauvan kamppeiden hankinta jäänyt aika vähiin viime viikkoina, kun on ollut kaikenlaista muuta hässäkkää. Tarttis varmaan meidänkin tehdä Ikea-reissu pikapuoliin. Ikeahan on juuri siitä mainio paikka, että siellä oikein kuuluu asiaan, että välillä istuksitaan näyttelysohvilla ja -sängyillä ja huilataan. Ja puolivälissä kierrosta juodaan kahvit:)
Hyvää viisufinaali&lätkä&etenkin äitienpäivä -viikonloppua kaikille mammoille ja tuleville mammoille:):):)
bb76 rv 28+3
Kunpavauvalle kysymys tai pyyntö: voisitko vähän kertoa mikä/mitkä asiat ovat tärkeitä ottaa huomioon, kun hankkii kestovaippoja ja alkaa käyttämään niitä? Millaiset vaipat ovat hyviä?
Me kävimme kevättalvella yhdessä kestovaippatapahtumassa ja hurahdin aivan totaalisesti noihin mainitsemiisi Igulee-merkkisiin vaippoihin niiden ihastuttavien kuosien takia. Ostimme aluksi ja kokeeksi yhden ihan pienen ja kaksi isompaa sellaista missä on sisällä sellaiset valkoiset " vaippaosat" , mutta meille jäi kyllä aika epäselväksi kuinka niitä käytetään ja kuuluisiko niihin hankkia vielä jotain harsoa tms lisäksi.
Ja voiko kestovaippailun aloittaa jo synnytyssairaalassa (onko sairaaloissa millaisia vaippoja tarjolla vai pitääkö/saako viedä omat)? Ja kannattaako kestovaippailu aloittaa jo ihan vastasyntyneen kanssa?
Kun ostimme nuo vaipat, meille sanottiin, että noin 15 kappaletta riittäisi normaalikäytössä yhtä lasta kohden. Kuinka monta vaippaa sinulla on ollut käytössä? Emme ole vielä tilanneet niitä lisää, kun varmaan pitäisi ensin kokeilla miten touhu alkaa sujumaan, ja muutenkin, jos vaikka joku toinen vaippamerkki olisikin käytännöllisempi.
Muuten menee oikein mukavasti, masuasukki on hyvin vilkas ja liikkuu paljon. Kävin hammaslääkärissä ja hammaslääkärin työvälineteline oli niin lähellä mahaani, että samalla kun hammaslääkäri paikkasi hammastani, masuasukki päätti ottaa asiaan kantaa ja alkoi potkimaan niin, että koko teline ja lamppu heilui. Lääkäri totesi vain, että onpa villi vauva. Heh.
Kävimme 4D-ultrassakin ja kaikki oli oikein mallikkaasti, ja lääkäri kirjoitti papereihin, että 100% varmuudella tytär (me vähän epäilimme, että voiko noihin luottaa, niin lääkäri päätti kirjoittaa sen paperiin, jotta uskoisimme).
Mukavaa ja aurinkoista oloa kaikille!
Minä olen miettinyt noita kestovaippoja kokeilla nyt yksösen kanssa. Tuplien kanssa vain jäi kokeilematta, vaikka koko ajan oli tarkoitus... Olen käynyt useamman nettifirman sivuilla bongailemassa alennuksia, mutta en ole osannut päättää mitä kokeilla. Valinnanvaraa tuntuu löytyvän! Ja tosiaan se kantoliinakin pitäisi vielä hankkia. Oikea hihhuli-äiti täällä siis ;)
Käyhän Ipanapiina ainakin omia kuulumisia silloin tällöin kertoilemassa.
Hyvää äitienpäivää nykyisille ja tuleville äideille :)
Peerit 31+1
Norjassa kun heitæ ei ole ollenkaan, mutta tæællæ ei ympæristøtietoisuuskaan ole samalla tasolla kuin Suomessa. Ja kannattaa muistaa, kun kestovaippailun aloittaa, ettæ jo yhdenkin pæivittæisen vaipan korvaaminen kestolla sææstææ luontoa. Kestovaippojen ei tarvitse olla " kaikki tai ei mitææn" , vaan kertiksiæ ja kestoja voi kæyttææ sekaisinkin. Meillæ tosiaan esikoinen nukkuu nykyææn kertiksissæ, kun pissaa tulee melkein kaksivuotiaalta niin paljon yøllæ, emmekæ jaksa øisin kæyttææ potalla.
