Te jotka olette säästäneet "pahan päivän varalle", onko se paha päivä joskus tullut?

Jos ei tule pahaa päivää, niin voi säästöjä käyttää hyvänäkin päivänä. Itse olen säästänyt aina, ihan nuoresta pitäen. Välillä olen käyttänyt säästöjä esimerkiksi omakotitontin ostamiseen ja maailmanympärimatkaan. Viimeksi ostin kesämökille ilmalämpöpumpun. Mutta on niitä säästöjä vielä jäljelläkin ja säästän lisääkin. Minun mielestä ei kaikesta kivasta kannata nuukailla, vaan kannattaa elääkin. Eihän rahasta muuten mitään iloa ole. 

Vierailija kirjoitti:

"Heh, juu ei. Kukaan ei ole eronnut, puoliso kuollut, sairastunut, eikä jäänyt työttömäksi. Tätä tapahtuu vain Salatuissa elämissä. "

 

Sitä en kysynyt vaan että oliko niissä se ennalta säästetty raha niin tarpeen että ilman ei olisi selvinnyt.

Totta helvetissä oli. Pelkkä takuuvuokra ja ekan kuun vuokra oli pitkälti toista tonnia ja siihen muut muuton kulut päälle kun erosin. Ja samaan aikaan juoksi lainat, yms yhteisestä asunnosta, ja muut arjen peruskulut. 

Tuli kolmen vuoden työkyvyttömyys. Ei siinä ne säästöt riittäneetkään. Onneksi pankista sai lyhennysvapaata tuolle ajalle.

Mulle ei ole vielä tullut mutta on jokseenkin varmasti tulossa, koska opintitukikuukaudet loppuu pian. Kiitos hallituksen, joutuisin lähes varmasti jättämään opintoni kesken jos mulla ei olisi säästöjä joiden varassa pystyn jatkamaan tutkintoni loppuun. En meinaan usko siihen, että saan tässä työllisyystilanteessa sellaisia töitä jotka pystyisin yhdistämään opintoihini ja joista saatava palkka riittää elämiseen. 

Tietenkin, on jopa valtion suositus, paljonko pitäisi olla rahaa varalla katastrofien varalle.

On niinkin käynyt, mutta ei se menisi hukkaan vaikka ei kävisikään. Käytän ne säästöt sitten siihen että voin halutessani jäädä pois työeälämästä viimeistään 58 vuotiaana jos se tehdään liian v:mäiseksi ja hankalaksi.

Omatkin vanhempani jäivät pois noin 58 vuotiaina ja siihen aikaan se oli aika tavallista virallisten eläkeputkijärjestelmän puitteissa turvatusti jos uutta työtä ei enää irtisanomisten jälkeen millään saanut. Nythän siitä alkaa vain loputon kiusaaminen ja potkiminen joten parempi olla niitä suojia itsellä jotta voi nostaa keskisormen pystyyn matalalla kynnyksellä kun kohtelu yritetään saada epäinhimilliseksi.

Pahat päivät saapuivat ryminällä 

Terv Syöpäpotilas 

Paha päivä tuli eilen: viina loppui.

Mutta onneksi...

Olen 39-vuotias mies ja säästän ihan eläkettäni varten, sillä nyky-eläkeläiset ryöstävät TyEL-maksuni.

No sairastuin vakavasti ja tein lyhennettyä työviikkoa lopulta pari vuotta putkeen ja aloitin ihan vaan 40% työajasta. Kyllä siinä säästötilille oli mentävä vaikka laitettiinkin aluksi asuntolaina lyhennysvapaalle yms.

Vierailija kirjoitti:

Olen 39-vuotias mies ja säästän ihan eläkettäni varten, sillä nyky-eläkeläiset ryöstävät TyEL-maksuni.

Meillä on sukupolvi joka jää lapsilisistä suoraan eläkkeelle tekemättä päivääkään töitä koko ajan kasvava määrä.

