Totuus bypias-kaupasta?
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011825183.html
Itse en kyllä koskisi kepilläkään. Enkä usko, että ihan keksittyjä juttujakaan nämä on.
Kommentit (149)
Fiksu pomohan antaa asiakkaan ymmärtää, että on oikeassa (aika harvoin ovat täysin oikeassa) ja työntekijän ymmärtää, että on oikeassa. Pyytää asiakkaalta anteeksi ja siinä samalla saa sitten työntekijälle kautta rantain infottua, että kyllä, asiat tulevat minun korviini, etenkin ne ikävät asiat. Kaikille jää kuitenkin positiivinen olo, oppia ikä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosikausia huutavan ja ailahtelevan pomon alaisena. Ei ollut muuta mahdollisuutta, koska työpaikkoja oli liian vähän tarjolla silloin. Vain rahan takia kestin, muuten olisin nostanut kytkintä. Vatsa kipeänä menin joka aamu töihin. Koskaan ei tiennyt, millä tuulella rouva oli. Jos oli käynyt hyvä flaksi miesten kanssa, niin silloin hän jaksoi olla ystävällinen. Kun tuli bänät, niin silloin saimme me työntekijät tuntea sen nahoissamme.
Kun pääkonttorista joku kävi työpaikallamme, niin silloin rouva oli sulaa hunajaa ja esitti, että kaikki on oikein hienosti.
Sitten tuo rouva joutui pitkälle sairaslomalle ja jäi sitä kautta eläkkeelle. Työpaikan ilmapiiri muuttui välittömästi parempaan suuntaan.
Minä ihmettelen tuota, kun on ollut miehiä ja naisia pomona, niin miksi naispomot on juuri niitä ettei koskaan tiedä millä tuulella on mikäkin hetki? Viimeisin naispomo oli jo vanhempi, mutta aivan hirveä, toki pyysi kyllä anteeksi jos tiuski tai möläytti jotain. Mies pomot on olleet tasaisia yhtä lukuunottamatta, mutta tämä yks olikin miesten perään nuoret ja komeat miehet sai tehdä mitä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Potkut vaan yhteisöä myrkyttäville woke hiutaleille! Kyllä tässä maassa riittää väkeä jolle työ kelpaa. Se on kaikille parempi että utopiaa etsivät lapset hakee hommia muualta, eikä myrkytä yrittäjän elämää. Näitä vinkujia on nykyisin aivan liikaa!
Juuri tämä. Olen saanut aina hyviä asiakas-kokemuksia, niin puhelimitse, tilaamalla, palauttamalla, vaihtamalla kuin liikkeissään ostamallakin.
No nuo asiat taitaa hoitaa juuri ne työntekijät, eikä yrittäjä itse sentään asiakkaiden kimppuun hyökkää ja hauku pystyyn
Kerran katselin liikkeen näyteikkunassa esillä olevia vaatteita. Sisälle ei tarvinnut edes mennä, koska jo vajaan parin metrin päästä näkyi huolimattoman työn jälki.
Outoja roikkuvia rättejä kaikki. Näkee jo kuvista, että materiaalitkin huonoja. Värit myös tylsiä.
Onko liian menestynyt, ja naiset kateellisia? Kauppaa naisille unelmia, ja naiset näihin unelmiin harhautuvat ja lopuksi pettyvat, ja purkavat pettymystään palstoilla? Itse olen nainen, mutta en ole tällaisista vaatteista kiinnostunut.
Kuulostaa kyllä enemmänkin siltä, että naisporukalla on nyt lähtenyt pahastumisen kierre liikkeelle ja lapasesta.
Vierailija kirjoitti:
Onko liian menestynyt, ja naiset kateellisia? Kauppaa naisille unelmia, ja naiset näihin unelmiin harhautuvat ja lopuksi pettyvat, ja purkavat pettymystään palstoilla? Itse olen nainen, mutta en ole tällaisista vaatteista kiinnostunut.
