Lue keskustelun säännöt.
Pystyisitkö olemaan pienessä väestönsuojassa vieraiden ihmisten kanssa useita päiviä?
18.02.2026 |
Siis minusta toi on ihan kauhistuttava ajatus. Pitää tehdä tarpeet johonkin ämpäriin kaikkien kuullen ja olla kuin sillit suolassa. En tiedä pystyisinkö. Varsinkin jos se olis joku kellarivarasto, niin mulla ainakin iskisi klaustrofobia.
Kommentit (42)
Minä kyllä pystyn, mutta kuorsaan ja pieren kovasti, joten muilla voi olla vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä olen miettinyt mitä koiralle tekisin siinä tilanteessa. Koiravanhus on ääniherkkä eikä sitä saa ottaa väestönsuojaan mukaan. Kai se pitäisi laittaa ikiuneen, jos tulisi kriisitilanne, ei se pärjäisi mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Väestösuojassa ei oleilla useita päiviä. Jos olisi sota, siellä käytäisiin esim tunti kerrallaan, sitten jatkettaisiin arkea taas.
Oikeesti? Et taida olla ihan perillä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Täysin turha aloitus. Ei kannata miettiä asioita, jotka eivät tule tapahtumaan.
Ulkona on upea keli, ap. Miten olisi lenkki?
No kyllä voi hyvinkin tulla tapahtumaan. Miksi meillä muuten olisi joka puolella väestönsuojia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sotahenkilöt väestösuojassa?
SotaJoukot väestösuojassa?
Pystyisin, mutta en aio sellaiseen mennä, ainakaan pitkäksi aikaa. Me asutaan paikassa, jossa ainoa väestönsuoja on oma kellarikuoppa ja se on todellakin vain kuoppa varastohuoneen lattian alla.
Jos olisin jossain isossa kaupungissa ja alkaisi tapahtua, niin hakeutuisin toki muiden imussa suojaan, mutta jatkaisin mahd pian matkaa.
Meillä on eläimiä, joista pitää huolehtia, ei mulla ole mahdollisuutta istua maan alla päiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väestönsuojassa on koko ajan vartijat, tai poliisit paikalla pitämässä yllä kuria ja järjestystä.
En, siksi pysynkin kotona yksin kuten tähänkin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittävää, ap. ryxcät eivät kykene etenemään edes Ukrainassa. 😄
Kirjoitteletko kenties Pietarin slummissa?
Vierailija kirjoitti:
Minun pitäisi olla ammatillisen oppilaitoksen opiskelijoiden kanssa koulun väestönsuojassa. Jos näkisitte sen opiskelija-aineksen, niin ymmärtäisitte, miksi mieluummin vaikka kävelen sen 25 km kotiin kuin jään niiden apinoiden kanssa suojaan.
Leikittelepä ajatuksella, että pommisuojasta poistuessa maailman kaikki muut ihmiset ovat menehtyneet ja vain he jäivät henkiin ja ovat ihmiskunnan pelastajat. Lisääntykää ja täyttäkää maa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on metsään matkaa suunnilleen Helsingin keskustassakin 300 metriä. Eiköhän aika moni ainakin pluslämpötiloissa painelisi mieluummin sinne metsään telttailemaan. Tuskin olisi mitään tykistökeskitystä tai ohjusta tulossa peruskorpeen. Ja ydinlaskeuman varalta ihan sama, siihen kuolee joko silloin tai sieltä kellarista ylös kömpiessä.
Kyllä. Ja epäilenpä että sinäkin opit viikossa tykkäämään suojasta kun pom mit ryskyy ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väestösuojassa ei oleilla useita päiviä. Jos olisi sota, siellä käytäisiin esim tunti kerrallaan, sitten jatkettaisiin arkea taas.
Oikeesti? Et taida olla ihan perillä asioista.
