Wappuviikkoa * Kultaiset 60-lukulaiset * vk 18

Lämmin halaus Pietulle, aivan ihania ultrakuulumisia sinulla. Olen tosi iloinen siitä että kaikki on kunnossa. Tuosta istukkanäytteestä kysyisin että miten nopeasti saatte sitten tiedon tutkimuksesta? Nauti nyt täysin siemauksin ihanasta odotuksesta!



Uusille toivottelen kans tervetuloa, kiva kun saadaan porukkaan lisää väkeä!



Wempalle jaksuja kehnon olon kanssa, onneksi pääset pian näkemään masuasukin. Saadaan sitten alkaa tosissaan odottamaan uutta kultaista vauvaa.



Senniinalla alkaa olla työpäivät vähissä. Jaksamista vielä loppurutistukseen, sitten saatkin ottaa jo rennommin kun ei tartte töihin suoriutua.



Voih, kun pääsisi jatkoksi teidän onnellisten joukkoon. Tänään oli taas töissä semmoinen päivä että oksat pois. Kun huomisen jaksaisi niin saisi pari päivää hengähtää. Että voi joskus sapettaa tuo töissäkäynti.

Kohta muuttokin häämöttää. Saas nähdä saadaanko nettiyhteys pelaamaan kuten on sovittu. Voi meinaan tulla melkoiset vieroitusoireet ellei heti toimi. Hieman olen skeptinen, koska kaapelia ei ole vielä edes vedetty sinne...vaikka sopimus tehty jo vaikka kuinka kauan sitten.

No, ei tässä kyllä ole kauheesti ollut paukkuja osallistua keskusteluun, luen kyllä viestit päivittäin, kun haluan pysyä ajantasalla armaiden kultaisten kuulumisissa. Täytyy sitten infota jos nettipimento uhkaa.



Ommoo nappoo sen verran että taas alkoi ne pelokkaat vessakäynnit. Eli kp26/29 menossa, menkkajuilinta alkoi jo eilen ja varmaan sunnuntaina testaan jos siihen on aihetta. Miten se nyt jo tuntuu että niinkuin vuoto olisi tulossa. Plaah! Mutta, kuten Aniko se nyt oli joka riuhtoi tuossa aiemmin pessimismin suosta pinnalle päin, niin kauan kun en näe punaista, on vielä toivoa!



Arvaatte varmaan että nyt sitten pää tyhjeni enkä muista mitä pitikään vielä...



Taidan luovuttaa ja mennä nukkumaan. Öitä!



-minea-

Kävin lukaisemassa päivän pinon, koska Pietun kuulumiset oli pakko lukea, ja KAIKKI OLI HYVIN, ihanaa, nyt vain alat odottamaan vauvaa hyvillä mielin ja nautit odotuksesta, kunhan tuo olokin vielä paranee, eli iltayökit loppuu. Niskaturvotusta ei ollut, tai oli siis hyvin sallitun alapuolella, täällä Helsingissä kätilöopistolla se raja-arvo on 3.0, eli sen yli menneet saavat/pääsevät biopsiaan, ja meillähän np-ultrassa löydös oli 3.2, ja terve tyttö kuitenkin syntyi, mutta kuten pietu muistat niin istukkabiopsiassa mekin käytiin ja oli kyllä epämiellyttävä tuo neulan laitto vatsasta läpi, eli rusaus vain kuului, mutta ei sattunut lainkaan, ja lääkäri oli todella taitava, mutta mä olin todella kipeä sen biopsian jälkeen ja masukin turposi aivan hiveästi ja se reikäkin taisi aika kauan näkyä, ennekuin himmeni. Tuloksia odoteltiin parisen viikkoa, koska tyttösen solut eivät olleet lähteneet jakautumaan, joten joutuivat tekemään kaiken alusta. Pietu kyssäri: Meinaatko kysyä lapsen sukupuolen vai haluatko pitää jännitystä yllä ? Tuo sukupuoli asiahan selviää kromosomitut. yhteydessä.



Pinkerton, jes siellähän alkaa olemaan hyvä tilanne, vaikkakin, itse olin sormelle auki, oisko ollut rv-37 ja siitä meni vielä viitisen viikkoa ennekuin tyttö syntyi ja eihän tuo olisi varmaan vieläkään syntynyt, jollei synnytystä olisi käynnistetty :-)) Ja mulla ei juurikaan ollut suppareita ennen itse h-hetkeä .. Koita jaksaa .. Nuku, nuku ja nuku kerää hyvä univarasto !!! Oletko menossa luomusti synyttämään vai otatko kaiken mitä annetaan :-)) ??



Anille, Minealle ja Ullrikalle edelleen peukutetaan, ja toivotaan, että pääsisitte mukaan tähän plussanneiden porukkaan. Noh eiköhän ne plussat sieltä tule ..



Missä kohti ankkis menee, milloin on seuraava yritys ? Sinnekin tsemppiä !!!



Senniina, mahtavaa, kohta jäät ä-lomalle ja saat toivon mukaan nukkua paremmin kuin työssä ollessa ! Koita levätä aina kun siltä tuntuu, vaikka sitten päivällä, jollei öisin uni tule. Ookkos sinä senniina miettinyt noita kivunlievityksiä synnytyksessä ? Koita jaksaa nuo muutamat aamut ...



Taas olitte kirjoitelleet ja vastaileet tuohon maito ongelmaan, kiitos siitä. No mä olen pumpannut vasta 3x, ja silloin vappuna oli pakko kaivaa pumppu esille, kun tissit olivat niin pingottuneet. Ei kait tuo tytteli voi syödä niitä tyhjiksi, kun niin paljon maitoa tulee, vaikka suursyömäri onkin :-)) En mä nyt ihan litraa lypsänyt, mutta sellaisen 7dl, eli ihan hyvä sekin. Tänään lypsin 5dl, ja enempikin olisi tullut, mutten jaksanut pumpata ..



