Perheellisten hoitorumba!

Pikkuapulaisia on useampi tässä koneella, mutta sinnikkäästi kokeilen muutaman sanan naputella!



Meillä ensimmäinen hoito tehtiin Oulun Väestöliitolla, ja alkioita siirrettiin toiveestani kaksi. Toinen tosin oli huonolaatuinen ja lääkäri ei uskonut sen mahdollisuuksiin! Klinikalla käytiin ensimmäistä kertaa Onnin päivänä ja raskaustesti tehtiin Helmin päivänä, niin että nimiongelmaa ei ollut! Nämä on aikas vilkkaat tapaukset ja enenmmän kyllä tappelevat kun leikkivät keskenään. No, elän toiveissa, että oppivat kunnioittamaan toisiaan jonain päivänä. Ovat niin kateellisia toisilleen että hirvittää. Pikkusiskoonsa molemmat suhtautuvat erittäin hyvin, mutta kaiken jakaminen toisen kaksosen kanssa ottaa koville.



Seuraava hoitokierros aloitettiin yhteistyössä Oulun ja Tampereen Väestöliiton kanssa, eli pelkkä siirto tehtiin Oulussa. Sen jälkeen loput pakkasvauvat siirrettiin rekkamiehen kyytillä Tampereelle. Kolmas PAS toi sen kaivatun plussan. Alkuraskaudessa mulla oli rajua verenvuotoa, sairaalahoitoa vaativa pahoinvointi, kilpirauhasen liikatoiminta ja lopuksi vielä hätäsektio. Rentouttava raskaus...Mutta pääasia on että Hertta ja minä selvittiin hengissä. Varmaan ton raskauden takia mua pikkuisen hirvittää tuleva.



Tutkimus tehdään Tampereen Väestöliitossa ja tutkiva lääkäri sattuu olemaan meitä jo hoitanut lääkäri. Tänään on eka haastattelu ja kierron alusta alkais labrat ja muut tutkimukset. Meillä lääkäri ja iskä ei suostu enää siirtämään kahta alkiota, mikä on hyvä asia. Tosin viime kierroksella kerjäsin, mutta eivät taipuneet! Kyllähän yhden vauvan kanssa kerrallaan on helpompi selvitä, vai mitä.

Ja riskit on pienemmät.



Missä päin te asutte? Me asutaan 40 km Tampereelta. Tänään otan kaikki kolme mukaan ja menemme bussilla. Mieheni sisko on onneksi tutkijana viereisessä rakennuksessa ja lupasi katsoa lapsia sen ajan kun olemme klinikalla. Lisähaareena huomasin juuri, että vettä tulee kaatamalla... Minä en halua kertoa tällä kertaa vanhemmilleni enkä appivanhemmilleni ennen kuin maha näkyy. Kerrankin minä teen lapsia salaa! Tämä tosin hankaloittaa vähän tätä lastenhoito asiaa. Varsinkin punktio on mulle aika vaikea. No, eiköhän se yläkerta jotain järjestä.



Toivon sydämestäni, että ennen perjantaita munia putkahtelee kun sieniä sateella!



Tsemppiä matkaan, Noora

Kuinkas teidän bussimatka sujui? =D Meidän mukelot ois ihan innoissaan, jos pääsisivät bussiin. Täällä maalla kun ei sellaisia pahemmin tarvita.

Entäs miten meni haastattelu? Oletteko siis jo mukana siinä tutkimuksessa vai päättävätkö haastattelujen perusteella? Mikä aihe tutkimuksessa on? Kauheeta kyselyä, mutta kiinnostaa. Ei ole pakko vastata, jos et halua ;)



Voi kun pääsiskin johonkin tutkimukseen tai sitten saatais pakkaseen, niin pystyis vielä yrittämään, sikäli mikäli tämä hoito ei tuota tulosta. Ja pahasti kai siltä näyttää, ne oli niin mitättömän pieniäkin nuo kaksi ainokaista follia ;( Tässä nyt ainakin huomaa, että ikä vaikuttaa reilusti hedelmällisyyteen. Edellisestä hoidosta on nyt kolme vuotta, täytän tänä vuonna 36, ja eikös sitä sanota, että 35 jälkeen alkaa hedelmällisyys laskea rajusti. Vai muistelenkohan väärin - toivottavasti.



Vai on teidän tuplat Onni ja Helmi - ihanat nimet! Muistan joskus kuulleeni jostain toisestakin samannimisestä tupletista. Meilläkin tuo Onni oli pojalle vaihtoehtona, kun on edesmenneen isopapan nimikin, mutta siitä tulikin sitten pojan toinen nimi. Meidän tuplat ovat Oona ja Oliver. Mietin kauan, kerronko nimiä, kun sitten ainakin olen tunnistettavissa täällä meidän perähikiällä. Mutta ei tuo niin vaarallista, tuskin mitään niin salaista tietoa tässä tulee leviteltyä. Ja liekö tätä meidän sananvaihtoa kovin moni lukeekaan.