Kuule päinvastoin olen perillä asioista sinuakin paremmin. Olen käynyt maanpuolustuskurssin ja lisäksi parikin väestösuojakoulutusta.
Väestösuojissa ei oleilla pitkään. Niihin mennään heti, kun ilmahälytys tulee ja poistutaan, kun se on ohi eli tulee vaara ohi -merkki. Esimerkiksi droonihyökkäys voi kestää 10 minuuttia, siitä 20 minuutin tauko ja isompi toinen aalto, eli tyypillisesti suojautumiseen menee noin tunti.
Jos nukut, niin voi olla, että joudut käymään väestösuojassa yön aikana parikin kertaa edestakaisin. Se on rankkaa ja siksi osa esim. ukrainalaisista ei enää ole jaksanut mennä sinne, vaan on jäänyt nukkumaan kotiin riskillä. Työmatkan varrella voi myös joutua käymään väestösuojassa, siksi pitäisi selvittää niiden sijainnit etukäteen siellä, missä liikkuu.
Esimerkiksi työpaikkani todella hieno ja uusi väestösuoja on pakko ihan tuulettaakin tunnin välein eli siellä ei voisi edes oleilla pidempään kerralla vaikka haluaisi.
Eli tämä tiedoksi sinullekin. Väestösuojissa ei asuta, niissä vain käydään hälytyksen sattuessa, usein montakin kertaa päivässä ja eri puolilla kaupunkia.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on metsään matkaa suunnilleen Helsingin keskustassakin 300 metriä. Eiköhän aika moni ainakin pluslämpötiloissa painelisi mieluummin sinne metsään telttailemaan. Tuskin olisi mitään tykistökeskitystä tai ohjusta tulossa peruskorpeen. Ja ydinlaskeuman varalta ihan sama, siihen kuolee joko silloin tai sieltä kellarista ylös kömpiessä.
Pommitukset tehdään nykyään drooneilla, ei tykeillä.
Juu en minäkään. Jäisin mieluummin ulos tai kotiin pommien armoille. Missään tapauksessa en ikinä menisi mihinkään pommisuojaan. Pelkkä ajatuskin jo ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulehan neropatti, tossa vaiheessa sua pelottaa ihan muut asiat kuin vieraat ihmiset.
Niinku mikä? Mikä voi olla vieraita ihmisiä pelottavampaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väestösuojassa ei oleilla useita päiviä. Jos olisi sota, siellä käytäisiin esim tunti kerrallaan, sitten jatkettaisiin arkea taas.
Oikeesti? Et taida olla ihan perillä asioista.
Kuule päinvastoin olen perillä asioista sinuakin paremmin. Olen käynyt maanpuolustuskurssin ja lisäksi parikin väestösuojakoulutusta.
Väestösuojissa ei oleilla pitkään. Niihin mennään heti, kun ilmahälytys tulee ja poistutaan, kun se on ohi eli tulee vaara ohi -merkki. Esimerkiksi droonihyökkäys voi kestää 10 minuuttia, siitä 20 minuutin tauko ja isompi toinen aalto, eli tyypillisesti suojautumiseen menee noin tunti.
Jos nukut, niin voi olla, että joudut käymään väestösuojassa yön aikana parikin kertaa edestakaisin. Se on rankkaa ja siksi osa esim. ukrainalaisista
No siis jos tulis ydinlaskeuma, niin ei sieltä ihan tunnissa ulos pääse.
En. Toisaalta meillä ei ole väestönsuojia lähimaillakaan. Maakellari läytyy, ja pannuhuone talon alta, niihin vissiin menisin kokeilemaan kauanko selviäisin.
Toisaalta minua ei jostain syystä haittaisi kuollakaan, jos vaihtoehtona olisi sinnittely kamalissa oloissa sodan tai ydintuhon tai luonnonkatastrofin keskellä. Olen 44 v. ja minulla on ollut ihana elämä, olen toteuttanut kaikki unelmani. Ei pidä liikaa ahnehtia.