Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko 59-vuotiaan todellakin mentävä vanhusten ryhmäkotiin?
02.05.2007 |
Äitini sai aivoinfarktin ja hän on 59-vuotias. Nyt kovaa vauhtia kuntoutumassa, mutta näyttää pahasti siltä, että ei pärjää yksin kotona enää. Tähän asti viettänyt vilkasta elämää ja harrastanut ja matkustellut paljon. Äiti pystyy istumaan pyörätuolissa, oikea käsi ja jalka halvaantuneet ja puhekyky menetetty, järki pelaa kuin ennenkin. Äiti on kovasti masentunut , itkeskelee, huokailee ja pyörittelee päätään. Jumppari, puheterapeutti, toimintaterapeutti yms. ovat yrittäneet kuntouttaa takaisin elämään. Kunnalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vanhusten ryhmäkoti, jossa 85-100 vuotiaita vanhuksia muuta asukkaat. Jos asuisin yksin ottaisin äidin meille, mutta mieheni ja lapseni eivät tahdo. Kun kerroin äidille asiasta hän parahti voimakkaaseen äänettömään itkuun, ja kysyin haluaako hän muuttaa ryhmäkotiin, hän pyöritti päätään. Hänet on kuntoutusosastolla pakotettu olemaan teippivaipoissa, vaikka hänellä ei ole inkontinenssia ja pystyisi tekemään tarpeensa wc:hen jos joku sinne veisi. Kun hän oli repinyt läpimärät vaipat pois, hänelle syötettiin rauhoittavia mielialalääkkeitä. Nyt hän lääkityksen alaisena vain hymyilee typerästi, eikä ole enää oma itsensä. Täytyy vain toivoa, että jokin ihme tapahtuisi, joko parantuminen tai pois nukkuminen, ei tuollaista elämää enää 59- vuotiaalle.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitseeko äitisi apua koko ajan? Tarkoitan siis sitä, että pitäisikö sinun ryhtyä omaishoitajaksi vai voisitko edelleen käydä töissä? Onko sinulla sisaruksia, joiden kanssa voisitte sopia jonkinlaisen vuorottelusysteemin (joku käy tiettyinä päivinä tms).
Ikävä tilanne alle 60-vuotiaan joutua vanhuksille tarkoitettuun " hoitolaan" . Toivottavasti löydätte mukavamman ratkaisun. Voimia sinulle.
Voin kertoa esimerkin omasta äidistäni, joka halvaantui aivan samalla tavalla viisikymppisenä. Toipuminen kesti tietysti, mutta hän kuntoutui ennalleen, ehti hoitaa monet lapsenlapset ja on nyt 85-vuotias, pärjää täysin omakotitalossaan, ajaa autolla jne. Varmasti parasta äidillesi olisi, kun joutuisi vaan mahdollisimman paljon skarppaamaan ja yrittämään, eikä laitostettaisi ja lääkittäisi passiiviseksi. Toivon sinulle ja äidillesi optimismia ja jaksamista, toivottavasti asiat järjestyvät.
Oma elämän tilanteeni on se, että käyn vuorotyössä, ja opiskelen työni ohella. Vielä vuosi valmistumiseen. Minulla on 4 ja 9- vuotiaat lapset. mieheni on johtavassa asemassa ja joutuu työnsä vuoksi matkustelemaan hyvin paljon ulkomailla. En tahtoisi opintojani keskeyttää ja sisarukseni ( 2 kpl) asuvat pääkaupunkiseudulla. Mies ei tahdo, että meidän koti muuttuu hoitolaksi, ja että emme saa olla " omalla porukalla" , jos otamme äidin meille asumaan. Minua taas itkettää äidin karu kohtalo, enkä osaa ajatella nyt selkeästi eri vaihtoehtoja. En voi perhettänikään hyljätä äidin vuoksi, mutta en tahdo äitiä laitokseenkaan laittaa. Voisikohan kunnan kotihoitokeskuksen hoitajat käydä monta kertaa vuorokaudessa hänen luonaan ja hän saisi olla omassa kodissaan? tietääkö kukaan?
