***SUURperhekuumeilijat viikko 18***

pikaisesti avaan meille pinon.



Oireet jatkuu ja sitä enempi vaan tuntuu että kuvittelen =/ jospa huomen aamulla uskaltaisin sen vikan aconin tehdä. Gulps...



Niihion harrastusasioihin piti lisäämäni ettei ainakaan tällä hetkellä perhekoko juurikaan vaikuta. Tietysti ei ole varaa mihinkän superhienoihin harrastuksiin esmes carting, mutta eivät pojat sellaisia ole halunneetkaan...vielä.

Harrastuksiin kuljettamisia aina sumpilitaan menojen mukaan. Kummitkin ovat luvanneet kuskata tarvittaessa. Ihana apu.



Nyt pikkuselle maitoa.

Pikaisesti vastailen kyselyyn lasten harrastuksista. Meillä siis kolme lasta, alle kouluikäisiä kaikkia vielä. Vanhin (6v.) harrastaa tanssia ja kerhoilua. Keskimmäinen (4v.) ja nuorimmainen (1v.!) eivät harrasta mitään säännöllistä. Isänsä kanssa lapset käyvät tosi usein luistelemassa (jäähalli) ja uimassa ja koko perheellä käydään talvella hiihtämässä. Lisäksi kesäisin käyvät kaksi vanhinta käyvät uimakoulussa ja muskarissa sekä yleisurheilemassa. Meidän harrastukset ovat siis aika paljon perusliikuntaan ja musiikkiin liittyviä ja niihin haluan lapsia kannustaakin, että tulisi paljon kokeiltua eri juttuja ja myöhemmin voivat itse itse valita, mitä haluaisivat enemmän harrastaa. Lisäksi hyvänä puolena näissä harrastuksissa on se, että ne ovat toistaiseksi olleet edullisia (vuodessa menee n. 150-200 euroa ja lisäksi ostellaan tietty luistimia ym. välineitä, mutta niitä aika paljon kirppikseltä joten kovin paljon rahaa ei kulu vielä onneksi). Luulenpa, että kouluiässä harrastuksiin uppoaa sitten vähän enemmän rahaa esim. jos lapset haluavat alkaa harrastamaan esim. balettia, ratsastusta tai jääkiekkoa junioriseurassa...Niin ja kyllähän soittimet ja musiikkitunnitkin maksaa aika lailla.

Meillä on 3 lasta, 2 koululaista ja nuorin 3,5v. Ongelmana on aika ajoin tuleva vauvakuumepiikki. Mies ei halua enää lapsia, enkä minäkään aina. Olen korkeasti koulutettu, ura on tärkeä, perhe tietysti vielä tärkeämpi (olen sopeuttanut urani etenemisen perheen mukaan). Talous ym. puitteiden puolesta suurin järkieste vauvalle olisi pakko mennä töihin heti vanhempainloman jälkeen vaikka haluaisi kenties vielä jäädä kotiin. Kaikki on elämässä hienosti, kannattaako pakkaa sotkea hullun vauvaunelman vuoksi?? Onko kellään kokemuksia järjenvastaisesta vauvaunelmoinnista?

tämä viikko meilläpäin... Hoito ei mee nyt oikeen putkeen, sillä munarakkuloita ei jostain syystä kehity toivotulla tavalla. Lisäksi lääkäri (joka ei ollut meidän oma) vähän ns. vinoili, että mitenkäs monta sitä meinataan yrittää... Kyllä suorastaan v***ti tuon käynnin jälkeen. Ja edelleen on niin paha mieli kuin olla voi. Muutenkin ottanut nyt jotensakin lujille tämä hoito kaikkinensa, niin toivoisi klinikalta asiallista kohtelua. Himpura.



Tulinpa vaan nämä omanapaiset terveiset purkamaan, palailen sitten muissa merkeissä, kun olen vähän lauhtunut...



Hauskaa vappua teille kaikille!

tämä nyt on näitä vauvakuumeen naurettavuuksia mutta uskon ja toivon ettää nyt on tärpännyt. Viikonlopun olin tosi kipeä ja eilen olin varma että mulla on pissatulehdus mutta tänään herätessä ei mitään! kohdun kohdalla välillä polttava paineen tunne ja munasarjoissa puukon iskuja molemmin puolin,paha olo sekä tissit kipeämmät kuin koskaan yritys aikana. Kyllä tekee tiukkaa odottaa testaamista äitienpävään asti mutta aion yrittää. Mieletön väsymys iski myös tänään ja meinasin ruokapöytään nukahtaa kun nuorinta syötin :o/ kävely ulkona teki terää mutta paha olo jatkuu ja väsy. Tietty voi olla että kaikki on taas korvien välissä mutta kyllä tämä toiveet korkealle nostaa :o)

Voi pikkukakkonen, koita jaksella.. :( kyllä se huominen vielä hymyilee! Ihmiset osaa välillä olla järjettömän ajattelemattomia.. Tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä!!!



