Oliko elämä tylsää ennen vanhaan?

Kavereita nähtiin melkein joka päivä, ulkoiltiin tai kokoonnuttiin jonkun kotona. Harrastuksia oli iltaisin. Kotonakin oli monenlaista puuhaa. Ei ollut tylsää ikinä, toisin kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli yksinäisempää, koska jos ei ollut ystäviä, ei kuullut mitään puskaradiojuttuja. Lehdistä toki saattoi lukea muiden nuorten elämästä, mutta itse luki kotona kirjoja.

 

Nimenomaan ei ollut yksinäistä, kun kaikki hilluivat pihalla. Nykyisin nökötetään yksin kotona ruudun ääressä. 

Ehkä jossain lähiössä hilluttiin pihalla.

Ihan kaikkialla hilluttiin pihalla. Varsinkin maaseudulla, jossa itsekin lapsuuteni vietin. 

Esimerkiksi 1980-luvulla opiskelijoilla oli hyvin yleisesti oma väritelevisio ja stereot vaikka he olisivat asuneet soluhuoneistossa. Netin sijasta sitä tietoa hankittiin lukemalla kirjoja ja lehtiä, kuuntelemalla radiota ja katselemalla televisiota kuten monet tekevät vielä nykyisin. Kummasti se yhteydenpito onnistui lankapuhelimien aikaa, jolloin saatettiin sopia perjantaina klo 12 että tavataan lauantaina klo 17 jonkun kaverin luona kortinpeluun merkeissä. Ei siinä välissä ollut tarvetta soitella eikä edes mahdollisuutta tekstailla.

Kavereita tavattiin myös urheilun merkeissä kuten käytiin potkimassa palloa jollain hiekkakentällä tai pelattiin sählyä jossain liikuntasalissa. 

Nykypäivän monelle ihmisille olisi alkuun varmaan painajaismaista, jos heidät teleporttaisiin vaikka 80-luvulle, saati sitten jonnekin 1950-luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli yksinäisempää, koska jos ei ollut ystäviä, ei kuullut mitään puskaradiojuttuja. Lehdistä toki saattoi lukea muiden nuorten elämästä, mutta itse luki kotona kirjoja.

 

Nimenomaan ei ollut yksinäistä, kun kaikki hilluivat pihalla. Nykyisin nökötetään yksin kotona ruudun ääressä. 

Ehkä jossain lähiössä hilluttiin pihalla.

 

Ihan kaikkialla hilluttiin pihalla. Varsinkin maaseudulla, jossa itsekin lapsuuteni vietin. 

Ei minun talossa edes asunut muita nuoria. Ihan lapsena kyllä hilluttiin leikkipuistossa.

Vierailija kirjoitti:

Oli upeeta aikaa kun ei ollut kännyköitä eikä nettiä.

Niin, silloin et päässyt mölisemään vauvapalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän monelle ihmisille olisi alkuun varmaan painajaismaista, jos heidät teleporttaisiin vaikka 80-luvulle, saati sitten jonnekin 1950-luvulle.

Naurattaa ajatuskin, että joku lumihiutaleteini huomasi yhtäkkiä olevansa keskellä 50-luvun maaseutua ja emäntä iskisi talikon käteen ja käskisi heinäntekoon :D

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän monelle ihmisille olisi alkuun varmaan painajaismaista, jos heidät teleporttaisiin vaikka 80-luvulle, saati sitten jonnekin 1950-luvulle.

Monet nuoret on jo kyllästyneet someen ja älypuhelimiin ja järjestävät kokoontumisia ilman niitä. Voisivat tykätäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli yksinäisempää, koska jos ei ollut ystäviä, ei kuullut mitään puskaradiojuttuja. Lehdistä toki saattoi lukea muiden nuorten elämästä, mutta itse luki kotona kirjoja.

 

Nimenomaan ei ollut yksinäistä, kun kaikki hilluivat pihalla. Nykyisin nökötetään yksin kotona ruudun ääressä. 

Ehkä jossain lähiössä hilluttiin pihalla.

 

Ihan kaikkialla hilluttiin pihalla. Varsinkin maaseudulla, jossa itsekin lapsuuteni vietin. 

Ei minun talossa edes asunut muita nuoria. Ihan lapsena kyllä hilluttiin leikkipuistossa.

No luuletko, että meillä maatilan omakotitalossa asui paljonkin muita nuoria :D

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi 1980-luvulla opiskelijoilla oli hyvin yleisesti oma väritelevisio ja stereot vaikka he olisivat asuneet soluhuoneistossa. Netin sijasta sitä tietoa hankittiin lukemalla kirjoja ja lehtiä, kuuntelemalla radiota ja katselemalla televisiota kuten monet tekevät vielä nykyisin. Kummasti se yhteydenpito onnistui lankapuhelimien aikaa, jolloin saatettiin sopia perjantaina klo 12 että tavataan lauantaina klo 17 jonkun kaverin luona kortinpeluun merkeissä. Ei siinä välissä ollut tarvetta soitella eikä edes mahdollisuutta tekstailla.