Meillä myös tapellaan välillä urakalla, tuplat ja tuo nelivuotias, ja aina pitää kaikkien saada tehdä samat, mitä toiset tekee tai pyytää tekemään. Joskus tuntuu, että järki lähtee =)



Niin, me ollaan hoidossa Oulun Väestöliitolla, asumme pikkukaupungissa noin 150 km Oulusta etelään. Lähempänä ei klinikoita ole, joten siksi pitää käydä noin kaukana. Rankkaa on 10 min ultrankin takia eestaas ajella, mutta on siinä toisaalta hyvätkin puolensa, kun saa ihan omine ajatuksineen ajella päkittää menemään. Tosin yhden kerran mukana oli pikkukolmikko ja mummu, jotka odottelivat autossa sitten lääkärin ajan. Ja kerran matkassa oli nelivuotias, niin ei jäänyt mummulle liian rankka hoidokkiurakka kotiin. Perjantaina taidan mennä ihan yksin. Meillä on siis ollut pakko kertoa äitilleni, jotta saan käynnit järjestettyä. Eka käynnillä mieskin oli mukana ja silloin anopille (jota tarvittiin kakkosammaksi) juksattiin käynnin syyksi mun polvi (joka on sökö ja operoitu syksyllä) ja etten saa sitten ajaa. Saa nähdä mitä keksitään punktiopäiväksi. Mustakin ois kiva olla kertomatta kellekään, tehdä lapsia ajankohtaa paljastamatta niinku " normaali-ihmiset" , mutta olosuhteet nyt on näin, eikä sille mitään mahda. Joskus silti voi kai vähän purnata =)

Niin, ja mä kun olen huono valehtelemaan, niin kahden ystävän kanssa keväällä saunoessa oli pakko heille kertoa, kun suoraan kysyivät. Hitsi kun menevätkin kyselemään... Niin ja yksi tuttu on vähän samantapaisessa tilanteessa ja kertonut omista jutuistaan, niin jotenkin tuntui asiaankuuluvalta paljastaa meidänkin suunnitelmia. Että loppujen lopuksi aika moni tietää sitten kumminkin. Mutta aiemmin on tiennyt paljon isompi joukko, kun on kerrottu ihan avoimesti kaikille. Paitsi miehen toivomuksesta anopille ja appiukolle ei koskaan.



Ihan kiva oikeestaan ois, jos kukaan ei tietäis. Ei tarvitsisi selitellä sen kummemmin tai vastailla kyselyihin. Hieno juttu, että teillä näyttäisi salaaminen onnistuvan. Varmaan tosi kiva =)



Jahas, meidän villikko näyttää heräilevän uniltaan. Johan tässä ehdinkin tovin istuksia ihan rauhassa, kuten varmaan huomaat tekstin määrästä =) Mä nyt oon välillä tämmöinen hölöttäjä...

Hei!



Kiva oli taas tulla lukemaan viestiäsi. Haastattelu meni ok ja päästiin seuraavaan vaiheeseen. Kierron alussa otetaan kaiken mallin verikokeita, ultra, ja muita kommervenkkejä. Lääkäri sanoi että voi joutua missä tahansa vaiheessa laittamaan pillit pussiin. Mulla siinä ekassa hoidossa tuli 40 munasolua joista punktioitiin 21 kpl. Olin tosi kipeä ja rukoilin tuoresiirtoa! Onneksi lääkäri silloin suostui ne kaksi siirtämään. Niin, siis tuo voi estää tutkimuksen jatkumisen, koska siinä on turvattava äidin hyvinvointi. Tutkimuksen sisällä hormoonimäärää ei voi vähentää eli silloin se on lopetettava kesken. Mies on sitä mieltä että maksullisiin ei enää lähdetä. Tämä siis tuntuu myös mulla olevan se viimeinen toivo.



Tutkimuksessa vertaillaan uutta pitkäkestoista gonadotropiini hormoonivalmistetta siihen vanhaan kerran päivässä pistettävään. Tämä on lumetutkimus eli kaikki pistää kerran päivässä, mutta puolet kuutena päivänä suolaliuosta. Hoito tehdään (jos Luoja suo että sinne asti päästään!) lyhyen kaavan mukaan, eli vaihdevuosilta pitäisi tällä erää säästyä. Mun vaan pitää toivoa, että munasoluja ei tule liikaa. Hullua! Tasan ei käy onnen lahjat.



