Uskallatko hymyillä muille miehille kuin omallesi puhuessasi

Eikö joku muka uskalla? Mä ainakin hymyilen ja usein, ja ihan vieraillekin, esim. myyjille, bussikuskeille tms.

en ole tajunnut että siihen vaadittaisiin jotain erityistä rohkeutta. ..enkä oikein tajua vieläkään, voitko ap tarkentaa mitä meinaat?

mikä kysymys tää on?

Ja miksi tämä on niin tärkeä, että pitää kysellä kahdella palstalla yhtäaikaa.



Ja vastaus tottakai uskallan hymyillä.

Kerran sanoin kaverilleni, että haen töihin firmaan, jossa on mun teinirakkaus pomona. Kaverini siihen tuumas, että mitähän se sun mies sanoo, ku sun exä on sielä samassa työpaikassa. Ei taitais mun ukko korvaansa lotkauttaa, jos kertosin et mun 15 vuoden takanen poikakaveri on sielä töissä..



Idiootteja on moneen lähtöön!!!

janottaa?

Totesin vain että on exä hyvästä syystä, mutta turha kai sanoa että tämän työkaverin kuullen en enää miespuolisista kavereista saati existä puhu.

Vierailija:

Kerran sanoin kaverilleni, että haen töihin firmaan, jossa on mun teinirakkaus pomona. Kaverini siihen tuumas, että mitähän se sun mies sanoo, ku sun exä on sielä samassa työpaikassa. Ei taitais mun ukko korvaansa lotkauttaa, jos kertosin et mun 15 vuoden takanen poikakaveri on sielä töissä..

Idiootteja on moneen lähtöön!!!

Eiköhän hymy kuulu yleiseen ihmisyyteen ja yleiseen kohteliaisuuteen! Maailma olisi aika kurja paikka, elleivät ihmiset hymyilisi kanssaihmisilleen.

Kontrolloin koko ajan käytöstäni, kun olen miesten seurassa. Itseasiassa: nimenomaan naurun, vitsien ja huumorin kautta miesten kanssa usein löytää asiallisen sävelen-jos pelkää flirttailua. Tosin, en tiedosta milloin flirttailen, koska en flirttaile miesten kanssa. Minusta se on naista alentavaa.

Hymyilemiseen ei lupaa tarvita.