***Rohkeiden heinäkuisten toukokuu ***
Tulinpahan uuden pinon avaamaan, kun on aikaa. Uloskaan ei viitsi sateeseen mennä...
Kovaa vauhtia meidän oma kuukausi alkaa lähestyä. Minä jaksan joka päivä ihmetellä, kun aika kuluu niin nopeasti eikä minun tarvitse makoilla sairaalassa, vaan saan ihan täysiään touhuta kotona. Kyllä on ihan erilaista. Viikot vain vilahtavat ohi, kun sairaalassa tuli laskettua joka ikinen päivä välillä tunnitkin.
Synttärijuhlat meni mukavasti sunnuntaina, mutta kyllähän sitä sitten oli poikki kaiken siivoamisen, leipomisen ja remontin jälkeen. Koulutehtävänkin sain väkerrettyä, kun välilä istuin koneen ääressä yli puolen yön ja aamulla heräsin pari kertaa kuuden maissa. Tiistaina tulikin sitten vapun kunniaksi nukuttua aamulla pitkään. Minä sain nukkua, kun mies heräsi lasten kanssa :). Vapputoria käytiin ihmettelemässä ja leikkipuistossa ja siinä se vappu sitten olikin. Eipä tullut ihmeemmin juhlittua.
Taru, hienoa ettei raskausmyrkytystä ole, toivotaan, että pysyykin poissa ja tsemppiä ruokavalion kanssa. Kyllähän sitä paljon enemmän venyy ja suurempiin ponnistuksiin kykenee, kun on masuasukista kyse tai yleensäkin omista lapsista.
On sellainen pieni mielikuva, että jotakin muutakin piti kommentoida, mutta enpä enää muista. Onkos muilla pysynyt keskittymiskyky ja muisti entisen veroisina? Itsestä välillä tuntuu, että unohtelee asioita entistä herkemmin. Välillä jotkin asiat unohtuvat esim. matkalla olohuoneesta keittiöön, eikä nyt tosiaan ole mistään valtaisasta lukaalista kyse ;).
Oma vointi on kyllä ihan hyvä. Masu kasvaa ja supistelutkin vähentyneet. Selkäkipu meinaa kyllä yllättää ajoittain, mutta vielä on helpottanut levolla. Tukivyön lainaamisestakin oli viimeksi neuvolassa puhe, mutta en koe sitä vielä tarvitsevani. Seuraava neuvola onkin vasta ennen helatorstaita...
Tulkaahan kertomaan kuulumisia!
Peerit rv 29+5 ja tuplat 2v.
Kommentit (55)
Mäkin oon tota hikkaa miettinyt, että miltähän se tuntuu. Joskus vauva tuntuu " säpsähtelevän" rytmikkäästi, mutta yleensä sitä kestää vain noin minuutin. Oiskohan hikkaa kuitenkin? Tai sitten tämä on harvinaisen hikaton tapaus:)
Mitenköhän paljon toi mahan koko eli sf-mitta korreloi vauvan kookn kanssa? Olen kuullut komentteja kumpaankin suuntaan. Mulla on maha melkoisen kokoinen, mutta ajatus jättilaispojasta ei houkuta, varsinkaan, kun en ole kovin rotevaa tekoa itse. En ole kovin lyhyt, mutta muuten enemmän hintelää sorttia. Sf-mitta oli ekalla mittauksella keskikäyrällä mutta tokalla aivan yläkäyrällä, enkä usko, että kasvu olisi paljonkaan laantunut. No, ensi maanantaina on neuvola niin siellähän se nähdään.
Olen ollut saikulla pari päivää, kun olo on niin totaalisen naatti. Hb huiteli siis edellisessä mittauksella sielä reilun sadan tuntumassa, joten ei kai ihme että väsyttää. Olen viime päivät nukkunut suunnilleen 15 tuntia vurokaudessa... Olenkohan muuttumassa puussa roikkuvaksi laiskiaiseksi???
Vauvakin oli jotenkin hiljaisen ja vaisun oloinen ja mietin jo maanataina äitiyspolille ultraan menoa. Illalla mies sai kuitenkin houkuteltua muutamat reippaat potkut huhuilemalla masulle ja koputtelemalla ja tönimällä sitä. Vaisu meno jatkui kuitenkin vielä tiistaina, joten pyysin perhevalmennuksen jälkeen terkkaa kuuntelemaan sydänääniä. Vauva oli kääntynyt pää ylöspäin ja peppu oli vasemmalla sivulla. Tässä asennossa jaloille jäi ilmeisesti hyvin tilaa heilutella niin etten juurikaan tuntenut sitä. Eilen ja tänään on taas entinen jytä jatkunut, joten kaikki lienee kunnossa. Ai niin ja sydänäänet oli 145 paikkeilla.
BB76 rv 29+2
Heippa kaikille!
Aurinkoisen ja lämpimän ilman myötä oma olokin on varsin aurinkoinen. No, kyllä siihen vaikuttaa myös onnistunut sairaalan tutkimuskeikka tänään. :)
Kaikki on ok ja viikkoja on kasassa jo 33. Tuntuu mielettömältä! Vauva on 1800g eli pikkuruinen viikkoihin nähden (norm. n. 2050g kirjojen mukaan), mutta kuuluu kuulemma tämän taudin kuvaan. Pääasia, että vauva on kuitenkin kasvanut viikko viikolta. Verenpainelääkitys ei ole vaikuttanut vauvaan mitenkään ja oma olokin on mainio. Sairaslomaa jatkettiin äitiysloman alkuun.