Lauretalle: Mainostamani ja jo bongaamasi iguleet on oikein hyviæ vaippoja. Niiden muotoonommeltujen igujen pæælle tarvitset vielæ kosteutta sisællææn pitævæn VAIPPAKUOREN, joka voi olla esim. villahousu (valmistettu lanoliinivillasta > lanoliini muuttuu saippuaksi joutuessaan kosketuksiin virtsan kanssa), esim. igu*villa tai sitten laminaattikuori, esim. Imse Vimsen Bumpy ¿päiväkuori tai yökuori (hieman paksumpi). Meillä on käytetty päällysvaippoina sekä villapöksyjæ ettæ bumpyja. Niitæ ei tarvitse joka kerta pestæ, pelkkæ kuivatus riittææ. Sisævaippoja, niitæ muotoonommeltuja iguja, tarvitset ehkæ noin 6-10 per koko riippuen miten usein peset (vaippoja voi ihan hyvin pestæ yhdessæ lastenvaatteiden kanssa 60 asteessa). Me kæytimme ekat kuusi kuukautta harsoja, joten aloitimme igujen kæytøt vasta M- ja L-koosta. Meillæ oli muutamia M-vaippoja ja nyt meillæ on kymmenisen L-kokoista vaippaa sekæ muutama vaippakuori. Harsoja ei tarvitse, jos kæyttææ koko vaippaiæn næitæ muotoonommeltuja vaippoja, jotka on toki hieman helpompia, kun niitæ ei tarvitse taitella. Harsojen valtti on taas niiden kuivumisnopeus.
Iguleen lisæksi meillæ on kæytetty Ronjamarian ihanakuosisia vaippoja (www.ronjamaria.net) ja hilivinksiksiæ (www.hilivinksis.com). Hilivinksiksellæ on myøs iguleen tapaan ihania villapøksyjæ pæællysvaipaksi (ks. http://www.hilivinksis.com/unis.php). Suurin osa næistæ vaipanompelijoista auttaa muuten mielellææn, jos kerrot toiveistasi ja haasteistasi. Jollain taitaa olla valmiita aloituspaketteja myytævænæ. Kæytetyt ja pesua odottavat vaipat kannattaa sitten sæilyttææ vaippatønikæssæ, jossa on vettæ ja væhæn etikkaa. Etikka pitææ hajut loitolla. Mitæpæ vielæ? Kannattaa kæydæ luokaisemassa myøs www.kestovaippainfo.fi ja kysellæ heidæn palstallaan ihan kaikenlaisia kyssiæ. Tæællæ vauva-lehden sivuilla kestovaippa-asiaa næyttææ løytyvæn ¿luomuperheet¿-sivulta.
Kestovaippailu kannattaa tietysti aloittaa heti vastasyntyneestæ ja joissain synnytyssairaaloissa kæytetæænkin kestovaippoja. Mutta omia vaippoja ei tarvitse minun kæsittæækseni sairaalaan viedæ (en ole ihan varma, kun en ole synnyttænyt Suomessa). Rintamaitoa juovien vauvojen kakat voi suoraan heittææ pesukoneeseen (tai vaippatønikkææn) vaipoissaan, vaippoja ei tarvitse erikseen huuhdella kakasta. Maitokakka on sen verran løysææ ja helposti peseytyvææ. Vastasyntyneen kanssa kestovaippailu on siis varsin helppoa ja vauvan pylly rakastaa kangasta muovin sijasta. Eli jos kestovaippailet, jodut tuskin mitææn sinkkisalvoja koskaan kæyttæmææn. Meidæn pojalla ei ole koskaan ollut vaippaihottumaa.
Kun vauva kasvaa, niihin vaippoihin saattaa kaivata lisæimua ja niitæ voi ostaa ihan niin kuin vaippojakin. Varsinkin pojat pissaa eteen ja kaipaa siksi hyvæn imutehon vaipan etuosassa, mutta ekat puoli vuotta vauvat pisuttelee sen verran væhæn, ettæ yksinkertaiset vaipat riittææ. Toki vaihtovæli kestovaipoilla on væhæn lyhyempi kuin kertiksillæ (sanoisinko vaipasta riippuen 2-4 h), mutta eihæn se hyvææ tee vauvan pyllylle hauduttaa sitæ viisi tuntia muovivaipassa.
Se vaippailusta tæltæ erææ. Infoa on netti tulvillaan, mutta muistan kyllæ itsekin millaiselta viidakolta kestovaippajutut tuntuivat alussa. Minækin ostin aikanaan sellaisen " starttipaketin" , kun en tajunnut, mitæ kannatti ostaa ja mitæ ei. Sillæ oli sitten helppo aloittaa.
Onni: Painoa on tænne minun mahaani kertynyt 14,5 kg ja taidan nyt olla viikolla 32. Vaaka næytti pikkaisen reilua 72 kiloa tænææn. En tajua mihin se kaikki on tullut, mutta on minulla toki næyttævæ masu ;). Toivottavasti vauvat syntyisivæt ensi kuussa!
kunpavauva
Unto ja Lempi rv n. 32
kun jaksoit valaista mua kestovaippa-asioissa. Tosi paljon hyödyllistä tietoa tuli. Ehkä mekin ostamme tuollaisen starttipaketin ja katsomme sitten miten lähtee käyntiin. Ollaan tosiaan nettiä selattu ja katseltu eri vaihtoehtoja, mutta tuntuu tosiaan siltä, että on niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, että sitä on aivan ymmällä, että mistä aloittaisi.