Mekin käytiin silloin Oulun Väestöliitossa Torniosta eli taitaa olla sama matka mutta eri suuntaan. Silloin edettiin pitkän kaavan mukaan eli käyntejä oli paljon. Nytkin käyntejä on tosi paljon, koska siinä tutkimuksessa syynätään oikein urakalla joka risahdusta. Se ei kyllä haitanne, sillä olen niin analyyttinen luonne että kuitenkin niitä kotona pähkäilisin!



Nyt siis vain odottelen kierron alkamista, tutkimuksia ja jos niistä pääsee eteenpäin niin seuraavasta kierrosta lääkkeet ja siirto. Yritän laittaa jäitä hattuun, koska lääkäri oli vähän epäilevä tuon hormoonimäärän kanssa. Annostus oli FSH-pistoksessa 200 IU kerran päivässä viikon ajan. Kuulostaako sinusta isolta määrältä? Mikä sulla on ollut annostus?



Siis, olin tainnut tuosta salailuasiasta vähän liioitella... En siis kerro isovanhemmille, mutta kyllä ystävät ja jotkut naapuritkin tietää... Sen verran innokas ja suupaltti olen että ei nyt mahdottomia voi vaatia! Toi isovanhemmilta salailukin on jo kova sana!



Tuntuuko munat yhtään lisääntyneen? Ärsyttävää tuo kun kaiken muun stressin päälle saa ajatella noita raha-asioita. Toivon, että tilanteenne paranee loppuviikkoa kohti. Nostan kyllä teille hattua, että vielä tuollakin seurakunnalla jaksatte tähän panostaa.



Voimia ja Ihmeitä toivoen, Noora

Hieno juttu, että olette mukana tutkimuksessa. Toivottavasti loppuun (onnelliseen sellaiseen;) asti! Kiitos paljon tyhjentävästä vastauksesta koskien tuota tutkimuksta. Tuohan ois tosi upea juttu, jos tuollainen pitkävaikutteinen



Wau, sähän oot tosiaan saanut melkoisen saaliin tuolloin ekassa hoidossa. Ei ihme, jos olet ollut kipeä. Siis oliko sulla siinä hoidossa tuo 200 IU? Ja koko ajanko pistelit saman määrän? Ei nyt musta mitenkään hurjan isolta annokselta kuulosta, mutta ehkäpä on niin eri luonteinen lääke, mitä mulla on ollut. Mulla on näissä neljässä icsissä ollut kutakuinkin sama lääkitys joka kerta, vain jarru on vaihdellut, mutta fsh-hormonina on ollut aina Menopur (tai ennen oli nimeltä Menogon). Kolmessa aiemmassa hoidossa olen aloittanut 150 IU ja sitten nostettu välillä 225 IU ja sompailtu ultranäkymien mukaan noilla annoksilla. Ja pistospäiviä on tainnut kertyä aina reilu kymmenkunta. Nyt toivottiin isompaa saalista ja aloitettiin heti 225IU ja kun tulos oli niin huono, niin pari päivää välissä 300IU. Saa nähdä mitä vaikuttaa vai vaikuttaako mitään. Vähän harmittaa, ettei kokeiltu jotain eri lääkitystä. Mutta nytpä on turha sitä surra.

Nippailuja mulla tuntuu munasarjoissa, mutta en jaksa uskoa, että siellä silti mitään tapahtuisi. Pessimisti ei pety... =) Mutta perjantaita odottelen silti pelonsekaisella jännityksellä.



Kyllä tässä on mustakin tuntunut välillä, että hullun hommaa kai on tällä porukalla tähän ryhtyä, kun kerta on näin hankalaa ja jo neljä ihanaa lasta suotu. Mutta kun tuo vauvakuume iskee, niin minkäs teet;) Pakko vaan koittaa purra hammasta ja kestää kaikki, mitä tuleman pitää. Toivottavasti palkinto tästä olisi ihanainen nyytti (yksikössä huom;).



Niin, piti jo aimmein kommentoimani, että varmasti teilläkin tuplien jälkeen osasitte toden teolla imeä kaiken nautinnon yhdestä vauvasta. Sepä se on meilläkin se yksi eteenpäin puskeva voima, olisi niin kiva " lopettaa" tämä lapsikatras siihen yhteen, josta ehtisi itsekin nauttia. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.