Tutkimukset aloitettiin vauvan sydänäänikäyrällä. Meinasin jo hätääntyä, kun kätilö ei kymmeneen minuuttiin löytänyt sydänääniä. Pyysi sitten toisen kätilön paikalle, joka laittoi laitteen heti oikealle kohdalle ja jumpsutus kuului selvästi. Voitte arvata, että siinä ehti miettiä jo melkoisesti erilaisia kauhuajatuksia. Onneksi tälläkin kertaa selvisin säikähdyksellä.
Se on sitten enää pari kk jäljellä. Saas nähdä, kuka meistä jakaantuu ensimmäisenä. Päivien ja viikkojen laskemisesta huolimatta kyllä se raskausaika on mennyt tosi nopeesti.
Taru rv 33+1
Kaikilla kaikki tuntuu menevän ihan hyvin. Kiva, että Tarulla on lääkitys on auttanut ja vointi on hyvä. BB76:lle jaksamista, noin matala Hb tekee varmasti osuutensa. Mitä tänään neuvolassa?
Inka-Maristakin oli kiva kuulla pitkästä aikaa.
Kirsu73; mulla ainakin tuo hikka tuntuu juuri ¿kuvauksesi mukaan¿. Välillä mulla on hauskaa, kun molemmat hikottelee vuorotellen, joten pienet on ilot =)
Meilläkin kaikki kunnossa. Viime viikolla A-vauva 1880g ja B-vauva 2140g ja kaikki muuten kunnossa, mutta pissassa oli hieman proteiineja. Nyt pohdin, että vaikka verenpaineet olivat 129/ 84 ja olivat kätilön mielestä ihan ok, että olivathan ne mun ¿norm. sarjaan¿ nähden paljon korkeammat lukemat? Toisaalta mitään oireita raskausmyrkytykseen viitaten ei ole tullut, mutta tällä viikolla kontrolliin. Voihan olla, että tuohon verenpaineeseen vaikuttaa myös nuo supistukset joita mulla oli samaan aikaan. Ehdin just kehua lääkärille kovasti loistavaa oloani ja että supistuksia ei ole juuri ollut, kun heti kun laittoivat mut käyrälle se piirsi muutaman jo hieman kovemman supistuksen ja muutaman ihan pienen¿ehkä en seuraavalla kerralla kehuskele vointiani niin kovasti =) Alustavasti keskusteltiin tarjonnasta johtuen myös tuosta sektiosta, joka olisi tällä kunnolla vasta viikolla 39+.
Oikeastaan tulin tänne kurkistamaan muiden kuulumiset ja kysäisemään vinkkejä turvotukseen? Mulla on nyt jalat iltaisin kun pumpatut kellukkeet ja ne tuntuu kyllä myös aika kipeiltä, onko muilla? Olen nyt muutaman aamuna puristanut tuohon toiseen ¿tuopilliseen¿ vettä yhden sitruunan kun kuulin, että se voisi auttaa. Jos jollain olisi jotain hyviä vinkkejä, ottaisin niitä todella kiitollisena vastaan. Jouduin ostamaan tänään isot uudet kengät, kun edes päivällä ei mitkään popot mene jalkaan¿kohta saan varmaan ryhtyä käyttämään miehen kenkiä, jotka eivät ole kuin kahdeksan numeroa mun popoja isommat.
Aurinkoista viikkoa ja vointeja kaikille!
Onni rv 33+5
Kiva kuulla teidän kuulumisianne - edelleen kaikilla näyttäisi menevän mukavasti.
Kirsu mietti hikkaa - itse olen pienet " rytmiset vasaranlyönnit" kuvitellut hikaksi, tuntuvat myös ehkä vähän samalta kuin olisi elohiiri mahassa...
Tsemppiä BB76:lle väsymykseen - täällä kohtalotoveri, Hb tämän päivän mittauksessa 105 vaikka rautaa olenkin nyt pari kuukautta yrittänyt syödä. Nyt pitää kuulemma olla vielä tarkempi, että tosiaankin muistan aina ottaa rauta-annokseni ja välttää maitotuotteita pari tuntia ennen ja jälkeen raudan ottamisen, heikentää kuulemma imeytymistä. Lisäksi terästän rautaa jollakin c-vitamiinipitoisella... Jos ei auta, pitää kait yrittää jotain muuta valmistetta (nyt Obsidan, jonka pitäisi olla hyvä).
Tarun lääkitys näyttäisi toimineet ja kivasti on jo viikkojakin kasassa. Toivottavasti kuitenkin vauva ottaisi vielä kasvuspurtin...
Onnin pikkuisetkin ovat jo kivan kokoisia ja muutkin kaksoisodottajat voivat ilmeisesti hyvin. Mullakin oli kerran pissassa hieman proteinia, mutta voi kuulemma johtua vaikka niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin että on juonnut vähän vähemmän (mulla taisi olla näin) tai sitten sekaan on voinnut tulla valkkaria. Eli heti ei kannata huolestua, mutta hyvä, että kontrolloivat!,Meilläkin kaikki kunnossa.
Olen jostain kuullut, että lymfaterapia voisi auttaa turvotukseen... Kotikonsteja taitaa olla veden runsas nauttiminen, suolan karttaminen ja lisäksi joistakin hedelmistä saattaa olla apua - ananas taitaa ainakin kuulua näihin...
