Nirso lapsi ja ruokailu on yhtä tuskaa - onko tämä jotenkin poikkeuksellista?

Älä huoli ap, ihan hyvin sun lapsi syö. Anna syödä mitä syö äläkä tee maistamisesta numeroa. 

Muistan omasta lapsuudesta maistamispakon ja kammoan edelleen 53 vuotiaana esimerkiksi lanttulaatikkoa :D

Omia lapsiani en ole koskaan edes kehoittanut maistamaan mitään outoa vaan saivat syödä lautaselta mitä halusivat. Ehkäpä sen takia kummallakaan ei ollut erityisiä ruokakammoja ja ovat omaan tahtiinsa tutustuneet uusiin ruokiin.

Niistä päiväkodeista, joissa on kamala maistamispakko, pitäisi tehdä ilmoitus ylemmäs.

Ap tässä:

ongelma on siinä, että päiväkodissa ei ymmärrettävästi aina ole jotakin lapselle maistuvaa ruokaa. Sitten meille tulee sanomista, kun lapsi ei ole syönyt härkiskiusausta, mausteista kanakastiketta tai jauhelihakeittoa. Ymmärrän, ettei aina voi olla lapselle mieluisaa ruokaa, mutta mietin, syövätkö muut lapset todella mukisematta kaikki härkiskiusaukset ja muut erikoisemmat ruoat?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

ongelma on siinä, että päiväkodissa ei ymmärrettävästi aina ole jotakin lapselle maistuvaa ruokaa. Sitten meille tulee sanomista, kun lapsi ei ole syönyt härkiskiusausta, mausteista kanakastiketta tai jauhelihakeittoa. Ymmärrän, ettei aina voi olla lapselle mieluisaa ruokaa, mutta mietin, syövätkö muut lapset todella mukisematta kaikki härkiskiusaukset ja muut erikoisemmat ruoat?

Meidän lapsi ottaa omat eväät mukaan, jos on mädätysruokia kuten härkiskiusausta

Ei kuulosta huolestuttavalta, kyllä suu sen sanoo. Meillä eskarilainen nepsy syö vain neljää erilaista lämmintä ruokaa ja hyvin niukasti ja valikoivasti ns muista kategorioista. Pääasia että kasvaa normaalisti. 

Jos teet lihapullat itse, niin voisit kertoa/näyttää, että siitä samasta jauhelihasta tehdään myös esim. jauhelihakastike tai - keitto. Mietin, kun kerran syö nakkikeittoa, niin voisiko nakit yrittää välillä korvata jauhelihalla tai pienillä lihapullilla.  Mites siskonmakkarat?
Pastaa voisi keittää vaikka lusikallisen ja antaa maistaa ilman kastiketta. Voisit kokeilla vaikka jotain kivaa kuviopastaa, minkä lapsi voi valita kaupassa. Viereen vaikka niitä tuttuja ruokia (lihapullia, nakkeja, lohta tai kalapuikkoja), jotka kelpaavat, mutta älä sekoita aineksia keskenään.

Aika paljon eri vaihtoehtoja lapsesi jo syö, joten eiköhän se siitä....

Oma lapseni oli aika rohkea maistamaan kaikkea, mutta joskus tuli epäröintiä mm. persikat (onhan se pinta vähän outo / karvainen).  Saatiin hoututeltua maistamaan, kun tykkäsi jo nektariineista, ja ihastui kyllä persikoihinkin. Tästä tuli meillä käyttöön sanonta "maistamatta pahaa" (ei voi tietää onko pahaa vai ei, ellei maista). Voi olla myös hyvää, mikä jää kokematta, jos ei maista. 

Jos käytät valmisruokaa esim. vaikka pinaattilettuja, niin niissä on oikeasti makueroja valmistajien kesken. Mä tykkään esim. itse Pirkan pinaattiletuista, mutta en muista. 
Lapseni tykkää Pirkan kermajuustosta, mutta ei Oltermannista.

Tuossahan oli aika iso lista mitä syö. Tunnen useammankin joille oikeasti kelpaa vain esim kalapuikot. Ja näitä sitten lapsi saa kotona joka päivä, ja koulussakin erikoisjärjestelyin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi ei syö päiväkodissa mitään, koska pitää maistaa. Siis käytännössä on pakko. Lounasaikaan suu pysyy kiinni, vahingossakaan ei sitä avaa, koska yksi hoitaja onnistui kerran ujuttamaan lusikalla itse perunaa syöneen  lapsen suuhun myös tomaattiviipaleen ja siihen loppui päiväkodissa syöminen kokonaan. Lapsi ei luota aikuisiin lainkaan, joten kokee turvallisemmaksi olla avaamatta suutaan lainkaan.