Tänään ollut ihana päivä, ei olla itketty masunpuruja tai muutakaan, mutta tiinu oli hereillä klo.16-20 välisen ajan ja vaatii seuraa, ei tyydy olemaan sitterissä tai sängyssä, jos on hereillä, koko ajan pitäisi sylittää :-// Oltiin ulkoilemassa kolme tuntia, tehtiin pitkä lenkki ja tyttö nukkui sikeästi vaunuissa, ja itsekin sai hieman liikuntaa.



Teti, mä muistelin, että poitsun syntymän jälkeen kerroit, että hän viihtyi vain rinnalla, ja oli kova itkeskelemään. Onko teille selvinnyt miksi hän itki, oliko kyse masunpuruista ? Ja viihtyykö nykyään yhtään itsekseen niin että voit vaikkapa laittaa ruokaa tmv ? Missä teidän poju nukkuu, viekussa vaiko omassa sängyssä ? Meillä ollaan edelleen vierihoidossa, mutta omaa sänkyäkin ollaan koklattu, ja sielläkin on nukuttu :-))



Nyt yötä kaikille ! ja UUSILLE tervetuloa !!! Nyt en muista nimmaria, mutta eräs kirjoittaja kertoi km:sta, kurja juttu, ja todella henkisesti raskas, mutta paljon jaksuja sinne sinulle. t.emmi ja tuhiseva tiinu(huomenna 1kk)

pikasesti töistä.

Olenhan vähän jo noita synnytysasioita miettinyt. Ajattelin, että en ota epiduraalia kun se ekakin meni ilman. Inhottaa roikkua niissä piuhoissa. Esikoista synnyttäessä siis toivoin epiduraalia, mutta en sitä saanut, kun supparit katos. Jotakin kohdunkaulaa puuduttavaa voisin ottaa. Se laitettiin silloin ekassakin ja auttoi jonkin verran. Ja ilokaasukännit pitää tietty ottaa:-) Ainoa mitä toivon ja rukoilen on se, että ponnistusvaihe kestäisi alle 2 tuntia..

Ensi viikko töitä ja sitten, aaaah! Viime yön nukuin ihan suht hyvin, mutta ilmeisesti aika äänekkäästi *krooohpyyh*, kun ukko oli kadonnut vierestä toiseen huoneeseen. No, saipas maistaa omaa lääkettään;-)

Olen ajatellut vetää korvakuulolta; " play it by the ear" . Katsotaan, mikä on tilanne sairaalaanpäästyä ja miltä näyttää....



Kirjoitit ' nuku, nuku, nuku' ; minua naurattaa :) Milläs nukut, kun unettomuus vaivaa ja kaksi lasta ei anna lepohetkeä päivällä ;) Kyllä minä toki välillä saan levättyä, mutta ei tässä niin itseä kuulostella ja valmistauduta synnytykseen kuin ekan tai jopa tokan lapsen kanssa.



Nyt tappelemaan umpiväsyneen taaperon kanssa......

Täällä elo todellakin jo tasaantunut ja yöllä saa nukkua jo ihan kivasti:) Koko yötä ei todellakaan mutta useampia tunteja, poika syö 1-2 kertaa yössä mikä ihan kohtuu minusta.



Voi kun lukee noita Emmin juttuja vauva arjesta niin tulee mieleen aika pari kuukautta sitten. Minulla alku oli ihan tuota samaa. Sylissä piti pitää melkein koko päivä ja sitten ei jaksanut muuta kuin itkeä kun mies tuli kotiin. Poika ei nukkunut oikein päivällä kuin hätäseen sen puoli tuntia ja yölläkin heräsi jatkuvasti syömään, tai sillä sai ainakin rauhoitettua joksikin aikaan. kaksi kuukautta kun tuli pojalla täyteen alettiin jo hieman olla paremmalla puolella tuon unen suhteen. Nyt nukkuu yöt hyvin kunhan vain muistaa laittaa päälle hyvin, huomannu oon että tykkää nukkua tosi lämpösessä. Niin meidän poika on nukkunut koko ajan omassa sängyssä ei siis vieressä ollenkaan. Nyt olen alkanut nukuttaa illalla omassa sängyssäni vieressä ja sitten siirrän omaan sänkyyn. Aamulla kun heräillään otan viereen syömään. Meillä päikkäreitä nukutaan vain kerran päivässä sellaiset toosi pitkät ja ulkona vaunussa. Tänään yritin sisällä tuonne sänkyyn päikkäreille, nukkui puoli tuntia ja sit piti heivata tuonne ulos vaunuun nukkumaan sielä tosiaan nukkuu sikeesti.



Meillä ei tuo tutti ole maistunut. Ei siis osaa pitää suussaan vaan sylkee sen pois jos sattuu sen saamaan sinne jäämään. Eli minä se olen tuttina ollut, olen aina välillä yrittänyt tuttia tarjota mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Maitoa tulee minultakin kovalla suihkulla ja sehän se ilmavaivoja on tehnyt pojalle koko ajan. Illalla olen antanut Disflatyl tippoja ja ehkä ne on hieman auttaneet siihen ähinään, mutta taitaa suurempi syy olla siihen ähinään ollut se kylmä. Minä kun en tajunnut laittaa pojalle kunnolla päälle nukkumaan mentäessä.



Vielä tuosta maidon tulosta minä en ole pumpannut kuin silloin jo nukkuu ja oikein alkaa rintoja kivistämään ja maito valumaan. Emmille oikein paljon jaksamista näinä ekoina kuukausina Tiinuskan kanssa. Kyllä se siitä lähtee menemään vaikka se tosin tuntuukin silloin tosi raskaalta. Mutta eihän sitä pikkuista kääröä mihinkää vaihtaisi jaksamisesta huolimatta:)





Pinkerton se odottelee sitten milloin pikkuinen haluaa tulla tähän maailmaan, tsemppiä vaan sinnekkin loppu odotukseen. Myös muille odottajille oikein paljon jaksuja odotukseen.



