Tukeeko perheenne (vanhemmat+suku) teitä isoissa ja pienissä elämän asioissa?

Itseä häiritsee välillä tämä että omaan sukuuni tämä tapa ei selvästikään kuulu. Aina saa pärjätä itse, vaikeat asiat ohitetaan ja lakaistaan maton alle, korkeintaan se kerrotaan jos jonkun mielestä jotain ei kannattaisi tehdä. Ja joo tiedän ettei muiden sanomisista kuulu(isi) välittää mutta jos totta puhutaan niin kyllä ainakin itseeni (olen 33v) yhä edelleen vaikuttaa aika paljonkin se mitä perheeni sanoo. Koskaan ei kannusteta mihinkään uuteen/vaikeaan/erikoiseen ja joka asiassa nähdään vaan riskejä ja epäonnistumisen mahdollisuuksia. 

Olen pohtinut pienen maalaistalon ostoa vähän syrjemmästä, välillä miettinyt auton vaihtoa uudempaan ja nyt viimeisimpänä suunnittelin ulkomaan reissua yksinäni, niin kuten arvata saattaa, kaikki kuuluu "ei kannata" kategoriaan. Varmaan ovat tyytyväisiä kun möllötän yksin pienessä vuokrakämpässäni ja ajan vanhalla autolla. Välillä mietin että millaista olisi ollut syntyä sukuun jossa asioita nähtäisiin mahdollisuuksina ja ulkomaan reissuun kannustettaisiin että "ehdottomasti lähdet lämpimään jos rahaa ja mahdollisuus on, ei se matkaseura ole mikään pakollinen, onhan siellä se matkaopas tai vähintän etäpalvelut, jos pakettimatkan valitset" tai "mennäänkö katsomaan sitä taloa, kuulostaa ihanalta paikalta, tutkitaan tietysti sen kunto ennen päätöksiä"...