Olen 37 v. Vanha raakki, ei markkina-arvoa. Ulkonäöllä ei ole väliä,

Mulla muksut toimii sellasina, heivaa ne joskus niin sit alkaa katseita tulla tuntemattomilta.



Ja tutuilta, kun väläytät sen sisäisen luontees, vaikka tietäisivätkin muksuista.



Nimim. itsensä ja sisäisen parishiltoninsa löytänyt yksinhuoltaja 33 v



p.s. sen vaan oon huomannut että mä kuitenkin vielä kaipaisin sitä aloitteen tekevää miestä, rohkeutta sihen en o mistään vielä saanut.

Lausahdus Kaurismäen filmistä voisi kuvastaa tunnetilaani: Se on orkka tauolla ja buffetti kiinni. :-( Siellä vanhojen naisten kerroksessa, kaukana elämästä ja iloisesta musiikista minäkin, 35v, vietän loppuelämäni. Ei katsele miehet enää perääni, ei halua naapurin rouva millään muotoa samastua minuun, lapset haukkuvat katkeraksi kurttunaamaksi. Surkeaa.

Se on vain tämä kroppa, joka ei vastaa sisintäni. Sielultani olen edelleen sama hehkeä teiniprinsessa. No, hoikka olen, ja rypytön, mutta en ihan sitä, mitä ennen. Lisäksi miehet tuntuvat pelkäävän minua ja naiset myös, vaikka olen melko ujo. Sisäinen parishiltonini huutaa pääsyä vapauteen. -ap

Ja todellakaan en ole sinut ikääntymiseni kanssa, oikein arvattu! -ap

että olet sinut ikääntymisen kanssa.

Välitä ulkoisesta olemuksestasi. Oletan, että olet mies ja kunnon miehille on kysyntää.

Kaikki me vanhenemme. Pitäiskö sun hommata vaikka kuulolaite näin aluksi, että kuulet edes sen musiikin paremmin=)

pelkkää alamäkeä. Painovoima nääs vetää.... Kohta naapuruston lapset tuntevat sinut "äreänä mummona".... :D

No niin, nyt se on ulos vuodatettu. Ei enää turhaa tekopyhää hymistelyä, että aikuinen nainen on oikea nainen ja kypsyys on arvo ja elämässä on muuta tärkeämpää ja blaa blaa. Haluan olla kissa, en viettää kissanpäiviä. -ap

minäkin luulin noin tuossa iässä. Mutta nyt 40+ huomaan olevani kauniimpi, ihanampi ja itsevarmempi kuin ikinä.

Vaikka mitään ei tapahtuisikaan ikinä. Haluan olla haluttu. Musta tulee kurppa ja mä en haluu! -ap

Mä täytin toissapäivänä 33v ja kovasti on markkina-arvoa *huomannut* ;)

Olen 11 vuotta vanhempi, omaan ulkonäkööni tosi tyytyväinen (en vars. kaunis vaan eloisan ja iloisen näköinen), "urani" huipulla, 3 lasta saanut aikuiseksi ja menestyviksi, onnellisessa avioliitossa ja suunnittelen 3. elämääni jossain lämpimässä (siis huomattavasti ennen eläkeikää jo!) rakkaan siippani kanssa.



toistaiseksi markkina-arvoni on huipussaan.



vanhaksi ajattelin ruveta vasta kasikympin jälkeen :D

ja kiinnostavuus miesten (huom! myös nuorempien) silmissä on ihan kiitettävää:)

Toivottavasti en ala kulkea teinityttöjen vaatteissa ja hanki hiuslisäkkeitä. Yritän hallita itseni, mikäli pysyn koossa. -ap

aivan kauhuissaan. "Onpa tyrkky mummo". Erehtyy vaan luulemaan kauhunkatsetta kiimaksi...

luonteella ei sen vertaa, kun ikää on liikaa. Elämästä on puolet jäljellä, mutta vietän sen syrjässä, siellä vanhojen naisten omassa kerroksessa, minne musiikki ja iloiset äänet kuuluvat etäisesti.

ihanampaa olla! Ja musakin soi tällä hetkellä täysillä :-)

Toivottavasti en ala kulkea teinityttöjen vaatteissa ja hanki hiuslisäkkeitä. Yritän hallita itseni, mikäli pysyn koossa. -ap

mun teini-ikäisen farkut, kun sattuivat mahtumaan päälleni :-) Hiuslisäkettä en harkitse, mutta värjäystä kyllä, vaikka kehuvatkin tätä harmaata päätäni tyylikkääksi...

en tunne itseäni vanhaksi, enkä yhtään sen rumemmaksi tai onnettomammaksi kun parikymppisenä. Tietysti olen muuttunut ulkoisesti, mutta lähinnä nauratti kun näin oman yo-kuvani pitkästä aikaa. Mikä ihana mussukka olinkaan : )



Mulla on pienet lapset ja vaativa työ, ainoa asia mikä harmittaa on etten millään ehdi nykyään tehdä kaikkea mitä haluaisin, esim. treenata.

Täytyy myöntää että viime aikoina myös minulle on hiipinyt jonkinmoinen ikäkriisi! Minä olen kyllä tosin ( muiden mielestä ) vissiin ihan hyvin säilynyt ja nuoremman näköinen ikäisekseni, mut minulla tuo onkin enemmän henkinen juttu. Kuulostaa kuin sinäkin kokisit olevasi todella vanha. Oletko jotenkin henkisesti loppu? Monesti kun henkisesti väsyy, tuntuu vanhemmalta kuin mitä todellisuudessa on.