** KESÄKUISTEN vapunjälkeistä elämää**

Mikähän tänä aamuna on kun mua oksettaa kauheena? Vielä en kyl pöntöllä oo käyny, mutta etova olo ärsyttää... Suunnittelin, että menisin tänään työpaikalle tyhjentämään pöytäni - ehkä se oksettaa ;-)... Toisaalta ihanaa kun pääsee lopullisesti irti työhommista ja huomenna alkaa äippävapaa =)!



-satu rv 34+5

Niin [b]Remukallehan[/b] mun piti vielä sanoa, että hauska tilanne sun kaverilla. Kerrohan sit kumpi sinne tuli! Lähtikö sun kaveri heti ostamaan läjän poikien vaatteita :-)? Oli varmaan mukava yllätys jos ennestään oli jo kaksi tyttöä.



Katselin eilen mun edellisen raskauden neuvolakorttia ja suurin sf-mitta siellä oli 33. Nythän mulla oli jo eilen 32... Oiskohan meille sittenkin tulossa poika niinkuin mies veikkaa :-)??



-satu-

Meillä onkin tässä välissä ehtinyt tapahtua kaikenmoista.



Vauva yritti ottaa varaslähdön viikolla 32 ja sen jälkeen olenkin sitten joutunut olemaan levossa. Ensin olin 3 pv sairaalassa ja siellä pistettiin kasa suppareita estäviä piikkejä ja 2 vauvan keuhkoja kehittävää.

Ja sitten olenkin täällä kotona joutunut loikomaan.



Tällä reissulla sitten havaittiin myös että vauvan koko ei vastaa viikkojaan. Kasvu oli alimman miinuskäyrän alapuolella. Painoarvio oli 32+2 1420g ultralla. Nyt menneenä maanantaina oltiin taas kontrolli ultrassa ja vauva oli kasvanut linjassa edelliseen painoarvioon, eli oli edelleenkin vajaa kk koossa jäljessä keskiarvoon. Tämän vuoksi lääkäri sitten passitti meidät lapsivesipunktioon, jotta saadaan selville miksi lapsi on niin pieni, kun meillä ei nimittäin geenitkään selitä mitenkään tuota pienuutta.



Eilen oltiin sitten siellä lapsivesipunktiossa ja nyt pitäisi sitten odottaa n 2vk tuloksia. Ja kuulemma tämä tietää nyt loppuraskauden jatkuvaa seurantaa äpkl:lla. Seuraava aika onkin taas ensi keskiviikkona.



Olin huomaavinani että NOLLANELJÄ:llä oli myös pienikokoinen vauva.

Onko teille tehty vastaavia tutkimuksia tms?



Minunkin piti ottaa ihan mitta käteen, kun luin noita teidän masumittoja. :) Minulla se oli 96cm.



Marikki ja piiperöinen 33+5

Heips.



Olen vasta saanut netin ja huomasin että täällähän on paljon samassa tilanteessa olevia ihmisiä(en ole paljoa käyttänyt nettiä). Toivottavasti tämä viestin laittaminen onnistui.



Itse asun Rovaniemellä ja odotan toista rv 35+0. Huomasin että keskustelitte pienikokoisista vauvoista, meidän vauva on kanssa pienikokoinen rv 33+4 1831g,emme ole joutuneet mihinkään erityistutkimuksiin. Toisaalta sairastuin kesken raskauden sydämmen eteisvärinään jonka vuoksi olen joutunut syömään lääkkeitä paljon.Lääkkeiden vaikutus sikiölle on ettei se kasva välttämättä niin nopeaa.



Siksi miksi kirjoitin nyt, tarvitsen apua. Mulla nimittäin ma aamuna tuli ilmeisesti limatulppa,sellaista kirkasta liisteriä,sitä on nyt tiputellut joka pvä vähän.onkohan se limatulppa?Mitä se meinaa,siis onko synnytys lähellä?Ensimmäinen synty rv 37+0,2890g.Mulla on korkea kipukynnys, en viimeksikkään tunnistanut supistuksia. Mutta kai sitä on supistellut kun tuo limatulppa on alkanut tulla?