Laureta
Kiitos Kumpavauvalle vinkeistä!
Tänään oli neuvola. Kaikki kunnossa. Sydänäänet olivat vahvat 140-160 luokkaa. Sanoin neuvolantädille, että ihan vasta tällä viikolla on alkanut maha ahdistaa ja hän siihen, että eipä ole ihme, kun on tuo sf-mittakin melko pieni. Ekalla mittauksella huiteli yläkäyrällä ja sen jälkeen onkin ollut alakäyrän tuntumassa. Nytkin oli 27. Ihan hyvä, jos tarkoittaa sitä, ettei olisi jättiläisvauvaa tulossa... Niin ja nyt sitten alkoivat käynnit neuvolassa kahden viikon välein.
Huomenna lähdetään Kuusamoon ajelemaan. Onhan tuo matkustaminen jo vähän tukalaa, muttta eiköhän tarpeeksi monella pysähdyksellä selvitä. La tai su palataan. Tutun mökillä yövytään ja käydään katsomassa yhtä mahdollista kesämökkiä itselle sekä Kuusamon tropiikissa poiketaan samalla.
Eipä tänne kummoisempia. Ensi viikolla viimeistään tulen katsomaan mitä teille muille kuuluu :).
Peerit rv 31+5
Täällähän oli paljon kuulumisia. En ole pitkään aikaan, tai ainakin siltä se tuntuu, päässyt/ ehtinyt lukemaan kuulumisia. Se on silti jännä, vaikka koskaan ei olla nähty, miten sitä pohtii mitähän kenellekin kuuluu. Pitkä aika tässä on kuitenkin jo vaihdettu kuulumisia ja jaettu kokemuksia.
Masuasukki; tiedätkö nyt mikä se sokeri arvo sitten pitäisi olla raskaana ollessa? Mietin vaan että mihin haarukkaan tuo sokeriarvon pitäisi osua. Meillä on kotona tuo verensokerimittausvälineistö miehen diabeteksen vuoksi niin voisihan sitä ihan mielenkiinnosta seurata. Onnea tuonne Ikea-reissuun! Me piipahdettiin siellä myös tässä taannoin ja mun tarvi kyllä tunnustaa, että se ei enää ole niin miellyttävää tuo shoppailu kun aiemmin, vaikka ihanaahan se on hankkia kaikkea uudelle tulokkaalle.
Tarulle myös jaksamista kotiin, toivottavasti kaikki kunnossa.
Ragazzina; yhdessä koossa ollaan ja paikat tiukasti kiinni, joten masua taidetaan kannella vielä pitkään.
Joalinille mukavaa kesäloman alkua! Eikö ole ihanaa kun ei tarvitse enää stressata mitä työnantaja ajattelee?
Ruupikkuinen; ehdotettiinko tuota keskustelua teille ¿suoraan¿ vai kysyitkö itse?
Meille ei kummia. Joka viikko on kontrolli ja toisaalta se on rasittavaa, mutta toisaalta on kiva tietää kaiken olevan kunnossa. Viime viikolla vauva olivat kooltaan A 1,5kg ja B 1,7kg eli prosentuaalisesti kokoero kaventunut. Siksi siihen tartuttiin heti enemmän kun ero tuli niin yhtäkkiä ja pohtivat, että onko kaksosilla sittenkin jokin yhteinen suoni joka olisi voinut alkaa vaikuttaa eron syntymiseen. Mutta viime viikolla tilanteeseen oltiin tyytyväisiä ja itsekin saimme huokaista, aina sitä säikähtää kun vähän aletaan pohtimaan ¿vakavia¿ seurauksia tms.
Vatsa alkaa hieman painamaan, mutta olo on edelleen hyvä. Saan hyvin nukuttua, mutta kääntyminen ja ylös nouseminen on aikamoinen projekti. Eilen innostuin vähän laittamaan pihaa ja kuoputtamaan kukkapenkkejä niin siinä etenkin huomasi sen joskus olleen paljon helpompaa =) Kaupassakin moni tuttava ja tuntematonkin tulee taputtelee masua ja ihmettelee kuinka iso se on. Musta se ei kyllä vieläkään ole valtava ja varmasti olen nähnyt isompiakin¿ehkä masu vain korostuu kun olen nipin napin 160cm pitkä. Tuo sf-mitta oli viime neuvola käynnillä 42cm.
Nyt iltapalalle ja vähän toisenlaiseen istuma-asentoon, tämä ei tunnu enää kovin mukavalta. Sitä piti kysyä, että muilla sellaista menkkamaista juilimista iltaisin tai muuten?
Onni rv 32+0