Lue keskustelun säännöt.
Konmari-metodi
04.02.2026 |
Jos olen oikein ymmärtänyt (kirjaa lukematta) niin taannoin muodissa ollut konmaritus lähti siitä periaatteesta, että tavaran tulisi tuoda iloa, eli kannattaisi karsia kaikki mikä ei tuo iloa. Kuulostaa ehkä hienolta, mutta onko tuo toiminut kenelläkään? Ei minulle esim urheiluvaatteet tuo iloa, mutta säilytän ne silti, jotta ei tarvitse alasti olla salilla. En tykkää yhtään kun en löydä hyviä vaatteita ja urheiluvaatteiden materiaali alkaa pian haista vaikka säännöllisesti pesisi. Monestikin ihmisen vaatteet on kompromissivaatteita.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Ei se metodi toimi, jopa Kondo itse on jo hylännyt sen.
No niin ajattelinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, minulle siitä on ollut apua. En säilytä enää tavaroita velvollisuudesta. Jos joku tavara harmittaa jatkuvasti, se saa mennä. Esim hutiostos ei muutu paremmaksi ajan mittaan. Siihen kulutettu raha meni jo eikä tule takaisin vaikka säilyttäisin sitä sata vuotta. Metodi opettaa myös sen, etten osta enää kritiikittömästi uutta, ostokynnys on korkealla ja mietin tarkkaan esim vaatteen suhteen onko se minulle sopiva. Mukava vaate tuottaa iloa. Samoin voi ajatella jopa siivousvälineistä, ne mahdollistavat puhtaan ihanan kodin. Tavallaan konmari opetti minut arvostamaan sitä mitä jo omistan.
Urheiluvaatteet eivät ole ikuisia. Niillä on oma elinkaarensa, jonka jälkeen ne täytyy jättää ja ostaa uusi.
No jos nyt oikein väännetään, niin "Ei minulle esim urheiluvaatteet tuo iloa, mutta säilytän ne silti, jotta ei tarvitse alasti olla salilla."
Silloinhan ne vaatteet tuo sulle iloa, ja helpotusta, verrattuna nakuna olemiseen. Tai jos yhtäkkiä oletkin siellä nakuna, niin miten paljon ilostutkaan saadessasi ne vaatteet,😀
Mutta ei, en konmarita enkä ole perehtynyt asiaan. Sen sijaan mietin tavaroista, haluanko ihan oikeasti säilyttää ne. Tällä ajatuskaavalla olen laittanut paljon tavaraa kierrätykseen.
Tämän mitä sanoit, olen kyllä sisäistänyt ja on hyvä neuvo: En säilytä enää tavaroita velvollisuudesta. Jos joku tavara harmittaa jatkuvasti, se saa mennä. Esim hutiostos ei muutu paremmaksi ajan mittaan. Siihen kulutettu raha meni jo eikä tule takaisin vaikka säilyttäisin sitä sata vuotta.
Mutta en puhunut säilytettävistä tavaroista vaan käytössä olevista. Eli monikaan käytössä olevista ei tuota iloa mutta ovat jollain tapaa välttämättömiä parempien puutteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En säilytä enää tavaroita velvollisuudesta. Jos joku tavara harmittaa jatkuvasti, se saa mennä. "
Tämä. Jos on taipumusta säilöä tavaroita syyllisyyden tai ahdistuksen kautta niin ne laitetaan pois.
En ajattele, että vaikka halpojen mutta toimivien juoksukenkien tai vähän kulahtaneen mutta tarpeellisen pyyhkeen pitää tuoda suurta iloa kun sen näkee, mutta ettei se saa ahdistaakaan.
Meillä tätä ikävää hamsteritaipumusta on suvussa niin nyt olen osannut myös kieltäytyä kaikista romukasseista ja roskalaatikoista mitä yritetään sälyttää meille. Samoin en halua joululahjaksi mitään ja jos silti väkisin laitetaan jotain mitä en halunnut, palautan tai myyn.
Olo on helpottunut kun ei pidä säilöä ahdistavia muinaisia krääsäkasoja tai risoja vaatteita koska "mitä jos......"
Tämä on täysin väärin tehty, mutta itse en kyennyt luopumaan ikivanhoista lakanoista ja pyyhkeistä, niitä oli kaappi pullollaan.
Kunnes ihastuin kaupassa tiettyihin lakanoihin ja pyyhkeisiin, enkä keksinyt kenelle voisin sellaiset ostaa. Kotona vasta aloin miettiä, että miksen ostaisi itselleni? Niin tein, ja sen myötä vein ne kaikki vanhat kierrätykseen, eikä kirpaissut yhtään 😊 Nyt nuo lakanat ja pyyhkeet tuottaa oikeasti iloa 😀
Ei se metodi toimi, jopa Kondo itse on jo hylännyt sen.