Lue keskustelun säännöt.
Nainen, onko sinulla naiskaveriporukoita?
16.02.2026 |
Heips!
Onko sinulla naisten kaveriporukoita? Milloin ja miten olette tavanneet ja mikä teitä yhdistää? Mitä teette yhdessä?
Minulla kun ei ole ja olisi niin ihanaa kun olisi <3
Kommentit (14)
Suurin femmegroup on nuoruuden ajoista kun bailattiin. Vieläkin tehdään reissuja mut bailaaminen on jäänyt xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Käydään tapahtumissa ja tanssimassa.
Ei ole. Ei ole koskaan ollut, kun mua ei ole huolittu mukaan :(
On useitakin. Yksi lukio-aikainen (ysäriltä) neljän naisen porukka. Meillä on wa-ryhmä, jossa viestitellään säännöllisesti, nähdään 1-2 kertaa vuodessa, koska asutaan kaikki eri kaupungeissa nykyään.
Toinen on suntynyt, kun muutin kolmikymppisenä miehen kotikaupunkiin. Tutustuin miehen kavereiden tyttöystäviin ja vietimme ns. pariskuntaillanviettoja porukalla. Sitten tuli naimisiinmenot, lapset, erojakin, mutta naisten kanssa olemme pitäneet yhtä. Nykyään kaikkien lapset ovat jo isoja ja käymme naisporukalla kävelyillä, urheilemassa, leffassa, teatterissa jne.
Sitten vielä erilaisia nuoruuden kaveriporukoita, työpaikalla (entisellä) syntyneitä porukoita, lapsen pikkulapsiajalla syntyneitä åitiporuloita jne, joiden kanssa ollaan tekemisissä satunnaisesti.
Ei ole. Nykyään olen niin koti-ihmiseksi mukavoitunut, että kaverisuhteet ovat hiipuneet aika olemattomiksi muutenkin, mutta nuorempanakin kaveriporukat koostuivat aina sekä naisista että miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. En ole laumassa viihtyvää sorttia. Olen mieluummin lone wolf.
On, toki meidän porukkaan kuuluu myös homomies. Töissä ollaan tavattu, kaikki olemme sairaanhoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyy. Nykyään asutaan kaikki eri puolilla Eurooppaa, mutta pidetään kuitenkin yhteyttä.
Nuorena oli, mutten kokenut koskaan olevani osa tuota villiä naisjoukkoa.
Nyt olen tyytyväinen, kun ei sellaisia ole, enkä yhtään kaipaa, vierastan kaikkea laumatoimintaa.
Parasta olla miehen kanssa, mutta välillä paljon yksin, vain harva ymmärtää sen hyvän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. En ole laumassa viihtyvää sorttia. Olen mieluummin lone wolf.
Toisin sanoen yksinäisen ihmisen perinteinen cope.
Vierailija kirjoitti:
On useitakin. Yksi lukio-aikainen (ysäriltä) neljän naisen porukka. Meillä on wa-ryhmä, jossa viestitellään säännöllisesti, nähdään 1-2 kertaa vuodessa, koska asutaan kaikki eri kaupungeissa nykyään.
Toinen on suntynyt, kun muutin kolmikymppisenä miehen kotikaupunkiin. Tutustuin miehen kavereiden tyttöystäviin ja vietimme ns. pariskuntaillanviettoja porukalla. Sitten tuli naimisiinmenot, lapset, erojakin, mutta naisten kanssa olemme pitäneet yhtä. Nykyään kaikkien lapset ovat jo isoja ja käymme naisporukalla kävelyillä, urheilemassa, leffassa, teatterissa jne.
Sitten vielä erilaisia nuoruuden kaveriporukoita, työpaikalla (entisellä) syntyneitä porukoita, lapsen pikkulapsiajalla syntyneitä åitiporuloita jne, joiden kanssa ollaan tekemisissä satunnaisesti.
Ai niin, tilanteeni on samanlainen kuin sinulla. Olen vain muutaman vuoden vanhempi. Emme asu tiheästi asutulla alueella, ja puolisoni ja minä erosimme sen jälkeen, kun lapsemme lopetti päivähoidon. Myöhemmin liityin eronneiden yksinhuoltajaäitien yhteisöön, josta löysin ystäviä, sekä muita uudelleenkoulutuksen aikana tapaamiani ystäviä, jotka myös opettelivat ruotsia työkielenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, muutama. Lähinnä olen tutustunut aikuisiän ystäviin yhdistystoiminnassa.
Ei ole koskaan ollut. On ollut aikoinaan ystävä. Ei ole sitäkään ollut moniin vuosiin.
Meillä on uintiryhmä opiskelukavereista ja sitten lukiokavereiden oma ryhmä jonka kanssa vietetään pyhiä puolisoineen jne