Kiitos jos viitsitte vastata

Aurinkoinen aamu täällä Lännessä. Vauva hytkyy ja potkii, eli kaik OK.



Eilen piti saada hemoglobiinin uudet tulokset, mutta mun tulokset olivat kadonneet taivaan tuuliin...JIIHAA. Noh, ens viikolla annan uuden näytteen. Väsy on kova ja huulet sinertää, outoa.



REMUKALLE oikein hyvää melkei äitiyslomaa ;) Mulla alkoi kans äippäloma ma, tosi paljon muutti tätä arkea kun kuitenkin saikulla kaks viikkoa aiemmin.



MARIKKI_P, toivottavasti vaavinne kasvaa ihan normaalisti ja kaikki olisi OK! On varmaan kurjaa odotella noita tuloksia. Tsemppiä!



LIINA83, limatulpasta...kaipa tuo sitä voisi olla...Mulla irtosi tulppa verisenä kerralla ennen ekan syntymää. Tästä on ollut aiemmin keskustelua täällä palstalla.



Mua kiinnostais tietää, mitenkäs aiemmin synnyttäneiden synnytykset ovat käynnistyneet, elikkäs GALLUP: Miten synnytys käynnistyi ja eteni??



Ittellä alkoi illalla supistukset 5-6 min välein kipeinä, siitä sitten aamukuuteen asti, kunnes irtos verinen limatulppa. Sairaalaan lähdettiin ja 7cm paikat auki. Kalvot puhkaistiin vasta sairaalassa. Kipu" lääkkeeenä" kohdunkaulan puudutus. Siitä sitten meni vielä jokunen tunti kunnes esikoinen syntyi. Kärvistelin kotona supistusten kanssa, kun en ollut oikein varma että millois pitäis lähteä, pari kertaa TYKS:iin soittelin ja sanoivat, että ensisynnyttäjä ja nuo voivat vielä loppua... Mielenkiinnolla ootankin, että mites nyt, helpompi on varmaan sitten jos vedet menee. Tietää ainakin, että homma on käynnistynyt kunnolla =D



GALLUP vyötärön ympärys...107cm näyttäisi olevan. Ennen raskautta 75,5cm. Takaata kun katsoo, niin ei tietäisi olevan raskaana. Kaikki on kasautunut tohon eteen ;)



Jaahas, ei muuta ku mukavaa päivää kaikille ja vointeja!!



Monni ja masukki 35+1

Meille on tulossa kans pieni vauva. Jo kolmas sellainen... :D Kaksi raskautta siis jo ollut seurannassa. Jostain syystä loppua kohden kasvu hidastuu. Tässä raskaudessa ovat uhonneet, että ehkä lapsivesipunktiolla tutkittaisiin asiaa, mutta en mä halua, kun tää tulee olemaan viimeinen raskaus ja vauva kuitenkin yhtä iso kuin toka.



Mutta siis mitoista sen verran, että 32+4 ja 33+0 on mitattu painoarvioksi 1,8kg. Sitä edellinen mittaus oli 31+0 jolloin arvio oli 1.5kg. Kasvanut alakäyrällä tasaisesti, mut nyt sitten parin viikon sisään alkanu tämänkin paino tippua siitäkin. Mulle luvattiin, että jos nyt siis tekee saman kuin edelliset, että kasvu hidastuu lopussa, niin otetaan rintamaidolle kasvamaan rv37, mut ite en uskalla luottaa siihen, kun niinhän sitä tokastakin lupailtiin, mut silti annettiin mennä yli LA:n.



Liina83: Mullakin on tuollaista limaa tullut, mutta en oo jotenkin mieltänyt sitä limatulpaksi. (Voihan se silti olla!) Mulla eka lähti syntymään 39+2 ja elättelin toiveita tokan kohdalla jo rv 37 synnytyksestä, kun limatulppaa (ihan sellaista veristä) alkoi tulla silloin. Mut meni sitten rv40+2 asti ja silloinkin piti tökkäistä synnytys käyntiin. :O Oli muuten piiiitkä ja piinallinen aika, kun kaikki lääkäritkin väitti, ettei voi mennä laskettuun aikaan asti, kun paikatkin kypsät jne.