En nyt selannut pinoa kovin pitkälle taaksepäin, joten tässä kommenti tämän sivun kirjoittajille, mutta jaksamista ihan jokaiselle!
Omat kuulumiset - vietin pitkää viikonloppua ja kävin Tukholmassa ja yllättävän hyvin jaksoi vielä kuljeskella ja shoppailla kaupungilla. Löysin kivan mamma-kesämekon (tyhmää ostaa pariksi kuukaudeksi, mutta oli tosi kiva), vähän uusia vaatteita ja satu- ja laulukirjoja pienokaiselle (äidinkieleni on ruotsi ja tällä pk-seudulla satukirja valikoima on aika suppea...) Oli kiva reissu!
Tänään kävin neuvolassa, keskikäyrällä mennään, hemppa melko matala (105), mutta muuten kaikki hyvin. Vauva liikuskelee ja möyrii todella paljon - ihana tunne, vaikka välillä ahdistaakin!
Neuvola oli eilen mukava kokemus - varmaan ekaa kertaa. Tämä johtui varmaan suurimmaksi osaksi siitä, että kaikki arvot oli suht " normaaleja" eli hb oli noussut kahden viikon tuplarautakuurilla 117:ään (!!!), painoa oli tullut vain reilu 200 g/viikko, sf-mitta palasi keskikäyrälle (viime kerralla mitan otti siis lääkäri, nyt terkka) ja muutkin arvot oli ok. Sydänäänet jumpsutteli 135 ja 150 välillä, kun aika pitkään niitä kuunneltiin. Eli aluksi taisi kaveri olla paikallaan ja lähti sitten liikkeelle.
Mutta muutenkin oli jotenkin leppoisa käynti. Sain edes vähän kerrottua omasta voinnistani, eikä terkka pälättänyt ihan niin hirveää tahtia kuin yleensä.
Ragazzina: en tiedä, mitä sulle neuvolassa sanottiin, mutta mulle auttoi tosiaan toi tupla-annoksen ottaminen näinkin hyvin. Olenkin ollut viime päivinä pirteämpi, vaikka vieläkin vähän väsyttää. Jatkan kahden pillerin ottamista vielä viikon ja siirryn sitten takaisin yhteen.
Onni-79: mulla on lievään turvotukseen auttanut käsien ja jalkojen suihkutus mahd. viileällä vedellä ja raajojen pitäminen kohoasennossa. Välillä siis todellakin makaan kuin koira selälläni, nostan raajat ylös ja heiluttelen ja pyörittelen ranteita ja nilkkoja. Tätä tehtiin mammajoogassa, mistä sen opinkin. Yritän myös istua usein jalat ylhäällä, esim. töissä laitan tuolin työpöydän alle ja nostan jalat sille - viis asennon " korrektiudesta" !
Tärkeää olisi saada veri ja nesteet kiertämään raajoissa ja siihen auttaa myös tuo lymfahieronta. En ole ainakaan kuullut, että se olisi raskaana olevilta kielletty, niinkuin jotkut vastaavat hoidot.
Kaikesta huolimatta välillä turvottaa, eikä se tosiaan ole mukavaa. Mullakin on muutamat kapeampaa lestiä olevat suosikkikengät olleet pannassa jo jonkin aikaa, kun ei ne vaan kerta kaikkiaan mene jalkaan.
Ihania odotuspäiviä kaikille:)
bb76, rv 30+0
Moikka kaikille,
Nyt on synnytysvalmennukset takana ja niistä jäi tosi positiivinen mieli. Tai neuvolan valmennuksen jälkeen olin sitä mieltä, että mähän en synnytä alakautta ja ihan kamala pelko iski. Sitten seuraavan päivän haikaranpesän valmennuksen jälkeen jäi tosi hyvä fiilis, oikeastaan odotan että pääsisi synnyttämään. Mulla on kesäkuussa se synnytystapa-arvio ja kovasti pidän peukkuja, että vauva mahtuu alakautta syntymään. Olen jostain lueskellut, että yleensä pienillä ihmisillä luut antavat paremmin ¿periksi¿, joten synnytys saattaa olla paljon helpompi kuin isompi kokoisella äidillä vaikkei sitä ehkä päälle päin uskoisi. Tänne on tullut uusi vaiva nimittäin myöskin turvotus. Olin eilen ihan järkyttynyt, kun huomasin että kengät puristavat ihan sairaasti. Eilisen ja tämän päivän olen yrittänyt juoda erittäin runsaasti. Huomenna pitää laittaa tukisukat jalkaan, jospa niistä olisi apua.
BB76:lle mulle ainakin neuvolassa on sanottu, ettei se sf-mitta yläkäyrällä tarkoita isoa lasta. Mulla on iso massu (ei kyllä omasta mielestä mitenkään valtava), mutta mulla esim. vauva ei mahdu juuri muualle kasvamaan kuin eteenpäin. Massun koko riippuu mun mielestä enemmän ihan siitä ihmisen ruumiinrakenteesta ei niinkään vauvan mahd. isosta koosta. Hyvä, että jäi positiivinen mieli neuvolakäynnistä. Meillä on tosi mukava terkka ja olen todella iloinen siitä, että hän jatkaa meidän kanssa sittenkin kun vauva on syntynyt.
Taru miten sulla on arvioitu tuo vauvan koko? Siis onko tuo neuvolatädin arvio vai oletko käynyt ultrassa? Mulla on perjantaina taas neuvola ja pitää yrittää muistaa kysyä terkalta kokoarviota tällä hetkellä.
