Tyttöni jäi ilman synttärikutsua.

Tässä naapurissa on kolme samanikäistä tyttöä, meidän tyttö mukaanlukien. Tänään yksi tyttö tuli meille ja kertoi menevänsä tämän kolmannen tytön synttäreille. Omani laittoi mekon päälle ja juoksi postilaatikolle varmana siitä, että kutsukortti on laatikossa. No, eipä sitä ollut. Kyllä meinasi sydän särkyä, kun katsoi lapsen surua ja nyyhkytystä, kun tämä tajusi ettei ollut kutsuttu.



Nämä kolme tyttöä leikkivät aina silloin tällöin yhdessä, enkä todellakaan tajua, miksi yksi jätettiin joukosta pois, varsinkin kun ihan hyvin naapurissa tietävät, että tyttäreni näkee kun muut menevät juhliin ja leikkivät pihalla (ovat meidän rajanaapureita).



Lapsellista ehkä, mutta en ole muutenkaan koskaan pitänyt naapurin muijasta, mutta nyt meni se vähäkin. Ikinä en voisi tehdä noin lapselle, joka leikkisi säännöllisesti oman lapseni kanssa.

mutta jospa tämä tyttö sai kutsua vain tietyn määrän parhaita ystäviään ja omasi ei lukeudu heihin. Joskushan on niin että vaikka omasta lapsesta joku on hänen paras kaverinsa, tunne ei olekaan molemminpuolinen, vaan sillä toisella on joku toinen parempi kaveri. Eihän kaikki synttärivieraat varmaankaan tule naapurista, vaan joukossa on sukulaisia, tarhakavereita tai koulukavereita, harrastuskavereita jne.

Mutta lapsen on hyvä tottua myös pettymyksiin. Jos niitä ei lapsena koe, niin aikuisena ensimmäinen pettymys on maailmanloppu.



Et kai lapsena itsekään saanut kutsua kaikkien synttäreille? Joskus pääsee ja joskus ei...

useampia lapsia jotka leikkivät keskenään. Näennäisesti leikki sujuu hyvin, haetaan ulos jne mutta pinnan alla on hiuksen hienoa "kiusaamista" - en todellakaan kutsu näitä muutamia lapsen synttäreille vaikka nyt pihalla usein leikkivätkin yhdessä. Vieraiden määrä on rajallinen ja mukaan pääsevät ne todelliset, reilut kaverit.



Eli et välttämättä ap ehkä tiedä, mitä kaikkea taustalla mahdollisesti on

Taustaksi vielä sen verran, että nämä kolme tyttöä leikkivät aika usein yhdessä, ja tuolla naapurin tytöllä on aina joko meidän tyttö tai se toinen kaverina. Tytöillä on ollut vähän kahinaa keskenään (naapurin tyttö on tosi dominoiva), kun kolme ei aina sovi yhteen leikkimään, ja me vanhemmat olemme keskustelleet asiasta ja sopineet että rohkaisemme ja kannustamme kaikkia leikkimään yhdessä. Meille asia on varsinkin ollut tärkeä, kun lapsemme on koulussa muualla, eikä siis ole koulukavereita lähellä. Itse olen saanun naapurin muijalta kuvan, että kaikki on hyvin, ja että hänkin toivoo tyttöjen leikkivän yhdessä.



Tämä naapurin tyttö oli meillä viimeksi toissapäivänä heti koulun jälkeen iltaan asti. En odottaisikaan kenenkään "puolitutun" kutsuvan synttäreille. No, ehkä meillä on ihan eri meininki kotona, mutta meillä ei jätettäisi synttäreiltä pois ketään, joka leikkii meillä säännöllisesti.

antaa kuvan siitä, ettette tule oikein toimeen. Miten tyttönnekään, jos sun asenteesi on tuollainen?