Kavereita tavattiin myös urheilun merkeissä kuten käytiin potkimassa palloa jollain hiekkakentällä tai pelattiin sählyä jossain liikuntasalissa. 

Oleellinen tapa pitää ihmisiin yhteyttä oli kirjoittaa kirjeitä. 

Oli se sellaista jatkuvaa odottamista. Vanhukset katsoivat samat uutislähetykset monta kertaa päivässä ja odottivat päiviä etukäteen Karpon ohjelmaa. Nuorempien aikuisten elämä oli viikonlopun ja dokaamisen odottamista. Kaikkeen tekemiseen piti ottaa mukaan tupakointi.

Mä olin ala-asteella 70- luvulla. Me kakarat oltiin aina ulkona leikkimässä. Maaseutukylä, ei onneksi kaupunki. Talvella oltiin aina luistelemassa ja hiihtämässä tai jonkun luona. Kivaa oli kyläilyt joista ei etukäteen soiteltu kun ei ollut edes lankapuhelinta. Mentiin vaan ja se oli kivaa kun joku tuli meille. Ja kaiken ikäiset istuttiin samassa kahvipöydässä. Aikuisten juttuja oli kiva kuunnella. Kukaan ei ikinä haukkunut vanhempiaan tai isovanhempiaan. 
Nuorena sama jatkui, notkuttiin kyläbaarilla ja toistemme luona. Mitään ei tarvinnut ikinä pelätä. Kun joku sai ajokortin ja auton niin käytiin naapurikylissä. Oli kivaa ja hauskaa. Telkkaria ei kateltu kovinkaan paljoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän monelle ihmisille olisi alkuun varmaan painajaismaista, jos heidät teleporttaisiin vaikka 80-luvulle, saati sitten jonnekin 1950-luvulle.

 

Monet nuoret on jo kyllästyneet someen ja älypuhelimiin ja järjestävät kokoontumisia ilman niitä. Voisivat tykätäkin.

Suurin osa heistä ei ole tottunut työntekoon, joka oli ihan normaalia myös teini-ikäisille 80-luvulla. Saati nyt 50-luvulla. Siinä se suurin ongelma tulisi, kun pitäisi tehdä työtä, joka ei olekaan kännykän tai tietokoneen räpläämistä. 

Ennenwanhaan kaikki oli mustavalkoista ja ihmiset lauloivat heinäpellolla heinähanko kädessä. Olen nähnyt telkkarista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli yksinäisempää, koska jos ei ollut ystäviä, ei kuullut mitään puskaradiojuttuja. Lehdistä toki saattoi lukea muiden nuorten elämästä, mutta itse luki kotona kirjoja.

 

Nimenomaan ei ollut yksinäistä, kun kaikki hilluivat pihalla. Nykyisin nökötetään yksin kotona ruudun ääressä. 

Ehkä jossain lähiössä hilluttiin pihalla.

 

Ihan kaikkialla hilluttiin pihalla. Varsinkin maaseudulla, jossa itsekin lapsuuteni vietin. 

Ei minun talossa edes asunut muita nuoria. Ihan lapsena kyllä hilluttiin leikkipuistossa.

 

No luuletko, että meillä ma

Millä pihalla te sitten hilluitte? Leikkipuistossako?

Mene töihin niin tiedät.

Millä pihalla te sitten hilluitte? Leikkipuistossako?

Milloin milläkin pihalla. Kukaan ei meilläpäin edes tiennyt, mikä on leikkipuisto. Leikkimiset hoidettiin, joko jonkkun  talon pihapiirissä tai lähimetsissä, rannoilla jne. Pihalla tarkoittaa siis ihan vain ulkona. 

Mikähän ajanjakso oli tuo ennen vanhaan. No mut kuitenkin, aikuiset teki kotitöitä, lapset myös. Sitten keksittiin lapsuus ja nuoruus, ja ainakin omassa lapsuudessa ja nuoruudessa oli harrastuksia joka illalle, notkuin ja olin kavereiden kanssa, kävin koulussa ja tein kotitehtävät, luin kokeisiin. Vanhemmat tapasivat sukulaisia ja juorusivat puhelimessa. 

Ei ollut tylsää. 14-vuotiaana menin ensimmäistä kertaa töihin paikallisen firman lähettitytöksi. Siitä sitten etenin uralla eteenpäin vähitellen. Toki kävin myös koulussa ja harrastin urheilua, kuten siihen aikaan lähes kaikki nuoret tekivät. Kotityöt kuuluivat itsestäänselvänä osana päivän tehtävälistaa.   

t. 60-luvun lapsi

Kerrostalojen ja rivitalojen pihoilla oli tyypillisesti paljon lapsia jotka muodosti löyhiä leikkiporukoita. Mutta siihen liittyi aina paljon draamaa ja itkua ja tappeluita.