Miten asuit yliopistoaikana?
Kommentit (102)
1980- ja 1990-lukujen vaihteessa kolmen hengen soluhuoneistossa. Silloin oli erittäin tavallista asua soluhuoneistossa ja lähes kaikki opiskelijat ottivat opintolainaa, jollei sattunut asumaan vanhempien luona samalla opiskelupaikkakunnalla. Kun muuttaa 20-vuotiaana omilleen, sitä itsenäistyy ja oppii monia välttämättömiä käytännön taitoja kuten ruuanlaitto, pyykinpesu ja raha-asioiden hoito. Vanhemmat voivat silti tukea opintoja taloudellisesti mutta voi nauttia suuremmasta vapaudesta eikä kaikki tekemisiä tarvitse selitelllä kenellekään.
Turun ylioppilaskylän soluasunnossa 90-luvulla
Ysärillä Turussa. Ensin yritin asua solussa, mutta inhosin joka hetkeä. Aika pian sain Ylioppilaskyläsäätiöltä 17 neliön ns. itsariyksiön, ja minulle sekin oli paljon parempi kuin solu, vaikka keittiö oli vain 2 keittolevyä huoneen nurkassa ja pienenpieni jääkaappi. Jossain vaiheessa pääsin 32 neliön yksiöön, jossa oli erillinen makuualkovi, ja se oli varsin mukavaa asumista jo.
Vierailija kirjoitti:
Näin ikkään nykynuorille vähän vinkkiä siitä, että ennen kehdattiin asua soluasunnoissa.
ja vielä aiemmin jopa veneen alla
Vanhempien luona Helsingin keskustassa 1990-luvulla. En maksanut vuokraa, mutta omat ruokani ja usein kaikkien ja kokkasin. Opintotuella ja kesätöillä oli ruhtinaalliset tulot
Kahden hengen solussa 4 vuotta kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Näin ikkään nykynuorille vähän vinkkiä siitä, että ennen kehdattiin asua soluasunnoissa.
Kehdattiin, kehdattiin kun ei parempaa ollut tarjolla! Aiemmin kehdattiin myös asua alivuokralaisena toisten nurkissa. Ja sitä ennen jonkun huoneen nurkassa vuokralaisena!
Vanhempieni omistamassa yksiössä 90-luvulla.
90- luvun alussa Turun keskustassa yksiössä suurimman osan aikaa. Vähän aikaa yritin asua solussa , muuta kämppikset omivat hulluja ja vaihtuivat tiheään. Joku lahko- hullu ja luulosairas vietnamilainen.
Vuosituhannen vaihteessa olen asunut mm. solussa, jaetussa huoneessa (yikes!), omakotitalosta vuokratussa huoneessa ja yksiössä. Jaettu asuntolahuone ulkomailla oli aika kamala. Onneksi kämppis ei kuorsannut.
Neljä vuotta alivuokralaisena toisen toverina muistaakseni neljän eri pojan kanssa. Hyvin meni, ja kavereita oltiin ja kahden kanssa ollaan edelleen. Teekkari, 1969 - 1973, Espoo.
Solussa, Turun Varissuolla, 1990-luku.
2010-luvun alkupuolella ensimmäisen vuoden asuin kaksiossa ja sitten muutin yksiöön.
Asun yhä samassa yksiössä, koska vuokra on naurettavan matala.
Vierailija kirjoitti:
Omassa omistusasunnossa
Sama. Olin jo 30 täyttänyt ja sinkku ja asuin omillani, ei ollut varaa harrastaa kun oli tuore asuntovelka joten rupesin käymään iltaisin avoimen korkeakoulun kursseja. Kandiksi asti jaksoin.
90-luku. Ensin kaverin kanssa jaetussa kaksiossa keskustassa muutaman kuukauden, sitten PSOAS:in 2 hengen soluasunnossa jonku pari-kolme vuotta. Halpaa, ahdasta, mutta onneksi rauhallista varsinkin kun kesäisin ei ollut kumpikaan kämppis maisemissa kuukausiin.
Tämän jälkeen oli jo vähän pysyviä tulojakin niin muutin PSOAS:in 46 neliön kaksioon, joka oli "perheasunto" mutta sain sen yksin vuokrattua. Nykyinen vaimo muutti siihen jossain vaiheessa myös ja asuttiin kunnes lopulta valmistuin.
90-luvulla ensimäisen vuoden opiskelijakylässä opiskelijoiden asuntosäätiön 3 hengen solussa. Sieltä muutin lähemmäs kampusta yksityisen vuokranantajan 3 hengen soluun.
Kummassakaan tapauksessa en tuntenut asuinkavereita etukäteen mutta kummastakin sain pitkäaikaisia kavereita.
Miten: vuokra asunnossa. Milloin: 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin ikkään nykynuorille vähän vinkkiä siitä, että ennen kehdattiin asua soluasunnoissa.
Maailma on mennyt eteenpäin, samoin nuorten vaatimustasokin. Ja ihan aiheesta.
Ei se ole mitään eteenpäin menemistä että vaaditaan asioita joista ei itse makseta. Päinvastoin kasvattaa itsekkyyteen ja vastuuttomuuteen, saati että ajaa kansantalouden konkurssiin.
Vuokralla milloin missäkin. Vuokra noin 670-800 euroa/kk. 2010-luku.