Mikä pieni asia puheessa tai kirjoituksessa saa sinut näkemään punaista?
Nyt en tarkoita virheitä vaan tyylillisiä seikkoja.
Itselläni on ihan absurdi inho sitä kohtaan, jos joku sanoo että "tehkääpä" tai "tehkäähän". Tuollainen ohjaileva kehotus tai muistutus saa mut välittömästi puolustuskannalle. "Tehkääpä" on vielä pahempi, jos siihen laittaa ässän perään. Anteeksi mutta oletko esimieheni vai äitini vai miksi käskytät minua?
Vihaan myös passiivisaggressiivisia "Ihan pienenä vinkkinä" tai "ystävällisesti muistuttaisin" -muotoiluja.
Entä sinä?
Ystävällisesti muistuttaisin että kielivirheistä ei siis ole kyse.
Kommentit (572)
"Tassutella", silloin kun ei puhuta eläimestä.
En tiedä miksi ärsyttää tuo niin paljon, oikein inhonväreet menee kun tuo tulee vastaan tekstissä.
Kaikki Ylen toimittajat, jotka puhuvat "rentoa" puhekieltä asiaohjelmissa. Olen miettinyt, onko toimittajien koulutuksesta jäänyt puheoppi ja hyvän yleiskielen hallinta kokonaan pois? Toimittajat eivät enää osaa muodostaa selkeitä ja sujuvia kysymyksiä, vaan he takeltelevat koko ajan sanoissaan, kun tekevät haastatteluja. Koskee kaikkia uuden polven toimittajia.
Kun sen manfestin allekirjoittaja on Sofia Virta tai Hyrkkö
Töihommat. Päivän, yön, illan töihommat... Nimen kirjoittaminen pienellä. Juurikin.
Kirppari-ilmoituksissa: Myydään kuvanmukainen mekko.
Kysyin, että onko kyseessä kuvassa oleva mekko. Siihen sitten närkästynyt vastaus tuli, että lukeehan tuossa. Ei lue. 'Kuvanmukainen' viittaa nimenomaan siihen, että samanlainen kuin kuvassa mutta ei kuvassa oleva.
*
Kaikki tv:n hupiohjelmien kuluneet repliikit, joita toistellaan liikaa. Tämä oli iso ilmiö ainakin aikoinaan Pulttiboisien ja muiden vastaavien aikaan. (kikkeliskokkelis, tortut kostuu, auts tökstöks, happy ending jne tuli jo paha olo)
*
Se, kun aiheesta tai aiheetta valittava nainen on 'Karen'. Suomessakin on jo mun nuoruudessa ollut erkit ja pirkot. Nykyään jonnet ja lissut. Tarkoittavat eri asiaa kuin karen mutta eivät imartelevassa mielessä nekään. Ihmisten nimet voisi jättää rauhaan.
Kun puhe tai teksti alkaa epäsanalla 'Elikkäs'.
Sanahirvö tulee 'eli'-sanasta, jolla ei todellakaan voi aloittaa lausetta. Sitä pitää edeltää sana tai lause, johon eli viittaa.
Tämä on todella tavallinen ilmiö nykyään. Juuri näin, kun joku poliitikko aloitti kommenttinsa Facebookissa tällä Elikkäs-sanalla. Lause olisi ollut ihan hyvä ilman sitä, turhaa täytesanaa, jolla ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ehken, jos kuitenkin tarkoitetaan vain Ehkä.
Puheessa pitkien sanojen mutiseminen, monta kertaa esim. telkassa kuullut kun sana Keskusrikospoliisi lausutaan suunnilleen Kesksrkospos.
Herra mun vereni (yök), Ugh olen puhunut ja muut vastaavat lausahdukset saa mut välittömästi pitämään kirjoittajaa vähä-älyisenä.
Telkassa. Mitä ihmettä?
