Nirso lapsi ja ruokailu on yhtä tuskaa - onko tämä jotenkin poikkeuksellista?
5 v lapsella oli ensimmäisen 1,5 v ajan maitoallergia ja ilmeisesti myös muita allergioita, joita ei tosin tutkittu. Vauvana meni kaikenlaiset soseet, mutta vuosikkaasta eteenpäin lapsi on ollut valikoiva syöjä, eikä asia ole iän myötä juuri helpottanut. Lapsi ei päiväkodissa halua syödä, harvoin suostuu edes maistamaan ruokaa. Päiväkodissa ollaan aivan helisemässä tämän asian kanssa, "kun lapsi ei koe mitään mielenkiintoa syömiseen eikä malttaisi istua syömään". Lapsi kasvaa keskikäyrällä.
Tällä hetkellä lapsi suostuu syömään seuraavia ruokia: porkkanaletut, lihapullat, nakit, nakkikeitto, keitetyt perunat, uunilohi, kalapuikot, ranskalaiset, margerita-pizza, kurkku, porkkana, pähkinät ja mantelit, banaani, omena ja päärynä sekä piltin hedelmäsoseet. Juo kauramaitoa ja vettä. Leipää syö ilman levitettä, joskus haluaa päälliseksi juustosiivun.
Joskus menee alas ja joskus ei: perunamuusi, kasvissosekeitto, pinaattiletut
Ei välitä yhtään monien lasten suosikkiruoista kuten pasta, lasagne, spagetti ja jauhelihakastike, riisi ja kana, makaronilaatikko, kalakeitto, vesimeloni, viinirypäleet, (kirsikka)tomaatit tms.
Lapsi suostuu maistamaan suurella maanittelulla jotakin muuta lusikallisen, mutta toteaa aina tarjotun asian maistuvan pahalta.
Onko lapsemme jotenkin poikkeuksellisen nirso? Muistelen omasta lapsuudestani, ettei minullekaan kaikki ruoat maistuneet ja olin vasta aikuinen, kun opin tykkäämään oliiveista, voimakkaista juustoista yms.
Ap
Kommentit (33)
Sinun lapsesi syö erinomaisen hyvin! Minun lapseni 5v syö muroja, patonkia, näkkileipää, jäätelöä, keksejä, hedelmiä, ranskanperunoita, sipsejä, poppareita, pastaa, kanagetteja, kalapuikkoja ja parsakaalia. Juo vettä ja maitoa. Ja tosiaan ei suostu mitään muuta syömään.
Kyllä aika korjaa tuollaisen ruokahaluttomuuden. Saat nähdä vaan. Teini- iässä on samanlainen läskiperselöllykkä ja tonnikeiju kuin muutkin luokan retardit.
Osaako yksityinen lastenlääkäri auttaa joka pätevä, että mitkä ruoat käyvät ja maistuvat. Ei lapset syö loputtomasti, osalle jälkiruokaa tai vahvistavia juomia. Välipalaa.
Minun isäni teki joskus eksoottisiakin ruokakokeiluja. Kysyimme aina, onko se hyvää. Isän vakio vastaus oli: "En minä voi tietää, maistuuko se sinun suussa hyvälle. Maista itse." Ei ollut pakko maistaa, mutta kyllähän me maistettiin ihan uteliaisuuttamme. Joskus tykättiin, aina ei.
Äiti taas keitti hirssipuuroa ja huijasi, että se on riisipuuroa, ja ihmetteli, kun ei puuro maistu lapsille.
Etsi netistä 70-lukulainen biafralaislapsen kuva. Laita se lapsesi näkösälle ja kerro, syyllistävällä äänellä, että Afrikassa nähdään nälkää.
Se että syömisestä tekdään ongelma, saa siitä aikaan vielä todellisen ongelman. Lapsi kasvaa normaalisti, silloin ei ole mitään hätää. Päiväkotiin viestiä että lapsen syömistä ei kommentoida ainakaan lapsen kuullen, ei saa tuputtaa ruokaa. Mahdollisimman vähän huomiota syömiseen, lapsen kanssa voi syödä aivan samalla tavalla kuin aikuisen seurassa. Et varmasti ystävällesi sano että syö enemmän, tai kysele miksi ei ole nälkä.