Tämä naapuri on jo suututtanut toisen naapurin niin, että eivät ole puheväleissä enää. Kukaan tässä kadulla ei puhu hänestä positiivisesti. Mä olen tähän asti yrittänyt olla oikein ystävällinen, mutta nyt en jaksa enää. En jaksa enempää kertoa taustoja tuohon synttäriasiaan liittyen, mutta mä oon ihan varma että tää oli pelkkää kettuilua hänen suunnastaan. Minusta nämä aikuisten jutut pitäisi aina pitää erossa lapsista, eli jos aikuinen ei pidä jostakusta, ei lasten tulisi kärsiä siitä.

ja nyt ei tullut teille kutsua?

Aikuiset ei kutsu synttäreille jne...



Kyllä meillä kutsutaan "kiusaajatkin" ja tutustutaan ja ollaan reiluja.



------------tässä pihapiirissa on useampia lapsia jotka leikkivät keskenään. Näennäisesti leikki sujuu hyvin, haetaan ulos jne mutta pinnan alla on hiuksen hienoa "kiusaamista" - en todellakaan kutsu näitä muutamia lapsen synttäreille vaikka nyt pihalla usein leikkivätkin yhdessä. Vieraiden määrä on rajallinen ja mukaan pääsevät ne todelliset, reilut kaverit.----------------



Eli et välttämättä ap ehkä tiedä, mitä kaikkea taustalla mahdollisesti on

tätä mieltä olen ja sitten selitellään kaiken näköistä.

poikani on naapurin tytön kanssa tosi hyvää kaveria. äiti piti lapselle synttärit ja meidän poika ei kutsua saanut. kyseessä ei ollut kaveri synttärit. lapsia oli kuitenkin omasta suvusta.

poikani kävi hakemassa tyttöä ulos ja tytön äiti sanoi ettei tyttö voi tulla, kun on nytten juhlat. juhlista emme olisi tiennyt, jos niistä ei olisi mainittu.

todella ilkee akka, vaikka olen hänen tyttöänsä hoitanut kuin omaani.

tosin metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

kiusaajia kutsuta pilaamaan syntymäpäiväsankarin juhlaa. Se on silloin kiusatun vuoro olla päivän päivän keskipiste ilman kiusaamista.

Tyttöni leikki lähes aina päiväkodissa neljän tytön porukassa. Synttäreille kutsuttiin aina jokainen. Nyt viime keväänä yhtäkkiä minun tyttöäni ei kutsuttukaan yhden tytön synttäreille tästä porukasta ja kaikki muut kutsuttiin. Hieman ihmettelin. Sitten tajusin syyn: juhlat järjestettiin sisäleikkipuistossa kaukana asuinalueestamme ja meillä ei ole autoa. Olisimme kyllä ajaneet sinne vaikka taksilla, ei se siitä kiinni olisi ollut. Mutta tämmöinenkin voi olla syynä - tai sitten syynä oli jokin muu (hinta tai se, että tämä tyttö ei tykännyt enää meidän tytöstä tms.)



Itse olen hyvin tarkka siitä, että opetan lapseni ottamaan huomioon toisten lasten tunteet. Ei koko päiväkotiryhmää voi kutsua, mutta jos samanikäisistä tytöistä meinattaisiin jättää vain yksi ulkopuolelle, puuttuisin asiaan. Mielestäni meidän vanhempien tehtävänä on opettaa lapset huomaavaisiksi toisia kohtaan. Lapsi ei ole syntyessään empaattinen. Empatiataidot kehittyvät hiljalleen ja siihen suuntaan täytyy näyttää mallia myös kotona.

Meillä ei todellakaan



kiusaajia kutsuta pilaamaan syntymäpäiväsankarin juhlaa. Se on silloin kiusatun vuoro olla päivän päivän keskipiste ilman kiusaamista

Mielestäni naapurisi toimi väärin, oli syy mikä hyvänsä. Perin erikoinen ratkaisu. Itse myös kiehuisin vihasta, jos noin väärin toimittaisiin. Ja voi tytön surua. Eiköhän pettymykset elämässä pitäisi tulla vähän toisenlaisista asioista eikä tuollaisesta sorsimisesta!