3orvokki, ymmärrän täysin ajatuksesi ja tunteesi... itselläni oli hyvä työpaikka, palkka, etenemismahdollisuudet jne kun aloin haaveilla vauvasta.. mutta KANNATTI! Ymmärrät sitten kun lapsi on sylissäsi!!! Ja töihin voi AINA palata ja töitä saa/joutuu paiskomaan kymmeniä vuosia... Joten rohkeasti kohti unelmia! :)



Kuultiin huonoja uutisia... miehen kaveri ollut autokolarissa eilen ja nyt makaa koomassa sairaalassa!!! Ja heillä pieni vauva...! :((( Järkyttävä asia, ei voi kuin toivoa parasta!!!



Pidetään uusikin pino korkealla! Uskotaan unelmiimme!!!!



Omppis

Meni meidän kirjoitukset niin päällekäin, että luin sinun vasta kun omani oli jo kirjoitettu... ;) Voi mahtavaa sun fiiliksiä ja oireita! Lupaavaa, lupaavaa! Varmasti olo on malttamaton! Pidäpä meidät ajantasalla!! :)

puhelin soi kesken vauvakuumepalstailun niin jäi vähän kesken tuo kirjoitus.Mokomat soittelee kun haluan kehitellä oireita,pah!



Pikkukakkoselle: voimia ja vielä kerran voimia. Sehän on jokaisen oma asia montako lasta ja montako hoitokertaa. Eihän se heiltä ole pois.

Toivottavasti saat mielesi paremmaksi.



Niiloakseli enemmän ja vähemmän itse kehiteltyjen oireiden kanssa :o)

kp20/30 yk10 dpo5 (kai)



P.S omppikselle tulossa postia kunhan lapsilta saan aikaa, vanhin poika tulossa kipeäksi äsken oli jo kuumettakin hiukan :o(

[color=green] Taas on testattu ja toinen nega pätkähti.. Nyt oon ihmeissäni. Todnäk en siis ole raskaana, mutta kun sen jälkiehkäisypillerin ohjeissa lukee, että kuukautiset pitäisi alkaa normaalisti (tai muutaman päivän aiemmin tai muutaman päivän myöhemmin). Mikä on muutama päivä???? Nyt kp35/28-30.



Nyt tietysti heräsi toive josko olis hedelmöittynyt tavallista myöhemmin? Siksi ei näkyisi vielä testissä. Vai voiko oireita tulla jo pelkästä raskauden toivomisesta? Eilen taas rinnat vuoti yms.



Varsin tässä menee polla sekaisin... [/color]

Mulla on sellanen kroonisesti. Meilläkin 3 lasta. Tykkään lapsista ja perhe tärkeä, mutta sekä mies että minä ollaan myös uraihmisiä. Eli ns. normihommat 9-5 ei kuitenkaan tyydytä. Ollaan sumplittu uraa perheen tarpeiden mukaan kumpikin, mutta kyllä siinä raja tulee vastaan, jos haluaa tehdä mielenkiintoisia hommia, niin pakko on aikaakin satsata. Ja se aika ja ajatusenergia on sitten perheeltä pois.



Vauvakuume vaivaa välillä, mutta kun realistisesti mietitään sitten ajanjakoa ja ihan käytännön asioita, niin todetaan, että hyvä kun kunnialla saadaan nää 3 aikuisiksi.



Riippuu tietysti millainen " filosofia" on vanhemmuudessa. Meillä on semmoinen ajatus, että jokaiselle lapselle halutaan antaa myös yksilöllistä aikaa ja pidetään tärkeänä, että ehditään jompi kumpi osallistua harrastuksiin esim. käydä musiikki-opiston matineoissa, viedä kauempana oleviin harrastuksiin jne. Jokaiselle lapselle pitäs löytyä meistä ihan joka päivä sellainen hetki, että saa vanhemman huomion ilman, että sisarukset on siinä hästäämässä.



Meillä ei myöskään ole isovanhempia tms. samalla paikkakunnalla, joten jos me ei itse ehditä, niin sitten hommia hoitaa joku palkattu ihminen ja lapsille se ei tietysti tunnepuolelta ole sama.