Hoitajille tämä on ongelma, heidän mielestään jokaisen on maistettava, poikkeusta ei ole, joten lapsi istuu ruokapöydässä vielä siinä vaiheessa, kun muut ovat jo nukkarissa kuuntelemassa satua. Hän pääsee pöydästä vasta sitten, kun muut ovat jo levolla vuoteissa, hänelle on patja lattialla. Ei se lasta silti ole murtanut.

Mitä murtanut? Tuostahan on tullut lapselle ihan normaali rutiini. Vai haluatko nyt äitinä ajatella lapsesi olevan joku pieni vapaustaistelija uskomattomalla tahdonvoimallaan? Jos jotain, niin tuossa on taustalla juuri sitä kuvaamaasi pelkoa, ei rohkeutta.

Omalla esimerkillä on suuri vaikutus. Meillä lapset syöneet ihan kaikkea, koska minäkin syön. Mitään nirsoilua ei ole ollut, joten mitään pakko-maistaa-vaatimuksiakaan ei ole tarvinnut käyttää. Allergiat ymmärrän, mutta muuten tuntuu oudolta. Nirsoiletko itse ruoan kanssa ap?

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä:

ongelma on siinä, että päiväkodissa ei ymmärrettävästi aina ole jotakin lapselle maistuvaa ruokaa. Sitten meille tulee sanomista, kun lapsi ei ole syönyt härkiskiusausta, mausteista kanakastiketta tai jauhelihakeittoa. Ymmärrän, ettei aina voi olla lapselle mieluisaa ruokaa, mutta mietin, syövätkö muut lapset todella mukisematta kaikki härkiskiusaukset ja muut erikoisemmat ruoat?

Teillä ei taida olla diagnooseja ja sopivaa hoitotahoa, jonka lausunnolla saisi viime aikoina paljon otsikoissa ollutta turvaruokaa?

Onko ongelma lapsi vai päiväkoti? 

Ehdotuksena oli mm lajit niin, etteivät koske toisiinsa. Eikös se ole jonkun sortin nepsyn piirre? Mutta mistähän kertoo se, että sekoittaa kaiken sekaisin yhdeksi mössöksi ennen ruokailua? Perunan, kastikkeen, salaatit, salaatinkastikkeen, esim paistetun munan. Kammottavan näköistä sotkua ja sitten "herkuttelemaan".

Vierailija kirjoitti:

Omalla esimerkillä on suuri vaikutus. Meillä lapset syöneet ihan kaikkea, koska minäkin syön. Mitään nirsoilua ei ole ollut, joten mitään pakko-maistaa-vaatimuksiakaan ei ole tarvinnut käyttää. Allergiat ymmärrän, mutta muuten tuntuu oudolta. Nirsoiletko itse ruoan kanssa ap?

Et ole koskaan vaan törmännyt aistiyliherkkään nepsyyn, jolla jo pelkkä ruoan haju saattaa aiheuttaa syömättömyyden. Samoin ruoan rakenteella on suuri vaikutus. Suurimmalla osalla ihmisiä on joku tuollainen ruoka, mitä ällöttää syödä tai mitä ei saa alas rakenteen takia. Makukin merkitsee paljon aistiylherkällä. Pahimmillaan tuollainen lapsi voi oikeasti näännyttää itsensä nälkään.

Olin 80-luvulla nirso lapsi. Ehkä nepsykin, silloin ei tiedetty mitään siitä. Keskityymis vaikeuksia mm.

Mun suu ja etenkin nielu on aina ollut herkkä ja aistiärsykkeinen. Olin myös hidas syömään. Eli lapsi saattaa tarvita turvaruokia, koska jotkin ruoka-aineet voi tuntua kurkussa ikävältä.

Silloin mun lapsuudessa ei tiedetty asiasta mitään ja monet silloiset varhaiskasvattajat mukaanlukien vanhemmat ja isovanhemmat saattoivat olla melkoisia justiinoita. Neuronormatiivisella putkinäöllä varustettuja, jotka eivät ymmärtäneet mitään erilaisuudesta. Mutta se kasvatti minusta sitkeän. Koska piti vain sietää ja kestää.

Kyllä se syö, kun tarpeeksi nälkä tulee. Jos ei syö, niin pärjää syömättäkin.

Jos kuitenkin kasvaa normaalisti, niin ei kannata tehdä asiasta numeroa.

Aloituksesta ja parista kommentista tulkitsen, että päiväkodissa ongelma on se, ettei rauhoitu syömään eikä anna muille ruokarauhaa. Ymmärsinkö oikein, että lapsi pitää poistaa tilasta jotta muut saisivat syödä rauhassa? Tämä on aivan normaali tapa päiväkodeissa, koska siellä pitää valitettavasti ajatella koko ryhmän etua yksilön edun sijaan. 