Amis-Pia siellä?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä enemmänkin siltä, että naisporukalla on nyt lähtenyt pahastumisen kierre liikkeelle ja lapasesta.
Samaa mietun. Jos vuosia on ollut paha olla yhden ihmisen vuoksi, luulis että olisi tehty ilmoituksia ja selvityksiä eikä vaan kahvihuoneessa itketty.
Se on ihan eri asia, että persoonat ei sovi yhteen kuin se, että joku on epäasiallinen.
Huono käyttäytyminen ja alaisten kohtelu ei tietenkään ole hyväksyttävää. MUTTA. Vaikuttaa yliampuvilta ja mustamaalaavilta nämä nyt julkisuudessa olevat tarinat. Suomalaiset on niin kateellista kansaa, että Pian Eeva-ehdokkuusko on saanut yhtäkkiä tällaisen järjettömän lokakampanjan käyntiin? Onko somekansa tyytyväinen vasta sitten, kun saa viimeisetkin suomalaiset menestyvät yritykset konkurssiin tai vähintään muuttamaan ulkomaille ja viemään pois Suomesta ne vähätkin työpaikat, joita täällä on enää jäljellä? Jokainen voi myös ryhtyä itse yrittäjiksi ja työnantajaksi ja suunnitella/ostaa juuri sellaisia vaatteita, kuin itse haluaa. Työntekijöillä on myös mahdollisuus hoitaa epäoikeudenmukaiseksi kokemansa asiat ammattiliittojen kautta. Tämä teidän somevouhotus on lähinnä noloa ja so last season!
Itseäni harmittaa kovasti, että Jyväskylästä Bypiasin myymälä lopetti. Toisaalta en ihmettele ettei kyseinen myymälä kannattanut, koska palvelu siellä oli aina todella surkeaa. Joku turbaanipäämyyjä AINA kärttyinen sekä käyttäytyi muutenkin erittäin oudosti. Lopetin asioimiseen Jyväskylän myymälässä jo ajat sitten. Pääkaupunkiseudulla ja Tampereella asioin mielelläni myymälöissä, ja vaatteista pidän erityisen paljon. En ymmärrä, miksi se on joillekin ongelma, jos me asiakkaat olemme valmiita maksamaan tuotteista ja konseptista?!
Vierailija kirjoitti:
Joo, voin kertoa miltä se tuntuu sieltä pellavahaaveiden takahuoneesta käsin.
Ulospäin kaikki on ihanaa ja harmonista hymyileviä kuvia, pehmeitä sävyjä ja slow life -fiilistä. Todellisuus tiskin takana on vähän toista maata. Kiire on jatkuva, väkeä on liian vähän ja palautetta tulee lähinnä silloin kun jokin menee pieleen.
Se klassinen: me ollaan täällä kuin perhe paitsi että perheessä yleensä myös kuunnellaan ja arvostetaan. Täällä monella oli fiilis, että ollaan enemmänkin kuluerä kuin voimavara.
Pahin ei ole edes kiire, vaan se tunne ettei tekemistä oikein nähdä. Kun venyt, joustat ja hoidat hommat se on itsestäänselvyys. Mutta auta armias jos joku unohtuu.
Totta kai kokemukset vaihtelee, ja hyvä jos jollain on ollut parempi meininki. Mutta itse en kyllä hetkeen usko siihen, että kaunis brändi tarkoittaa automaattisesti hyvää työpaikkaa.
Onneksi ovet käy molempiin suuntiin.
Miten tämä eroaa mistään muusta TYÖPAIKASTA nykypäivänä? Ei kait nyt kukaan ole niin naiivi, että kuvittelee työpaikan olevan "kuin perhe" tai bisneksen pyörivän harmonisesti slow life-tyylillä? Mä en kestä näitä maalittajia, nykyisen ihme maan tapana nämä anonyymit pahan puhujat, jotka eivät tietenkään voi reilusti esiintyä omilla kasvoillaan, koska siitä saattaisi olla haittaa. Sen sijaan surutta aiheutetaan mainehaitta muille. Oi aikoja ja tapoja.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että kyseessä on muutaman toksisen uhriutuvan työntekijän masinoima maalituskampanja. Toki voi olla kyse myös huonosta johtamisesta. Ehkä molempia elementtejä on mukana.