Joka toinen sana on "tavallaan", kuten ylen aamun jälkinäytöksen puhelaulajalla on. Tai "tosiaan" kuten Kokkolan sähköautokirjaajan puheissa on. Tai mikä tahansa muu turha täytesana. Yhtä esitelmää en voinut kuunnella, kun vähän väliä kuului "äää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheäänessä äänen narina tai särkyminen.
Tuo äänennarina on jostain kumman syystä nykynaisilla ja ihan nuorilla tytöilläkin aika yleistä
Ei tarvii kuin kuunnella haastatteluja. Kun katsoo vanhoja suomielokuvia niin naisilla oli kirkas ja heleä ääni.
Minua ärsyttää myös vanhojen elokuvien tekopirteä, korkea ja livertelevä naisääni.
Joidenkin naislaulajien tietynlainen ääni joka on kuin hanhi töräyttäisi tällaisen HOOOONKKKK äänen siinä kesken laulun. Tuo aiheuttaa ainakin minun korviini samanlaisen reaktion kuin liidulla tauluun kirskuttelu.
Palstallakin nähty tapa aloittaa ketjun otsikko muutamalla yleisellä sanalla tyyliin:
"miksi ihmiset ei"
ja loput pitääkin sitten lukea ketjusta että oliko aloittajalla ongelmia hanurinsuristinten, naapuriensa, työpaikan, aamupalan tai minkä kanssa. Useimmiten jätän nuo ketjut avaamatta nykyään. Harjoitelkoot porukka klikkiotsikointia lehdessään.
Vierailija kirjoitti:
Esihenkilö, haaste, haastava
"Tämä on meille haaste. Esihenkilö ottaa teihin pian yhteyttä"
Vierailija kirjoitti:
On osunut paljon ärsyyntyneitä taitajia paikalle. Minusta teitä kaikkia on mukava lukea. Kun ihminen ärsyyntyy noin olemattomasta, hän on silloin eläintilassa. Pitäisi ehkä olla varovainen,mutta en osaa olla.
Minäkin mietin tässä, että uskaltaako mitään enää sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteistyöterveisin
- pahimman laatuista piiloveetuilua mitä voi viestin loppuun kirjoittaa.
Tätä käytän tarkoituksella vastatessani vanhempien älyttömiin wilmaviesteihin, kun meidän KalleHelmin ruoka pitäisi paloitella valmiiksi tai jotain muuta älytöntä. Vastaan, että valitettavasti tuo ei onnistu käytettävissä olevilla resursseilla, yhteistyöterveisin ope.
Toista se oli 90-luvulla kun lapset osasivat itse paloitella ruokansa eikä ollut wilmaviesteistä tietoakaan. Alussa oli vain reissuvihot ja hienosti pärjättiin.
Superhyvää, superihanaa, superherkullista, superkallista jne...
Vierailija kirjoitti:
Väestönvaihto sanana on täysin käsittämätön.
Konkreettisesti ajatellen se tarkoittaa että väestöä siirretään paikasta toiseen esim pohjoisesta etelään tarkoituksetta, väkisin, salaliittoteorion tai miten tahansa ajatellen.
Tapahtuuko niin?
Onko suomalaisia pakotettu siirtymään jonnekin tai päin vastoin.
En ymmärrä.
Tai ymmärrän sanan tarkoituksellisen väärinkäsityksen aiheuttaman ärtymyksen itselläni en tiedä teistä muista.
Väestö muuttuu = lopulta väestö vaihtuu
Tää ei ehkä ole pahin, mutta kun "aikuiset" sanotaan "aikuset". Mur!
Se, kun verbejä ei enää taivuteta.
Kaikki verbit päätyy -ee:hen.
Tekis mieli lähtee juoksee.
Tuo on kyllä myös virhe, mutta silti ärsyttävä.
Ehken tarkoittaa "että ehkä en ". Ketä, kun takoitetaan " kuka "
NIIMPÄ saa vereni kiehumaan, kuuluu olla "niinpä "