Näillä reunaehdoilla meidän perhe jää 3 lapseen. Jos rehellisiä ollaan mieheni kanssa, niin ei olla kuitenkaan tarpeeksi perhekeskeisiä oikean suurperheen pyörittämiseen. Meillä on siihen liikaa ammatillisia ambitioita. Ja toki töitä tehdään vuosikymmeniä, mutta ei se ihan niinkään ole, että voi olla vuosikausia säästöliekillä just niinä vuosina, kun se ura joko etenee tai jämähtää ja sitten hypätään takas mielenkiintoisiin hommiin. Jos on paljon perhevelvollisuuksia, niin kyllä se urakehitys tuppaa hyytymään. Tietty, jos on jossain valtion virastossa töissä, niin voi olla eri asia.

Ihan valtavana lämpimänä tunteena mun sisälläni läikähti vauvakuume! Pyyhin ruokapöytää ja ajattelin perhettäni sen ympärillä ja tuli tunne, että tahtoisin niin kovasti nähdä miltä meidän viides lapsemme näyttäisi, TULI IKÄVÄ HÄNTÄ! Oikeasti ja niin vahvasti, että tuntuu kuin itku tulisi! Vain te voitte tämän ymmärtää ja vain teille voin tämän kertoa. Kyllä minä uskon, että vaikka lapsia on useampia, rakkautta riittää kaikille-varmasti ja uskon myös, että työt ja kaikki odottavat. Ja loppujen lopuksi, nehän on vain töitä. Tuskin kukaan vanhana miettii tekikö paljon töitä... Kyllä kaikki lähtee sisältä. Voi äipät, tahtoisin rutistaa teitä kaikkia ja jakaa tämän suurenmoisen tunteen teidän kanssanne! :)))))



Omppis, kuumeen kourissa....onnellisena sen ymmärrettyään!

Omppuäippä:

Ihan valtavana lämpimänä tunteena mun sisälläni läikähti vauvakuume! Pyyhin ruokapöytää ja ajattelin perhettäni sen ympärillä ja tuli tunne, että tahtoisin niin kovasti nähdä miltä meidän viides lapsemme näyttäisi, TULI IKÄVÄ HÄNTÄ! Oikeasti ja niin vahvasti, että tuntuu kuin itku tulisi! Vain te voitte tämän ymmärtää ja vain teille voin tämän kertoa. Kyllä minä uskon, että vaikka lapsia on useampia, rakkautta riittää kaikille-varmasti ja uskon myös, että työt ja kaikki odottavat. Ja loppujen lopuksi, nehän on vain töitä. Tuskin kukaan vanhana miettii tekikö paljon töitä... Kyllä kaikki lähtee sisältä. Voi äipät, tahtoisin rutistaa teitä kaikkia ja jakaa tämän suurenmoisen tunteen teidän kanssanne! :)))))

Omppis, kuumeen kourissa....onnellisena sen ymmärrettyään!

löysit sisältäsi paikan vielä sille yhdelle :o) se on ihana tunne kun tajuaa mitä haluaa.

Minä kans olen sitä mieltä että työt saa odottaa perhe on tässä ja nyt. Kyllä minä ne työt joudan tekemään ja mikään uraohjus en koskaan tule olemaan.

Toiset on toiset ei ja molempia tarvitaan yhtälailla!



Miksi meissä naisissa ei ole sellaista kytkentää josta näkisi kun raskaus on alkanut. Tätä sitten pitää pohtia ja miettiä kun niin paljon helpompaa olisi jos sen vain jostain tietäisi tai näkisi heti.



).( kahvi ei maistu,ruoka ei maistu. Aivastaessa munasarjat meinaa revetä,väsyttää,palelee,kohtua kivistää,tissit kipeät huoh!!! tässä sitä taas mennään näiden oireiden kans. Liekö kaikki kuvittelua taas. Tissit on kipeämmät kuin koskaan ennen joten sitä en kai kuvittele mutta kaikki muu voi olla mitä vaan..... ai nii valkovuoto hurjaa..... ja turvottaa huoh.....



Niiloakseli kp21/30 yk 10 dpo6 (ihan en varma oo)

_mammamyy_ nuorimmaiseni (tyttö) tulee äitienpäivänä vasta 10 kuukautta... joten ei tässä kiirettä ole. Syksyllä aikaisintaan yritellään... :)



Sunmom, mitkä sun fiilikset..? Kurjaa se nega... :(( Voimarutistuksia!!!