Kotihoitotilanne on varmaan omanlaisensa joka kunnassa. Esim. mieheni papan luona (papalla alzheimer) käy kodinhoitaja kaksi kertaa päivässä (aamulla ja illalla 15 min kerrallaan) ja mieheni äiti (sairaseläkkeellä itse) on muutaman tunnin papan luona keskipäivällä. Näin pappa saa asua kotonaan, kun ei halua vielä hoitokotiin.
Kannattaa siis ehdottomasti tiedustella kodinhoitajaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä monella paikkakunnalla kotisairaanhoitajat käyvät useammankin kerran päivässä, mutta varmaan vaihtelua on. Minun käsittääkseni avohoito tulee kuitenkin kunnallekin edullisemmaksi, kuin laitospaikka.
Sisarukseni ovat sitä mieltä, että laitokseen vaan, he eivät ainakaan ala äitiä hoitamaan. He eivät ymmärrä, että mikä tässä on niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
www piste aspa piste fi ja onhan noita muitakin! invalidiliitolla on asuntoja, kaupungeilla jne. Niissä siis omat asunnot suihkuineen ja keittiöineen, nappia painamalla saa apua 24h. Tai jos kovin omatoiminen ettei tarvi päivittäin apua, niin voi olla tukuasukkaana jonka luona käydään vaikka 2 x viikko.
Eli ei tarvi mennä.
Jos hän ei pysty asumaan yksin kotonaan kotipalvelun turvin, niin silloin hän tarvitsee todella kokoaikaista hoitoa, johon ryhtyminen vaatii kyllä sulta työelämästä jättäytymisen. Eikä miehellesi olisi varmastikaan yhtään mukavaa auttaa äitiäsi vessassa.
Suhede olisi melkoisen kovilla, kun äitisi olisi koko ajan siinä. Ja äitisi käyttäyminen kuulostaa siltä, että hän saattaa hyvinkin ripustautua teihin täysin ja siinä teillä olisi -anteeksi sanavalinta- riippakivi loppuelämäksi.
Jos ottaisitte teille, niin olisi varmasti kova kynnys siirtää hoitolaitokseen...
Antakaa ajan ja kuntouksen mennä eteenpäin. tsemppiaä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten miettikää sitä vaihtoehtoa. Se tulee sitä paitsi kunnallekin halvemmaksi kuin laitohoito, jos nyt niin kylmästi pitää ajatella.
Ymmärsin, ettei kotipaikkakunnallanne olisi kuin tämä vanhusten ryhmäkoti.
Palvelutalossa saisi oman huoneiston ja oman rauhan, mutta hoitoa tarvittaessa ympäri vuorokauden. Tosin ne ovat aika hintavia, ja niihin on jonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä kunta haluaa ottaa asukkaan joka vain maksaa. Tästähän on keskusteltu paljon, kun monet työikäiset haluaisivat ikääntyneet vanhempansa omaan kuntaansa vanhainkotiin.
Mahdollisuuksia on, esim. yksityinen palvelutalo, tai yksityisen kotihoidon järjestäminen.
Mitä wc käynteihin tulee, ne ovat osa kuntoutusta, ja kuntoutuksen tuntevat hoitajat kyllä tietävät sen! Vaadit hoitajia käyttämään äitiäsi wc:ssä. Pyydät hoitajia myös järjestämään hoitoneuvottelun, johon osallistuu äitisi omahoitaja, sinä, lääkäri, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, sekä sosiaalityöntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kukaan ei tietenkään suomessa edes harkitse oman vanhempansa hoitamista, eihän se nyt käy, kun ei käy. Siis venäjällä lapsilla on lakisääteinen velvollisuus hoitaa omat vanhempansa, siellä ei vanhainkoteihin edes oteta, jos on sukulaisia joiden VELVOLLISUUS on hoitaa vanhukset oamssa kodissaan hautaan asti.