Mun piti jotakin kysyä, mutta en nyt muista mitä. Ehkäpä se muistuu mieleen seuraavaan kertaan mennessä =)



Voimia vain sinnekin päin kovasti. Ja öitä!

katosi tuolta välistä muutama sana. Siis olisi hienoa, jos tuollainen pitkäkestoinen lääke tulis markkinoille. Mulla ei tosin oo mitään ongelmia pistämisen suhteen, vuosia kun olen toisilla harjoitellut =) Mutta joillekin se vois tuoda suuren helpotuksen, ja johan se helpottaisi käytäntöä, kun ei tartte niin usein kellon kans pistellä.

Hei! Varmasti tuolla 300 IUlla lähtee hyvät munat! Tiedän niin hyvin tuon vauvan kaipuun. Se vaan on niin kummallista että näillä menetelmillä ei suurperhettä saisi perustaa. Toisaalta, kyllä makuukammarissa lapsiaan tekevätkin saavat kuulla huomautuksia esim. lasten lyhyestä ikäerosta tai lasten lukumäärästä. Onhan se aina kiva esittää mielipiteitä toisten asioihin...



Löysin nuo viiden vuoden takaiset paperit ja annostus on ollut 225 IU ekana neljänä päivänä ja sitten tiputettu 150 IU. Eli aika samoissa mentäisiin. Olenhan minä nyt viisi vuotta vanhempikin. Saa nähdä kuinka pitkäksi kierron heittää kun alkamista odottaa kuin kuuta nousevaa!



Joo, yhden vauvan hoitaminen on niin eri juttu! Olen tosi onnellinen ja kiitollinen kaksosista, ovat eläviä ihmeitä. Aikas suuri elämänmuutos oli vain siitä lapsettomasta nuoresta parista tuplalapselliseen elämään. Oli se rytmien ja elämäntavan muuttaminen, armoton kiire ja paniikki että mikään aika maailmassa ei riitä ja sitten tietenkin se sopeutuminen mitä yleensäkin esikoisen syntymä aiheuttaa. Joka naisen unelma kaksosista on kyllä aika ruusunpunainen. Nyt sitten kun tuosta oltiin selvitty niin yhden vauvan hoitaminen on ollut ihanaa. Pikkuvauvana Hertta kulki kantoliinassa kun kuljettiin kerhoissa ja puistoissa. Tissi vaan tarvittaessa suuhun.



Luulisi että pelot vähenee lapsettomuushoitojen ja raskauksien myötä. Mua ainakin hirvittää tuleva, mutta päivä on otettava kerrallaan. Onneksi nämä mukulat auttavat tässä arjen pyörityksessä. Vauvaa vain on vieläkin ikävä. Toivottavasti sieltä yläkerrasta liikenee meille vielä yhdet!



Mukavaa päivää, Noora ja sekalainen srk

Ja anteeksi tunkeutuminen keskusteluunne... En vain voinut olla lukematta ja kirjoittamatta mutta kun tunnistin nordenskjoldin (=Nooran).



Minä kanssa haaveilen isommasta perheestä, meillä tosin nyt vasta yksi poika, joka sai alkunsa clomeilla. (ja on muuten aika tarkkaan Hertan ikäinen).



Sellaista vaan kyselen teiltä kokeneemmilta... Että ootteko olleet kunnallisella puolella vai yksityisellä? Ja kuinka monta " saa" tehdä tuolla kunnallisella...



Mä pistin tuossa menopuria, joilla ei saatu toivottua tulosta, ja nyt sitten otetaan väliin primolutit, ja aloitetaan clomeilla (viime viikkoinen lääkäri luki väärin papereitani! Sen takia tää kierto jää nyt tähän...)



napero

Hei!



Vai on teilläkin Napero seuraava rumba edessä! Onnea matkaan. Kerrothan jatkossakin kuinka urakkanne etenee. Onko teillä siis hormoonihoito menossa? Oon unohtanut noiden lääkkeiden nimet.



Meillä kaikki hoidot on tehty Väestöliitolla ja palveluun olen ollut huippu tyytyväinen. Julkisella puolella niitä lapsia saa tehdä muistaakseni kaksi. Monet sanovat että lapsia ei tehdä, mutta kyllä tuossa monesti on tekemisen meininki kun lääkärillä laukkoo!



Pikkukakkonen: Voimia huomiseksi! Toivottavasti ultra on heti aamulla, ettei tarvitse koko päivää jännittää. Olen hengessä mukana.



Hyviä uutisia odotellen, Noora

Joko olette kotiutuneet Oulusta Pikkukakkonen? Millä kokoonpanolla tänään olitte? Toivottavasti saitte yllättäviä ja hyviä uutisia. Peukut on pystyssä!



Mun sukulaiset tulevat tänään Oulusta meille. Olen Oulusta kotoisin ja äitini ja sisarukseni asuvat siellä. Me käydään vaan pari kertaa vuodessa siellä, koska matkustaminen on niin kuluttavaa tällä jengillä. Siskoni saa kesäkuussa vauvan ja sitten haluaisin tulla pitemmäksi aikaa. Jos vaan ei hoidot satu päällekkäin.



