Olen 37 v. Vanha raakki, ei markkina-arvoa. Ulkonäöllä ei ole väliä,

Välillä mietin, voiko tuo mies olla todella ihastunut minuun. Siis kun koen, että joku mies on ihastunut. Mietin, että ehkä hän on erehtynyt iästäni. ehkä hän ei ole tajunnut, että olen jo näin vanha. Kuitenkin koen hyvinkin yllättävissä tilanteissa, että mies osoittaa kiinnostustaan minua kohtaan. En ymmärrä, mistä se johtuu. Mielestäni en ole erityisen hyvän näköinen ja toisaalta kyllä minusta näkyy ikäni merkit (löysä kaulan iho mm.).



Toisaalta olisi ihanaa, kun joku mies tekisi oikean aloitteen. Haaveilen siitä aina välillä. Ei jäisi nuo tuntemukset ihastuksesta pelkästään tunteiksi, vaan sitten olisi oikeaa tietoa. Tietäisin, että se mies oli oikeasti ihastunut, enkä vain kuvitellut kaikkea.



Totuus on, että miesten ikä vanhenee. En mielestäni enää voi katsella kovin nuoria miehiä. Harmittaakin, kun joskus näkee jonkun nuoren miehen ja tietää, että tässä on liikaa ikäeroa. Toisaalta miehen kiinnostus tuntuu aina ihan kivalta.

Oma kuopuskin vasta 6v. Pukeudun klassisen tyylikkäästi, en käy "baanalla" eikä tarvitse tyrkyttäytyä. Oma mieskin 5v nuorempi joten hyvin on tuntunut kelpaavan. Olen sitäpaitsi huomattavasti ikäistäni nuoremman näköinen.



Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, minunkin mielestäni ikääntyvät lähiöpissikset on masentavia. Onneksi en kuulu niiihin....



11

Olin jotenkin liian tietoinen vanhenemisestani ja rupsahtamisestani, ennen olin aika vetävä ja miehiä riitti. Nyt taas yksi kerta angstailin jossain baarissa että "mitähän noi nuoret musta oikein ajattelee" (siis 25v:t), kun yhtäkkiä sain varsinaisen valaistumiselämyksen: ei ne ajattele musta mitään, mähän olen keski-ikäinen täti, ei sellaisista mitään ajatella. Ja tajusin että jipii, mä olen iässä jollon mun ei tarvitse enää "vastata" kenenkään odotuksiin vaan voin olla sellainen kuin haluan ryppyineni ja jenkkakahvoineni. Vihdoinkin. :)