Hohhoi... 16v haluaisi elää kuin aikuinen, mutta ilman velvollisuuksia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole helpompia lapsia, on vain osaamattomampia aikuisia.

Meillä poika 16v siivoaa huoneensa, petaa sänkynsä ja lenkittää koiraa. Välillä otetaan yhteen mutta sitten jutellaan rauhallisemmin ja homma jatkuu.

Lapsen kasvatus alkaa jo pienestä pitäen

Miksi nelilapsisessa perheessä on täysin erillaisia lapsia ja nuoria? Toinen pääsee tuskin peruskoulusta ja toinen opiskelee yliopistossa? Ei valitettavasti ole kasvatuksesta kiinni, vaikka te helppojen lasten vanhemmat siitä itseänne onnittelette.

siinä on vaan bipo mammalla ollut eri vaihe menossa eri lasten kasvatuksessa.

Ja lasten isä ei ole tässäkään sinulle edes mahdollinen vastuunkantaja omien lastensa kasvatuksesta :D

ei se mies halunnut lapsia mt-vikaisen mamman kanssa, mutta mamma valehteli ehkäisypillereiden syönnistään ja teki reikiä kortsuun, jotta saisi elareita.

Ulkoruokintaan pariksi viikoksi niin alkaa kakarasi tajuamaan että elämässä ei mitään saa ilmaiseksi. Itse tein 13 vuotiaana töitä ekaksi kunnan puutarhalla koko kesän. 14 vuotiaana menin hampurilaisia myymään vuonna 1989 ja menin koulun jälkeen iltatöihin  myymään hampurilaisia. Olin siellä 2 vuotta töissä ja tienasin joku 1200 markkaa kk. Se oli hyvä työ ja minulle jäi paljon rahaa säästöön. 17 vuotiaana minulla oli 20000 markkaa tilillä. Yläasteen jälkeen menin amikseen ja olin silloin myös iltatöissä kaupassa. Se oli kovaa työtä, en saanut vanhemmiltani koskaan viikkorahaa edes koska äitini oli juoppo.

Tsemppiä ap, lehmänhermoja tarvitaan ihan tavallisenkin teinin kanssa. Joku asia on aina paremmin ja joku huonommin, kenelläkään ei "täydellistä" teiniä. 

Mun kahden lapsen kokemuksella koulu on joko niin tärkeää, että saa pelätä lapsen jaksamisen puolesta tai sitten aivan vasemmalla kädellä hoidettua. Joko teini huitelee omissa menoissa lukuisien kaverien kanssa tai sitten sulkeutuu kotiin ja kumpikin tilanne valvottaa vanhempaa öisin. Joko on ärhäkkä ja kaikesta nolosta/ärsyttävästä/ ei juuri hänen mukaan mietitystä hetkessä tulistuva tai sitten niin hiljainen ja passiivinen, että saa kiskoa sanoja esiin. 

Siivoamisen ja kotitöiden suhteen ovat kyllä ihan samanlaisia, ne ei kiinnosta kumpaakaan. =D

Ja kaikki fiksu, ihana ja empaattinen mitä heissä on, ei ainakaan ole minun kasvatuksen ansiota. Onneksi kaikki ne hyvät puolet pikkuhiljaa vuosien myötä kuoriutuu taas enemmän esiin. 

Kakaroilla on nykyään vain oikeuksia.

Olen opettanut lapsilleni työn merkityksen ja opiskelun myös. Esimerkiksi englannin kielen opiskelu kannattaa koska se antaa työmahdollisuuksia, mun 15 vuotias osaa jo englantia ja Ranskan kieli on 10 koulussa. Kaupasta saa yleensä kesätöitä niin tienaa rahaa, olen käskenyt että menee sinne kauppaan kysymään niin tyttäreni sai töitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole helpompia lapsia, on vain osaamattomampia aikuisia.

Meillä poika 16v siivoaa huoneensa, petaa sänkynsä ja lenkittää koiraa. Välillä otetaan yhteen mutta sitten jutellaan rauhallisemmin ja homma jatkuu.

Lapsen kasvatus alkaa jo pienestä pitäen

Normaalijärkinen aikuinen ymmärtää myös, että -niinkuin kaikki aikuisetkaan, eivät myöskään kaikki  teini-ikäiset- ole samanlaisia.

Peli on menetetty kun aloittaa "vapaan kasvatuksen" tiellä. Vapaa kasvatus tarkoittaa siis sitä ettei kasvata ollenkaan.

Jos lapsi on alusta asti kasvatettu siihen että vanhempien sana on laki ja hänen pitää tehdä omat työnsä (koulu, kotitöitä yms) niin sitten ne tulee tehtyä ja hän ei haaveilekaan perseilystä. Jokainen voi miettiä onko perseilevä nuori vai hyviin tapoihin opetettu nuori parempi juttu. Kumpi lähestymistapa palvelee nuorta itseään paremmin. Itse olen sitä mieltä että se kuri palvelee nuorta. 

Eihän kukaan meistä tykkää välttämättä tehdä niitä asioita mitkä meitä palvelevat, kuten kuntoilu, terveellinen ruokailu, säännölliset nukkumisajat, töihin/kouluun meneminen. Ne tulevat vain vaatimusten kautta. Aikuinen osaa ehkä vaatia niitä itseltään. Nuori ei osaa, siksi vanhempien pitää vaatia niitä kunnes nuori aikuinen alkaa itse vaatimaan itseltään.

