Olen 55- vuotias nainen, vakavasti masentunut

Olet ihan valintojen seurauksena tuossa tilanteessa. Kannattaa tehdä toisenlaisia valintoja. Jokainen on oman onnensa seppä

Ammattivalittajoko se siellä, taas? No, ollaan yritetty antaa täällä neuvoja sinulle vuodesta toiseen. Oletko ottanut koppia yhtään niistä? Ja....olisiko aiheellista hakea apua vaikka gynekologilta, estrogeenin loppuminen saa naisen mielen muuttumaan ihan totaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hae apua, parane ja mene töihin. 

 

Siinä on kans yksi kokoomuslainen. Et ymmärrä masennuksesta mitään. 

Taitaa ymmärtää sen, että masennus on parannettavissa ja tekosyynä se on hyvin huono. 

Voihan se olla niinkin, mutta kokoomuslaiset ansioituneesti yrittävät saada minutkin Suomesta tai ainakin pks-seudulta ja antavat töitä mielummin filippiiniläisille. Kohtahan minäkin savokarjalainen olen ap:n tapaan 55-v. ja masennun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koita saada itsesi päivittäin edes hetkeksi ulos. tänäänkin on kaunis aurinkoinen päivä. 

Japanissahan lääkärit määräävät reseptillä masennusoireisille kävelyä luonnossa.

Olet tärkeä, kaikki järjestyy. Päivä kerrallaan eteenpäin.

Kiitos ihanasta viestistäsi, t. Ap

Kiva että sait iloa viestistäni. Kerro tänne sitten myöhemmin tänään, miten päiväsi meni. Saitko ehkä pilkahduksen aurinkoa kasvoillesi.  Söitkö jotain hyvää. 

Olisiko lähelläsi kahvilaa, missä voisit tänään tai tulevaisuudessa käydä ja hemmotella itseäsi?

Vierailija kirjoitti:

Olen 56v, ja toipumassa masennuksesta. Olen huomannut, että murheet lähtee, kun antaa itselleen luvan ja aikaa murehtia ne murheet pois.

t. melkein työkunnossa jo

Millaisia ne murheet ovat olleet? Kerro esimerkki miten murehdit ne pois? Muutkin voi antaa esimerkkejä.

USA:ssa voit saada lääkärin määräyksestä lääkesativaa, siis kannabista mikä piristää ja virkistää mieltä. 

55v ei enää ees kelpaa töihin ku liian vanha

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 56v, ja toipumassa masennuksesta. Olen huomannut, että murheet lähtee, kun antaa itselleen luvan ja aikaa murehtia ne murheet pois.

t. melkein työkunnossa jo

Millaisia ne murheet ovat olleet? Kerro esimerkki miten murehdit ne pois? Muutkin voi antaa esimerkkejä.

Huono äitisuhde, monta keskenmenoa, vuosikymmeniä tuloksetonta työnhakua, etäiset suhteet sisaruksiin, ystävyyssuhteissa mm. alistamista ja taloudellista hyväksikäyttöä, ystävyyssuhteiden hiipumisia, kun toista osapuolta vaan ei kiinnosta yhteydenpito. Tähän lisäksi se vakio, eli koulukiusaaminen.

Olen antanut itselleni luvan tuntea ne kaikki tunteet, mitä nämä elämän epäkohdat ovat minussa herättäneet. Aikanaan halusin olla kiltti kaikille, enkä halunnut vihata ketään. Myös pelko ja pettymys ovat tunteita, jotka olen itseltäni "kieltänyt". Viime aikoina olen opetellut kohtaamaan nämä tunteet.