Mä kans oon kärsiny noista kivuttomista suppareista jopa synnytyksessä. Tosi inhaa, kun kukaan ei usko, että näillä supistuksilla mä aion synnyttää! :D Tosin nyt poikkeuksellisesti tässä raskaudessa mulla on ollu napakoita, melko kivuliaita synnytyksiä. Mieskin on ihmetelly miks kukaan voi olla niistä iloinen! :D Mut onpahan ainakin selkeetä. Tietää koska alkaa tapahtumaan.



Remukka, mun kaverille kävi kans noin, että tyttöä veikattiin rakenneultrassa ja sit myöhemmässä ultrassa huomattiin, että poika tulossa. Ja poika tuli. Th sanoikin mulle, että useammin tytön kohdalla erehdyksiä sattuu.



Mä oon tänään uurastanu itteni ihan kipeeks tuolla keittiössä kun on vihdoin lupa tehdä pieniä keittiötöitä. Innostuin ehkä vähän liikaakin, kun selkää jomottaa nyt sikana. :/



Hulda 34+0

eli ottaa päähän kympillä ja vali vali.



Mulla iski eilen kunnon iskiaskivut päälle ja saatana (anteeksi kielenkäyttö) mikään ei tehonnut, otin roppia ja venyttelin ja tyhmä minä kaupan päälle menin saunaan. Siitäkös selkä tykkäs!! Koko yö meni lattialla kieriessä, otin sitten kunnon särkylääkkeen ja sit sain unta, mut mä nukuin lattialla. No nyt ei koske selkään vaan päähän kun on semmonen krapula olo. Tyttö heräs jo 6.30 ja arvatkaa vaan väsyttääkö mua nyt.

En osaa nukkua päivällä, teen tässä ruokaa et pääsee syömään.



Mun synnytykset ovat käynnistyneet suppareilla, jotka kestävät monta päivää, kohdun suu vaan ei aukea..kalvot molemmilta puhkaistu ja vauhtia suppareihin on annettu tipalla. Samalla tavalla mennään tässäkin synnytyksessä tietenkin, olisin kyllä positiivisesti yllättynyt jos toisin kävisi.



Mulle sillon 31+6 vauvan painoksi arvioitiin 1,7kg, eikä kukaan sanonut et olis pienikokoinen. Kumma juttu. Toivottavasti kaikille löytyy joku selitys. Mulla ei oo edes toi sf-mittakaan(29) noussut muutamaan viikkoon, eikä siitäkään oltu huolissaan neuvolassa.



Nyt menen heittämään riisit kattilaan et pääsee syömään pian, vetelen tässä jo oliiveja antaumuksella.



Mukavaa äitiyslomaa kaikille jo sen aloittaneille, mulla se alkaa kahden päivän päästä.



kuumetta

Elikäs sieltä lääkäristä juuri kotiutuneena:



kohdunsuu kypsä/pehmeä mutta vielä kiinni. Kaulaa jäljellä vain nimeksi. Pää kiinnittynyt myös lekurin mielestä(kuten oli pari viikkoa sitten myös terkkarin arvio) ja todella alhaalla. Sf-mitta 34cm, joten nätisti yläkäyrällä mennään edelleen. Pitkä tyttö luvassa. Painoarviotakin tehtiin näin käsikopelolla, jolloin lääkäri oli sitä mieltä, et voisi nyt jo olla sen 3,5kg. Täysin valmis siis jo syntymään ja veikkasikin, et saattais tulla 2pvää-2vkoa välisenä aikana. Mutta ainahan voi yllätyksiä tulla, koska riippuu niin suppareista ja vauvasta.



Mutta, ettepä usko, miten ihana oli kuulla, et nuo supparit tosiaan ovat tehneet jotain... Kun oikeesti pelkäsin jo, että kärsin ihan turhaan niistä. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, et haluais syntyä jo vaikka puolentoista viikon päästä. Silleen kuitenkin, et on 37 viikkoa täynnä, että päästään haikaranpesään. :) Eikä edelleenkään siis euroviisujen aikaan... heh.