Laita se johonkin laitokseen.
T.Sonja

Aika normaalilta kuulostaa, muistissa on "älä puutu mun asioihin" ja muuta mukavaa. Vaikka kasvatusoppaat neuvovat keskustelemaan rauhallisesti niin ei se aina onnistu eikä ne nuoret rikki mene vaikka välillä komennat ja huudat vähän reippaammin.  

Noin kokoomuslainen 16-vuotiaana ! 

Vierailija kirjoitti:

Aika normaalilta kuulostaa, muistissa on "älä puutu mun asioihin" ja muuta mukavaa. Vaikka kasvatusoppaat neuvovat keskustelemaan rauhallisesti niin ei se aina onnistu eikä ne nuoret rikki mene vaikka välillä komennat ja huudat vähän reippaammin.  

Olen tästä samaa mieltä, teinit on niin siellä oman pään sisällä, että pelkkä rauhallinen keskustelu ei heitä välttämättä tavoita. Enkä tietenkään tarkoita, että joka päivä huudetaan pää punaisena, mutta rajat voi osoittaa myös äänensävyllä ja voimakkuudella kun tilanne sen vaatii. 

Metsä vastaa niin kuin sille huutaa ei varmaan ole meidän teinien suosikki sanontoja, niin usein ovat sen kuulleet, mutta pikkuhiljaa ymmärrys kasvaa sille, ettei edes vahemmat ole ihmisiä, joiden kuuluu kestää mitä vaan. 

Paljon pitää silti kestää, kun on ihan itse tehnyt valinnan hankkia lapsia. Ja paljon pitää tehdä töitä pitääkseen yllä positiivista keskustleuyhteyttä. Jos se katoaa kokonaan, ei millään käskemisellä ja kurinpidollakaan ole merkitystä, se vaan ajaa lasta entistä etäämmälle. 

On kyllä melkoinen sankari tämä tähän keskusteluun pesiytynyt pelkillä pienillä kirjaimilla kirjoittava. :D Erottaapahan saman ihmisen sekoiluiksi jos ei muuta.

Sille teinille voi kertoa, että jos haluaa elää niinkuin aikuinen, niin sitten kantaa niitä aikuisten vastuita myös. Ne asiat kulkevat käsi kädessä. Siitä sitten vaan hankkimaan rahat ruokaan, vastikkeisiin ja vakuutuksiin ym. muuhun aikuisten elämän mukaviin asioihin.

No en tiedä, mulla on nörtti. Hoitaa koulunsa ja 8 huonompaa ei ole tullut. Siivoaa huoneensakin, mutta muut kotityöt on vähän vastenmielisempiä.... kai sekin ajattelee ettei kuulu hänelle, vanhempien hommia. Lemmikkiä ei tule, sanoin että harkitaan kun näyttää että hänestä olisi sitä hoitamaan, lakkasi pyytämästä ja en usko vieläkään että hoituituisi ilman sanomista ja lapsukainen on jo 18 täyttänyt.

 Ihan mielelläni näkisin hänet kartsalla kavereiden kanssa eikä kotona nenä kiinni kirjassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole helpompia lapsia, on vain osaamattomampia aikuisia.

Meillä poika 16v siivoaa huoneensa, petaa sänkynsä ja lenkittää koiraa. Välillä otetaan yhteen mutta sitten jutellaan rauhallisemmin ja homma jatkuu.

Lapsen kasvatus alkaa jo pienestä pitäen

Kela ei katsos vaadi mitään huoneen siivoomista rahaa vastaan, kun tuo aloittajan lapsikin tuosta omilleen lähtee.

Että kyllä se on ihan muu kuin vanhemmat, jotka nämä tavat opettavat.

Vierailija kirjoitti:

Siis sinulla on lapsi, joka on fyysisesti ja psyykkisesti terve ja, jolla ei ole neuropoikkeavuuksia eikä persoonallisuushäiriötä.  Lapsi myös on ihan normaalisti irrottautumassa vanhemmistaan.

Ja palstan kasvatuksen ammattilaiset haukkuvat vanhempia siitä hyvästä? Kerro toki mitä helvetin poppakonsteja vanhemman pitäisi suorittaa jotta lapsella olisi kiinnostusta oppia elämässä tarvittavia asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika normaalilta kuulostaa, muistissa on "älä puutu mun asioihin" ja muuta mukavaa. Vaikka kasvatusoppaat neuvovat keskustelemaan rauhallisesti niin ei se aina onnistu eikä ne nuoret rikki mene vaikka välillä komennat ja huudat vähän reippaammin.  

 

Olen tästä samaa mieltä, teinit on niin siellä oman pään sisällä, että pelkkä rauhallinen keskustelu ei heitä välttämättä tavoita. Enkä tietenkään tarkoita, että joka päivä huudetaan pää punaisena, mutta rajat voi osoittaa myös äänensävyllä ja voimakkuudella kun tilanne sen vaatii. 

Metsä vastaa niin kuin sille huutaa ei varmaan ole meidän teinien suosikki sanontoja, niin usein ovat sen kuulleet, mutta pikkuhiljaa ymmärrys kasvaa sille, ettei edes vahemmat ole ihmisiä, joiden kuuluu kestää mitä vaan. 

Paljon pitää silti kestää, kun on ihan itse tehnyt valinnan hankkia lapsia. Ja

Kielletystä tekemisestä on oltava seurauksensa. Pelkkä puhe ei useinkaan riitä oli se kuinka tiukkaa tahansa.

Jos kurinpito jää puheen varaan niin lapsi suhtautuu siihen samoin kuin mitä aikuinen sellaiseen rikokseen josta ei voi seurata rangaistusta.