Oppilaiden naamasta näkee mitä kotona puhutaan opettajasta

Enkä pohdiskele, että mitähän minusta kodeissa puhutaan. Omatuntoni on hyvä.

Vai että opettaja on lasten ja vanhempien palvelija. Mina ainakin opettajana olen opiskellut opettamista ja kasvattamista. Jos olisin halunnut opiskella palvelemista, olisin varmaan mennyt jonnekin ravintolakouluun. Ja tuo asenne, että lapset ja vanhemmat saa ajatella ja yleensä sanoakin mitä tahansa opettajalle ja opettajasta, eikä opettajalla ole siihen nokan koputtamista. Saako sinunkin työpaikallesi tulla huutamaan ja haistattelemaan, uhkailemaan ja komentelemaan sinua, ilman, että siihen puututaan?

Sinähän pidät heitä aivan idiootteina, jos otaksut ilman muuta, että he eivät osaa olla pitämättä sinusta ilman, että vanhemmat ovat aivopesseet heidät siihen.

av:lla on kaikki älyköt liikkeellä tänä iltana.

Toivottavasti et ap ole oikeasti opettaja, ei tähän muutakaan osaa sanoa.

yksi opettaja, joka sanoo suoraan kaikille uusille vanhemmille ekassa vanhempainillassa suoraan, että toivon, että olemme lasten edessä yhtenä rintamana AIKUISIA. Selvitetään erehdyksiä, väärinkäsityksiä ja muita ihmetyksiä sitten aikuisten kesken eikä lasten kuullen.



Itse olen ollut todella ikävässä tilanteessa todistajana, kun eräs äiti haukkui kolleegaani oppilaan kuullen. Ihme, ettei oppilas kunnioittanut opettajaa yhtään, kun varmasti kotona puhuttiin samaan tyyliin. Oli pakko puuttua asiaan, ja tuntui, että tämä äiti otti ehkä hieman onkeensa sanoistani.



Itsekään en kyseenalaista lapsieni opettajien työtä, vaikka en kaikessa olekaan samaa mieltä. Monesti sitä paitsi perustelut jollekin sanomiselle tai tekemiselle liittyvät kiinteästi johonkin tilanteeseen ja irroitettuna asiayhteydestään (niin kuin lapsilla helposti käy) kuulostavat oudoilta.



Yhdessähän me lasten parasta tahdotaan.

Joistain pennuista kyllä huomaa, että ne on kasvatettu ajattelemaan noin, mutta minä en siihen alistu, vaan kasvatan moisista harhaluuloista pois. Oppilailla ei tunnu olevan kamalasti mitään sitä vastaan, sillä olen yleisesti mukavana pidetty opettaja. Ja iiiiik, saatan kiroilla myös tunnilla, jos oppilaat kiroilevat. Ihan vittu vaan osoittaakseni, kuinka helvetin tyhmältä se kuulostaa, saatana.



Olen siellä koulussa opettamassa niille lapsille opetussuunnitelman mukaan sitä ainetta, jota minut on palkattu sinne opettamaan ja jota olen opiskellut. Tehtäviini kuuluu myös kasvattaa lapsia. Mutta ei palvella.

En minäkään tykkää kaikista. Tosin yritän olla parhaani mukaan näyttämättä sitä.

koululaisten kanssa, että mitään pahaa en opettajasta lasten kuullen (en kyllä muutenkaan) puhu, sillä koulussa opettaja on lasten auktoriteetti ja heidän pitää oppia kunnioittamaan ja tottelemaan siellä opettajaa, eikä kyseenalaistamaan mitä hän siellä tekee tai sanoo. Sitten toki, jos kuuluu ihan jotain outoa (opettajatkin saattavat seota), niin yritän kysellä ja ottaa tarkemmin selvää, mutta siltikään en hauku millään tavalla. Yritän muistaa, että lapsi on aina lapsi ja tajuaa ja tulkitsee asioita eri tavalla kuin aikuiset.

Yläluokkalaisen kanssa saatan jotain kommentoida myötätuntoisesti, jos valittaa mahdottomasta ruotsinmaikasta tai ääliöstä hissanmaikasta, muistelen omia kokemuksiani ja olen ymmärtäväinen :-)

Te opettajat teette hienoa ja vastuullista työtä täysin alipalkattuina ja aliarvostettuina, nostan siitä hattua ja toivon jaksamista vaativalla uralla.