No, mutta tämän verran tälläkertaa... palailen vaikka vähän myöhemmin vähemmän omanapaisesti. :)



Odessa79 ja Milli 35+5

Marikki_P kiva kuulla sustakin pitkästä aikaa. Tsemppiä, kaikkien tulosten odottelu on aina raskasta, vaikka varmasti kaikki on kunnossa. Eiköhän ole niin, että vauva on vaan siro rakenteinen ja onhan tässä porukassa muillakin pienikokoisia tulossa, eikä niistä ole mitään sen kummemmin sanottu. Vaikka niin se taitaa olla, että toiselle sanotaan toista ja toiselle toista. Oliko se Odessa79, jolle oli neuvolassa puhuttu isosta Sf mitasta ja mulle taas jolle se huitelee yläkäyrän yläpuolella ei ole sanottu mitään..



Kuumetta, selkää särkee täälläkin ja yöt on ihan hirveitä. Alan kohta inhoamaan nukkumaan menoa. Kuljeskelen täällä ympäriinsä ja pinna kiristyy kun kuule kun mies nukkuu vieressa rauhallisena. Harmittaa vaikka onhan se yöunensa ansainnut mutta yön pikkutunteina tuntuu kohtuuttomalta että toinen saa nukuttua ja itse ei..



Synnytyksen käynnistys galluppiin: takana mulla on yksi synnytys ja se käynnistyi maanantain ja tiistain välisenä yönä kun huomasin vessassa käydessä että verinen limatulppa irtosi ja alkoi muutenkin tulla veristä limaa niin että tarvitsi kunnon sitteen. Supistukset alkoi sitten muutamaa tuntia myöhemmin ja vahvistui iltaa kohden. Ti iltana mentiin synnärille, mutta mitään avautumista ei ollut tapahtunut. Johtuen verisestä vuodosta en päässyt enään kotiin. Vauvaa ultrattiin ja huomattiin että pää on huonossa tarjonnassa. Odotettiin sitten torstaihin että vauva kääntäisi päätään ja lopulta to iltana puhkaistiin kalvot ja annettiin tippaa. Supistukset oli loppuneet joskus keskiviikkona.. Kolmeta seuraavana yönä poika sitten syntyikin. Ennen tota limatulpan irtoamista ei ollut ollut supistuksen supistústa, en edes tiennyt miltä niiden pitäisi tuntua. Viikkoja oli tuolloin jotain 41+ en muista tarkkaan. Hassua että muistan viikonpäivät kylläkin ;-)



Jep. Takaisin hommien pariin.



Iiran

mua alko nyt tosissaan " pelottaan" toi teidän poika/tyttö keskustelu...

Meillä siis kaks poikaa ennestään ja tästä ei oo selviä pojan merkkejä nähty.. siis ei vielä tossa viimeisessäkään mikä oli 28 viikolla. Nyt sitten kaappi täynnä vaaleenpunasta ja mekkoa ostettuna.. kiva jos onkin kolmas poika.. melkein kaikki poikien vaatteet on myyty pois (paitsi vauvan.. pidin ne varuiks vielä). Olishan se prinsessa ihana asia noitten jätkänkäppänöitten jälkeen, mutta yhtä rakas kolmas poikakin olis! No onneks viikon päästä on vika lääkäriultra (en tiiä joudunko sinne synnytystapa-arvioon vielä Tayssiin) niin siinä vielä lääkäri lupaili kattoo onko pysyny hanattomana =D



Mutta omaan oloon ei ihmeitä =)

Suppailee (ei kivuliaasti), nukuttuakin viime yönä... en tiiä onko tolla miehen yövuorolla jotain tekemistä asiaan.. saa pyöriä rauhassa sängyssä =D

Toivottavasti paikat olis hieman kypsemmät ens viikon näytillä kuin tollon 28 viikolla.. Ei jaksais taas sitä käynnistämis kinuamista /rumpaa kolmatta kertaa..