Uutisia odotellen, Noora

Pahoitteluni, että olen pitänyt " uutispimennossa" =) En vain ole ehtinyt koneelle. Eilen olin ihan yksin Oulussa, lapset heitin matkan varrella mummulaan, ja tulomatka sitten sen takia venyikin. Ja ollut kaikkea muutakin hässäkkää. Kiitos kauheasti peukutuksista, ehkäpä niistä oli apua=)



Mutta nyt niihin kulumisiin heti pikemmittä puheitta. Elikkäs siellä ensin näytti taas olevan vain 1+1, mutta jostain takaa paljastuikin lisää, ja toisessa onkin 5. Toisessa sitten vain tuo yksi tai ehkä toinenkin. Eli tosi positiivinen ylläri oli tuo käynti, onneksi. Nuo yhdet jo viimeksi nähdyt oli jo sen verran isoja, että punktio ois ollut tiistaille, mutta venytetään keskiviikkoon, jotta nuo pienemmät ehtis mukaan. Jännät ajat tässä siis.

Tai jos on. Mies nääs meinaa uhkailla ihan tyhmillä asioilla, että muka hoito pitäis keskeyttää ;( Tää hoito on jotenkin ottanut nyt niin lujille, eikä se muka ymmärrä sitten yhtään mikä myllerrys tämä voi mun mielessä olla, niin mehän käydään vuosisatojen taistelut täällä just nyt. Ja se sitten lapsellisuuksissaan höpöttää tyhmiä. Ihan kauheeta tapella näin tässä vaiheessa, ja vielä kauheampaa kai kertoa se tänne, mutta kun ei oikeen oo muutakaan. On kyllä uskomatonta, että tää on näin vaikeaa. Alkuvuonna olin niin kiitollinen, kun sain peloistani huolimatta mammografiassa ja ultrassa puhtaat paperit, ja innoissani suuntasin kohti tätä hoitoa. Ja nyt sitten menee näin vuoristorataa.





NAPAERO79 ei mitään haittaa, tänne mahtuu kyllä kirjoittelemaan muutkin. Harmi, kun lääkäri noin sähläsi, mutta toivottavasti teillä on sitäkin parempi tuuri nyt matkassa!

Niin, ja vastauksena kysymykseesi, me olemme myös Väestöliitolla hoidossa. Julkiselle emme pääsisi, munkin mielestä se kaksi lasta on sinne rajana. Aika harmi, että rajoitetaan noin, mutta toisaalta ehkä sitten saa useampi tilaisuuden. Meillä nyt onneksi ollut just aina sen verran sukanvarressa, että on varaa mennä muualle, muutenhan lapsiluku ois ollut täysin toisten päätettävissä ;( Toki nyt tämä on se vihoviimeinen, enempään ei ole varaa eikä ikää.



Kiva Nordenskjold, kun olet saanut sukulaisvieraita. Eikö oo harmi, kun näkee lähisukua niin harvoin. Minä näen äitiäni ja yhtä veljeäni useammin, mutta muut sisarukset perheineen asuvat kaukana, ja heitä tapaan ehkä 1-2 kertaa vuodessa, joskus harvemminkin. Ainoa siskoni muutti vuoden alusta eri puolelle maapalloa, ja sekös harmittaa vietävästi.



Juu, nyt pää räjähtää. Taidan lähteä koiran kans hautuumaalle työkaveria " tervehtimään" .

Kävinpäs tosi pitkällä lenkillä, eikä helpota sitten yhtään...



Pakko tulla oikaisemaan tuota tekstiäni, minkä Naperolle kirjoitin. Siis tarkoitin, että nyt on vihoviimeinen yritys. En nyt tokikaan ole noin varma siitä, että tämä onnistuisi. Ja sorke sekoilut nimesi kanssa =)



Ja pitänee sen verran vielä lisätä, että tää koko riita miehen kans alkoi oikeastaan siitä, kun hän ilmaisi huolensa siitä, ettei vain joudu ronkittavaksi. Siis että pakkasesta sulatetussa kiveskudoksessa olisi eloa. Ja siitäkös minä vedin herneen nenään, herra itsekäs ei ajattele yhtään mitä kaikkea mä joudun kokemaan...

No joo, antaapa nyt olla. Mutta oli pakko vielä tuo sanoa ;)

nytpä tuo jo aurinko paistaa niin ulkona kuin mielessäkin ;)

Aamutuimaan tehtiin sovinto, ja eilinen riita ja ennen kaikkea sen tänne kirjoittaminen tuntuu jo mitä tyhmimmältä...