Joo. Silloin tuli kun olin vanhempainvapaalla ja mies sai samaan aikaan vakavan sairauskohtauksen. Jäin siitä vielä hoitovapaalle samaan aikaan kun mies oli sairauslomalla ja sai itseasiassa lopulta vielä potkutkin töistä. Silloin oli säästöt tarpeen ja selvittiin tuosta ajasta niin kuivin jaloin kuin nyt yleensä mahdollista.

1990-luvun lama.

Vierailija kirjoitti:

1990-luvun lama.

Ja nyt on sama :D

Ei ole tullut vielä paha päivä mutta jäin perhevapaalle ja tulot tippuu merkittävästi pidemmäksi aikaa. Säästöt mahdollistavat että kiire töihin ei ole rahan puolesta ja myös perhevapaalla arki rullaa kivasti, voidaan matkailla, tehdä remonttia jne vaikka toisen vanhemman tulot on piskuinen kotihoidontuki. 
 

Ei vielä, mutta nykyisen hallituksen touhujen seurauksena esimerkiksi työttömäksi jääminen ja varsinkin työttömyyden pitkittyminen olisi omistusasujana täysi katastrofi ilman merkittäviä säästöjä. Asumistukea ei omistusasuntoon enää saa ja uuden, työllistävämmän tutkinnon opiskelu on tehty käytännössä mahdottomaksi ensikertalaiskiintiöiden ja työttömyysturvan sääntöjen takia. Lähden siitä, että säästöjä on syytä olla niin paljon, että tuossa tilanteessa pystyy elättämään itsensä parin vuoden ajan. N42

Joka päivä on paha päivä minulle - ainakin taloudellisesti - ja sellaista "hyvää päivää" ei ole ollut vielä yhtään eikä kertaakaan, niin en ole saanut fyrkkaa kertymään säästöön Jevroruplaakaan. Mistä tuollaisen otsikon kuvaileman elämän voisi käydä hakemassa: että sitä "pahaa päivää" jolloin rahat hupenevat, ei olisi milloinkaan ja että joka päivä olisi sellainen "hyvä päivä" jolloin säästöpotti kasvaa?

Mikä meni vikaan minulla ja ilmeisen monella muulla?

Jätkä 53 vuotta - Konkursshh'

Noo meni rikki pahasti ja heti perään pyykkikone...olipa kivaa mennä ostamaan uudet kun oli säästänyt pahanpäivän varalle.  😊😊😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1990-luvun lama.

Ja nyt on sama :D

Hih hih. 
Lama kääntyi nousuksi, mutta puhetapa jäi. Kriisitietoisuus, kipeät leikkaukset ja epämääräisen uhkan tunnelma pesiytyivät ilmeisen pysyvästi yhteiseen tajuntaamme. Vaikka talous kasvaisi, päättäjien puheet vilisevät rakennesopeutuksia, niukkuutta, velkoja ja vajeita. Aina.

Suomi on rikkaampi kuin milloinkaan ennen. Rahaa meillä kyllä on, mutta emme huomaa sitä enää. Jos suomalaisella kotitaloudella oli 1990-luvulla käytettävissään 50 rahaa, sillä on nyt yli 130, kun summat esitetään vertailukelpoisesti.

Kodeissa raha on muuntunut, matkoiksi, harrastuksiksi, tavaraksi, yms. Kodit ja kaapit ovat täynnä, eikä kukaan voivottele ainakaan roinan puutetta. Samaan aikaan julkisessa taloudessa rahaa ei tunnu riittävän kunnolla mihinkään. Vai riittääkö sittenkin? Eivätkö monet julkiset palvelut kuitenkin ole aivan kohtuullisessa kunnossa?

Lapseni käy ihan tavallista alakoulua. Säästöt ovat otsikoissa koko ajan, mutta silti koulussa on edelleen pätevät ja mukavat opettajat, hieno erityisopetus, kohtuullinen sapuska, tietokoneita ja askartelutarvikkeita. 

Ei ole vielä tullut, mutta kun jään ensi vuonna eläkkeelle, niin nettotulot puolittuvat. Eläke riittää kyllä normielämiseen, mutta säästöillä voin sitten matkustella, vaihtaa auton, remontoida ym.