Onnilla kasvaa niin mukavan kokoiset vauvelit. Kun mentiin tänään kättärille niin sieltä lähti juuri yksi perhe kotiin ja mukana oli kaksi auton turvakaukaloa ja niissä pienet ihmeet. Voi että oli suloinen näky, kun toisella oli siniset tumput ja toisella vaaleanpunaiset. Mun pitää kans kokeilla tuota sitruunaa veteen jos se vaikka auttaisi turvotukseen. Kuinka paljon juot päivässä?
Onko muilla muuten sellaista, että nukkuessa kädet puutuu siis molemmat samaa aikaan? Miten usein muut joutuvat yön aikana käymään vessassa? Mä käyn sen kerran, mutta sitten en yleensä saa unta heti vaan joudun lukemaan tai katsomaan elokuvia, ennen kuin taas tulee uni?!
t. joalin rv 34+0
Olipa kiva lukea kaikkien kuulumisia. Meillækin tæællæ Norjan pææssæ kaikki on suhteellisen hyvin, tosin perjantaina olin aika masentunut ja shokissa, kun tulin sairaalasta kotiin. Vauvoilla kaikki hyvin ja molemmat on parikiloisia ja vielæpæ miltei tismalleen samankokoisia, mutta minæ joka olin valmistautunut saamaan keisarinleikkauspæivæn, sainkin kuulla tunnin saarnan siitæ, miten tæællæ kukaan ei voi tilata itselle keisarinleikkausta. Ja tæmæ siis siitækin huolimatta, ettæ sairaalajournaalissani (mikæ tæmæ onkaan suomeksi?) lukee edellisen synnytyksen kohdalla, ettæ " todennækøisesti liian kapea lantio" ja " seuraavalla kerralla suositellaan keisarinleikkausta" . No, minæ vain itkin koko læækærin esitelmøinnin ajan. Læækæri oli sitæ mieltæ, ettæ alateitse synnyttæmææn vaan, koska " ainahan voi tarvittaessa tehdæ taas hætæsektion, jos synnyttæminen muuten ei onnistu" . En minæ halua kokea kertaakaan enææ hætæsektiota, en!
No, vuorokauden itkettyæni ja masennuttuani soitin sairaalaan ja sain ajan ylilæækærille. Vajaan viikon pææstæ menen siis hænen pakeilleen keskustelemaan asiasta. Toivottavasti hæn on væhæn fiksumpi tai muuten minulle tulee kiire løytææ sairaala, joka suostuu keisarinleikkaukseen. Suomessa kætiløni sanoi, ettæ saan aivan varmasti keisarinleikkauksen, mutta tæællæ vaikuttaa aika tiukkapipoiselta tæmæ meno. Eihæn kyse ole siitæ, ettæ tilaisin itselleni " helpon ratkaisun" , vaan siitæ ettæ en ole todistettavasti aiemminkaan pystynyt synnyttæmææn alateitse, vaikka miten yritin.
Onni: Minullakin oli viime raskauden lopussa uudet kengæt, kun jalat turposi niin. Koita olla mahdollisimman paljon lepoasennossa ja juo vettæ, mutta ælæ osta paljon uusia kenkiæ, koska ne jalat palautuu normaaliksi heti synnytyksen jælkeen... Mikæ se sinun vauvojesi tarjonta muuten on, kun puhutaan leikkauksesta? Ja meinaako ne, ettei ne kæænny enææ? Minun vauvani ovat molemmat pææt alaspæin juuri nyt, mutta ovat kovasti kææntyilleet vielæ.
kunpavauva
Unto ja Lempi rv 33
Heippa!
Kyseltiin, että mistä tiedän vauvan koon. Olen käynyt tammikuusta kahden-kolmen viikon välein Hyvinkään sairaalassa tutkittavana. Siellä käynti on lyhykäinen lääkärikäynti, jossa ensin kysellään onko omassa olotilassa tapahtunut muutoksia. Mullahan ei ole omassa voinnissa ollut missään vaiheessa mitään erikoista.
Sitten on joka kerta katsottu ultralla vauvan tilaa. Kaikilla kerroilla en ole edes itse nähnyt ultran kuvaa ja täytyy myöntää, että ei ole niin kiinnostanutkaan. Siis se on aivan erilaista kuin kätilön tekemä " kerronnallinen" ultraus.
Lääkäri mittaa tietääkseni ainakin olkaluun ja reisiluun koon sekä pään- ja vartalonympäryksen. Pääasia on siis, että nämä arvot ovat suurentuneet joka kerta. Sitten he ovat katsoneet myös napanuoran virtauksen, että se toimii moitteettomasti. Kun nämä on koneella, niin kone antaa vauvan sen hetkisen koon. Sitten nämä kirjataan paperille ja katsotaan, että miten edetään erilaisissa käyrillä.
Sinänsä on ollut ihanaa päästä ultraan moninkertaisesti muihin odottajiin verrattuna, mutta kyllä sekin muuttuu rutiiniksi kymmenennen kerran lähetessä... En siis valita, vaikka ehkä siltä saattaa tekstini kuulostaakin.
Ihan uskomatonta, että ensi viikolla on jo kesäkuu! Joskus ajattelin, että sinne asti kun päästään, niin onni on ollut totisesti myötä. Lupailevat tuossa säätiedotuksessa lämpimämpää ilmaa. Mun jalat reagoivat heti lämpöön turpoamalla. Toistaiseksi olen saanut riittävän hyvän avun tukisukista.