Mitähän noi mun verenpaineet näyttää.. Se on ollu aina tää maaginen 35 viikko kun on noussu taivaaseen ja muutaman huilipäivän ottanu osastolla.. sit taas loppuviikoks kotio ja seuraavan viikon kontrollista takas osastolle..

sen oon huomannu että oon jo aamusin turvoksissa ja paino nousee 100g päivävauhtia =(



Se olis " viimeiset" 5 viikkoa sitten startannut!



Laitetaas plussia kun ei niitä oo tullu pitkään aikaan pinottuakaan..

+viime yö nukuttu (klo 2 alkaen)

+Tänään tasan 35!! *POKS*

+ei kolota mistään *koputtaa puuta*

+keittiö puoliks siivottu

+ulkonakaan ei sada =D







mani ja (urri)Purri rv 35 *POKS*

Mulla lähti edellinen synnytys käyntiin seuraavasti:

* pe-iltana rv 38+6 oli selkäkipuja, jotka sitten myöhemmin paljastuivat supistuksiksi (en ite yhtään arvannut, että oli niitä)

* ja samaisena pe-iltana klo 20 tuli limatulppa, joka oli sellanen suht kiinteä, hieman verensekainen, iso klöntti - selvä tapaus ;-)

* la-iltana klo 20 hulahti lapsivedet kun istuin sohvalla ja sitä tulikin sitten monta tuntia sen jälkeenkin ja paljon!!

* n. klo 21 oltiin synnärillä, mutta kun ei tullut supistuksia ja lapsivettä oli vielä riittävästi niin lähettivät kotiin ja pyysivät tulemaan aamulla käynnistykseen

* puolen yön maissa alkoikin sit supistukset ja kolmeen asti kärvistelin kotona



...ja sitten takas synnärille ja siitähän se sitten lähti pikkuhiljaa etenemään.



Toivottavasti tälläkin kertaa alkaa lapsivesien menolla niin tietää varmaksi, että synnytys on tosiaan käynnistynyt!



-satu-

Eli mä en kohta jaksa tätä hemmetin kovaa ja toimintakyvytöntä vatsaa. Juon vettä, syön leseitä/välillä luumuja, paljon kasviksia ja hedelmiä, mutta mikään ei auta. Kait se on tämä jatkuva paikallaolo.

Vatsa on toiminut viimeksi sunnuntaina ja silloinkin laxoperon-tipoilla. Tipat aiheuttaa hirveän vatsakivun, joka jatkuu seuraavana päivänä ylämähäkivulla. Varsinainen toimitus sitten saa aikaan suppareita. Kohta mä lähden lenkille!!!!!!!!!!



Huldalla tuli jo täyteen 34 vkoa, hienoa. Mä tuun kohta perässä. En aivan vuodelevossa kyllä ole ollutkaan ja tiedän että on toiveajattelua, että jaksaisin kovin kummoisia häärätä. Väsyn tosi helposti, tietää uurastusta tällä kunnolla lähteä synnyttämään.



Siitä päästäänkin galluppiin. Ekasta olin sairaslomalla vko 30 alkaen. Lasketun ajan lähestyessä supparit vähenivät. 39+4 aamulla kuudelta heräsin suppareihin. Seurattiin nelisen tuntia ja sit lähettiin. Sairaalassa oltiin 10.30 ja 4 cm auki. 1,5 tuntia olin altaassa ja 1,5 tuntia salissa. Kalvot puhkaistiin ja sain pudendaalipuuutuksen. 27 ponnistusvaiheen jälkeen homma oli selvä. Kokonaiskesto n. 8h.