Vierailija kirjoitti:
No hyvinhän se lapsi syö, en sanoisi nirsoksi. Tuossa on ihan hyvä repertuaari. Siitä se laajenee pikkuhilja, kun sanot, että aina pitää maistaa, mutta pakko ei ole syödä.
ANTAKAA OLLA! Tää Ap on idiootti, skidi halua vaan valkata että saa mieleistään safkaa...asia paistaa ihan päivän selvästi läpi. Safkat uppoo kyllä ku nälkä kasvaa, koita vaan...
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi ei syö päiväkodissa mitään, koska pitää maistaa. Siis käytännössä on pakko. Lounasaikaan suu pysyy kiinni, vahingossakaan ei sitä avaa, koska yksi hoitaja onnistui kerran ujuttamaan lusikalla itse perunaa syöneen lapsen suuhun myös tomaattiviipaleen ja siihen loppui päiväkodissa syöminen kokonaan. Lapsi ei luota aikuisiin lainkaan, joten kokee turvallisemmaksi olla avaamatta suutaan lainkaan.
Hoitajille tämä on ongelma, heidän mielestään jokaisen on maistettava, poikkeusta ei ole, joten lapsi istuu ruokapöydässä vielä siinä vaiheessa, kun muut ovat jo nukkarissa kuuntelemassa satua. Hän pääsee pöydästä vasta sitten, kun muut ovat jo levolla vuoteissa, hänelle on patja lattialla. Ei se lasta silti ole murtanut.
Ei noin saa toimia. Lapsella on oikeus nousta pöydästä syötyään. Hän saa myös päättää itse syökö vai eikö. Maistamiseen voidaan houkutella vaikka palkinto tarralla. Mutta siihen ei saa pakottaa. Päiväkodissa ei yleensä syötetä kuin vauvoja. Mä vaihtaisin lapsen toiseen päiväkotiin tai ryhmään, missä voisi rakentaa luottamuksen uudelleen aikuisia kohtaan.
Tutustu sellaiseen syömishäiriöön kun ARFID. Ei lapsesi tilanne silti paha ole koska kasvaa keskikäyrällä ja hänellä on ihan terveellisiä ruokia listallaan. Pahin tilanne on niillä jotka ei saa syötyä tarpeeksi kaloreita tai jotka syö vain uppopaistettuja ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Musta tuo kuulostaa tavalliselta päiväkoti-ikäisen ruokavaliolta. Harvassa on lapset, jotka parivuotiaana kiskoo tyytyväisenä jotain oliiveja, katkarapuja ja kaviaaria.
Sekä sisäfilettä ja punaviiniä...kuhan kranttuilee minkä kerkee että saa mieleistään ruokaa!
Meillä oli sama tilanne aikoinaan. Nyt aikuiseksi varttunut entinen nirsoilija on kertonut syyn syömättömyydelle. Ruoan struktuuri voi olla niin epämiellyttävä, että ei pysty syömään . Eli unohda makuvalikoima. Keskity siihen miltä ruoka tuntuu suussa.
En ehdi pitkästi kirjoittamaan. Lapseni oli äärimmäisen nirso ja tarkka. Ei saanut olla viiruakaan tomaatissa eikä mitään palasia jogurtissa. Kasviksia ei todellakaan voinut lisätä kastikkeisiin.
Nyt 12-vuotiaana syö sushit ja kaikenmaailman sörsselit. Mutta tosiaan tämän ruokaheräämisen koki vasta tänä vuonna ja aivan yhtäkkiä. En tiedä mitä tapahtui.
Luulisi, että satujen kuuntelu olisi osa varhaiskasvatussuunnitelmaa.
Valituksia tekemään päiväkodinjohtajan esimiehille ja valvoville viranomaisille.