" " " " " " HUHTIHURMUREIDEN TOUKOKUU" " " " " "

Tiistaina 1.5. klo 19.05 meille syntyi suloinen poika kiireellisellä sektiolla. Pituus oli 51 cm ja painoa 3770g. Onnittelut myös Bluelle perheineen tyttövauvan johdosta ja tsmppiä kevyt1!



Vielä jouduttiin lauaintaina takaisin vauhtia hakemaan vaikka olisivat kyllä sisäänkin ottaneet jos olisin halunnut. Supistuksia tuli aika säännöllisestikin ja yöt olivat aika tuskaisia. Nukuinkin tosi huonosti monta yötä ja aina ne supistukset hellittivät aamuun mennessä. Tiistaina kipeät supistukset säännöllistyivät jo tosi aikaseen. 11 jälkeen niitä tuli 10 minuutin välein ja jo 12 aikaan 5 minuutin välein. 14 aikaan päätin että kivut ovat nyt niin kovia että jotain on pakko olla jo tapahtunut ja lähdimme taas Hyvinkäälle. Olinkin jo 3 cm auki ja pääsimme suoraan synnytyssaliin. Köllöttelin ammeessa reilun tunnin, jonka jälkeen olin 4 cm auki ja epiduraalia valmistellessa sain ilokaasuakin joka vei pahimman kivun pois. Epiduraalin laitto ei sattunut yhtään ja vaikutus oli tosiaan tehokas. Sen jäkeen oli mukavaa kun supistuksia ei juurikaan tuntenut. :)



Seuraavaksi kalvot puhkaistiin ja se anturi laitettiin vauvan päähän. Lapsivesi oli vihreää ja sydänäänet alkoivat hävitä välillä. Minun käskettiin vaihdella asentoa eri kylkiasennoista konttausasentoihin ja sain maskista lisähappea, mutta vauvan sykkeet edelleen hävisivät välillä. Mikroverinäytteiden ja käyrien romahdusten takia vauva päätettiin leikata kiireellisellä sektiolla. Leikkauspäätöksestä meni vain 20 minuuttia vauvan syntymään. Henkilökunta oli koko ajan tosi mukavaa ja synnytys oli kaikesta häslingistä huolimatta positiivinen kokemus. Leikkaus ei tuntunut miltään ja lääkärit selostivat tapahtumia ja kyselivät vointiani kaiken aikaa. Miehen läsnäolo oli myös tärkeää etenkin kipeiden supistusten aikaan. Leikkaukseen hän ei tullut mukaan, mutta kertoi ylpeänä päässeensä kylvettämään vauvan kun minä olin heräämössä tarkkailtavana.



Päästiin jo perjantaina kotiin ja kaikki on sujunut hienosti kun mieskin on autellut niin paljon. Ekana yönä yksi syöttöjen väli meni miehellä tutin asetteluksi, mutta parempi kapalo piti vauvan sikeässä unessa muut syöttövälit. Joka syötöllä mies nosteli vauvan minun viereen ja itse sain hyvin nostettua takaisin. Nopeampi toiminta ei onnistunut vielä varsinkaan kun yön paikallaanolo hieman kangisti, mutta liikkeelle päästyä kroppa aina toimi mainiosti. Nyt on leikkaushaava jo tosi hyvässä kunnossa ja imetyskin on lähtenyt sujumaan hyvin. Eipä juu tarvi kelloa katella ja ilta koittaa aina tosi nopeaan. Aivan ihanaa on ollu kun mieskin on kotona. :) Rytmiä ei vielä ole mutta aika hyvin on neljän tunnin syöttövälejä poitsu itse pitänyt pienin poikkeuksin. Paremmin olen saanut nukuttua kuin ennen synnytystä supistusten kanssa. :) Meillä on oikein kärsivällinen pieni vauveli joka on antanut minun rauhassa harjoitella vauvanhoitoa samalla kun itse on taitanut omat osuutensa loistavasti. :)



Avellana + poitsu 1vko ja 1pv

onnea Avellana!