Tokasta olin saikulla 22 vkosta alkaen. Jälleen supparit katosivat la:n lähestyessä. 39+1 supisteli pitkin päivää epäsäännöllisesti. Illalla sitten tihentyivät. Lähettiin sairaalaan, jossa oltiin vähän ennen 00.00 ja 4 cm auki. Kas vain synnytys ei edistynyt ja viiden maissa aamulla panivat meidät nukkumaan. Nukuin n. 1,5 tuntia ja heräsin vessaan Sieltä en sitten meinannut päästä pois ja ukko ei herännyt huhuiluuni ihan heti. Autto sitten minut pois sieltä ja kätilö soitettiin paikalle. Vuoro oli vaihtumassa ja käski odottaa hetken kun antaa raportin uudelle. Uusi täti tuli n. 7.15 ja tutki paikat ja sano, että täysin auki, äkkiä saliin. Lääkäri soitettiin paikalle ja sain taas pudendaalin. Kalvot puhkaistiin ja loppu oli kaoottinen. Ponnistusvaiheeksi kirjattiin n. 1 min.



Tulipas pitkä selostus ;-) Nyt sitten jännitän, että jos veet menis kotona, niin kuinka kiire sitä oikein tuliskaan. Matkaan menee n. puoli tuntia.



Toivotaan, että kaikilla menee asiat hyvin, kuka minkäkin asian kanssa " painiskelee" .



-Mama-

Minulla ei todellakaan ollut ekassa 27 ponnistusvaihetta (luojan kiitos) vaan siis 27 minuutin ponnistusvaihe ;-)



-Mama-

Meillä ykkönen syntyi rv 41+1.

Supistellu oli kipeesti jo viikolta 35+ jotain, jolloin meille sanottiin että voi syntyä kohtapuolin, mutta synnytys ei ollu silloin kuitenkaan käynnissä. Kuinkas sitten kävikään.



Viikon 41+0 iltapäivästä supisteli säännöllisesti ja soitettiin sairaalaan, jossa sanottiin, että odota ja seuraile vielä 1h ja jos jatkuu tule käymään.

Odotettiin sitten 3h ja mentiin sairaalaan. Kaulaa ei ollut jäljellä ja oli väljästi sormelle auki, joten kätilö totesi synnytyksen olevan käynnissä. Pääsin sitten ammeeseen ja olinkin siellä n.4h ja supistukset loppuivat.

Iltavuoroon tullut kätilö totesi tämän jälkeen, ettei tilanne ollut edennyt ollenkaan ja ehdotti että menen lepäämään lepohuoneeseen, kun synnytys ei ollutkaan käynnissä.



Lepäsin n ½h ja supparit alkoivat taas ja nyt yhtäkkiä hyvin kipeinä. Käveleskelin käytävällä ja yhdeltä yöllä rv 41+1 synnytys laskettiin käynnistyneeksi. Poika syntyi aamulla klo 11.26.

2h supistanu silleen kipeesti. Mut ei ehkä kuitenkaan ihan niin rajusti ku viikko sit. Mut luulisin, että noi kipeet supparit mulla lyhentää kohdunkaulaa ja menkkajomotuksen kohdunsuuta ainakin jos edellisistä synnytyksistä jotain voi päätellä...



Ois kyllä jännää jos tässä kolmannessa sais koko synnytykseen kunnon supistuksia. On meinaan melko puuduttavaa jos ponnistusvaiheessa pitää oottaa 10 minuuttia seuraavaa supistusta.



Mut ehkä nää tän päiväiset tästä rauhoittuu ja kuuluu asiaan, kun uudelleen synnyttäjä oon... Ja kun muillakin näyttää toi tilanne samanlaiselta. Jotenkin mä luotan, että niin kauan ku Remukka häärää täällä, niin mulla ei oo hätää. :D



Hulda 34+0

Mulla esikoisen kanssa meni näin:



Heräsin rv 39+3 aamuna klo 8 epäsäännöllisen säännöllisenä tuleviin selvästi aiemmasta poikkeaviin supistuksiin, joista tiesin heti että synnytys alkaa varmasti olla käsillä.



