HS: Nuorilla voi olla täysin epärealistiset odotukset työelämästä, konsulttiyhtiön johtaja sanoo

"Työelämässä aloittaa nykyään paljon nuoria aikuisia, jotka eivät osaa noudattaa sääntöjä tai normeja. He myös odottavat jatkuvasti erityisoikeuksia työpaikalla." 

Tämähän ei ollut työnantajien tai konsulttiyhtiön mielipide vaan emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen päätelmä.

Kumma että, täällä perusteltiin kotihoitoa ja lapsille omistautumista vetoamalla samaan tutkijaan, mutta nuorina aikuisina näistä lapsista tuli itsekkäitä ja suorastaan narsisteja. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorissa on eroja. Fiksuimmat tekevät työnsä viimeisen päälle hyvin, koska tietävät että se on ainoa tapa kerryttää osaamista ja saada entistä parempia töitä jatkossa.

Ja sitten on niitä, joista näkee päivässä, ettei heistä ole mitään hyötyä. Ovat tehokkaimmillaan silloin kun eivät ole työpaikalla. Ja tästä porukasta on turha kuvitella mitään hyötyä jatkossakaan.

Tuo on totta. Molempia on tullut omassa työpaikassa nähtyä.

Sen tosiaan näkee aika nopeasti että onko nuori hakenut kesätöihin tarkoituksella tehdä niitä töitäkin vai onko hänet pakotettu hakemaan kesätöitä tyyliin "johonkin haet, kotona et makaa".

Niin se on. Olin pomona yhdessä firmassa ja sinne palkattiin nuoria. Piti tyhjentää ja siivota pari varastoa. Pari nuorta vaan istuskeli puoli päivää ja katseli kännykkää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kamalaa kun joku ei enää halua raataa hautaan saakka huonolla palkalla joustamattomissa työpaikoissa ja pahimmillaan myrkyllisissä työyhteisöissä. Nuoremmat haluavat työltä muutakin sisältöä kuin pienen palkan(jolla nyt ei saa enää edes omistusasuntoa hankittua eikä perhettä perustettua, voitot käärii eliitti, joilla on jo liikaa massia käytettäväksi tähän elämään). Kuka ylipäätään haluaa elämän olevan sisällötöntä aivosyöpää jossa multitaskataan ja sekoillaan kellon perässä juosten niin ettei työaika riitä työhön, koska resurssit ovat työtaakkaan nähden liian pienet ja oma aika jää pelkäksi haaveeksi kun on joka ilta rättiväsynyt? Se että joku boomer aikoinaan ehti puhua bascea päivät pitkät odotellen työajan loppumista on aika kaukana nykymenosta. 

Ei olekaan pakko jos ei halua. Suomessa ei ole työpakkoa. Mutta jos työpaikka on ainoa tulonlähde, niin töissä ollaan työnantajan, työehtosopimusten ja työelämälakien säännöillä. Ei sinun säännöilläsi. Nykyajan narsisteiksi kasvatetut kakarat kuvittelee että työpaikka on heitä ja heidän toiveitaan ja tarpeitaan varten.  Suomi on vapaa maa. Aina voi perustaa itse oman yrityksen ja luoda unelmiensa duunin jossa voi itse päättää asiat.

Nykyajan nuoret rakastavat luksusta, heillä on huonot tavat ja he eivät kunnioita auktoriteettejä.

Sanoi Sokrates yli 2000 vuotta sitten. 

Just oli juttua hoitajista jotka keskittyi tinderöimään taukotilassa. Joku sanoi ihan suoraan ettei ongelma ole hoitajamitoitus vaan naisten työmoraali.

Meidän työpaikalla on ihan reippaita kesätyöläisiä. Tuo Keltikangas on ottanut elämäntehtäväkseen nuorison haukkumisen. Mikä lie häntä hiertää nuorissa. 

Toki nuorilla on myös nykyään paljon ongelmiakin. Sitä ei käy kiistäminen, mutta on tämä työelämä nykyään rankkaa ihan siinä kauemminkin olleille. 