Teillä on käsissänne aika monen pienen ja nuoren tulevaisuuden avaimet.

mutta puheista ja asenteesta kylläkin. Lapsi on toistellut äitinsä kärkkäitä sanomisia ja mielipiteitä minun ja kollegoideni tekemisistä. Ja hulluinta tässä on, että se äiti on itsekin opettaja.

mutta aina se ei ole ollut helppoa. Onneksi ope vaihtui nyt luottamus on hyvä opettajaan, sekä lapsella, että vanhemmilla.

Eikä vanhempien mielipide jää aina pelkästään katseista analysoitavaksi, vaan lapsi saattaa kertoa jossain vaiheessa, että "äiti on sitä mieltä, että....". Siinä vain ajattelen, että "kiitos vaan!". Teen kaikkeni, että sinun lapsellasi ja 27 muulla olisi hyvä olla koulussa, ja äiti haluaa kyseenalaistaa minut lapsensa silmissä jonkin pikku asian vuoksi.

...niin kotona sitten lapsi sanoo minulle, "mutta kun opettaja on sitä mieltä ja opettaja sanoi" ja kun asia on kerran niin, äidillä ei ole siihen mitään sanomista. Onneksi opettaja on aivan ihana ja fiksu, mutta jos hän sattuisi vaikka alkaa väittää maapalloa litteäksi, niin näin se vain olisi, selittäisi vanhemmat mitä tahansa.

joten puhe kotona ollut positiivissävytteistä. Sen sijaan omat ja miehen vanhemmat joskus ottavat päähän, mutta emme puhu pahaa isovanhemmista lasten kuullen. Joten yritän muistaa ap:n tarkoittaman pointin omassa käytöksessäni.

Minä olen aina yrittänyt jotenkin puolustella ja selitellä lapsilleni heidän opettajiensa tekemisiä, mutta on myönnettävä, että joskus niille on tosi vaikea keksiä mitään loogista perustetta.

Juu, niiden samojen "valehtelemaan huonojen" ja rehellisten lasten kertomuksiin siitä, mitä te päivän aikana puuhaatte.



Lapsi siitä vihamielisyydestä todella kärsii, ensin silloin kun te teette sen, mikä vihanmielisyyden aiheuttaa ja sitten uudestaan kun te reagoitte siihen koululla...

Lapset on huonoja "valehtelemaan" ja ennen kaikkea ottavat kaiken liian sananmukaisesti. Aikuiset usein puhuu lämpimikseen, mutta lapselle ne on heti yleisiä totuuksia. Siksi vanhempien pitäisi varoen puhua lasten kuullen opettajasta, kun lapsihan siitä vihamielisyydestä kärsii enemmän kuin opettaja. Olen puhunut tästä myös monien muiden opettajien kanssa ja he ovat tasan samaa mieltä.

Siinäpä se juuri onkin. Lapset yksinkertaistaa asioita ja tekevät suoraviivaisia tulkintoja. Näin tapahtuu silloin kuin opettaja tekee tai sanoo edes kuvitellusti jotain. Tästä tulee fakta, joka toistetaan kotona ilman mitään kritiikkiä. Sen jälkeen vanhemmat hyökkää lapsen kuullen opettajan niskaan, vaikka saattavat jopa osittain osata asettaa asian paikalleen. Tämän jälkeen taas lapsi yksinkertaistaa vanhempien viestin opettajaa kohtaan. Ymmärrätkö lainkaan tätä ketjua?

Kaikki lapset valittaa opettajista, syystä ja syyttä. Enimmäkseen ihan syyttä.

Juu, niiden samojen "valehtelemaan huonojen" ja rehellisten lasten kertomuksiin siitä, mitä te päivän aikana puuhaatte.

Lapsi siitä vihamielisyydestä todella kärsii, ensin silloin kun te teette sen, mikä vihanmielisyyden aiheuttaa ja sitten uudestaan kun te reagoitte siihen koululla...

Eiväthän he edes tunteneet suurinta osaa.



Kyllä mä osasin muodostaa mielipiteeni heistä ihan itsekin.

hän ei voi tehdä mitään sellaista koulussa mihin lapset reagoisivat negatiivisesti ilman että se on jollain tavalla vanhempien vika.

Kaikki lapset valittaa opettajista, syystä ja syyttä. Enimmäkseen ihan syyttä.