Uusia tulokkaitakin on joten heille tervetuloa seuraan!



Muille jännääjille ja yrittäjille oikein paljon tsemppiä ja peukutuksia, tähän kannattaa purkiä vaikka sitä joutuisikin odottamaan hieman:)



T:Teti ja poikunen

Jaaha, taas on viikko vierähtänyt.. just oli perjantai ja taas on =)



Teti: Hienosti teillä on lähtenyt arki sujumaan, ja kyllähän se rytmi sieltä löytyi pojulle =) Noin pienelle 1-2 syöttöä yössä on vähän, eli hienosti pikkuisenne yölläkin nukkuu. Jotkut lapset ovat joko kuumaverisiä tai kylmäverisiä, teidän poju taitaa olla sitten tuo jälkimmäinen kun ähinät helpottui lisävaatteista. Meidän pikkulikka on aika ollut kuumaverinen, kotona riisuu aina sukat ja paidan pois, joskus housutkin ja menee sitten ihan naturelliellinä paikasta toiseen =)



Senniina: vielä viikko ja sitten " vapaalle" :) Meillä(kin) mies kuorsaa, välillä niin kovaa että pitää alkaa tuuppimaan hereille että lopettaisi. Ei sellaisessa metelissä voi nukkua, tuntuu että metsuri vetää sahalla vieressä.. HUH!



Emmi: kiitos peukutuksista :) Nuo kävelylenkit vaunuillen ovat ihania, ja varsinkin aurinkoisella säällä. Siinä se kunto nousee kuin varkain :) Ihanaa, että tiinuskan ei ole tarvinnut enää itkeä masuvaivoja.



Minea: täällä mennään samoilla koopeillä, eli tänään 27/28-29. Tänään on massua juilinut menkkamaiseen tapaan, että joskohan tästä sitten voisi sitä toivoa alkaa tuuppaan sivummalle :( KOvin isoja odotuksia ei mulla ole edes ollut, koska se korkeelta putoominen sattuu *auts*. Mutta jos sinä piinasiskoni hyvä et toivoas vielä heitä, niin en minäkään.. we stick together!! :))



Pietulle kiitos istukkanäytevastauksesta :) Vauvalla on varmasti kaikki hyvin, sun oma tunne jo kertoo sen, kuten sanoit. JOku jo kysyikin, että aiotteko selvittää samalla sukupuolen??



Wemppa: toivottavasti työmiitinki ei vienyt sulta ihan kaikkia voimia, ja ettei se ollut liian rankka. Onneksi on viikonloppu tulossa, niin pääset hengahtään työkuvioista. Ja ajattele positiivisesti, kesän jälkeen voit alkaa laskea jo päiviä mammaloman alkuun :)))



Pinkerton: Toivottavasti tämä tuleva vauva on lapsistanne se, joka on aina ajoissa, myös syntymäpäivänään :))) Ihanaa, kun kohta saadaan taas uusi kultainen vauva :))



Voi Isotee.. kuulostaa aika totaaliselta väsyltä tuo kertomasi!! Toivottavasti alkaa pian mennä ohi, noita viikkojakin on sulla jo ihan mukavasti. Koskas aiotte kertoa muille lapsille tulevasta vauvasta? Sama kyssäri Pietullekin :))



Uusille tervetuloa, tänne meidän mukavaan joukkoon :))



Olen menossa tänään taas hierojalle. Olen ottanut viime kerroilla hermoratahierontaa, joka on ah niin taivaallista!! Tänään ajattelin ottaa kuitenkin reikiä... tää on taas tätä mutta-jos-kuitenkin -ajattelua. Olen varmaan ihan pöhkö, mutta pelaan nyt tätä rulettia varman päälle :)) Tänään on tosiaan tuntunut vähän menkkamaista juilintaa, se ei lupaa ihan hyvää :(



Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille teille ihanaiset naiset!!



ANI

meillä on ollut kotona ongelmia yhteyksien kanssa, joten jos vietän vkonlopun hiljaiseloa, se johtuu vaan siitä, etten pääse nettiin.



Ani: Ei ollut liian rankka kokous. Oikeestaan ihan tyhjän kanssa. Ja just niin mä laskenkin, kesän jälkeen ei enää ole paljon päiviä.

Älä ota menkkamaista juilintaa vastaan!!! Antaa piinan vaan jatkua, Nautinnollista " hoitoa" .



Heilutukset kaikille, olette niin ihanasti puhuneet jo mun pikkuisesta, Aina liikutun kun joku puhuu mun masuasukista. Peukut on pystyssä kaikille piinailijoille!!!

Pitää lopettaa... töissä siis olen.



Walo... susta ei ole kuulunut vähään aikaan...



wemppa

Pinkerton onhan siellä kohdunsuulla jo jotain sentään tapahtunut, niin jospa tämä kolmas tulisikin jo tässä kuussa :)



Minealle ja Anille kannustushuutoja, jotta täti tajuaisi pysyä poissa.



Emmi ja Teti muistakaa pitää tissit lämpiminä ja tuulelta suojassa, ettei vaan tule rintatulehdusta. Tämä kevätaika on tosi petollista, kun aurinko paistaa lämpimästi, mutta ilma on kuitenkin viileä.



Mä en oikeastaan tiedä missä vaiheessa kiertoa ollaan menossa, jos oletan että oikeat kuukautiset olivat lugejen aikana tulleet tuhrut, niin nyt on kp24 mutta jos lasken siitä kun vuoto oikeasti alkoi, niin kp on 16.

Meillä tauti vaihtaa kantajaa: Isompi pääsi jo eilen hoitoon, mutta pienempi kuumeilee yhä kotona. Sen lisäksi tauti tuntuu tarttuneen myös minuun, eli kurkku on kipeä ja viluttaa. Pitää vain yrittää levätä. Eipä tässä juuri muuhun pystykään, kun tämä pienempi sairastaja on aika läheisriippuvainen. Vaatii sylissäpitoa ja vähintään vieressä oloa. Nyt hetkeksi tuntui rauhoittuvan yksin sohvalle Muumien pariin. Luoja siunatkoon Tovea!



