Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Puolisoni sairas seniorikoira stressaa koko perhettä

Vierailija
15.02.2026 |

Tiedän, että tämä keskustelu saa varsinkin koiraihmiset varpailleen, mutta aihe on tärkeä ja kaipaan vertaistukea ja näkökantoja.

 

Puolisoni koira on 14 v. ja pitkäikäistä pikkukoirarotua. Olen asunut puolisoni ja koiransa kanssa nyt 10 v. Koiralla todettiin dementia loppuvuodesta ja sai lääkkeet siihen. Aluksi oireet hieman helpottivat, kunnes taas alkoivat. Oireet hyvin samanlaisia kuin ihmisilläkin dementiassa. Niitä ovat sekavuus (ei välttämättä tunnista isäntää ja muita perheenjäseniä heti), pelokkuus (tärisee paljon, kulkee selkä kyyryssä häntä koipien välissä), sisäsiisteys todella puutteellinen: päivittäin pissaa (matolle) ja/tai kakkaa sisälle ja vaippaa joutuu pitämään suuren osan ajasta; pyytää uloskin, mutta ei tosiaan aina; levottomuus (vaeltaa ympäri taloa), on alkanut haukkua poissaollessamme (asumme rivitalossa) ja viime aikoina myös yöllä on alkanut "ulista", jolloin kaikki perheenjäsenet heräävät.

 

2 kk sitten neurologi ei sanallakaan puhunut, että voisiko jo olla aika päästää pieni kärsimyksistään, jos lääke ei helpota oireita. Koira myös joutuu olemaan työpäiviemme ajan yksin. Ei mitään tietoa, miten se pärjää sen ajan tai mitä tekee.

 

Tätä kaikkea em. on suurimman osan aikaa. Välillä on hyviä hetkiä, koira ikäänkuin "herää" hetkeksi, leikki jne., kunnes tuo kaikki taas alkaa.

 

Jos kyseessä olisi minun lemmikkini,  olisin päästänyt sen pois jo pari vuotta sitten, kun levottomuus ja tärinät alkoi. Nyt tilanne on hurjan paljon pahempi,  ja menetän kohta järkeni siivotessani päivittäin pissoja ja kakkoja, ja ylipäänsä seuratessani koiran levottomuutta. Vaipatkin sitä selvästi kutittavat ja hankaloittavat kävelyä. Pahoittelen joka kerta, kun laitan sille vaipan, että joutuu sellaista  sietämään. Tämä kaikki aiheuttaa myös kitkaa parisuhteessa, kun tilanne on niin hirveän stressaava.

 

Minun mielestäni tämä ei ole lemmikin arvokasta vanhuutta, mutta mitä voin tehdä, ja puolisoni ei halua puhua asiasta. Ymmärrän luopumisen tuskan hyvin, olen itsekin joutunut sen päätöksen tekemään. Se on ihan kauheaa, mutta rakkauden hinta ja lemmikille viimeinen palvelus. 

Kommentit (101)

Vierailija
101/101 |
10.10.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

18-vuotias koirani on reipas ja leikkii vieläkin. Ulkoilu on muuttunut viime vuoden aikana, nykyisin useita pieniä lenkkejä päivässä. Joskus voi tulla pissat lattialle. Vanheneminen on luonnollista, sitä pitää ymmärtää, vanha koira aistii omistajan stressin. Kivut, jos niitä on, ovat tietysti lääkärin arvioitava.

Uskon, että tämäkin koira olisi ihan leikkisä vielä muuten, mutta dementi vaikuttaa siihenkin puoleen. Oli nuorempana ja ennen sairastumistaan hyvin aktiivinen. Ihan joskus ikäänkuin "herää" ja tuo lelunsa heitettäväksi. Useimmiten vain tuijottaa ulos odottaen isäntää, tai kulkee ympäri talo  levottomasti isältää etsien tai nukkuu. Lenkit ovat hyvin vaihtelevia pituudeltaan: aamuisin on niin nukuksissa, että muutama minuutti ja pissat/kakat tekee, iltalenkki saattaa olla jopa muutama kilometri,  jos on kuiva ja lämmin ilma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä viisi viisi