Meillä ja naapurilla on kolme lasta ja nämä lapset leikkivät keskenään. Meidän lapset eivät koskaan ole päässeet heille synttäreille. Olen valinnut välinpitämättömyyden aseekseni. Eli olen aivan kuin en huomaisi mitään. Lasteni kanssa puhun asiasta, kun he haluavat niin tehdä, mutta naapurille sanon vain hyvää päivää aivan samoin kuin olen jo alusta lähtien heille sanonut.



Toisaalta tiedän, että tämä naapuri on riitaantunut jo yhden perheen kanssa ennen kuin me muutimme tälle alueelle. Mekin olemme asuneet muutaman vuoden. Eli mielestäni se kuvaa sitä, että vika voi olla naapurissakin.



Toisaalta kotona puhutut asiat ilmeisesti heijastuvat lasten puheisiin. Nuorin lapseni oli sanonut kaverilleen suoraan, että hänen äitinsä on ihan tyhmä. Tämä tapahtui nelisen vuotta tänne muuttomme jälkeen, kun näitä ei meidän lapset-kutsuja oli sattunut jo useita. Nyt en enää edes odota, että välit naapuriin lämpenisivät, kun kerran oma lapsi on sanonut jotain sellaista kaverilleen suoraan. Tällä naapurin äidillä on aivan erilainen käsitys ihmissuhteista kuin minulla ja yksi asia on se, että lasten sanomiset saavat hänet suuttumaan entistä enemmän:)

Rajanaapurina ns. parempaa (rikkaampaa) väkeä, joiden tyttö leikkii meidän (vähemmän varakkaiden) tyttären kanssa - niinä parina vuonna kun tässä rivarissa ollaan asuttu, ei tyttäremme ole saanut synttärikutsua, vaikka leikkivätkin keskenään päivittäin. Minusta tuollainen on sivistymätöntä moukkamaisuutta tytön vanhempien taholta.

Hyvällä itsetunnolla varustettu lapsi ei kiusaamisen anna häiritä ja laittaa itse kiusaajat kuriin.



Alle kouluikäisten lasten kahinat ei aina ole sitä miltä ne aikuisesta näyttää. Lapset oppivat toisilta hyvin paljon asioita. Esim. oikean ja väärän.



Yhteisöstä ulossulkeminen ei ole paras vaihtoehto.

___________________________________________





kiusaajia kutsuta pilaamaan syntymäpäiväsankarin juhlaa. Se on silloin kiusatun vuoro olla päivän päivän keskipiste ilman kiusaamista

Meille on tuo naapurintyttö kutsuttu aina synttäreille. Ja minä en ikinä antaisi tyttäreni jättää jotain lasta, jonka kanssa leikkii ihan säännöllisesti, pois synttäreiltään. Tietenkään koko päiväkotiryhmää ei voi kutsua saati koululuokkaa, mutta jos ollaan koulun jälkeenkin säännöllisesti tekemisissä, kyllä meille kutsutaan synttäreillekin.



T: Ap

naapurin synttäreille, vaikka oli saanut kutsun. Naapurin lapsi oli edellisenä päivänä esittänyt omalle lapselleni pihalla suulllisen synttärikutsun, josta oma lapseni muisti kertoa minulle vasta seuraavana päivänä eli juhlapäivänä 5 minuuttia ennen juhlien alkua. No, vaikka rajanaapureita ollaan, en olisi ehtinyt mistään hankkia synttärilahjaa niin pienessä ajassa, joten en sitten päästänyt lastani menemään, sanoin vaan että yleensä on tapana että vanhemmat laittavat postilaatikkoon kirjallisen kutsun hyvissä ajoin.

Hänen äitinsä oli sanonut, että hän ei halua, että hänen lapsensa on tekemisissä minun kanssani.



Kun kysyin kaveriltani jälkikäteen miksi minua ei kutsuttu, hän kertoi mitä hänen äitinsä oli sanonut. Asia vaivasi minua lapsena monta vuotta. Mietin, että mitä minussa on vikana. Olin silloin 10-vuotias, kiltti koululainen, vanhempamme eivät tunteneet toisiaan, harrastin musiikkia ja liikuntaa. Tunsin itseni huonoksi ja likaiseksi, vaikka ei ollut mitään syytä.