Taru rv 33+6
Kylläpäs oli mukava pitkästä aikaa istahtaa tähän koneen ääreen ihan vain surffailemaan ja lueskelemaan kaikkien kuulumisia. Täällä niin harvoin pääsen nykyisin pyörähtämään, että ihan suututtaa. Pitäisi varmaan saada ihan omaa aikaa hieman tai koettaa ainakin irtautua työelämästä hiukan ;)'
Juu, täällä kaikki menee ihan kivasti, vauva kasvaa ja voi hyvin. Itse voin hyvin ja mahakin on viimeinkin alkanut kunnolla pyöristymään....onhan sen jo aikakin. Alakäyrillä kuulemma mennään, mutta koska kaikki muuten on ok, ei se vaadi mitään lisätutkimusta. Oma painoni on edelleen +-0, joten paino on noussut vain vauvan kasvun myötä.
Tänään tuli vaunut, jotka tilattiin siis Saksasta ja joalin ainakin tiedusteli että mitkä tilattiin...Gessleinin trend-vaunut. Ovat todella kivat ja esikoinenkin saa nauttia kyydistä vielä hetken verran.
Lauantaina se sitten äitiyslomakin alkaisi, mutta rentoutumaan en kyllä pääse, työt nimittäin jatkuvat ihan normaalisti aina sinne saakka kun vauva syntyy tai muuten tulee jotain ongelmia jaksamisen kanssa.
Tämä nyt oli tällainen oma napa-juttu taas kerran, mutta olen kyllä kartalla teidän muiden kuulumisesta. Ei olisi enää pitkä aika meillä kellään.
Weimari ja Himpula 34+2
Mä olen tullut saamattomaksi joka suhteessa. Täällä olen käynyt lukemassa, mutta kirjoittaminen onkin sitten eri juttu samoin kotosalla lomaillessani en tunnu saavan mitään aikaiseksi. Taidankin olla ihan huippu kuluttamaan aikaa tekemättä mitään.
Sokerimittauksia tein viikon verran neljä kertaa päivässä, siis ennen aamupalaa ja tunti aamupalan jälkeen ja samoin päivällisen kanssa. Niissä oli yksi arvo yli raja-arvon ja sekin yhden päivällisen jälkeen kun unohdin koko mittauksen ja söin karkkia siinä välissä. Koska kuitenkin vain yksi arvo oli hiukan yli rajan, niin muita toimenpiteitä ei tarvitse enää tehdä. Pyysin kuitenkin tuon mittarin vielä itselleni, niin voin vielä silloin tällöin tarkkailla sokeriarvoja. terkkari tuntui tyytyväiseltä pyyntööni ja sanoi sen olevan hyvä asia ja synnytyksen jälkeenkin voisin vielä hieman tarkkailla muuttuuko arvot mihinkään.
Pojilla on vielä reilu viikko koulua jäljellä ja mä otan kaiken irti tästä päivittäisestä omasta ajastani. Nautin siis suunnattomasti " vapaista" aamupäivistä. Toki harmittaa nousta joka aamu keittämään puuroa klo 6.30, mutta kun pojat lähtevät kouluun syön rauhassa aamupalan ja lueskelen aamun lehden. Sen jälkeen onkin mukava ottaa tunnin tai parin aamupäiväunet. Tänään olisi sitten tarkoitus alkaa ompelemaan vauvalle miehen suvun vanhaan rottinkinsänkyyn uusia sisuksia. Vanhat olivat niin järkyttävässä kunnossa, että ajattelin ommella uusiksi. Saas nähdä onnistuuko näillä ompelutaidoilla vai tarviiko loppujen lopuksi kääntyä anopin puoleen.
Kelan paperit palauttelin tällä viikolla ettei ihan viime tippaan jäänyt. Toivottavasti saan sen uuden pakkauksen, kun meille olis tyttö tulossa, niin tuo vaalea haalari tuntuisi mukavammalta kuin sininen, varsinkin näin kahden pojan jälkeen. Sairaalastakin tuli jo aika synnytystapasuunnitteluun 9.7. Jotenkin alkoi heti tuntua tuo synnytys tulevan paljon lähemmäksi kuin aikaisemmin. Maha tosin on jo kasvanut pelkoisesti ja varsinkin iltaisin on melkoinen pallo. Mulla on myös tuota turvotusta alkanut tällä viikolla tulemaan jos makoilen tai istuskelen paikoillani liian pitkään. Tarvii aina olla kädet ja jalat liikkeessä niin turvotuskin pysyy pois.
-Masuasukkiko (rv 30+jotakin)
Täällähän oli paljon kuulumisia =) Ihanaa, kun edelleen kaikilla tuntuu menevän raskauden suhteen kaikki hyvin. Kiitos kaikille turvotusvinkeistä! Tuo BB: vinkki tuosta suihkutuksesta on loistava ja auttaa. On huomattavasti mukavampi mennä nukkumaan kun jalat ei ole niin kipeät. Ois ollu kiva kuulla Ipanapiinastakin. Pohdin vain tänään, että vieläköhän yhdessä koossa?