Niiloakseli, kyllä se paikka nyt on sydämestä löytynyt! Ihana tunne, ihana olo! Hymyilen sun oireille.. :) Tiedän mitä se pähkäily on. Koita kestää- 12 yötä äitienpäivään!! Jospa nyt oikeasti ois tärpännyt!!! Pääsisit siirtymään odottajiin! Ja lietsomaan meihin muihin kahta kauheampaa vauvakuumetta! :o)



Toukokuu, kevättä rinnassa...

Oletteko törmänneet sellaisiin naisiin, jotka eivät testaa, kuin vasta ehkä1-4kk.n päästä? Ja sit yleensä terveyskeskuksessa? Mä olen..minusta ei olis siihen, hih....Testaisin varmaan heti tai päivän päästä...

OMPPUÄITI: Onnittelut lämpimästä läikähdyksestä;-) Eikä se vauakuume ainakaan minulla ole parantunut...



Meillä on sellainen tilanne, että mieheni jarruttelee kovasti neljättä. Hän sanoi, ettei ole varma, jaksaisiko neljättä ja voi olla, ettei meille neljättä enää koskaan tulekaan:-(



Tosin kysyn nyt teiltä: Mulla on vahvat ovisoireet ja tunnen yleensä jopa sen, kummalta puolelta munis irtoaa. Se irtosi viime torstaina vasemmalta puolelta. Tosin tunsin kyllä saman tapaista kipua perjantaina oikealla puolella. Limaneritys oli myös juuri sellaista ovislimaa viime viikolla, mutta loppui lauantaina. Maanantaina eli siis oviksen jälkeisenä maanantaina pupuiltiin ilman ehkäisyä ja luulen siis, että raskautuminen olisi ihan mahdotonta, mutta aloin kuitenkin miettiä, entä jos... Siis muniksenhan ei pitäisi elää vuorokautta pitempään, joten lienen oikeassa, mutta silti alkoi mietityttää, varsinkin, kun mieheni ei neljättä ainakaan juuri nyt halua. Itse puolestani puoliksi toivon, että silti jostain ihmeen syystä olisi tärpännyt, mutta toisaalta toivon mieheni vuoksi, ettei olisi. Meille on kyllä ennustettu poikaa tammikuuksi 2008...

[color=blue] Omppuäippä: voi vitsi, tuo on kyllä maailman ihanin tunne kuumeesta kärsivillä, kyllä jokaiselle lapselle löytyy sydämestä oma paikka *hali*



Oma olo on hiukka sekava, jos näin voi sanoa. Ihmetyttää yhä miten se voi olla nega? Mulla on ens viikolla papa kättärillä, osaiskohan ne sanoa mitään vai kannattaisko käydä yksityisellä? Eniten mietityttää joska tää vahinko on mun viimeinen piinailu =( mies ei sitä vitosta halua, enkä usko että ajan myötä heltyis.



Niiloakseli: toivottavasti oireesi ovat totisinta totta eikä kuvitelmaa. Plussa uutisia oottelen sieltä =D



Nyt matsia seuraamaan (ja samalla silittää pyykit, ripustaa verhot jne jne) [/color]

Kiitos kannustuksista. Täällä alkaa vähän harmitus helpottaa.



Omppuäippä: Eikös ole mahtava fiilis, kun sen oikein oivaltaa:) Onnea siitä!



Niiloakseli: Nuo sinun oireet kuulostaa kyllä niin selviltä, toivottavasti nyt on onnistanut. Olisi jo sinunkin vuoro. Tsemppiä piinaavaan odotukseen, tulee se testauksen aikakin sieltä, hitaasti mutta varmasti.



Mansikkamamma: Mitähän tuohon osaisi sanoa?!? Periaatteessa ehkä ei, mutta käytännössä ehkä joo =D Mistäpä sitä oikeestaan koskaan viime kädessä tietää, vauvat joskus vaan tulee, jos on sen aika, vaikka kuinka kaikki kalenterit ja laskelmat sanoo muuta. Että ehkäpä tuo ennustus pitää kuitenkin paikkaansa. Aikapa sen näyttää, ja jos näin on, niin eiköhän se miehesikin sydän sula ja tilaa neljännelle löytyy. Asiat tuppaa aina jotenkin järjestymään. Koitapa jaksaa odotella tämä loppukierto, sitten selviää ;)



Oma napa alkaa tosiaan vähän rauhoittua eilisestä. Tai no, lääkärin kommentit ei enää niin harmita, mutta muuten tämä hoito kaikkinensa ja vauvahaave alkaa kyllä tuntua elävältä haudatulta unelmalta. Ja sekös ottaa koville. Mä kun olen kans näitä perheihmisiä, aina olen haaveillut isosta perheestä, urahaaveita taas ei ole liiemmin ollut (vaikka päätäkin olisi kyllä kai ollut lukea itseni ties mihin). Hoitoalalta olen ollut pois jo tovin ja ajattelen kyllä ehtiväni päivittää tietoni ja taitoni sitten joskus ja paiskia töitä ihan kyllästymiseen asti. Tai ehkäpä sitten vaihtaa alaakin, jos oikein ottaa pattiin.