Mutta skipatkaa yli, kiitos.



Jokos Nordenskjold teiltä vieraat lähtivät? Vai ovatko pidempään kuin viikonlopun? Pitkä matka totisesti on teiltä Ouluun, en yhtään ihmettele, ettei huvita kovin usein perheen kanssa matkustella. Meiltä on veljelleni matkaa ehkäpä 550km, eikä kyllä harmikseni tule siellä käytyä kuin kesälomareissulla.. Harmi, kun ei oikein opi tuntemaan veljen lapsia kunnolla.

Onko siskollesi tulossa ensimmäinen lapsi? Onko sinulla muita sisaruksia, jos saa udella?



Nyt päivän touhut jatkuu...

Aurinkoista pyhäpäivää sinnekin!

Jee, mitä uutisia. Olin ihan varma, että huonosti on käynyt ja siksi et ole koneelle jaksanut tulla. Kolmen päivän päästä labraan virtaa hienoja muniksia!



Noista hermojen kiristyksistä ei sitten yhtään kannata nolostella. Siksi kai täällä näitä juttuja jaellaan! Mullakin on vähän semmoinen olo, että pitää jaksaa hienosti eikä mistään uskalla oikein valittaa. Ettei vaan toinen voi vedota siihen ja topata hoidot. Tällä kierroksella onneksi tota ei ole ollut. Viimeksi kun lähdimme hoitoihin ja kaksosten kanssa oli vielä rankkaa, niin aina kun väsymyksestä valitti niin isäntä sanoi:" Ja sittenhän ei ainakaan helpota, kun lapsia lisää tulee..." Teillä on kyllä hankala kun kummatkin joutuu kärsimään tota fyysistä kipua. Miedän iskä pääsee hieman helpommalla!



Mulla on myös veli Oulussa jolla on kaksi poikaa ja siskolleni tulee nyt ensimmäinen. Meidän äiti on 50-v ja sille on jo tulossa kuudes lapsenlapsi! Ei uskois että lapsettomuudesta ollaan kärsitty. Aikas rankka viikonloppu takana. Alkaahan ne neliöt loppua väkisin jos paljon on vieraita kerralla kylässä. Tänään oltiin sitten vielä Särkänniemessä juhlistamassa Helmin huomisia nimipäiviä. Ai että, kun saan mukulat tästä nukkumaan ja pääsen telkkarin ääreen yhden siiderin kanssa... Elämä antaa parastaan.



Yritän aina sunnuntain lehdestä bongata syntyneistä, että onko monelle tullut neljäs. Ei ollut tälläkään viikolla ketään. Olisi niin ihana saada kirjoittaa se uutinen sunnuntain lehteen. Mutta ennen sitä siis odotellaan sitä kierron alkua.



Noora kp 30

...tutkimuksesta. Hoitaja soitti juuri, että tutkimuksen maksavan lääkefirman edustaja oli käynyt ja kertonut lopettavansa rahoituksen kesäkuulla. Meidän kohdalla tämä siis tarkoittaa sitä, että ellei menkat ala huomenna, niin tutkimukseen ei päästä mukaan. Ja eihän ne ala, kun ei missään tunnu.



Vituttaa ihan hulluna. Lapset hyppii seinille rankan viikonlopun jälkeen, Hertta nukkuu aivan surkeasti, vaikka imetys on lopetettu jo aikaa sitten (tutkimuksen takia), ja isäntä ei ole luvannut lähteä maksullisiin hoitoihin. Jipii! Olen äärimmäisen kiitollinen kodistamme ja lapsistamme, mutta pettymys on tolkuton. Katkeruus alkaa vähitellen pukata ja syvältä. Ne samat jutut mitä on vuosien varrella niin tosi monet kerrat miettinyt. Tämä tutkimushan tuntui lahjalta, niin kuin kirjoitinkin. Ekaa kertaa tuntui että jokin tulee " ilmaiseksi" . Kaikkea joutuu toivomaan niin kovasti ja tekemään työtä asioiden eteen, ennen kuin ne saavuttaa. Tuntuu vaan niin toivottomalta, että taas tämä odottamisen odottaminen jatkuu loputtomiin ja en ehkä koskaan saakaan mahdollisuutta siihen pikkuiseen vauvaan.



Yritän pysyä kasassa lasten takia. Esikoisellani on nimipäivä tänään ja omassa kodissamme olemme asuneet tänään tasan kaksi vuotta. Hitto, kun juhlamieli tulisi,



Noora

No voi itku, mitä ne nyt noin menee lopettamaan rahoituksen kesken kaiken. Höh.