Ovistikkuun tuli tänään ekaa kertaa toinenkin viiva. Oli ehkä n. 70 % vahvuudeltaan kontrolliviivasta. Anoppi tulee vasta huomenna ja on vain yhden yön, eli ehkäpä tässä tähän kiertoon ehditään jättää peli vetämään. Tosin enpä oikein tiedä, kuinka eroottisena ukkokulta kokee tosi ¿kuumana¿ käyvän vaimonsa. En ole vielä mitannut, mutta arvio on, että yli normaalilämmön olen. Kokeneemmat: Kuinka nopeasti tuollainen vaalemapi viiva muuttuu kontrolliviivaa tummemmaksi?



Jotain sanottavaa oli muistaakseni muillekin kultaisille:



Emmille: Imetys ei valitettavasti ole kauhean ¿helppo¿ laji, mutta onneksi siinä on monta harjoittelumahdollisuutta päivässä ;-) Vaikka itselläni ei mitkään suihkutissit olleetkaan, lypsin silti molemmista parin ensimmäisen kuukauden ajan ihan vaan ¿kaiken varalta¿. Kai minä olin jotenkin hysteerinen sen maidon riittämisen suhteen. Minulle itselleni imetys ja sen onnistuminen oli jotenkin sellainen itsetuntokysymys. Yritän silti, tai siksi, olla mahdollisimman ¿neutraali¿ muita kanssaäitejä kohtaan. Äideille kun tuntuu olevan lupa sanoa päin naamaa aiheesta kuin aiheesta niin jyrkkiä kommentteja, että jos vastaavia sanoisi esim. miehelle hänen autoilustaan, niin saataisi suunnilleen turpiinsa saada. Mistähän sekin johtuu?



Wempalle: Koita löytää positiivista tuosta kuumeilusta ja ailahtelevasta mielialasta. Jospa ne vain ovat hormonitoiminnasta aiheutuvia muutoksia. Mitä vahvemmin raskaana, eli mitä paremmin siellä istukka kasvaa ja pikkuinen voi, sitä kamalammalta se noin fyysisesti voi tuntua.



Pietulle: Ihana, että pääsitte molemmat ihailemaan uutukaista. Varsinkin isälle ensimmäinen ultra on niin kovin tärkeä, koska siihen asti vauva on hänelle vain se toinenkin viiva tikussa (ja väsynyt, kiukkuinen, pahoinvoiva ja välillä tyystin omiin maailmoihinsa uppoava äiti).



Anille: Kiitos, vastasit jo ennen kuin ehdin kysyä! Siis noista viivoista. Tämä on todella hieno palsta! Täältä annan uskonvahvistusta ja puhallan toivettasi eloon: Huimaaminen on aika varma merkki raskaudesta! Yhdellä opiskelutoverillani ensimmäinen raskausoire oli, että hän pyörtyi ratikassa matkalla luennolle. Ei kovin romanttista, ymmärtänevät ne, jotka tietävät, millaisia Hesan ratikat ovat pahimmillaan, ahtaita ja täynnä piittaamattomia ihmisiä.



Tervetulotoivotukset uusille: Äitivelholle ja Hobelle! Hobelle toivotan myös myötuntoista sairaalahenkilökuntaa. Toivottavasti ymmärtävät, että et ole tulossa vain ¿rutiinitoimenpiteeseen¿, vaan ymmärtävät, että nyt ovat tuntee erilailla pinnassa kuin umpisuolenpoistossa.



Pinkertonille: Oih kaiholla muistan noita viimeisiä raskauspäiviä. Olin niin kateellinen kenguruille: Ne synnyttävät muutaman viikon raskauden jälkeen ihan pienen alkion vasta, joten eipä taida olla paljon synnytyskipuja. Sitten kun se pikkuinen on ryöminyt sinne pussin pohjalle, sitä voisi aina kurkistella ilman mitään ultria sun muita. Sitten kun siltä tuntuu, voi pikkuisen ottaa aina varovasti ulos pussissta maailmaa haistelemaan, mutta palauttaa vielä pussin turvaan nukkumaan kun on tarve. Ei tulisi heti niin iso ¿pesäero¿ siitä vauvasta, mikä synnytyksessä tulee. Kait mulle on jäänyt joku trauma, kun molemmissa synnytyksissä on vauva joutunut ensihetkiksi pois luotani. Eka syntyi sektiolla ja tapasimme ensimmäisen kerran vasta nelisen tuntia synnytyksen jälkeen. Toinen syntyi ihan normaalisti ja sain pitää sentään hetken sylissänikin, mutta TAYSin käytäntöjen vuoksi joutui vuorokaudeksi tarkkailuun, koska olin joutunut piikittämään insuliinia raskausdiabetekseeni.



Minealle: Peukkuja pidän pystyssä täällä. Toivottavasti nyt olisi tullut voittoarpa pakasta! Se on hassua, mitenkä arkinen vessassakäynti muuttuu jännittysnäytelmäksi aina kerran kuussa! Mistä kaikesta miehet jäävätkään paitsi!



Nyt alkaa pieni kuumeilija hermostua. Muumit loppuivat :-)



T. Ullrike

kun nainen yllättäen pyörtyy niin sen jälkeen aina selviää, että hän on raskaana :)



Äitivelholle ja Hobelle tervetuloa joukkoon ja Hobelle myös pahoittelut.

tässä ennen viikonlopun vaikenemista. Tai joo, voinhan mä tulla taas aamusin, kun poika on kuitenkin kuudelta herättelemässä:-)

Työviikko takana ja armoton väsymys painaa. Liekö kuorsaamiseni vaikuttanut unen laatuun..