Totta kai nuo irtisanotut haukkuvat ja arvostelevat entistä työnantajaansa. Ei siinä auta kuin irtisanominen jos henkilöstökuluihin menee liikaa rahaa. Itsekin lopettaisin kannattamattomat liikkeet, jos useampia omistaisin ja siinä työntekijät menevät tietysti samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://fi.trustpilot.com/review/www.bypias.com
Trustpilot-arvosana 2,3 kertoo kyllä paljon. Eikä ole mikään muutaman peräkkäisen arvostelun tulos.
Pisti silmään yksi palaute tuolla, eihän tää voi olla mitenkään lainmukaista:
"Jos ostat myymälästä normaalihintaisen tuotteen ja palautat sen, et saa rahojasi takaisin vaan lahjakortin, joka on voimassa puoli vuotta. En ole aiemmin tällaiseen törmännyt. Yritys saa siis rahasi ja tuotteen, jonka voi parhaassa tapauksessa myydä ulos toiseen kertaan. Tästä palautuskäytännöstä ei ole mainintaa yrityksen verkkosivulla."
Valitettavasti on lainmukaista, jos olet ostanut tuotteen kivijalkamyymälästä. Myyjän ei lain mukaan tarvitse vaihtaa ostettua tuotetta edes lahjakorttiin tai toiseen tuotteeseen, saati palauttaa rahat. Aika moni liike niin tekee, mutta tekevät niin hyvää hyvyyttään. Postimyynnissä ja verkkokaupassa laki on toinen, asiakkaalla on palautusoikeus, vaikka tässäkin jotkut liikkeet venkoilevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vuosikausia huutavan ja ailahtelevan pomon alaisena. Ei ollut muuta mahdollisuutta, koska työpaikkoja oli liian vähän tarjolla silloin. Vain rahan takia kestin, muuten olisin nostanut kytkintä. Vatsa kipeänä menin joka aamu töihin. Koskaan ei tiennyt, millä tuulella rouva oli. Jos oli käynyt hyvä flaksi miesten kanssa, niin silloin hän jaksoi olla ystävällinen. Kun tuli bänät, niin silloin saimme me työntekijät tuntea sen nahoissamme.
Kun pääkonttorista joku kävi työpaikallamme, niin silloin rouva oli sulaa hunajaa ja esitti, että kaikki on oikein hienosti.
Sitten tuo rouva joutui pitkälle sairaslomalle ja jäi sitä kautta eläkkeelle. Työpaikan ilmapiiri muuttui välittömästi parempaan suuntaan.Minä ihmettelen tuota, kun on ollut miehiä ja naisia pomona, niin miksi naispomot on juuri niitä ettei koskaan tiedä millä tuulella on mikäkin hetki? Vii
Olen sitten varmaan harvinaisuus, mutta mulla oli miespomo suoraan helvetistä. Huusi päin näköä, meni henkilökohtaisuuksiin, puhui asiakkaiden kuullen työntekijöille kuin alakoululaisille. Niin hirveä ihminen ettei mitään rajaa. Vaihdoin muualle töihin ja tuntui kuin kivi olisi tippunut selästä. Ällöä on, että jos joskus menen vanhoja työkavereita moikkaamaan, tulee halaamaan ja mielestään mukavia juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, voin kertoa miltä se tuntuu sieltä pellavahaaveiden takahuoneesta käsin.
Ulospäin kaikki on ihanaa ja harmonista hymyileviä kuvia, pehmeitä sävyjä ja slow life -fiilistä. Todellisuus tiskin takana on vähän toista maata. Kiire on jatkuva, väkeä on liian vähän ja palautetta tulee lähinnä silloin kun jokin menee pieleen.