Iso halaus ja rutistus, uskon jotenkin aavistavani sun harmituksen määrän... Koita nyt jaksaa päivä kerrallaan ja odotella, mitä elämä tuo tullessaan. Tiedän, ettei nämä sanat lohduta nyt pätkän vertaa. Se nyytin kaipuu voi olla niin valtava, ja sen menetetyn mahdollisuuden aiheuttamat tuntemukset, ettei olemassaolevat lapsetkaan sitä pysty poistamaan. Ja suurimman harmituksen hetkellä jos kaikki ympärillä tuntuu hyppivän seinille, niin ei oo helppoa. Hermot siinä on varmasti tiukilla ja pinnalla koko ajan. Mutta toivottavasti elämä hymyilee, joka päivä ehkä vähän enempi ja joku päivä ei ehkä olekaan enää niin tuskallista ajatella tätä kaikkea.



Miksi miehesi ei muuten ole valmis maksullisiin hoitoihin? Jos rahatilanne on syynä, niin sen kyllä ymmärrän, mutta onko siihen joku muu syy? Tietääkö miehesi tismalleen, mitä ajattelet ja miten tärkeä asia sinulle se yksi lapsi vielä olisi? Ehkä jos keskustelette juurta jaksain, miehesikin haluaisi vielä mahdollisuuden suoda?!? Vai onko tämä nyt turhan toivon herättelyä?



En nyt oikein tiedä mitä sanoisin ja millä lohduttaisin. Jos olisit tässä, niin halaisin oikein lujasti. Koita jaksaa!

Kiitos paljon lohduttavista sanoista! Ehkä elättelen vielä jotain toiveita, kun kunnon depis ei ole vielä iskenyt.



Niin, siis tähän tutkimukseen haettiin jo viime syksynä ja silloin olimme jo yhteydessä klinikalle. Mieheni oli silloin liian väsynyt (ymmärrän erittäin hyvin) ja jouduin perumaan menomme sinne. Nyt puolenvuoden aikana mieheni oli makustellut asiaa ja olikin tosi innolla lähdössä tutkimukseen mukaan. Eli parit oli jo valittu aiemmin, mutta muutama oli jäänyt puuttumaan ja uusia pareja haettiin muutama viikko sitten vielä lehdessä. Harmi kun noilla miehillä kestää kypsyä ajatuksiin aina kauemmin. Mun on kunnioitettava Panun mielipidettä, koska se on tosi osallistuva isä. Ja voin kyllä luvata hoitavani vauvan, mutta alun pahoinvoinnin aikana meillä häärii yh-isi, kun mie makaan ja oksennan. Se on kova homma myös sille.



Varmaan Pande on sitä varten vastaan maksullisia hoitoja, että meillä on lapsentekolaina vieläkin vaiheessa. Ainakaan lainaa meillä ei olisi mahdollista ottaa enempää jo olemassaolevien lisäksi. Lisäksi olen kodinhoidontuella eli tuosta ei pahemmin irrotella!



Täytyy vaan taas kerran keskustella jatkosta ja mahdollisuuksista. Meillä riidellään harvoin ja nytkin on vaan kummankin kerrottava toiveensa ja tehtävä kompromissi johonkin suuntaan. Pettynyt on iskäkin. Ajattelin ehdottaa, että ne kaksi jo kertaalleen sulatettua saisivat mahdollisuuden. Tosin, siinäkin on varauduttava ettei siirtoon asti päästä. Kerran meillä on yritetty sulattaa alkio toista kertaa ja se ei siitä ryöpytyksestä selvinnyt.



Kai tässä on taas ruvettava sitä luomuihmettä toivomaan (lue: epätoivoinen teko)...



Noora, toivoo enemmän kuin mitään muuta että yllärimenkat ilmestyisivät!

Voimia huomiseen punktioon! Aamusta varmaan on heti aika? Tulethan heti kotiuduttuasi ja toivuttuasi kertomaan kuulumiset. Olen hengessä mukana ja pidän varpaitakin pystyssä täällä!



Se Oulun Väestöliitto on niin ihanan kotoisa ja henkilökunta mukavaa. Me aina vilkutellaan kaksosten kanssa kun siitä ohi ajetaan. Paljosta olen niille kiitollinen! Meillä lääkärinä eli lasten apuäitinä toimi Kaisa Juntunen.



Mahdollisimman kivutonta ja monilukuista tulosta odotellen, Noora

Voi toivottavasti tuo teidän tilanne selkiää! Jos ne menkat ei ehdi yllättää, niin toivotaan, että pakkasukot yllättää positiivisesti. Ehdittekö yhtään vielä jutustella? Minkälaisella aikataululla ajattelitte siellä pakkasella käydä, vai onko vielä selvillä ollenkaan?



