Minkälaisia kokkaustaitoja vaadit mieheltäsi?

En VAADI mitään, meidän suhteemme perustuu rakkauteen ja kumppanuuteen.

Mieheni on erinomainen ruuanlaittaja vaikka elikin lapsuutensa ja nuoruutensa eineksillä. Oli innokas oppimaan ja ymmärtää laadukkaan kotiruuan päälle ja nyt todellinen gurmandi

Vierailija kirjoitti:

jokainen aikuinen varmaan osaa perus ruuanlaittotaidot, ei ole sukupuolikysymys. jos ei osaa on varmastikin muuissakin asioissa melko kädetön.

 

Tämä juuri. Miessukupuoli ei ole mikään veruke sille, ettei osaa tehdä ruokaa. Jokaisen kuuluu osata tehdä ruokaa. Jos olisin tilanteessa, että tätä pitäisi "vaatia", lähtisin aika äkkiä tilanteesta pois. 

Näin miehenä komppaan tuota "fitness harrastajaa" ketjussa. 

Oman kokemuksen mukaan naiset kokkaavat usein kerma-peruna-hiilari -mössöä, mitä saa ison satsin huokeasti. Tai sitten keittoja tmv. Ns. "hyvää kotiruokaa". 

Mutta käytännössä makrotasoiltaan surkeaa ruokaa. Itsekin tykkään kana+vihreät rehut -setistä. Tai vähärasvainen jliha+bataatti jne. 

95% syömisistäni on tarveperusteista. Loput 5% voi sitten panostaa makuun ja fiilikseen. 

Tästä asiasta on itseasiassa usein muodostunut ongelma heti parisuhteen alussa, kun itseäni ei kiinnosta laisinkaan esimerkiksi ravintolassa syöminen; aivan turhan vaivalloinen tapa täyttää selkeä perustarve. 

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä komppaan tuota "fitness harrastajaa" ketjussa. 

Oman kokemuksen mukaan naiset kokkaavat usein kerma-peruna-hiilari -mössöä, mitä saa ison satsin huokeasti. Tai sitten keittoja tmv. Ns. "hyvää kotiruokaa". 

Mutta käytännössä makrotasoiltaan surkeaa ruokaa. Itsekin tykkään kana+vihreät rehut -setistä. Tai vähärasvainen jliha+bataatti jne. 

95% syömisistäni on tarveperusteista. Loput 5% voi sitten panostaa makuun ja fiilikseen. 

Tästä asiasta on itseasiassa usein muodostunut ongelma heti parisuhteen alussa, kun itseäni ei kiinnosta laisinkaan esimerkiksi ravintolassa syöminen; aivan turhan vaivalloinen tapa täyttää selkeä perustarve. 

 

Mutta jos kumppanisi haluaisi joskus ravintolaan, niin et lähtisi? Mä elin 20v bodarin kanssa (ei koko aikaa kilpaillut onneksi), joten voin sanoa, että kyllä se jossain kohtaa kyllästyttää ainainen mikrojen ja makrojen kyttäys ja on ihan mukavaa vaihtelua väsätä viikonloppuna pitsa tai käydä ravintolassa. Siinä kohtaa kun lapsia tulee, pitää repertuaarissa olla muutakin kuin kanaa ja vihreää, vaikka nekin kyllä lapsille uppoaa, mutta ei voi pelkästään niiden varassa elää 

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä komppaan tuota "fitness harrastajaa" ketjussa. 

Oman kokemuksen mukaan naiset kokkaavat usein kerma-peruna-hiilari -mössöä, mitä saa ison satsin huokeasti. Tai sitten keittoja tmv. Ns. "hyvää kotiruokaa". 

Mutta käytännössä makrotasoiltaan surkeaa ruokaa. Itsekin tykkään kana+vihreät rehut -setistä. Tai vähärasvainen jliha+bataatti jne. 

95% syömisistäni on tarveperusteista. Loput 5% voi sitten panostaa makuun ja fiilikseen. 

Tästä asiasta on itseasiassa usein muodostunut ongelma heti parisuhteen alussa, kun itseäni ei kiinnosta laisinkaan esimerkiksi ravintolassa syöminen; aivan turhan vaivalloinen tapa täyttää selkeä perustarve. 

 

Jestas tuota intohimoa. Ovatko salinaiset samanlaisia?

Saa kuolla nälkään jos ei osaa ruokaa tehdä :D Lapsettomana en rupea toista passaamaan. Mies meillä suurimman osan ruuista tekee. Muuten varmaan eläisin smoothieilla joka toinen päivä.

Sen verran että huolehtii itsestään ja lapsista kun olen liesussa. Toisaalta ei ole koskaan tarvinnut asiaa miettiä, mies on aina hoitanut osansa ruokahuollosta ihan pyytämättä.