LÖköttelin koko päivän kotosalla ja pikkuhiljaa supistukset voimistuivat ja alkoivat tulla tiheämmin. N klo 16 niitä tuli 10 min välein minuutin kestoisina, josta siis voi katsoa synnytyksen virallisesti alkaneen. Joskus klo 19.30 supistuksia tuli enää alle 5 min välein ja alettiin tehdä lähtöä sairaalaan. Matkalla huomasinkin olevani jo varsin kivulias niin että hyvä kun jaloillaan pysyi ja matkaan suttaantuikin sitten aikaa niin että joskus klo 21 oltiin sairaalassa. Kohdunsuu oli 8cm auki ja siitä sitten hyppäsin melkein heti ammeeseen. Tilanne ei kuitenkaan edennyt mihinkään pariin tuntiin jolloin päätettiin puhkaista kalvot. Tämän jälkeen alkoikin tuskainen vaihe kun supistukset kertakaikkiaan muuttivat luonnettaan lähes sietämäyyömiksi. Onneksi kohdunsuu avautui kuitenkin nopeasti ja pääsin pian ponnistamaan. Vauvan virhetarjonnan vuoksi ponnistus oli aika pitkä eli 50min, en kuitenkaan kokenut sitä mitenkään kovin rankkana. ja kaikki ikävyys unohtui viimeistään kun ihana sunnuntailapsemme syntyi klo 00.19 aamuyöstä..



Aika selkeästi kuin kirjojen mukaan meni siis tuo meidän synnytyksemme, nyt toisen kanssa kaikki voikin sitten olla toisin. Ainakin supisteluja on jo alkanut olla reilusti selvästi varhaisemmassa vaiheessa...



Päivikk11 34+5

Olin siis eilen ja kaikki siellä hyvin:

Oma paino LASKENUT 600g alle viikossa, vaikka söin vappuna sipsit ja grillimakkaraa, suklaata ja jäätelöä! Kaikkiaan painoa kyl tullut 14kg.

Vauvan syke huimat 170, oli just potkunyrkkeilyt päällä : )

Sf 33

Kohdunkaula/suu pehmeä, kiinni, 2cm

Vauveli ei ole vielä laskeutunut/kiinnittynyt, raivotarjonnassa edelleen.

Kokoarviota lääkäri ei tehnyt, mutta niissä kait voi olla isojakin heittoja...



Aiempaan galluppiin: vatsan ympärys 104,5 cm. Pituutta itsellä 176, joten kai tähän varteen isokin pallo mahtuu. Melko tukalaa alkaa olla, etenkin nukkuessa ja sukkia pukiessa. Esikoisen heittäytyessä hankalaksi (1v8kk) sattuu välillä mahaan kans, kun joutuu rimpuilevaa muksua raahaamaan tai pukemaan.



Uutena riemuna on tullut närästys, hapot nousee kurkkuun ja kirvelee. Viime yönä heräsin 2:30 siihen, että okse nousi suuhun. Vaistomaisesti nielaisin sen (sori vaan nää jutut...) ja lähdin vessaan ihmettelee pitäiskö oksentaa vai mitä. Tyydyin huuhtomaan suuta ja join hiukan vettä, sit vaan takas unten maille.

Muuten omaan napaan kuuluu ihan hyvää, aika käy vähiin väkisinkin...



T.miitu rv 35+6

Tämä mammahan on ostanut aikalailla noita pojan vaatteita. Tosin tarkistin vielä Tapio Kurjen raportista että siinä luki selkeästi että selkeästi poika ja tuo oli 3D ultra....



Hoh, juuri toissa aamuna kun ihastelin Peltosen Villen ihania prinsessoja sanoi mies mulle että etköhän sä sen oman prinsessan saa sitten vaikka seuraavaksi (nyt sais kyllä tulla poika!).



Niin 34 viikkoa täynnä ja ei vieläkään mitään tietoa mistään supistuksista. Mä kökin täällä odottavien puolella ihan varmasti yksin vielä heinäkuussakin...

Ei nyt ehkä kannata tuudittauua siihen, että niin kauan kun mie pysyn paketissa niin pysyy muutkin... ;)



Jotenkin oon ihan varma, että kesäkuu koputtelee ennen kun synnytän. Just nyt on kyllä niin ällö olo, että miltei toivois synnyttävän piankin. Menkkamainen jomotus alapäässä on mieletön!



Jotain miun piti kommentoida, mutta nyt en taas yhtään muista, että kelle ja mitä. Lahopää..