Mutta taitaapa tuo ura kolkutella ennemmin kuin arvasinkaan;( Ei mahda mitään, tässä suossa nyt rämmitään, eiköhän se jossain vaiheessa helpota.



Nyt koiruus tahtoo pissille.

Mukavaa viikonjatkoa teille ihanaisille äiti-ihmisille =)

Löytyy jo 3lasta...ikähaarukka 11v.-6v. ja vauvakuume tainnu kiusii jo 5v. nyt pahempana kuin koskaan.



Miestä en oo saanu ihan täysin vakuuttuneeks nelosen tarpeellisuudesta/tärkeydestä...hää on näit järki ihmisii ja miul vie tunteet ihan 100-0.

Kumminkii tässä ollaa puuhailtu toist kuukautta ilman mitää ehkäsyy...joten toivossa elän,syksyyn asti.Sit oon luvannu huolii kierukan.

Omppuäippä: Saan tuollaisia lämpimiä tulvahduksia just nimenomaan pyyhkiessäni ruokapöytää tai laittaessani kuopukselle pieniksi jääneitä vaatteita säilöön.



Unelmia olisi minullakin vaikka muille jakaa, niin uraan, kotiin kuin tähän perheeseeni liittyviä. Pitää vain yrittää sinnitellä näiden sinne tänne poukkailevien haaveiden kanssa ja keskittyä siihen, mikä on olennaista.



Työ ei minulla ole todellakaan samalla viivalla perheen kanssa. Sen totesin jo ensimmäisen ja toisen lapsen syntymän jälkeen. Niin se vain on, että vaikka meidän naisen tasa-arvoasiat ovat pinnalla työelämässä, niin olen itse sitä mieltä, että se on joko nousujohteinen työura ilman lapsia tai lapset ja sinne tänne sinkoileva työura. Jos yrittää satsata molempiin kympillä, palaa loppuun alta aika yksikön ja pakostakin jompi kumpi jää huonommalle...työelämä ei jousta pätkääkään, vaikka meillä on lapsia hoidettavinamme.



Täyttä suoritusta vaaditaan kaikkialla ja se on oikeasti sula mahdottomuus. Ainakin minulle. Silti elämiseen tarvitaan rahaa ja mistäs muualtakaan sitä saa kuin työnteosta...on tämä ikuinen oravanpyörä.



Ihannetilanne olisi, että voisi tehdä väliaikaisesti lyhyttä, noin 5h työpäivää, palkan pysyessä ennallaan (jos vaikka joku instanssi voisi korvata työantajalle työntekijästä aiheutuvat kulut...)...johan voisivat perheet paremmin tässä maassa. Aikanaan yritin jäädä osittaiselle hoitovapaallekin, mutta työnantaja oli sitä mieltä, että tulisin joka päivä myöhempään töihin (?!)...Esimieheni on lapseton sinkkumies, joten ajatuksemme eivät todellakaan kohdanneet tässä universumissa. Tarve olisi ollut kuitenkin itselläni lähteä aikaisemmin töistä kotiin...eikä sittenkään päästy asiasta yhteisymmärrykseen, vaikka miltei rautalangasta väänsin, joten oikeus tuohonkin jäi vai paperille :-(.



Ymmärsiköhän kukaan mitä tässä yritän sanoa? No, joka tapauksessa nyt pitää lopetella ja alkaa siivoilemaan täällä...meni viime yö vähän pipariksi kun kuopus päätti valvoa klo 3-4 välisen ajan, on ajatukset hieman hajallaan näin aamusta...Pahoittelut negan testanneelle, en valitettavasti muista enää nimimerkkiä. Uutta matoa koukkuun!



Niiloakseli: olen valmistunut pari vuotta sitten lähihoitajaksi (sairaanhoito ja huolenpito), ammatti on kiva, mutta raskas. Opiskelu sen sijaan näin yli kolmekymppisenä oli tosi ihanaa. Suosittelen!



Kanelisokeri