"Mutta jos kumppanisi haluaisi joskus ravintolaan, niin et lähtisi? Mä elin 20v bodarin kanssa (ei koko aikaa kilpaillut onneksi)..."

---

Itse en ole bodari, vaan enemmänkin "toiminnallisten lajien" harrastaja; Crossfit, lumilautailu, maastofillaria jne. Tykkään vain olla kunnossa ja kroppa on työkalu kaikkeen muuhun mukavaan. 

Ja en, en lähtisi ravintolaan, jos en halua. Toki joskus voi käydä, mutta usein tapailun alkumetreillä mimmeillä on ajatus, että siellä pitäisi aina olla syömässä. Tai viikonloppuaamuna joku croissant + muu hiilarimättö on "kiva aamiainen", tai että pitää painua brunssille - turhempaa ei mielestäni olekaan. Itse painun ennemmin herättyä amaulenkille ja vedän perään kaurapuuron raejuustolla ja vahvaa tummaa kahvia.

Toki tätä nykyä homma valikoituu heti alkumetreillä vähän erityyppisiin. Mutta kun niitä "hyviä" on niin harvassa, toisinaan tulee yritettyä muutoin mukavien, mutta tässä epäyhteensopivien naistenkin kanssa. 

Lyhyesti ongelma on siinä, etten näe itse ruokaa tavoiteltavana nautintona. Ei sen eteen kannata nähdä erityistä vaivaa ja aikaa. 

Vaatimukseni on se että mies osaa sen verran kokata että saa tehtyä itselleen ruuat, sillä minulla on todella tarkka ruokavalio terveyssyistä, enkä usko että moni mies sellaista ruokavaliota itselleen haluaisi. Molemmat siis tehkööt omat ruokansa.

Kasvoin perheessä, jossa isä teki lähes kaiken ruuan (myös leipomiset) joten vaikka en tietoisesti mitään vaatinut, päädyin yhteen miehen kanssa, joka voisi tehdä vaikka kaikki meidän ruuat ruokalajista riippumatta. Pidän kuitenkin itse ruuanlaitosta ja haluan tehdä sitä usein. Metsästävänä henkilönä miehen bravuureja on riistalihan käsittely, joten hän laittaa paljon riistaliharuokia ja minä sitten kaikkea muuta. Aika usein kyllä hääritään molemmat keittiössä.

Vaikka en tietoisesti mitään kriteerejä miehelle pitänyt, en usko, että haluaisin elää henkilön kanssa, joka ei a) haluaisi tai b) osaisi mitään ruokaa tehdä. Koskee kyllä paljon muitakin asioita autonrassauksesta siivoukseen tai remppahommiin. Ehkä se iskän esimerkki on tarttunut omiin ajatuksiin aika paljon.

Ei tarvitse osata kokata, kunhan osaa tosi hyvin imuroida ja pestä lattiat koska niitä vihaan.

Vierailija kirjoitti:

"Mutta jos kumppanisi haluaisi joskus ravintolaan, niin et lähtisi? Mä elin 20v bodarin kanssa (ei koko aikaa kilpaillut onneksi)..."

---

Itse en ole bodari, vaan enemmänkin "toiminnallisten lajien" harrastaja; Crossfit, lumilautailu, maastofillaria jne. Tykkään vain olla kunnossa ja kroppa on työkalu kaikkeen muuhun mukavaan. 

Ja en, en lähtisi ravintolaan, jos en halua. Toki joskus voi käydä, mutta usein tapailun alkumetreillä mimmeillä on ajatus, että siellä pitäisi aina olla syömässä. Tai viikonloppuaamuna joku croissant + muu hiilarimättö on "kiva aamiainen", tai että pitää painua brunssille - turhempaa ei mielestäni olekaan. Itse painun ennemmin herättyä amaulenkille ja vedän perään kaurapuuron raejuustolla ja vahvaa tummaa kahvia.

Toki tätä nykyä homma valikoituu heti alkumetreillä vähän erityyppisiin. Mutta kun niitä "hyviä" on niin harvassa, toisinaan tulee yritettyä muutoin mukavien, mutta tässä epäyhteen

Oletko minä ikäinen? Kyllä mä itsekin syön viikolla aika tylsästi, mutta tykkään sitten viikonloppuna just kokkailla jotain erilaista.  Ja aina pitää olla ruuassa proteiinia :D 

Mutta tosiaan, eihän kaikki ole kiinnostuneita ruoasta ja ruoanlaitosta, itse pidän ja kyllä tuo mun bodari exänikin oppi siihen, että pe-iltana loppuvuosina kotona oli muutaman ruokalajin illallinen, ei siitä ollut pahoillaan ;) Jokainen siis tyylillään

Mutta tosiaan, eihän kaikki ole kiinnostuneita ruoasta ja ruoanlaitosta, itse pidän ja kyllä tuo mun bodari exänikin oppi siihen, että pe-iltana loppuvuosina kotona oli muutaman ruokalajin illallinen, ei siitä ollut pahoillaan ;) Jokainen siis tyylillään.

