Suhde omaan aikuiseen lapseesi
Mitä se sinulle merkitsee? Ja miten sen määrittää? Onko suhde aikuistuneeseen lapseen hyvä, kun siinä on kunnioitusta ja arvostusta, vaikka olisit epävarma hänen valinnoista elämässä? Onko rakkaus omaan lapseen vain sitä, että on onnellinen kun hän on olemassa huolimatta siitä, minne elämä vie?
Kysyn siksi, koska en ole kokenut itse tätä lainkaan. Elän omaa elämääni, josta oma äiti ei ole kiinnostunut ja on lopettanut yhteydenpidon. Vanhemman suhde aikuiseen lapseen on varmaan kuitenkin jollain tavalla erilaista, kuin lapsuudessa? Kerro, mitä ajattelet vanhempana suhteestaan aikuiseen lapseesi.
Kommentit (8)
Suhteemme on aina ollut läheinen, murrosiässä oli vähän irtiottoa, mutta nykyisin aikuisena meillä on kahden aikuisen välinen normaali suhde. En arvostele hänen elämäänsä ja neuvon vain pyynnöstä kuten muutenkin esim. ystävien elämän suhteen. Hän kysyy neuvoani usein kaikenlaisissa asioissa. Käymme usein esim. kirppiksillä yhdessä tyttären aloitteesta. Olen tarkka siitä, etten tuppaudu, vaan että hän itse on näissä aloitteen tekijä. Hän on itse halunnut asua lähellä ja siinäkin olen tarkka, etten koskaan mene sinne kutsumatta.
Nähdään muutaman kerran vuoteen, muuten viestittelyä asiasta ja asian vierestä.
4 lasta, läheiset suhteet. Kuopus muutti opintojen takia kauimmas ja ehkä jää ko kaupunkiin mutta hänkin viestittelee päivittäin ja tapaamme parin kk välein. Muiden perheitä tavataan 1-4xkk ja viestitellään useamman kerran viikossa. Lomaillaan porukalla
Kunnioitamme heidän omaa elämäänsä mutta olemme aina lähellä jos apua tarvitaan tavalla tai toisella. Jokainen on tehnyt omat valintansa elämässä esim koulutuksen ja työn suhteen ja arvostamme heidän saavutuksiaan. Kaikilla ei ole huipputuloja mutta töitä onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Seksisuhdetta ei suositella.
Yksi miinustaja näköjään eri mieltä.
Itsellä nuoren aikuisen lapsen kanssa itsenäistymisaika oli haastavaa kommunikoinnin kannalta, mutta muutamia vuosia hänen asettuaan omilleen huomasin että kokemukset sai hänet avoimemmaksi, jolloin aloimme viettää taas aikaa yhdessä. Kyllä se kai on niin, että aikuisenakin muistuttaa lasta että tekee omat valinnat, mutta aina ollaan valmiita kuuntelemaan ja ottamaan vastaan jos apua tarvitsee.