Siten saisit enemmän aikaa käydä äitisi luona, huolehtia, että saa asianmukaista kuntoutusta jne.? Ehtisit kuitenkin opiskella tutkintosi loppuun ja elää perhe-elämää? Tai ottaa muutaman kuukauden ihan palkatonta lomaa, koska monesti ne ekat kuukaudet on kuitenkin lopullisen kuntoutumisasteen kannalta tärkeitä?
Jos miehesi kerran johtavassa asemassa, niin luulisi teillä olevan jotain pelivaraa. Ei kannata jumittua niin mustavalkoseen ajatteluun, että joko otat äitisi teille kokoaikaisesti TAI hylkäät hänet kokoaikaisesti vanhusten ryhmäkotiin vai mikä nyt olikaan. Äitisi menee sinne vanhusten taloon, mutta sä hommaat elämäntilanteesi sellaiseksi, että sulla on resursseja käydä usein, käyttää vessassa, lukea äidillesi, jutella, ulkoiluttaa jne. Siinä mittakaavassa, kun sulla rahkeet riittää.
Se vielä, että tollanen syyllisyydentunnossa märehtiminen ei sun äitiäsi auta. Pistä voimasi asioiden järkkäämisen realistisissa rajoissa ja lopeta tollanen surkuttele.
suosittelisin nyt ottamaan yhteyttä kotisairaanhoitoon, josta saisit selvitettyä kotia saatavan avun. Tai kuntoutusosastokin voi näin tehdä, kotihoito voi käydä siellä kartoittamassa tilanteen. Kyllä meidän pitäjässä kotihoito käy tarvittaessa montakin kertaa päivässä asiakkaan tykönä.
Äitiäsi ei missään nimessä tulisi pakottaa laitokseen, jos ei sinne halua. Olet jo nähnyt vilauksen, mitä siitä äidillesi seuraisi.
Minusta tuo kotihoito vaikuttaisi nyt parhaalta vaihtoehdolta. Sinähän voit sitten omien resurssiesi mukaan käydä siellä myös auttelemassa, jos haluat. (Ja ilmeisesti näin on?) Lisäksi äitisi tarvitsisi hälytysrannekkeen, vai mikä teidän paikkakunnalla onkin, siis sellainen päivystysjärjestelmä, josta nappia painamalla saa avun paikalle. Olisi äitilläsikin turvallisempi olo, kun tietää, että jos hätä tulee, on apukin lähellä. NÄiden turvin äitisi voisi kuitenkin jatkaa kotona asumista, ainakin yrittää sitä, ja se olisi varmasti kaikille osapuolille paras ratkaisu. Ja kunnallekin halvin.
Tsemppiä kovasti tilanteeseen, asiat varmasti järjestyy parhain päin.
8 h työpäivä, plus työmatkat, plus minkäänlainen oma elämä = ei siinä paljoa jää aikaa toimia omaishoitajana!
Sinä tietty lopettaisit työt, ja pistäisit oman perheesi sivuun hoitaaksesi äitiäsi.... ?
Vierailija:
Siis kukaan ei tietenkään suomessa edes harkitse oman vanhempansa hoitamista, eihän se nyt käy, kun ei käy. Siis venäjällä lapsilla on lakisääteinen velvollisuus hoitaa omat vanhempansa, siellä ei vanhainkoteihin edes oteta, jos on sukulaisia joiden VELVOLLISUUS on hoitaa vanhukset oamssa kodissaan hautaan asti.
Ei näillä neliöillä kuule onnistu. Ja on harvinaisen pöljää verrata VEnäjän touhuun. Totta helvetissä siellä on sellanen laki, jottei yhteiskunnan tarvi mitään maksaa.
jatkaa, siis pidätte nyt hoitoneuvottelun, johon osallistuu äitis nykyinen hoitokaarti, läheiset (eli sinä) ja mahdolliset tulevat instanssit, eli kotihoito voisi tulla samaan keskusteluun. Siellä pystytte kartoittamaan yhdessä tarpeet ja ongelmat!
Alue: Aihe vapaa
koko suomalainen yhteiskunta on ihan perseestä kun ei opeteta lapsia huolehtimaan vanhemmistaan.