Minä täällä edelleen odottelen, käynnistys on sovittu lauantaille. Toivottavasti paikat kypsyy siihen mennessä, ettei tarvii lääkkeellistä käynnistystä. Suppareita on mutta, mutta. Eipä auttanut talvinen jumppa 20 kg pojan kanssa yhtään: nostelua ja lumisohjoa, paikat pysyy visusti kiinni :)

suoraan sanottuna v..tutus on katossa aina välillä.

Jatkan odottelua...

K1 41+5

no niin edelleen kotona ollaan ja huomenna siis lähdetään käynnistämään. Palaan varmaan ensi viikolla.

Kevyt1 41+6

Nyt pikaisesti kerkesin koneelle naputtelemaan synnytyksestä. Elikkäs 4.5 perjantaina heräsin klo 3.45 supistuksiin. Puol tuntia siitä, lurahti tod. näk. lapsivettä, joten lähdimme pikku hiljaa mummon tultua kohti kysiä. Supistukset tuli 6 minuutin välein. Sairaalalla kuitenkin supistukset alkoivat harventua ja aamupäivästä siirrettiin osastolle odottelemaan. Viiden aikaan supistukset alkoi sitten tulla taas 10 minsan välein ja klo19 alle sen. Suihku,lämpöpussit ja kiikku toivat helpotusta. Yhden jälkeen yöllä siirryin takaisin saliin ja ilokaasun voimin mentiin jonkun aikaa. Kyllä siitä jotain apua oli, mutta jotenkin koin sen hankalaksi. Ammeeseen pääsin ja sitten alkoi jo tuntumaan, että tarvitsee jotain tujumpaa. Epiduraalia pyysin, mutta lääkärin piti varmistaa muutamia kokeita, pystyykö antamaan sen minulle. Ensi hätään antoivat kohdunsuun puudutteen joka auttoi melkein tunnin. Sitten sain epiduraalin ja ei mennyt kauan kun alkoi ponnistuttamaan. Oli aika jännä tunne. Kyljellään ponnistaessa kuului ala selästä ikävän kuuloinen napsahdus, joka ei onneksi sattunut, kiitos epiduraalin. Myöhemmin selvisi, että se oli häntäluu, joka murtua napsahti. Nyt on kyllä tosi kipeä ja istuminen, kyykkiminen ja kävely ilman särkylääkkeitä on tukalaa. 15 minuutin ponnistelujen jälkeen tyttö syntyi sitten ja kaikki kipu loppui siihen. Oli kyllä helpottunut olo! Pari tikkiä tuli. Kaikin puolin positiivinen kokemus oli synnytys, tuota häntäluuta lukuun ottamatta. Synnytyksen kesto oli 15 tuntia.

Sairaalassa jouduttiin olemaan pari ylimääräistä päivää keltaisuuden tarkkailun takia. Valohoitoja ei tarvinnut kuitenkaan. Hyvin on alkanut vauva-arki. Iso velikin on niin ihastunut uuteen vauvaan.

Vauveli alkaakin heräilemään. Palaillaan!

Blue ja vaavi 1vk

kotona ollaan. menin siis käynnistykseen lauantaina klo 13. Ei ehditty mitään käynnistystä aloittamaan kun alkoi supistukset luonnollisesti klo 15.30. Ne muuttuivat hetimiten säännöllisiksi. Ei auttanyt lämpöpussi ei puudute eikä suihku. Synnytyssaliin menin klo 21. yksikseni siellä vetelin ilokaasua. klo 00 laitettiin epiduraali. kahden maissa yritettiin alkaa ponnistamaan mutta päädyttiin uuteen annokseen epiduraalia. neljän jälkeen syntyi poikavauva imukupilla ja välilihan leikkauksella avustettuna. Kivut loppuivat siihen.