Se klassinen: me ollaan täällä kuin perhe paitsi että perheessä yleensä myös kuunnellaan ja arvostetaan. Täällä monella oli fiilis, että ollaan enemmänkin kuluerä kuin voimavara.
Pahin ei ole edes kiire, vaan se tunne ettei tekemistä oikein nähdä. Kun venyt, joustat ja hoidat hommat se on itsestäänselvyys. Mutta auta armias jos joku unohtuu.
Totta kai kokemukset vaihtelee, ja hyvä jos jollain on ollut parempi meininki. Mutta itse en kyllä hetkeen usko siihen, että kaunis brändi tarkoittaa automaattisesti hyvää työpaikkaa.
Onneksi ovet käy molempiin suuntiin.
Tuo "tunne ettei tekemistä oikein nähdä. Kun venyt, joustat ja hoidat hommat se on itsestäänselvyys" on ikävä kyllä varmaan ihan joka alan todellisuutta. Sinakin oman moin 30 v työelämäkokemukseni perusteella, tuota se on j o k a p a i k a s s a.
Finanssiala, ohjelmistoala, sosiaaliala jne.
Työnantaja näkee sut kulueränä, vaikka juhlapuheissa viserretään, miten henkiköstö on yrityksen tärkein voimavara.
Vierailija kirjoitti:
Onko liian menestynyt, ja naiset kateellisia? Kauppaa naisille unelmia, ja naiset näihin unelmiin harhautuvat ja lopuksi pettyvat, ja purkavat pettymystään palstoilla? Itse olen nainen, mutta en ole tällaisista vaatteista kiinnostunut.
Ei kaikkea voi aina selittää kateudella. Monet eivät vaan voi sietää kiusaamista, öykkärimäistä käytöstä, valehtelua ja epäoikeudenmukaisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko liian menestynyt, ja naiset kateellisia? Kauppaa naisille unelmia, ja naiset näihin unelmiin harhautuvat ja lopuksi pettyvat, ja purkavat pettymystään palstoilla? Itse olen nainen, mutta en ole tällaisista vaatteista kiinnostunut.
Ei kaikkea voi aina selittää kateudella. Monet eivät vaan voi sietää kiusaamista, öykkärimäistä käytöstä, valehtelua ja epäoikeudenmukaisuuksia.
Onko sellaista tapahtunut? Ei kai kukaan tuollaista siedä, mutta vielä vähemmän panettelua.
Täytyy sanoa, että harvoin olen saanut pelkkien lehtijuttujen perusteella ihmisestä niin huonoja viboja kuin tästä Piasta. Läpeensä omahyväisen oloinen, menestys todellakin noussut päähän.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että harvoin olen saanut pelkkien lehtijuttujen perusteella ihmisestä niin huonoja viboja kuin tästä Piasta. Läpeensä omahyväisen oloinen, menestys todellakin noussut päähän.
Miksi ei saisi olla ylpeä tekemisistään? Menestyksen kuuluukin ns. nousta päähän, ihan naurettavaa että aina pitäisi hävetä ja pyydellä anteeksi onnistumisiaan.
Samaa mieltä. Viron pellavat saa Virosta halvemmalla ja ne stasen käsihelyt Temusta, mutta jokaisen asia tietysti mihin rahansa pistää.
Itselläni on ollut useampi naispomo ja olihan siellä jos vaikka mitä. Kaksi on jäänyt mieleen erittäin hyvinä ja toisen puolesta olin kyllä valmis tekemään mitä vaan. Se tuki oli molemmin puolista ja opastusta ja ohjausta sai, kun tarvittiin. Ja oli tällainen bypias tyylinen pomo, joka teki kiusaa minkä ehti. Sieltä sitten läksinkin nopeasti ja löysin tämän erinomaisen pomoni. Kunnioitus ja arvonanto ansaitaan, ei sanella. Hyvät työntekijät löytävät aina uuden paikan.