Kotona voitte harjoitella käytöstapoja, esimerkiksi että kun rauhoitutaan syömään epämieluisaa ruokaa, millä tavoin on sopivaa kommentoida ettei ruoka maistu ja mitä voisi tehdä sen aikaa kun muut syövät, ettei muiden ruokailu menisi pilalle yhden takia. Ymmärtäisit, jos oman lapsesi syömistä joku jatkuvasti päiväkodissa hankaloittaisi, ja tekisi ruokailuista kaikille sirkusta.

Meillä oli lapsena sellaiset säännöt, että mikään pakko ei ole syödä, mutta mitään erikkoruokiakaan ei sitten tehdä, jos ei yhteinen ruoka kelpaa.

Minusta ihan hyvä käytäntö. Sain itse valita, jos en kerta kaikkiaan halunnut syödä jotain, joka ällötti, mutta turha "huvin vuoksi" nirsoilu ja nössöily jäi myös, koska ei ollut kiva olla nälässäkään. Ei saanut siis vain valita jotain omia lemppareita ja syödä aina pelkkiä ranskalaisua ja nugetteja, niin kuin jotkut näistä nykylapsista. Minun mielestäni sellainen "turvaruokien" tarjoaminen ja niihin takertuminen ei ole oikein, siinä vain vahvistetaan lapsen rajoittuneisuutta oikein tarkoituksella. Eikä varmasti saa siitä rajoittuneesta nirsoiluruokavaliosts kaikkia ravintoaineita samalla tavalla kuin jos oppii syömään monipuolisemmin, vaikka vähän kantapään kautta.

Se on kyllä karhunpalvelus lapselle, jos lähtee opettamaan että aina saa niitä "turvaruokiaan", eikä tarvitse koskaan kokeilla mitään uutta. Opetetaan kädestä pitäen syömishäiriöiseksi.

Itse tunsin opiskeluaikana yhden päälle parikymppisen naisen, joka söi edelleen pelkkiä ranskalaisia, vaaleaa leipää tai makaronia/pastaa paljaaltaan. Eikä mitään muuta. Yliipiston ruokalaan jos tuli mukaan, niin otti sielläkin pelkkää leipää tai paljasta pastaa ilman mitään lisukkeita. 

Hän kertoi ihan itse avoimesti, että on lapsesta asti syönyt sillä tavalla ja että hänelle oli diagnosoitukin sellainen valikoiva syömishäiriö. Ja kertoo, että esim ulkomaanmatkat perheen kanssa olivat vaikeita, kun muut halusivat jänniin ulkomaisiin ravintoloihin, mutta hänelle piti aina etsiä mäkkäri että saisi jotain syödäkseen (eli niitä tuttuja ranskalaisia), ja sielläkin tilasi vain kaksi tai kolme annosta ranskalaisia, eikä muuta.

Itse en ainakaan haluaisi lastani tuollaiseen opettaa, kun kuitenkin vanhempana voi asiaan vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on kyllä karhunpalvelus lapselle, jos lähtee opettamaan että aina saa niitä "turvaruokiaan", eikä tarvitse koskaan kokeilla mitään uutta. Opetetaan kädestä pitäen syömishäiriöiseksi.

Itse tunsin opiskeluaikana yhden päälle parikymppisen naisen, joka söi edelleen pelkkiä ranskalaisia, vaaleaa leipää tai makaronia/pastaa paljaaltaan. Eikä mitään muuta. Yliipiston ruokalaan jos tuli mukaan, niin otti sielläkin pelkkää leipää tai paljasta pastaa ilman mitään lisukkeita. 

Hän kertoi ihan itse avoimesti, että on lapsesta asti syönyt sillä tavalla ja että hänelle oli diagnosoitukin sellainen valikoiva syömishäiriö. Ja kertoo, että esim ulkomaanmatkat perheen kanssa olivat vaikeita, kun muut halusivat jänniin ulkomaisiin ravintoloihin, mutta hänelle piti aina etsiä mäkkäri että saisi jotain syödäkseen (eli niitä tuttuja ranskalaisia), ja sielläkin tilasi vain kaksi tai kolme annosta ranskalaisia, eikä muuta.

Itse en

Aika vaikea kuvitella että lasta voisi tuollaiseen opettaa. Jotkut asiat ovat sisäsyntyisiä.

Sanon tämän kahden hyvin syövän lapsen äitinä, ja he syntyivät tuollaisina, en minä heitä opettanut.

Ehkä jonkun rajatapauksen voi kasvattamalla saada johonkin suuntaan.

Meillä on neljä lasta ja heistä kaksi ovat olleet nirsoja tosi pienenä. Mulle sattui ihana neuvolan täti lapsen ollessa pieni ja hän sanoi, että anna syödä sen mitä syö, Suomessa ei ole kuollut lapsia nälkään vuosikymmeniin. Nyt kun nää jäbät on jo isompia, on kummankin suhde ruokaan terve, toisen herkkua ovat jopa etanat ja äyriäiset. Kumpikin kasvoi miinuskäyrällä mutta silti omalla käyrällään tasaisesti. Tsemppiä ap:lle