Palailen taas!



T:Remukka

Morjens morjens. Täällähän alkaa olla jännät paikat, kun Hulda ja Remukka alkaa olla jo synnäritunnelmissa. Veikkaan kuitenkin, että joku muu yllättää nurkan takaa ja tuo nyytin ekana kotio. Tässä taitaa ekat jo olla ylittäneet sen 36 viikon vai? Mulla LA 5.6. ja raskausviikot siis 35 + 2.



OMaa napaa: hyvin menee, vaan just tällä hetkellä närästää armottomasti. Tuntuu, että aiemmin oli masukipuja/painontunnetta jne. enemmän kuin nyt, toisaalta reissailin aika paljon " kesälomalla" ollessani ja nyt olen hidastanut vähän tahtia. Olen saanut viime öinä aika hyvin nukuttua - vessassa täytyy rampata, mutta muuten jees. Viime yönä tosin esikoinen heräsi itkemään tosi hurjasti 2 aikaan ja häntä sai sitten rauhoitella puoli tuntia. Taisi nähdä pahaa unta raukka. Sitten en saanut heti unta ja piti käydä haukkaamassa banaani ja ruisleipä, kun alkoi nälättämään! Saas nähä, miten ens yö nukutaan, kun erehdyin nukkumaan päikkärit. Se aina huonontaa mulla yöunta. Jospa kävis vähän lenkillä.



SYNNYTYSKERTOMUS:

- Mulla alkoi viikolla 41 + 1 tiistaina (minäkin muistan viikonpäivät hyvin) selkää juilimaan. Sitä ennen en ollut tuntenut supparin supparia. Juiliminen voimistui iltaa kohti ja käytiin ostamassa marketista jyväpussi. Siellä sanoin miehelle, et haluisin nyt kyllä kotio. Supparit tuntuivat vain ja ainoastaan selässä kipeinä, eivät vatsassa tai alapäässä.



- Yöllä sit muistaakseni 1-3 maissa mentiin sairaalaan, jossa auki vain 1 cm. Eivät kuitenkaan passittaneet kotiin, vaan köllöteltiin huoneessa n. 14 seuraavaan päivään asti. Makoilin sängyllä ja hengittelin syvään aina kun supparit tuli.



- Sitten 14 maissa mentiin synnytyssaliin, jossa nappasin ilokaasua. Tuntui, että homma ei edennny kovin nopeesti. Mut sitten Supparit voimistui ja aukesin 4-10 senttiin tunnissa.



- sain epiduraalin ehkä 17 jälkeen ja heti melkein sen jälkeen tuli " kakkahätä" , joka tarkoitti, että ponnistamaan vaan. tunne oli todellä hämmästyttävän samanlainen ihan taviskakkaan ja muistan, kun kaveri oli sanonu etukäteen, että jos on hankala etsiä ponnistuksen suuntaa, niin mietit vaan että ponnistat kakkaa. Ei kovin runollista, mutta toimi!!! Tämä vinkiksi ensikertalaisille. Epiduraalin ansiosta ponnistaminen ei sattunut yhtään ja ponnistusvaihe kestikin vain 11 minsaa.



- Kurjin vaihe koko synnytyksessä oli, kun vauva oli jo syntynyt ja kapaloituna isän sylissä ja lääkäri ompeli. Jotain repeytymää oli kai ollut sisällä ja episiotomia piti kans ommella. Lekuri oli jotenkin kovakourainen ja olin siinä vaiheessa varautunut ainoastaan euforiseen vauvan kanssa oleiluun. Mutta loppujen lopuksi kaikki meni tosi hyvin.



Ovatko muuten muut toissynnyttäjät lueskelleet jotain synnytysoppaita enää toisessa/kolmannessa/neljännessä raskaudessa? Mä kahlasin oppaita läpi eka kerralla, mutta nyt en ole taasen lukenut mitään. Ehkä vois vielä kerrata noi puudutustavat jostain. Muuten toi homma menee varmasti omalla painollaan, toivottavasti ilman ongelmia tietty.



Nyt syömään!!