Tänään tein " emmit" työpaikan vessassa. Olin siellä ummetuksen kourissa ja kirkas verivana jäi paperiin. Onneksi hokasin heti, että hanuristahan se tulee. Liekö sitten niitä pukamia vai onko iho ummetuksesta muuten vaan herkistynyt. Kaikkea sitä tulee kerrottuakin..



Nyt en taas muista kommentoida kenellekään hlökohtaisesti. Omiani vaan jorisen. Olen tässä vastikää tajunnut, että esikoinen oireilee psykosomaattisesti eroa, tulevaa vauvaa ja sitä, että isänsä myy asuntoaan. Siis sitä, josta minä olen muuttanut pois. Alkuun olikin kyse siitä, että poika oli kipeä ja hänen oli vaikea niellä. Sitten se on vaan jatkunut ja jatkunut ja lääkärissäkin on käyty pariin otteeseen. Hän " kurlaa" syödessään ja muutenkin ja pahimmassa vaiheessa laihtui muutaman kilon, kun ei saanut syötyä. Homma alkoi joululomalla ja on vaihtelevasti jatkunut tähän päivään saakka. Tämän lisäksi hän tarkistuttaa vähän väliä, että hänellä kulkee henki. Kokee tuketuhvansa kai. Lisäksi vielä hän on aivan neuroottinen kaikista pöpöistä, sairauksista ja pelkää kuolemaa. Esim. vappuna hän sai " kohtauksen" , kun sohvalla oli märkä läntti ja hän laittoi kätensä siihen. Poika sai päähänsä, että se on kaljaa ja kun käsi kävi suussa, niin hän luuli kuolevansa just siihen paikkaan. Ihan hirveetä. Nyt olen vasta tajunnut, että hän oireilee kaikkia ympärillään olleita/tulevia muutoksia. Netistä tietysti viisaana luin, että tällaisia tuskatiloja voi kehittyä lapsille, jotka eivät tiedä paikkansa perheessä. Onhan se pienelle kauheeta, kun meille tulee vauva ja isänsä naisystävällä on lapsia, jotka ovat äitinsä kanssa aina ja hän ainoana seilaa kahden kodin väliä. Pitkät löpinät tuli, mutta kyllä ahistaa, kun lapsella on joku hätä ja kun on tavallaan itse ollut niitä aiheuttamassa:-( Liekö kellään eronneella/uusperheellisellä samanlaisia kokemuksia?



Palailen varmaan kukonlaulun aikaan huomenissa. Leppoisaa perjantai-iltaa kaikille.

Yhteydet toimii, joten pakko käyttää tilaisuus hyväkseni...



Senniina: Mä repesin tolle " tein emmit" ... Mutta mieti oikeesti miten mieletön porukka täällä on kun jaetaan ihan kaikki jutut...



Voi pientä poikaasi.. Toivoisin osaavani sanoa tilanteeseen jotain järkevää, mutten osaa. Kun vauva syntyy ja poika saa olla mukana hoivaamassa ja auttamassa hän toivon mukaan tuntee olevansa tärkeä. Veljeni on eronnut ja heidän 3v tyttö seilaa kahden kodin välillä. Vielä menee hyvin, mutta varmaan tilanne muuttuu, jos jompaan kumpaan kotiin tulee jossain vaiheessa lisää lapsia. Itse seuraan tilannetta sivusta, joskus tulee paha mieli lapsen vuoksi, mutta eihän kukaan aikuinen tahallaan tilannetta järjestä. Elämä vaan on sellaista, asiat ei aina suju alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Jaksamista...!



Ullrike: mulla mielialat vaihtelee tosiaan nopeesti. Mies just vähän aikaa mulkaisi mua ja luin sen ajatukset " en olisi antanut jos olisin muistanut millainen susta tulee" .

Paranemista perheelle ja kovasti onnea peleihin!!!



Vieläkö Pinkerton on kotona...?



Ankkis: Totta puhut. Vanhoissa leffoissa naiset pyörtyy aina kun ne on raskaana. Laittaa käden otsalle ja luhistuu maahan.



Minea: Jatkuuhan piina?



Ani: Ja sulle sama kysymys.. Mä varmaan hermoilen täällä enemmän kuin te piinailijat itse.



Mua väsyttää ja ottaa päähän kun väsyttää. Olen kiukkuinen ja mikään ei kiinnosta.. Mut jos tää johtuu raskaudesta niin lisää vaan väsyä ja kiukkua. Mä kestän kyllä ja mieskin varmaan. Niin kovasti sitä vauvaa halutaan. Mies haluaisi tulla mukaan ultraan keskiviikkona. Mulla on sellainen tunne, että haluisin mennä yksin. En tiedä miksi. Mut kai mä sen otan mukaan, onhan se samalla tavalla osallinen tässä asiassa.



Mukavaa illan jatkoa kaikille!!



wemppa

Wempalle.. kiitos kysymästä, kyllä tämä piina vielä jatkuu *plääh*.. Kun jotenkin saisi itsensä pidettyä täysipäisenä maantaille, jolloin meinaan testata, jollei ferraaaaaari tule sitä ennen talliin :)



Senniina: voi hitsi kun muakin nauratti tuo " tein emmit" *hah*.. täällä tosiaan kuulee kaikki jutut... hanurista siihen toiseen " soittimeen" ;)) Poikasi tilanne on tosi kurja.. Mutta olet jo tiellä hänen auttamisessaan, kun olet ottanut selville mistä oireet johtuu. Meillä esikolla alkoi tic-oireet, kun erosin isästään: hän ryki ja yski koko ajan ja heilutti jalkojaan. Oireet menivät ajallaan ohi, mutta kyllä niin sydämestä ottaa kun oma lapsi omalla tavallaan kärsii vanhempien ratkaisuista. Nyt on reipas, kohta 13 vee varhaisteini, joten toivoa on :))



Ullriken kirjoituksia on niin mukava lukea :) Sulla on sana hallussa ja teksti on niin jouhevasti eteenpäin menevää :) Omani on välillä saman asian jankkaamista, että kun lauseen aloitan niin en lopussa enää muista mitä olen kirjoittamassa :) Muistathan, että ovistesteissä jo tasavahvat viivat tulkitaan positiiviseksi tulokseksi.. testiviivan ei tarvii olla kontrollia vahvempi. Paranemista lapselle!!