Kokoa pikkuveljellä on 55 cm ja 4 kg. Isoveli on innoissaan. Minäkin olen tyytyväinen kun ei tarvitde kaikkia vaatteita alkaa hankkimaan udestaa, tosin 56 senttiset bodyt jäi heti pieneksi.

Kotiuduttiin juuri ja yritän nyt alkaa lepäilemään kun ei ole enää esikoisestakaan huolta kun sain tulla kotiin.



Kevyt ja perhe.

Onnea kovasti potran pojan syntymän johdosta!

Minulle tuli rintatulehdus ja eilisen makasin sängyn pohjalla melkein 40 asteen kuumeessa. Nyt olo alkaa tuntumaan jo paremmalta. Vauva on nukkunut ja syönyt hyvin.

Blue

Paljon onnea kevyt pienokaisen johdosta! Onnea koko perheelle! Sinullakin pitkäksi venynyt odotus viimein palkittiin kun sait nyytin kainaloon.



Blue: Kuulosti ikävältä tuo rusahdusjuttu. Toivottavasti hätäluu ei jää vaivaamaan kun niiden pranemiseen voi kai mennä kauankin. Onneksi synnytys muuten oli positiivinen kokemus! Harmillinen tuo rintatulehdus! Siskollani oli kolme putkeen, mutta nyt on tainnut jo hellittää. Toivottavasti paranet pian eikä tulehdus uusiudu!



Meillä on sujunut mainiosti nämä kaksi viikkoa ja aika tuntuu kuluvan siivillä. Poika on ollut aivan ihana ja voisin kuluttaa päiväni ihan vain katselemalla häntä. Pikkumies on hurmannut isänsäkin, joka ei vauvoista ole aiemmin paljoa perustanut. Isukin ehdottama nimi Eetu Antero on tällä hetkellä vahvin nimiehdokas. Eilen oli neuvola ja poika painoi jo 4110 g ja pituutta oli 53,3 cm, eli hyvin on kasvanut samoin kuin isänsä vauvana kun vertaa mittoja. Minulle on kerrottu että vatsavaivat yleensä alkavat noin kahden viikon iässä ja tänään kun poika on kaksi viikkoa vanha, on mahaa kipristellyt niin ettei oikein kunnolla ole aamun jälkeen nukkunut kun koko ajan vääntää masua. Pikku torkkuja on saanut onneksi vauva otettua, mutta vielä ei cuplaton ole vienyt masupuruja pois meidän pikkumieheltä. Harmi jos se vie sen 3 päivää ennen kuin vatsa rauhoittuu.



Oma vointi on jo hyvä ja imetyskään ei satu enää niinkuin alussa. Maitoa tulee runsaasti ja se onkin varmaan ainakin osasyynä vatsavaivoihin kun menee ilmaa niin paljon mukana kun poika joutuu hotkimaan. Onneksi on tuo pumppu niin saa tyhjennettyä välillä ylimääräisiä pois. Kipeitä ja kovia kohtia joudunkin välillä aukaisemaan lämpimien suihkujen, hieromisen ja pumppaamisen avulla. Viikon verran päästiin päivittäin kävelylenkillekin, mutta tänään siellä sataa niin en taida lähteä ulos. Poika nukkuu tosi pitkät unet kun ollaan käyty kävelyllä. Lenkin päätteeksi ollaan parina päivänä käyty syömässä läheisessä ravintolassa ja poika nukkuu sikeästi senkin ajan ja heräilee hiljalleen kotona pitkän aikaa vaan venytellen ja haukotellen.



Saatiin varattua kirkko ja pappila kaste/vihkitilaisuutta ja kahvitilaisuutta varten kesäkuun loppuun ja isyydentunnustamisaikakin tuli varattua tänään. Tietääkö joku jo mitä siellä isyydentunnustamisjutussa on?



Avellana ja Eetuliini 2 vko