Kunpavauva: tsemppiä kovasti sinne tapaamiseen, toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat toivomasti sektion. Onhan suunniteltu aina helpompi ja mukavampi, vaikka itsellä ei kokemusta vielä olekaan. Meillä tuosta sektiosta on puhuttu tuon tarjonnan vuoksi. Olivat tuolla NKL:lla ihan vakuuttuneita ettei A enää missään tapauksessa käänny, koska on koko raskauden ajan ollut samassa tarjonnassa kuten B-vauvakin. Sen vuoksi ensi viikolla oli tarkoitus pohtia tätä tilannetta jo sitten enemmän¿vauvat päättivät sitten kuitenkin näyttää, että kyllä täällä osataan kääntyä. Nyt tarjonta on ilmeisesti A rt ja B poikittain. Heräsin muutama yö sitten siihen, että musta tuntui että kylkiluut ratkeavat ja sen jälkeen vauvojen liikkeet ja etenkin hikka on tuntunut olevan toisaalla kuin siis aiemmin ja potkuja ei tule alas enää ollenkaan. Tänään neuvolassa oltiin sitä mieltä, että tarjonta on todella muuttunut.
Joalin; Oletko kokeillut jo sitruunaa? Mä puristan sen aamulla veteen ja muuten juon etupäässä vettä päivän aikana noin 2,5 litraa. Kysyit myös yöllisistä WC-reissuista. Mä jouduin käymään kolme kertaa, joskus neljä, mutta nukahdan ihan heti kun pääsen takaisin sänkyyn vatsan viereen. Mullakin puutuu aika-ajoin öisin kädet, mutta olen ajatellut sen johtuvan liikunnan vähyydestä?
Mun piti vain kurkistaa ihan pikaisesti, koska olen luvannut tänään ottavani enemmän lepoa ja vain vähän toimintaa ja istumista. Täällä nyt seurataan tarkasti onko mulle kehittymässä sittenkin raskausmyrkytys. Verenpaineet on noussu huomattavasti ja turvotusta on ilmaantunut jalkojen lisäksi muuallekin. Sain tänään ¿tikut¿ kotiin ja joka päivä pitää tarkistaa tuo pissa. Mikäli näin on käynnistetään synnytys kuulemma mahdollisimman pian. Oisin kovasti vain toivonut pääseväni tuonne 37+ viikoille, mutta katsotaan kuinka käy. Maanantaina on seuraava kontrolli eli ainakin viikonlopun saan olla vielä kotona! Onko muilla tullut maitoa? Mulla on sen jälkeen kun vauvat kääntyivät tullut ihan muutama tippa silloin tällöin, niin se vaan h-hetki lähestyy.
Kaikille oikein leppoisia ja aurinkoisia kesäpäiviä! Taidan lunastaa tuon lepolupauksen ja könytä sohvalle katsomaan telkkaria.
Onni rv 34+1
Taitaa hyvät ilmat pitää ihmiset kiireisenä ja aika moni taitaa olla vielä töissäkin?
Onni, miten on nyt vointi? Pidän peukkuja täällä, ettei raskausmyrkytys iske, vaikka tosiaan omat kaksoset syntyi 34+3 ja kaikki on mennyt silti oikein hyvin.
Jokos kumpavauvalla on selvinnyt sektion suhteen, että pääsetkö kuitenkin. Onhan nyt kaksosten synnytys muutenkin rankempi, saati sitten jos valmiiksi tiedetään ettei mahdu. Hassua sinänsä olen aina luullut, että Suomessa ollaan tiukkoja sektion kanssa...
Hienoa, että Tarun vauva kasvaa ja eihän se pienuus sinänsä niin paha asia ole, jos muuten kaikki kunnossa.
Kaikille väsymyksestä ja turvotuksesta kärsiville tsemppiä!
Miten Ipanapiina ja Ruupikkuinen voitte? Teistä ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Toivottavasti teilläkin vaavet vielä masussa!
Minua vähän jo kyllästyttää, kun jokaikinen jaksaa kysyä, että onkos tällä kertaa yksi vai kaksi. Ei jaksa oiekin enää nauraa vitsille ;). Seuraavaksi kysyvät laskettua ja kun sanon, että heinäkuussa, päivitellään, että onpas pieni maha. Jep jep :).
Täällä siis kaikki edelleen ok. Torstaina seuraava neuvola. Palailen sitten sen jälkeen.
Peerit rv 33+3
Mua kans harmittaa kun aina ihmiset jaksaa melkein ensimmäisenä kysyä onko tällä kertaa tulossa yksi vai kaksi vauvaa. Ihan niinkuin tämä raskaaksi tuleminen tosiaan olis niin yksinkertaista. Seuraavaksi tietenkin kysellään laskettua aikaa ja kun vastaan heinäkuun lopussa, niin johan alkaa siunailu kuinka kamalaa on jos tulee kuuma kesä ja pitää vielä raskaana olla. Mulle on aivan sama minkälainen ilma tai kuinka tuskainen olo mulla tulee kesän helteillä olemaan, kunhan vaan saan tämän vauvan kunnialla maailmaan ja nautin suunnattomasti, että ylipäätään on mahdollisuus olla raskaana. Hyväähän ne ihmiset varmaankin tarkoittavat, mutta en enää jaksaisi millään kuunnella tai ainakin välillä on päiviä kun tekisi mieli tiuskaista jotakin nasevaa takaisin.