Ankkiksella onkin jännä kierto, kun ei oikein ole koopeet ihan selvillä.. Sehän tekee peleistä vaan mielenkiintoisempia ;) Katsos miten wempalla kävi ;))))



Pitää mennä mannapuurottaan tuo pikkulikka.. on taas unesta koottu vaikka veti 2,5h päikkärit. Oli muuten ihana reikihoito *aaahhhhhh*. Menen kuukauden päästä taas uudestaan :)

Mutta, heipat kaikille!!

Ja missä muuten on walo.. tuleppas ilmoittautumaan!!!



ANI

Meillä on nuorimmaisen koulukaveri yökylässä ja meno välillä aika villiä mutta oli ihan pakko tulla lukemaan kuulumisia.

Emmi,mukava että tiinuskalla alkaa masuvaivat helpottaa. Ihanalle kuulostaa nuo teidän vaunulenkit,niitä itsekkin haikeudella muistelen ekan kohdalla. Toisen kanssa oli pari vuotias uhmaiän kynnyksellä oleva nuori neito kyydissä ja ei tienyt istuisiko vai kävelisikö. Kävelystä ei oikein tullut välillä mitään.

Tetin arki alkaa pyöriä säännöllisesti mikä varmasti antaa voimia myös äidille. Meillä molelmat tytöt ovat nukkuneet läpi yön 3 kk iästä ja siihen varmaan vaikutti se että multa hiipui oma maito ja annoin korviketta. Tai sitten ovat perineet äitinsä unenlahjat...

Pinkertonin lähtölaskentaa täälläkin odotellaan...

Ullrike,toivottavasti anoppisi ei mahkuja pilaa,no yksi yö onneksi,jäähän siinä pari hyvää iltaa pöllyytellä lakanoita....

Ani,voi kun jännittää sun puolesta. Pidetään peukkuja sulle ja minealle että molemmat saatte sen toivoman plussan. Reikiä minäkin olen miettinyt sitä kun saisi raskaana myös ottaa mutta ei taida riittää rohkeus kokeilla.

Wemppa,keskiviikko tulee nopsaan. Tiedän tunteen,pelottaa varmasti ja jännittää mutta kaikki on hyvin,siihen me kaikki uskotaan. Ja ihan kiva jos miehesi haluaa tulla mukaan ultraan,kaikki on hänellekin sitten totta. Meillä kanssa mies perui aamumenonsa ja sanoi että kannatti,oli kuulema huikea kokemus(edellisestä on jo yli kahdeksan vuotta).

Ankkis,peukkuja sullekin,oli kp menossa kumpi tahansa.

Senniina,minun kummitytöllä oli aikapaljon samanlaisia " oireita" hänen vanhempien eron jälkeen ja heti melkein hänen isänsä uudelle perheelle syntyi pieni vauva. Mietti just kuolemaa ja mahdollisimman synkkiä ajatuksia. Muistan kun minuakin alkoi ne jutut hirvittää. Mutta on tänä kesänä jo 19-vuotias nuori neitonen ja kaikki on hyvin. Toivotaan että asiat selviävät. Hih,minuakin nauratti tuo " emmit" . On nimittäin ihan sama ongelma mulla,kova vatsa.

Mitähän minun piti vielä kommentoida...ai niin siitä istukkakokeesta; sanoin lääkärille että lappuun saa kirjoittaa ettemme halua tietää sukupuolta ja se kuulema sopii. Sanoi että vielä puhelimessa voi sanoa ennen kuin sanovat tuloksen. Tuloksen saamisessa menee kaksi viikkoa,ne ovat varmasti pitkät...

Olo on täällä nuhainen ja pieni yskä vaivaa. Vellova olo näin iltaisin jatkuu,toisaalta siihen alkaa jo tottua ja tieto siitä että masussa on elämää niin antaa velloa. Ihana pieni vauvamasu alkaa hahmottua,sitä tulee päivän aikaan siliteltyä aika usein.

Nyt on mentävä komemtamaan tytöt pehkuihin ja itse perässä. Palailen kun voin,viikonloppuna on tulossa vieraita mutta ainakin käyn uutisia kurkkimassa....

-pietu-

Päivä on vierähtänyt taas nopsaan ja olin tänään kotona kun kuopuksista toinen oli niin yskäinen ja räkäinen ja lämpöäkin oli.



Mitään en ole saanut aikaiseksi mitä nyt pikapikaa imuroin mutta jospa ens viikolla olisi energiaa iltasin kun tuo " isoin lapsikin " on iltavuorossa !



Anille pidän täällä peukkuja ja varpaita ylhäällä että täti pysyy poissa ja testi näyttäisi plussaa. Muksuille varmaan kerrotaan sitten puolenkuun aikaan kun ollaan rakenneultrassa käyty.



Vm mä tiedän ton tunteen kun ei jaksa ei kiinnosta tehdä mitään ja meilläkin isäntä on jo moneen kertaan tokaisuut ettei muistanut millaiseksi muutun kun olen siunatussa tilassa. Minäkö muka hankala ja vaikea ihminen ???

Kyllä noilla ukoilla on varmaan meissä kestämistä mutta itseppä ovat samassa liemessä joten anyway kärsikööt :-)



Senniinalle jaksuja loppuviikoille ja pojan kanssa. Ihan ymmärrettäväähän se on etä poitsu on " pihalla " ja hakee paikkaansa mutta luulen että ihan ydinperheessäkin samanlainen kriisinpaikka on muksuille kun vauvoja tulee ja heidän asemansa muuttuu. Älä suotta syyllistä itseäsi, tämä on ohimenevää.