Kiitos tsempeistä, ne kyllä tulee tarpeeseen. Aamuvarhaisella on lähtö, kun pitää katras kuskata matkalla mummolaan, mutta itse punktio on vasta 10.45. Krääks, nyt alkaa vähän jännittää... Mulla tuo Kaisa on joskus ollut " hätävarana" kun oma lääkäri ollut pois, ja viimeksi silloin ykkösultrassa, ja päästeli suustaan sammakoita... Mutta ihan kiva mustakin muuten ;) Nuojua-Huttunen on meidän oma ihanainen lääkäri ollut aina, ja yhdesti on punktion tehnyt Koivusen Riitta, josta tykättiin kyllä kans kovasti. Ja hän on huomennakin, kun oma lääkäri ei ole paikalla. Mutta oon kyllä kanssas samaa mieltä, jotenkin on lämmin tunnelma, ja kiva käydä tuolla väestöliitossa. Tai no joo, kiva ja kiva, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan =)



Niin nyt olikin systeemit muuttuneet viime kerrasta sen verran, että lääkkeitä otetaankin suun kautta etukäteen. Viimeksi sai kaikki suoneen ja se oli ihan mukava humala ;) Saa nähdä, toivottavasti tehoaa yhtä hyvin toistakin kautta. Saa siellä punktiossa sitten kipulääketta suoneen tarpeen mukaan, onneksi. Huih, nyt on pakko siirtää ajatukset muualle ja kömpiä kohta petiin. Jos osaan, oon aina ollut sellainen yökyöpeli...



Tulen sitten kertomaan kuulumiset, mutta iltaselle menee, ennen kuin olemme kotona.

Voihan harmi tuo Nooran tilanne! Mitä ne nyt tolla tavalla lopettaa rahanantamisen kesken kaiken!!! Epäreilua!



Pikkukakkoselle paljon onnea tähän päivään!



Tänne ei ihmeitä, esikolla jälleen kerran korvatulehus, ja koiratkin sairastaa, toinen koira havaittiin viikonloppuna kuuroksi,ja ma lääkärikin sen totesi, syksyllä viedään se neurologisiin tutkimuksiin Vantaalle... Saa nähä mitä sieltä löytyy... Ja jos on perinnöllistä saa kyl kasvattaja noottiii!!! Ja toinen sitten ontuu toista takajalkaansa... huoh!



Mutta siis vauvaprojektiin ei ihmettä, nyt pe lopetan noi primolutit, ja sit ootellaan et alkaa menkat, jollon päästään taas yrittämään... Ja Nooralle vielä, että mä saan noita hormooneita, Eetuhan sillon " napsahti" niistä heti, mutta epäilenpä ettei tää toinen ihan niin nopeeta, jos koskaan...



Mutta nyt pitää mennä laittaan esikolle aamupalaa... Palaillaan!



napero

Kiitos Naperollekin onnenpotkuista;)



Punktio oli ja meni ja menikin ihan mukavati. 11 munasolua onnistuivat jostain ihmeestä kaivamaan, en sitten tiedä olivatko kaikki kelpoja.

Kiveskudoksen sulatus ei onnistunut ihan yhtä hyvällä tuloksella, jotain häikkää muodoissa tai jossain oli tullut pakastuksessa. Eli ne oli hylkytavaraa (tai hätävaratavaraa). Saatiin sitten jännätä vielä, että löytyykö kiveksistä enää mitään, mutta onneksi uudella näytteellä saatiin hyvät saaliit. Homma siirtyi sitten labran setän käsiin ja sitten luontoäiti hoitelee loput. Huomenna kuullaan kuinka. Eli hedelmöittymisestä saadaan soitella huomenissa ja ylihuomenna sitten siirto, jos niin hyvin käy.



Puheltiin siinä miehen toimenpiteen aikana, miten olis kiva, jos näistä pakastus- ja sulatushommista ja mikroinjektioista ym ois joku pieni videopätkä eli että sais tarkkailla tuota labran hommaa. No, me oltiin iltapäivän viimeiset asiakkaat paikalla, kun kesti tuo sulatushommeli niin kauan, niin pääsimme sitten labraan kurkistamaan, miten biologi poimi miehen näytteestä yhden siittiön ja siirsi sen toiselle maljalle odottelemaan, nappasi vielä hännän veks. Olipa aika hassun näköistä. Ties vaikka meidän " siirin alku" siinä uiskenteli =)



Näin positiivisin miettein siis tällä erää, toivottavasti hyvä tuuri ja mieli jatkuu.



Nyt on pakko painua lepäämään, sen vuoksi näin täysin omanapaisena ja viestiä kopioiden...