Ainahan nuoret on olleet tommosia, osa fiksumpia osa tollompia. Kyllä ne toivon mukaan jossain vaiheessa kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kamalaa kun joku ei enää halua raataa hautaan saakka huonolla palkalla joustamattomissa työpaikoissa ja pahimmillaan myrkyllisissä työyhteisöissä. Nuoremmat haluavat työltä muutakin sisältöä kuin pienen palkan(jolla nyt ei saa enää edes omistusasuntoa hankittua eikä perhettä perustettua, voitot käärii eliitti, joilla on jo liikaa massia käytettäväksi tähän elämään). Kuka ylipäätään haluaa elämän olevan sisällötöntä aivosyöpää jossa multitaskataan ja sekoillaan kellon perässä juosten niin ettei työaika riitä työhön, koska resurssit ovat työtaakkaan nähden liian pienet ja oma aika jää pelkäksi haaveeksi kun on joka ilta rättiväsynyt? Se että joku boomer aikoinaan ehti puhua bascea päivät pitkät odotellen työajan loppumista on aika kaukana nykymenosta. 

Plus että kun revit itsesi rikki vuosikaudet venyen ja paukkuen itsesi unohtaen, saat yhtälailla potkut kuin kaikki muutkin. 

Elämä on muutakin kuin työtä. Työaika myydään työnantajalle palkkaa vastaan, se siitä. 

Yhä suurempi osa työikäisistä haluaa tehdä vähemmän työtä. Omaisuutta kun ei mullan alle mukaansa saa ja joka töissä lusittu päivä on pois elämästä. 

Olin varmaan tällainen hankala työntekijä joskus, kun en suostunut ylitöihin, koska niitä ei ollut pakko tehdä. No vaihdoin työpaikkaa, sinnepä jäivät raatamaan. 

Ehkä 80-vuotiaan emerita professorin pitäisi pysyä siellä eläkkeellä. Jos ei kerta ole ollut työelämässä tällä vuosituhannella.

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla on ihan reippaita kesätyöläisiä. Tuo Keltikangas on ottanut elämäntehtäväkseen nuorison haukkumisen. Mikä lie häntä hiertää nuorissa. 

Toki nuorilla on myös nykyään paljon ongelmiakin. Sitä ei käy kiistäminen, mutta on tämä työelämä nykyään rankkaa ihan siinä kauemminkin olleille. 

Työelämän ulkopuolelta on hyvä arvostella. 80-vuotias ja koko ura yliopistomaailmassa. Kertoi että omat lapset hoiti kotiapulainen. 

Vierailija kirjoitti:

"Työelämässä aloittaa nykyään paljon nuoria aikuisia, jotka eivät osaa noudattaa sääntöjä tai normeja. He myös odottavat jatkuvasti erityisoikeuksia työpaikalla." 

 

Tämähän ei ollut työnantajien tai konsulttiyhtiön mielipide vaan emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen päätelmä.

 

Kumma että, täällä perusteltiin kotihoitoa ja lapsille omistautumista vetoamalla samaan tutkijaan, mutta nuorina aikuisina näistä lapsista tuli itsekkäitä ja suorastaan narsisteja. 

Niin, sitä se lasten kotona pitäminen, että äiti saa 6 vuoden tauon työelämästä teettää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras oli kesätöihin tullut nuori, oli sitä mieltä että hänelle kuuluu kesäloma niinkuin muillekin työntekijöille

Huomasi miten masentavaa elämää syövää paskaa se työ siellä oli ja halusi lomalle kun tiesi että se työpaikan vakimuuleja harmittaa.

Eihän mikään pakota olemaan sellaisessa työpaikassa jossa ei halua

Koulusta ovat tämän oppineet. Siellä toimitaan nykyään nuorten tarpeiden ehdoilla.