Ullrike toivotaan että saat isännän kellistettyä ja tuloksena on napakymppi!!



Teti nauti nyt tästä vauva-ajasta ihan täysillä ennenkuin huomaatkaan se on ohi ja sulla ei enään ole vauvaa..



Emmi hieno juttu kun Tiinuskan masuvaivat ovat helpottaneet. Samoinkuin Tetille sanoin tämä ihan vauva-aika on kuitenkin niin ainutlaatuinen ja lyhyt että niistä pitää nauttia koska sitten myöhemmin kuitenkin niitä muistelee haikeana.



Mineakin piinaa, älä tule täti, älä tule täti tule plussa !!



Pietu mulla ei tänään ole ollut kuvotusta eikä väsyäkään mutta ei auta hehkuttaa,, tosin harmittaa kun mikään ei edelleenkään kiinnosta eikä huvita mutta ehkä ens viikolla jos ilmatkin kirkastuu ja lämpenee niin energiavirtauksetkin suorastaan hyökkää mun kimppuun????



Kaikille joille en nyt kommentoi vilkutuksia !!



Kohta menen saunaan ja sitten onkin jo treffit nukkumatin kanssa...

Huomenna käydään päiväseltään mökillä katsomassa että mitä sinne talvenjäljiltä kuuluupi...

Jotenkin vaan muistuupi mieleen viimesyksyn vika keikka sinne kun virkkailin intona " Tähdelle" peittoa ja olin niin onnellinen silloisesta plussasta...



Illanjatkoja !!



Isotikru 11+2







Pinkertonille toivotan pikaista " poksahdusta"



Ankkiksen piinaan paljon plussasädetystä !!

Pikaisesti ajattelin tulla päivittämään tilannetta ennen kuin painun pehkuihin. Toivossa eletään vielä. Menkkajuilintaa on ollut jo parina iltana ja nytkin tuntuu mutta tätiä ei vielä näy. Meillä on Anin kanssa ihan samat koopeet menossa. Elän itse toivossa vielä sen takia että aina jokaisessa raskaudessa menkkakivut on olleet muutaman päivän kuten normaalistikin, mutta täti ei ole löytänyt perille. Eli vielä ei Ani kannata luovuttaa;)



Senniina, mulla on ollut aikanaan aika vaikea tilanne esikoiseni kanssa. Erosin hänen isästään hänen ollessa 2v. Minulla itselläni vaan meni vuosia että poika edes tiesi äidillään olevan muutakin elämää kuin vain äitinä oloa hänelle;) Olin niin rikki etten voinut kuvitellakaan ketään vierelle ja tutustumaan poikaani. Pojalle ero oli sen tähden raskasta että ex mies oli aivan kamala minua kohtaan. Melkein 10 vuotta kesti piina eron jälkeen ja vasta viime vuosina on jättänyt rauhaan. Uhkaili että tappaa pojan että saisi minut kärsimään jne. Ja pojan kuulleen. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä mainittakoon. Arvaatte varmaan mitä pikku miehen mieleen jää kytemään kun iskä sillä lailla riehuu. Kuningas Alkoholi esitti suurta roolia isänsä tragegiassa. Poika oli pienenä arka ja pelokas. Ja mun sydän itki verta kun tunsin että minä olen vastuussa hänen hyvinvoinnistaan, enkä edes pystynyt ehjää perhettä takaamaan. Tunsin hirveetä syyllisyyttä. No, ajoittain vieläkin kun en voinut häntä siltä kaikelta paskalta suojella.

Ehkä sen tähden hänkin nyt nauttii siitä että meillä on tämä meidän perhe ja hänellä kaksi veljeä ja asiat ovat tasapainossa. Kun takana on sellainen kokemus. Molemmilla.

Mutta. Kyllä asioilla on tapana järjestyä. Paljon vaan syliä lapsellesi, kyllä hän huomaa vielä että uuden vauvan tulo ja oman isän uudet perhekuviot kääntyvät vielä siunaukseksi.

Eipä sitä aina voi valita, miten elämä vie polvilleen. Mulle se oli se eka liitto, pentuna solmittu.



Nyt tuli kyllä semmonen fiilis, että taidan jatkaa toisen kerran. Ei oikein nyt muista mitä muuta piti kommentoida. Liekö sen verran vielä huonot fiilikset tulee vuosien takaisen muisteluista:(



Mutta onneksi elämällä on tarjota näitä huippuhetkiäkin!



Huomiseen!



-minea-

Herätys " vasta" 6.30 tänään..Kiitoksia kaikille pojan tilannetta koskevista kommenteista. Lohduttavaa kuulla aina, että ei ole ainoa. Meillä eroon ei ole liittynyt mitään kauhean dramaattista. Alkoholi näytteli jonkinlaista osaa, mutta sitä meni kyllä meiltä molemmilta. Ei mitään älytöntä kännäämistä, mutta punkkua alkoi mennä vähän turhan usein turhan monta lasia. Työn ja lapsen myötä erkaannuimme toisistamme ja minä rakastuin toiseen mieheen. Sen jälkeen asiat ovat edenneet aika nopeasti. Poika varmaan koskaan nähnyt perhe-elämässämme mitään outoa, vaikka käytännössä olin hänen yksihuoltajansa ekat 5 vuotta. Siksi ero on hänelle ottanut koville ja vielä se lisänä, että minä muutin yhteisestä kodista pois eikä isänsä. Nyt se koti on kaikenlisäksi myynnissä/myyty ja kaikki muutokset tulee taas kerralla pojan elämään (vauva ja muutto samoihin aikoihin). Kaikesta syyllisyyden tunteesta huolimatta tämä on ollut hyvä ratkaisu meidän kaikkien kannalta. Poika kuitenkin nukkuu hyvin, eikä oireilua ole koulussa. Aika ja pitkä pinna tekevät varmaan tehtävänsä enkä epäröi hakea ulkopuolista apua, jos niikseen tulee.

