Pitäisikö mun aikuisena puuttua vieraan lapsen ongelmaan
Kun omalta lapselta sain kuulla asioita hänen kaveristaan. Ne asiat ovat sille lapselle pelottavia, ovat 10 v.
Laitoin viestiä tälle lapselle ja pyysin että hän kertoisi vanhemmilleen ja että minäkin voin olla tukena, kun nyt satun tietämään asiasta.
Tää lapsi oli pyytänyt kun oli kertonut mun lapselle näistä asioista, ettei lapseni kertoisi kellekkään.
Olenko kuitenkin nyt velvollinen ottamaan yhteyttä tuon lapsen vanhempiin, vai annanko hänen itse kertoa ja kannustan vain olemaan rohkea.
Kommentit (12)
Okei. Jos sanon tälle lapselle, että laitan viestiä hänen äidilleen ja pyytäisin puhumaan lapsen kanssa.
Ennemmin suosittelen yhteydenottoa kouluterveydenhoitajaan. Minun äitini olisi ainakin haukkunut minut, jos olisi saanut tietää, että olisin puhunut jollekin jotakin. Kaikki vanhemmat eivät tue lapsiaan. Osa vanhemmista vaatii, että lapsi on normaali. Jos lapsella on pelkoja, ja hän kertoo niistä, saa haukut, mitä häpeää on vanhemilleen aiheuttanut, kun on mennyt peloistaan puhumaan.
Lapsella on syynsä, jos ei ole vanhemmilleen puhunut. Myös tämän vuoksi olisin yhteydessä mielummin kouluterveydenhoitajaan.
Tunnetko yhtään lapsen vanhempia? Ensisijaisesti kertoisin heille. Terveydenhoitajan kautta asia ei välttämättä etene. Kokemusta on.
Kiitos, kun välität 💖
Voisitteko sopia, että olisit lapsen tukena kertomassa ja tilanteen turvallisuutta varmistamassa.
Joskus lapset pelkäävät epärationaalisesta syystä ja estävät antamasta sitä apua mitä tarvitsevat, jos valinnanvapaus jätetään heille. Paljon riippuu myös asian luonteesta - liittyykö se esim. vanhempiin itseensä?
Itse vanhempana olisin ehdottomasti halunnut tietää lapseni murheista voidakseni olla tämän turvana ja olisin ollut tosi kiitollinen toisen aikuisen välittämisestä. Mutta emmehän me kaikki koe asioita samalla tavalla.
Jos käännät sen niin päin, että se olisikin oma lapsesi, jonka kaveri kertoo äidilleen. Mitä lapsesi vanhempana toivoisit?
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko yhtään lapsen vanhempia? Ensisijaisesti kertoisin heille. Terveydenhoitajan kautta asia ei välttämättä etene. Kokemusta on.
No tämä äiti on jotenkin etäinen. Ei juurikaan koskaan vastaa tai kommentoi viestiini. Kun olen esim lähettänyt kuvan hänen lapsestaan ja minun lapsesta yhdessä, kun ollaan oltu grillaamassa. Tai joihinkin viestiini ei vastaa.
Luulen että hän ei halua olla kanssani tekemisissä vaikka lapsemme ovatkin hyviä kavereita.
Mun lapsi on sanonut että hän vähän pelkää tätä äitiä, mutta että se äitin miesystävä on mukava.
En ehkä viitsi tämän lapsen tietämättä ainakaa kertoa hänen äidilleen. Kun en tiedä yhtään miten se hänen äitinsä reagoi siihen. Ap
Riippuu ongelmastakin.
Meillä oli kysymyksessä lapsen ahdistelu koulumatkalla. Onneksi kertoi kaverille, kaveri äidilleen ja saatiin homma hallintaan ja vanhempien yhteistyöllä järjestettyä kaikkien lähistön lasten koulumatka turvalliseksi.
Poliisihan ei näitä kiinni saa, kun pienet ei hokaa opetella rekkareita siinä hädässä.
No hirveästi en haluaisi toisen henkilökohtaisista asioista kertoa, mutta, nämä on päänsisäisten äänien kuulemista kotonaan kun on yksin. Lapsen itkua ym..Ja kokee välillä että siellä on joku näkymätön olento.
Tosin hän vastasi viestissä että olisi loppunut, mutta en ehkä usko että on. Kun vasta lapseni kertoi tästä. Lapseni oli myös häntä kehottanut kertomaan jollekin aikuiselle tästä. Ap
Kymmenen vuotias on vielä pieni lapsi. Ole yhteydessä vanhempiin.