Ihmeen kauan te saitte homman toimimaan. Mä olen utelias ja ahkera kotikokki mallia luunsahaaja ja liemienkeittelijä, hävikin välttäminen on sydäntä lähellä. Yritin joskus nuoruudessa seurustella painoluokkaurheilijan kanssa, ja lyhyessä ajassa tuli hyvin selväksi, ettei sovita yhtään yhteen juuri siksi, että ruoka ja sen laittaminen näytteli hyvin erilaista roolia molempien elämässä. Mulla se kana tursusi korvista jo lyhyessä ajassa ja hän turhautui siihen, etten kokkaa kisa-aikataulujen mukaan. Ollaan nyt viisikymppisiä. Mulla on parikymmentä vuotta ollut mies, joka ei kokka yhtään, mutta se on täysin ok, hän tosiaan hoitaa kaiken siivoamisen.

"Oletko minä ikäinen? Kyllä mä itsekin syön viikolla aika tylsästi, mutta tykkään sitten viikonloppuna just kokkailla jotain erilaista.  Ja aina pitää olla ruuassa proteiinia :D "

---

35 tuli mittariin pari kuukautta sitten. Itsekin syön kyllä kanan lisäksi myös riistaa. Itseasiassa se on toinen vakio. Käyn itsekin kotopuolessa metsällä syksyisin ja ostan myös seuralta aina yhden tai kaksi valkohäntää arkkupakastimeen (leikkaan itse), riippuen muusta lihamäärästä. Riista on mainiota rasvatonta lihaa. Mutta en sitäkään sinällään "fiilistele" ruuaksi vaan yleisimmin teen routapaisteja, laitan kylmäsavustumaan pihalle ja muut osat vedän myllyllä jauhelihaksi. Luista keitän aina luuliemen, koska sehän on mitä ravintorikkainta tavaraa. Mutta nuo hommat tulee tehtyä keskitetysti yhtenä viikonloppuna per vuosi ja sen jälkeen se onkin sitten pussia pakkasesta ulos ja lautasalle. 

Kaverit on etenkin peuran osalta tätä joskus ihmetelleet, koska "kallis raaka-aine". No, itse maksan siitä 8€/riippukilo eli n. 16€/lihakilo sis. fileet ja paistit. Penskasta asti tottunut syömään hirveä, peuraa, sorsaa, ahventa siinä, missä toiset syö kaupan jauhelihaa ja makkaraa. 

Kunhan sen verran osaa keittiössä tehdä, ettei aiheuta ruokamyrkytystä kenellekään.

Itse tykkään kokkailusta, joten miehen ei tarvitse. Keittiö on minun alueeni. 

Mies hoitaa pyykit ja imuroinnin.

Vierailija kirjoitti:

"Oletko minä ikäinen? Kyllä mä itsekin syön viikolla aika tylsästi, mutta tykkään sitten viikonloppuna just kokkailla jotain erilaista.  Ja aina pitää olla ruuassa proteiinia :D "

---

 

35 tuli mittariin pari kuukautta sitten. Itsekin syön kyllä kanan lisäksi myös riistaa. Itseasiassa se on toinen vakio. Käyn itsekin kotopuolessa metsällä syksyisin ja ostan myös seuralta aina yhden tai kaksi valkohäntää arkkupakastimeen (leikkaan itse), riippuen muusta lihamäärästä. Riista on mainiota rasvatonta lihaa. Mutta en sitäkään sinällään "fiilistele" ruuaksi vaan yleisimmin teen routapaisteja, laitan kylmäsavustumaan pihalle ja muut osat vedän myllyllä jauhelihaksi. Luista keitän aina luuliemen, koska sehän on mitä ravintorikkainta tavaraa. Mutta nuo hommat tulee tehtyä keskitetysti yhtenä viikonloppuna per vuosi ja sen jälkeen se onkin sitten pussia pakkasesta ulos ja lautasalle. 

Kaverit on etenkin peuran

Sama juttu itsellä, olen tottunut siihen, että pakasteessa on aina poroa ja hirveä ja mikä sen parempaa lihaa. 

Mies tarvitsee "kokkaustaitoja" sen verran, että osaa ostaa valmiseineksiä kaupasta.