Kaunis päivä tänään tulossa, saisi jo vähän lämmetäkin!

Pietu: Niin se keskiviikko tulee nopeesti, nyt jo puolet ajasta mennyt kun varasin ultran. Viikonloppuhan aina hurahtaa liian nopeesti ja alkuviikko töissä menee varmaan kuin siivillä... Jännittää paljon, mutta kyllä tää raskaus tuntuu koko ajan vahvemmalta. Ei niinkään ole pahaa oloa tai kuvotusta, mutta nää mielialavaihtelut... huhhuh...



Onko teillä usein lasten kavereita yökylässä? Meillä on ollut vain kerran ja ko yökyläilijä piti " palauttaa" illalla(yöllä) kotiin, kun iski niin kova koti-ikävä. Sen jälkeen meillä on ollut vain päivävierailuja. Eikä sillä, että se olisi minun julma päätökseni, eivät ole tytöt pyytäneetkään.



Isotikru: Taatusti on ukoilla kestämistä... Mä olen tänäänkin ollut ihan kamala. Mies kuorsasi yöllä ja kiukuissani painelin sohvalle. Aamulla kun mies heräsi ja sanoi " huomenta" , minä vaan mulkaisin ja sanoin jotain julkaisukelvotonta. Mies taatusti kuorsaa lähes joka yö, mutta kun nyt taas satun nukkumaan huonommin, päätin rangaista... Ja muutenkin mua ärsyttää kaikki.



Paranemista sinne pienelle sairastajalle.



Minea: Mahtavaa, piina senkuin kovenee!!! Menkkajuilintaa usean päivän ajan.. hyvä merkki! Voi kyllä nyt jännittää...!!

On sulla ollut rankkoja aikoja.. mutta näitä tähtihetkiä tosiaan tarjotaan myös. Lisää tähtihetkiä seuraa plussan myötä. Peukutan täysillä!!!



Senniina: Taas ajoissa hereillä. Mutta saatpahan näin ainakin pidemmän ajan nauttia tästä kauniista päivästä. Täälläkin päässä nelostietä paistaa arska.



Ani: Sinä sait taas nauttia hoidosta. Mukavaa. Kyllä se maanantai tulee pian, hartaasti toivon, että pääset silloin testaamaan.



***



Kuten tuolla jo aiemmin sanoin, olen muuttunut ihan toiseksi ihmiseksi.

Jos tämä johtuu raskaudesta, niin hyvä niin!! Muussa tapauksessa pitänee hakeutua hoitoon.

Mukavaa lauantaita kaikille!!



wemppa

kavereita ei ole ollut yökylässä. Tämä kaveriasia on muuten kyllä pinnalla, kun kaverit ovat siellä isän ja meidän ex-kodin lähellä. Ekaluokkalainen poika tietysti kaipaa ikäistänsä seuraa. Viime viikolla yksi poika oli meillä leikkimässä ja olivat innoissaan. Poika on ollut yökylässä serkuillaan. Ovat niin tuttuja, että eihän se ole sama asia kuin kaveriyökylä. Yökylät ei kauheesti ole ollut puheissakaan, mutta jossain vaiheessa tulee varmaan eteen sekin.

Senniina: täällä toinen aamukukkuja, ei kuitenkaan omasta vapaasta tahdosta. Pikkulikka heräs (taas) kukonlaulun aikaan, tänään 05.45.. klo 06.00 olin jo mättäämässä hälle puuroo suuhun *huoh*. Jotenkin olis kiva, edes lauantaina, nukkua ainakin seiskaan :)



Wemppa: Kyllä sulla nyt on massussa kaikki kohdallaan.. noista mielialanvaihteluista päätellen :) Itse juoduin aikoinani jättämään e-pillerit pois, koska muutuin niiden myötä (tai niissä olevien hormonien) aivan kamalaksi riihipiruksi, josta mieskin jo sanoi, että oletpas sä kamalalla tuulella taas. Noh, sen jälkeen (vuonna 1 ja 2) en ole ehkäisyä käyttänyt, eikä ole näköjään ollut tarvistakaan :) Alkuraskauksista en ole samaa pirullista oloa kokenut, mutta sen kylläkin että mikään ei huvittanut eikä kiinnostanut. Pari ekaa kuukautta meni evvk-fiiliksellä, onneksi se oli ohimenevää, ettei ollut naama sitruunalla koko 9:ää kuukautta :) Keskiviikko tulee nopsaan, ja pääset kurkkaan nuppuasi :)



Minea: *vilkutus piinasiskolle* mites menee??? No jo on sullakin ollut elämäsi varrella epäonnea ihmissuhteissa, mutta onneksi nyt on asiat hyvin, ja esikkokin löytänyt oman paikkansa veljesporukasta :)

Toivottavasti piinaat vielä kanssasi eikä tätsy ole tullut luutineen nurkkiin :)



Isotee: kiitos peukutuksista :) Piina jatkuu.. katotaan miten käy :) Paranemista lapselle, ja jaksuja omaan oloon.



Pietu: Vai että vauvamasu jo tullut, IHANAA!!!!! Meillä esikko on ennemminkin ollut se joka luuhaa kavereilla yötä, vaikka on toki meilläkin yökavereita ollut, toki vain yksi kerrallaan. Kyllähän se sellaista shouta on, kun kikatetaan, ja vähän popsitaan herkkuja ym. tyttöjen juttuja :) Siksi kait siitä ei ota hertsiä niin helposti, kun muistaa omasta lapsuudestaan kuinka kivaa se oli :) Mutta jos kikatusta kuuluu vielä klo 23, niin silloinen olen mennyt vaatimaan jo pään tyynyyn laittamista. Nyt en jaksa edes itse enää valvoa klo 23. *krooh pyyh*... siitä pitää tuo pikkulikka huolen :)



Hyvät päivänjatkot, näkemiin :))



ANI