Työelämässä on myös paljon keski-ikäisiä ja eläke-ikää lähestyviä, jotka eivät osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nuoret eivät ehkä tiedä kaikkea, ellei joku infoa etukäteen. Mutta koti ja koulukin voisi toimia tiedon lähteenä.

Ja kait siellä työpaikallakin ohjeistetaan talon tavoille.

Olin työelämässä yli 40v eikä koskaan perehdytetty töihin. Eteen iskettiin pinkka töitä ja sanottiin että aloita tuosta. Hirveästi aikaa tuhlaantui aina tiedon etsimiseen ja opetteluun. 

Itse perehdytin aina uudet työntekijät kunnolla jolloin n viikossa sain heiltä täyden työpanoksen. Se muutaman päivän "vierihoito" oli itselle nopein ja helpoin tapa.

Omien lasten työllistyttyä olen hämmästynyt miten vanhemmat työntekijät saavat kiksejä ja vanhingoniloa siitä että nuori ei osaa heti, tekee virheitä, turhautuu kun kukaan ei auta - pääsevät kuittailemaan ja ilkeilemään!? Ketä tuo hyödyttää että tulokas lytätään? Yksi ilkeä lause saattaa vaikuttaa tulevat 40 työvuotta!!

Omat nuoret ovat olleet niin kovapäisiä ja sitkeitä etteivät ole antaneet periksi mutta omissa oloissaan surreet joskus (täysin aiheettomasti) riittämättömyyttään ja kuittailuja vanhemmilta työntekijöitä. Jopa sairaalan teholle on soitettu perään ja haukuttu laiskaksi kun on joutunut perumaan työvuoron!

Aina ei vika olekaan nuorissa!!

Kannatti kouluttaa nuorista degeneraatteja. LOL :D

Näkyy tämä meillä niidenkin kohdalla, jotka ovat nyt n. 30-40-vuotiaita, mutta ovat käyneet koulutuksensa viimeisen vajaan vuosikymmenen aikana. On havaittavissa mm. seuraavaa:

-Oman kännykän käyttöä työaikana pidetään ihan normaalina.

-Omat menot/reissut yms sovitaan kalenteriin hyvissä ajoin, eikä edes varmisteta, että onko tämä työvuorojen puitteissa ok. Siinä sitten joutuu toiset työntekijät hoitamaan nuo vuorot, kun ko. henkilö ei pääsekään paikalle.

-Ajatellaan, että tärkeintä on se, miten haluan itse ilmaista itseäni. Ei ajatella, että olen töissä edustamassa firmaa, enkä itseäni.

-Kuvitellaan, että ollaan työpaikan parhaita osaajia ja suunnilleen pyöritellään silmiä kokeneiden kollegoiden ajatuksille.

-Ei arvosteta huolellista perehdytystä. Nakellaan niskoja ja naureskellaan, että kyllä osaan itse nämä paremmin.

-Valitetaan ihan tavallisesta työmäärästä, että miten on niin rankkaa. Ja tässä työssä ei ole edes mukana mitkään erityisen vaikeat/työläät vastuualueet, joita ei uusille työntekijöille anneta.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan useimmat työnantajat eivät missään nimessä tykkää jos haluaa puskea uralla eteenpäin. Se on paitsi uhka itselle, työkavereille eikä henkilö kuulema sitoudu kauaa vaan lähtee heti pois. Missään nimessä ei pidä mainita esimieskokemusta, koska se on punainen vaate monille esimiehille.

Jep työnantaja haluaa ne muut attribuutit eli kova työntekijän joka kestää paineetta, on hyvät kognitiiviset kyvyt, jatkuvasti venyy ja ottaa vastuuta joka kuuluu johdolle. Samalla kyseisen henkilön pitää olla tyytyväinen avustaviin töihin huonolla paikalla ja tehdä sitä niin kauan kunnes työnantaja päättää että henkilöä ei enää tarvita. Eli pientä projisointia on ta lla ilmassa, kaikkea pitäisi vaan saada ja mitään ei tarvitse itse antaa vastineeksi.