Niin tuosta otsikosta. Kävin siis eilen hammaslääkärillä korjauttamassa irronneen paikan takahampaasta ja johan oli tuskainen kokemus. Itse paikkaus ei tietenkään sattunut, mutta olo oli todella tuskainen siinä tuolissa löhötessä. Asentoakin korjattiin heti alkajaisiksi pystymmäksi ja päätä vain taivutettiin taaksepäin, olin siis sellaisessa puoli-istuvassa asennossa, joka aluksi tuntui ihan mukavalta. Hetken kuluttua, mulla alkoi hiki puskea otsasta läpi ja ihmettelin sitä itsekseni siinä suu auki ollessani. Sitten alkoi tuntua olo tosi tuskaiselta, ei siis oksettanut tai pyörryttänyt, vaan muuten oli paha olla. Lääkäri yritti sovittaa sitä rinkulaa takahampaaseeni ja mä pyysin päästä välillä ylös tuolista. Mulla oli jo niin hiki, että käsipyyhepaperikin kastui kokonaan. Lääkäri yritti koko ajan kysellä ettei mua vaan pyörryttänyt, mutta ei , vaan pystyasento auttoi aina tilanteeseen. Lopulta mietittiin laitetaanko istualtaan väliaikainen paikka vai yritetäänkö jatkaa muovipaikan laittoa ja mä halusin sen kunnon paikan kerralla kuntoon. Siinä sitten hoitaja aukoi kaikki ikkunat ja ovet ja pyyhki hikeä suun ympäriltä ja 20 minuutin homman aikana mä jouduin nousemaan tuolista neljä kertaa tuon pahan olon takia. Lopulta homma saatiin kuitenkin tehtyä ja mulla oli hiukset, kasvot ja pusero aivan märkänä ja muutenkin olo kuin olisi juossut 10 km:n lenkin. Hiukan hävetti, mutta keskustelimme siitä lääkärin kanssa, eikä hän ihmetellyt tilannetta ollenkaan. Mietimme, että todennäköisesti vauva painaa joko johonkin hermoon tai sitten sellaiseen kohtaan, että haittaa hengitystä ja hapen kulkua. En ole tällaiseen ennen törmännyt edes kaksosraskauden aikana. Hammaslääkärin jälkeen menin ruokakauppaan ja sieltäkin tuntui olevan kiire pois, kun olo oli tosi väsynyt. Kotiin päästyäni nukuin sitten pari tuntia ja loppupäivänkin oli tosi väsynyt olo. Mulla olis vielä ollut aika hampaan poistoonkin tai paremminkin jäljellä olevien juurien poistoon. Multa siis jo maaliskuussa yritettiin poistaa yksi hampaan jämä, mutta homaa ei oikein onnistunut ja juuret jäivät jäljelle. Tulehdukseen söin penisilliinikuurin ja kahden viikon päästä olisi ollut uusi aika, mutta hammaslääkäri siirsi aikaa ainakin kolme kertaa ja nytkin homma tarvii jättään ensi syksyyn. En millään pysty makaamaan tuntia paikallani ja homma pitäisi kuitenkin tehdä steriilisti ja pystyasennossa eivät sitä voi tehdä. Sovimmekin, että soittelen syksyllä uutta aikaa, sitten kun elämä vauvan kanssa normalisoituu.
Hyviä vointeja kaikille!
-Masuasukkiko (rv 31)
Tapasin tänään ylilääkärin ja otin miehenkin mukaan. Tapaaminen ei vienyt kuin 10 minuuttia - ylilääkäri myönsi heti kättelyssä kirjeeni pohjalta (kiitti hyvin muotoillusta kirjeestä, jonka olin lähettänyt pohjustaakseni tapaamista) suunnitellun keisarinleikkauksen, joka ilmeisesti tulee tapahtumaan torstaina 28. kesäkuuta (tätä ei kuulemma kuitenkaan vielä saisi kaivertaa hopealusikkaan ;), virallinen vahvistus tulee vielä postissa). Minä olen siis rohkea heinäkuinen, josta näyttää tulevan kesäkuinen. Olen helpottunut ja iloinen - enää kuukausi ja vauvani syntyy! Kylläpä on hyvä olo!
Näinköhän Onni turauttaa kaksosensa maailmaan ennen minua? Önpa jännää...kohta me voimme verrata synnytyskokemuksia ;).
kunpavauva
Unto ja Lempi
Pienet kuninkaallisemme syntyivät 26.6.2007. Tyttö klo. 01.50 ja poika klo 01.51 ja kuten varmaan arvaatte niin he saapuivat maailmaan sektiolla. Lapsivedet hurahtivat perjantaina iltasella kotona ja siitä ambulanssilla sairaalaan, koska supistukset alkoivat pian voimakkaana ryhdyttiin leikkausta valmistelemaan pian tarjonnan vuoksi, joka oli sitten kuitenkin A:lla pt ja B:lla rt. Olihan se aikamoinen yllätyslähtö ja mies säntäili paniikissa ympäriinsä¿
Pikkuprinsessamme mitat 2110g ja 43 cm ja prinssimme 2090g ja 44cm. Ovat voineet oikein hyvin ja kaikki on mennyt mainiosti. Syöminen on vielä työlästä ja sitä tuetaan nenämahaletkulla, mutta päivä kerrallaan. Vielä jäivät sairaalaan kasvamaan ja olen täällä kotona ihan suru puserossa kun on niin hirmuisen kova ikävä, koko ajan vaan itkettää. Ne ovat niiiiin ihania, voi itku!
