Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet psykoosin sairastaneesta?
Kommentit (35)
21/35
|
05.02.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Nykyään tiedän, että se voi tulla kenelle tahansa. Esimerkiksi jos on joutunut sietämään aivan liikaa jotain pahaa, usein täysin itsestä riippumatta. Termillä vaan on kamala skisma, ja itsekin jouduin tutustumaan aiheeseen tarkemmin, jotta sain tietää mistä siinä on edes kyse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hullu mikä hullu
Mulkku mikä mulkku
Ajattelen että psykoosi on sairaus , muiden joukossa ja että psyykoosia sairastava/ sairastanut on yhtä arvokas kun muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkö ajattelen ... on ollut vaikea sairaus ja toivottavasti kyseinen sairastanut on nyt terve.
Psykoosi ei ole sairaus, vaan oire esimerkiksi skitsofreniassa. Saattaa puhjeta myös päihteidenkäytön seurauksena.
Psykoositila johtuu viime kädessä unen puutteesta. Harmillista, etteivät ihmiset ymmärrä tätä. Antipsykootti on käytännössä voimakas unilääke.
Eikä johdu. Sairastuin psykoosisairauteen traumojen seurauksena.
Kyllähän se on dokumentoitu jo sodissa, että miehet rintamalla sairastuu psykoosiin, kun aivot eivät pysty tuottamaan unta voimakkaan stressin johdosta.
Tietysti ihan ihmisiä jokainen ollaan, sairauksista huolimatta. Menneessä aikamuodossa, sairastettuna tautina tai vaikka skitsofrenia hyvässä hoitotasapainossa... En haluaisi leimata ja arvostella ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sen perusteella kannata ajatella mitään erikoista. Psykoosikin on aika epämääräinen käsite. Ei ole selkeää rajaa milloin esim. pelokas, ahdistunut tai masentunut on psykoottinen ja usein riippuu lääkärin omasta tulkinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäkö ajattelen ... on ollut vaikea sairaus ja toivottavasti kyseinen sairastanut on nyt terve.
Psykoosi ei ole sairaus, vaan oire esimerkiksi skitsofreniassa. Saattaa puhjeta myös päihteidenkäytön seurauksena.
Ööö. Mulla on diagnosoitu ei-elimellinen psykoottinen häiriö. Se on sekä diagnoosi että oire. Ei päihdehistoriaa. Jälkikäteen ajateltuna mun deprakine-lääkitys ja estyneen persoonan piirteet ovat voineet tehdä mulle tilanteen, jossa psykoosiin vajoaminen oli mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sen perusteella kannata ajatella mitään erikoista. Psykoosikin on aika epämääräinen käsite. Ei ole selkeää rajaa milloin esim. pelokas, ahdistunut tai masentunut on psykoottinen ja usein riippuu lääkärin omasta tulkinnasta.
Ihminen on psykoterapeuttini mukaan psykoottinen silloin, kun hän uskoo harhoihinsa perusteettomasti eli ei kykene kyseenalaistaamaan ajatuksiaan, vaikka muut todistavat toisin. Samaa ilmenee myös paranoiassa, maniassa ja narsismissa yms. mitkä ovat tietyllä tavalla psykoosiin taipuvaisia oireiluja. Psykoottisuudesta kärsivä uskoo harhoihinsa, yliluonnollisiin selityksiin, maagisuuteen, hallusinaatioihin, deluusioihin yms. sillä tavalla, että hänen todellisuudentaju vääristyy suhteessa muuhun maailmaan. Muut eivät ymmärrä mitä psykoottinen tarkoittaa, hän toimii hyvin oudolta näyttävällä tavalla jne.
Itse olen ollut aina tietoinen, kun ambulanssi on mut hakenut sairaalaan, että mulla on "harhoja". Eli en psykologini mukaan ole koskaan vaipunut psykoosiin. Dissosiaatiota sen sijaan onkin ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko psykoosiin sen enempää kuin joulupukkiinkaan. Se on vaan tarina, millä pyritään hallitsemaan ihmisen ajattelua. Tunnen lukuisia ihmisiä, joilla on täysin erilaiset maailmankuvat, todellisuuskäsitykset ja myös todellisuudet, missä he elävät ja asuvat. Joilla on aistimuksia, mitä muilla ei ole, jne.
Eli periaatteessa "psykoosi" ei vaikuta mitenkään, MUTTA jos henkilö reagoi itse itseensä negatiivisesti ja uskoo pharman valheita niin tämä on minulle merkki vaarallisesta ihmisestä. Hän on itsetuhoinen ja luottaa häntä vahingoittaviin tahoihin. Tällaiset tyypit pyrkivät myös kokemukseni mukaan lähes poikkeuksetta suhtautumaan muihin tuhoisasti ja alistamaan muitakin pharman vahingoittaville narratiiveille ja toimenpiteille.
Sairaus ei siis ole erilainen kokemus- tai näkemysmaailma vaan se pelko ja itseinho, joka ajaa hakemaan diagnoosin ja mutilaatiota.
En ajattele oikein mitään. Sellaista sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykoosi on vakava ja vaikea sairaus. Tarvitaan pitempi sairaala jakso. Toipuminen kestää siinä vuoden verran. Joillekin on ollut apua sähkö hoidosta. Olen yhden psykoosin kokenut. Minun läheisillä ollut psykooseja. Yhdellä kolmesti. Tukiverkosto on todella tärkeää
Ei välttämättä pääse osastolle ollenkaan, terveisin viime vuonna ensipsykoosin sairastanut. Pääsin kotiin rauhoittavien kanssa ja sain lähetteen psykiatrille 4kk päähän :D
Ei ollut osastolla tilaa ja pärjäisin kuulemma hyvin kotona kun en "aio toimia harhojeni mukaan". Paha vain että tilanne eskaloitui niin että sytytin vahingossa kämppäni tuleen koska en tosiaankaan ollut millään tavalla syyntakeinen ja olin valvonut päiväkausia. Aika hurjaa että minut lähetettiin osastolta silloin kotiin. Vieläkään ei ole mitään lääkitystä. Eikä hoitokontaktia.
Minullakaan tilanteeseen ei liittynyt päihteitä, mutta pitkä kuormitus ja lähisuhdeväkivalta + perinnöllinen alttius.
Tosi surullista kuulla, että hyvinvointivaltiossamme ei oikeasti edes akuuttipsykoosissakaan saa enää apua. 😭 Epäempaattiset päättäjät olisi pistettävä vastuuseen!
Ite koin noissa mun lyhyissä viikon "psykoosijaksoissa" että sairaalaan pääsy auttoi. Nyt kun olen ollut mt-järjestötoiminnassa mukana, niin en ole enää joutunut "psykoosiin". Kokonaislääkitystä ollaan pienennetty, psyyke kohentunut ja ihmissuhteiden määrä kasvanut. Enemmän elämää tullut välttelyn sijaan. Suosittelen lämpimästi järjestötoimintaan osallistumista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Danderemonk_Tomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sen perusteella kannata ajatella mitään erikoista. Psykoosikin on aika epämääräinen käsite. Ei ole selkeää rajaa milloin esim. pelokas, ahdistunut tai masentunut on psykoottinen ja usein riippuu lääkärin omasta tulkinnasta.
Ihminen on psykoterapeuttini mukaan psykoottinen silloin, kun hän uskoo harhoihinsa perusteettomasti eli ei kykene kyseenalaistaamaan ajatuksiaan, vaikka muut todistavat toisin. Samaa ilmenee myös paranoiassa, maniassa ja narsismissa yms. mitkä ovat tietyllä tavalla psykoosiin taipuvaisia oireiluja. Psykoottisuudesta kärsivä uskoo harhoihinsa, yliluonnollisiin selityksiin, maagisuuteen, hallusinaatioihin, deluusioihin yms. sillä tavalla, että hänen todellisuudentaju vääristyy suhteessa muuhun maailmaan. Muut eivät ymmärrä mitä psykoottinen tarkoittaa, hän toimii hyvin oudolta näyttävällä tavalla jne.
Itse olen ol
Itse sain skitsofreniadiagnoosin sillä, että kerroin kuulevani ajoittain toisten ihmisten ajatuksia. Kukaan ei kysynyt minulta, että uskonko siihen. Olin ennen sitä joutunut pakkohoitoon, koska kerroin päivystävälle lääkärille, nähneeni valveunen, jossa kirkas valo kutsui minua luokseen. Kukaan ei missään vaiheessa kysynyt, että uskoinko siihen. Mitä hittoa tuollaiseen pitäisi edes vastata? Onko psykiatrian diagnostiikka jotain inkvisitiota, jossa seulotaan hereettiset oikeauskoisten joukosta? Pitääkö siinä antaa jokin uskontunnustus: uskon pyhään reduktionistiseen materialismiin ja newtonilaiseen fysiikkaan, eikä minulla ole muita jumalia. Sitten jos antaa väärän vastauksen, niin on joku kauhea rappeuttava aivosairaus. Koko diagnostiikkahan on pelkkä suuri vitsi. Ja huvittavinta siinä on, että psykiatrit aidosti luulevat diagnoosinsa noilla menetelmillä ihka oikeuta sairauksia.