Nyt katselemaan vauvojen kuvia ja maitoa pumppaamaan ja huomenna taas pääsee halimaan pikkuisia ¿ IHANAA!!!!
Tsemppiä kaikille ja voimia helteisiin päiviin. Käyn varmasti pikaisesti kurkistamassa kuulumisia, mutta koska päivät menevät sairaalassa ja itselläkin on vielä voimat aika lopussa niin harvenee nämä kommentoimiset.
Onni
Oikein kovasti onnea Onnille, miehelle ja pikkuisille kuninkaallisille! Ihanaa kuulla, että kaikki on mennyt hyvin, vaikka pikkuiset vielä ovatkin kovin pieniä.
Tsemppiä sinne ja oikein hyviä vointeja koko perheelle. On varmaankin todella sydäntä raatavaa jättää pikkuiset sairaalaan... Nauti yhteisistä hetkistänne ja kohta saat varmaankin kaksosetkin mukaasi kotiin!
Terkuin,
Ragazzina rv 31+6
Oikein paljon ONNEA koko Onnin poppoolle. Tuli niin herkistynyt fiilis lukea ensimmäistä heinäkuisen synnytyskertomusta. Onneksi kaikki on hyvin ja toivottavasti saatte pikkuiset pian kotiin. Onnea vielä!!!
Kunpavauvalle toivotaan vielä massunkasvattelu päiviä aina sinne sektioon saakka. Onneksi pääsitte nyt lääkäreidenkin kanssa yhteisymmärrykseen sektion suhteen. Mä odottelen synnytystapa-arviota, jotta selviää mahtuuko alakautta vai joudunko sektioon.
Massuasukilla on ollut varsinainen hammaslääkäri kokemus. Täytyy kyllä sanoa, että se tuoli on kyllä raskaana olevalle hirvittävän epämukava. Itse kävin 1,5kk sitten ja silloin tuntui jo epämukavalta vaikka olin 20min valmis sieltä. Tosin mulla on kamala hammaslääkäri pelko, että sekin voi tehdä mun oloni erityisen tukalaksi siellä.
(.) ei kummosta, jaloissa edelleen iltaisin turvotusta, mutta menee ohi lepäämällä. Eilen istuin pihalla ja pääsihän aurinko yllättämään, kun unohdin laittaa aurinkorasvaa, niin vähän sitten nahka kärähti. Viime yönä heräsin muuten ensimmäiseen kipeään supistukseen. Meni nopeasti ohi ja oli vain se yksi supistus, joten nukahdin melkein heti uudestaan. Onko muuten muilla yleistä tuo yöhikoilu? Mä herään muutaman kerran yöstä ja aina ihan hiestä märkänä, eikä mulla ole kuin pelkkä pussilakana peittona, jos aina sitäkään.
t. joalin rv35+1
Voi ihan mieli herkistyy kun aattelee pikku nyyssösiä. Hyvän kokoiset oli jo lapsoset. Nyt vaan hyviä vointeja koko perheelle ja nauttikaa kesästä ja toisistanne.
Itse kuulin juuri tutustani joka sai eilen pojan, vaikka laskettu aika vasta kahden kuukauden kuluttua. Eli samaan aikaan kuin itsellä. Mutta jospa tässä vielä kasassa kestettäisi. Ainakin olo ok.
Tukholmaankin aattelin vielä parin viikon kuluttua suunnata.
Sateista ja ukkosta ulkona...
terv. vaavastatotta rv 31+1
Pitkästä aikaa kerkeän kurkistaa tänne, ollut aika kiirettä töissä ja vapaa-ajallakin, tuntuu että edelleen mulla on huono tapa bookata kalenteri täyteen vaikka kroppa alkaa jo harata vastaan. Joku kyseli väsymyksestä, mulla on alkanut myös väsymyskausi, iltaisin meinaa nukahtaa sohvalle ja helposti tulee nukuttua 10-11 h yöunia. Mikä on tietenkin ihanaa nyt niin kauan kun siitä saa vielä nauttia! :)
Ilmeisesti tuo sokerirasitustesti tulee automaattosena 30 rv tietämillä? Ihmettelinkin kun sitä ei ole mulla vielä ollut. Haluaisin tietää, ettei vaan ole arvot koholla, kun painokin on noussut vähän enemmän kuin olisi toivonut... Nyt on jo 11 kg lisää lähtöpainosta ja vielä 2 kk jäljellä. Alkupaino oli ihannepainoinen, toivottavasti sinne päästään vielä joskus takaisin!
Mulla oli viime neuvolakäynnillä sf-mitta tipahtanut hieman käyrältä ja sen takia joudun tiheämpään mittaukseen. Ei kuulemma syytä huoleeen vielä ainakaan mutta varmuuden vuoksi seurataan. Poika on kuitenkin ollut kokonsa puolesta ihan käyrällä ja kovasti se siellä poukkoilee ja potkiskelee niin että kylkiluut soi. :)
Joalin puhui hikasta - tuntuuko se sellaisena säännöllisenä pienenä " koputteluna" vatsassa? Olenkin oikeastaan melkein raskauden puolivälistä asti ihmetellyt aina säännöllisesti toistuvaa pientä ja melko tasaista koputtelua, joka kestää vaihtelevasti muutamasta minuutista kymmeneenkin minuuttiin. Se on varmaan hikkaa! :D
Aika kuluu kyllä nopeasti. Kaikille oikein hyvää vointia ja turvallisia loppumetrejä!
Kirsu rv 30+1