Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Poistajapellervo

Ensin ilkkuu ilkeillen

Sitten alapeukuttaa kaiket

Sitten yrittää esiintyä itseään fiksumpana

Sitten poistaa, poistaa, poistaa

Sitten parjaa D:ta

Ja viimein latelee roisia viestejä.

Sama toistuu päivästä toiseen.

 

Voi Luojan tähden, miten tylsää.

Poistuu tämäkin.

Hyvää yötä:)

Hyvää yötä😴😴

Rebecca- leffa on hyvä, sen takia jaksaa valvoakin. Kirja minulla on ja sen aina silloin tällöin luen uudelleen.

Mieheni ei halua minua nyt. Hävisin alkoholille 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomentaaa! 

Ettekö vois jo aloittaa jankkaamisen ja riitelyn... ettei mene päivä hukkaan. 

Huomenta

Ajatteles, jos olisikin ihme tapahtunut ja olisi sopuisa päivä? Mulle kävisi niin tuon päiväkotityylisen jankkauksen jälkeen.

Aiheena voisi olla vaikka datakeskukset tai maailmanpolitiikan arkipäivä. Kevennyksenä välissä mietelause tai pari. Ja hyvää musiikkia Henry Theelistä hiphoppiin.

Miltäs kuulostaa?

Kirjailija, filosofi ja sosiologi Didier Eribon vieraili syyskuussa Suomessa. Hänen kirjansa Paluu Reimsiin on yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään 2009. 

Hän käsittelee siinä oman elämäntarinansa pohjalta luokkahäpeää. Hän on lähtöisin köyhistä oloista ja päätynyt akateemiseen eliittiin. 

Luokkahäpeä liittyy yhteiskuntaluokkiin, siihen miten ne leimaa ja määrää monella elämän suunnan. Didier on myös homo ja joutui salaamaan asiaa ja häpeämään synnynpaikkakunnallaan itseään. Muutto Pariisiin poisti sen häpeän, mutta nosti esiin uuden. Hän alkoi salata juuriaan. 

Nykyään hän kiertää Euroopassa luennoimassa ja on huomannut, että luokkahäpeää ei haluta tunnistaa, vaan sen olemassaoloa kiistetään.

Hän puhuu myös luokkaväkivallasta. Miksi  koulutusvalinnat menevät edelleen vanhempien yhteiskuntaluokan mukaan? Onko yhteiskunnassa mekanismeja, jotka vahvistavat tätä? Ihmiset jakautuvat yhä selkeämmin hyvinvoiviin ja näköalattomiin. 

 Suomessa meillä on korostettu mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kiinnostavaa miettiä Eribonin ajatusten valossa oman suvun tarinaa. Kirjaa en ole vielä lukenut. Kirjailijan vierailusta uutisoi Yle.fi

Rupesin miettimään noita mekanismeja. Jotain tuli heti mieleen. Nimittäin raha ja resurssit. Lapsen perhetaustalla ei olisi niin paljon merkitystä, jos joko lapsen vanhemmat tai koulu pystyisi tukemaan lasta. Kun mä olin oppikoulussa, niin jos lapsi tarvitsi tukiopetusta jossain aineessa, sitä antoivat joko vanhemmat itse tai palkkasivat jonkun antamaan tukiopetusta. Myöhemmin peruskoulun myötä lapsi sai tarvitessaan tukiopetusta ihan koulun puolesta eikä vanhempien tarvinnut sen paremmin osata itse opettaa lastaan kuin kaivaa lompakostaankaan rahaa lapsensa tukiopetuksen järjestämiseen. Mitä olen nyt kuullut koulumaailmasta, niin tukiopetusta ei välttämättä saa lainkaan. Päästetään "säälivitosella" oppiaineesta läpi. Asioita siis jää oppimatta, mikä taas tekee opinnoissaan etenemisen lapselle vaikeampaa, koska pitäisi uusia asoita opetellessaan ensin oppia ne asiat, mitkä aiemmin jäi oppimatta. Nämä "säälivitoset" ovat monen lapsen kohdalla vain karhunpalvelus lapselle ja motivaatio koulunkäyntiin laskee, jos kaikki tuntuu liian vaikealta. Osa vanhemmista taas ovat todenneet, että on oman lapsen kohdalla palattava takaisin oppikouluaikaan ja joko opetettava itse tai maksettava jollekin, että antaa lapselle tukiopetusta. 

Toinen mikä tuli mieleen koulutusvalinnoista, niin moni lapsi pitää lapsuutensa elintasoa normaalina ja haluaa samanlaisen elintason aikanaan itselleenkin kuin mitä vanhemmillaan on. Elintasoerot näkyvät myös nykyisin selvemmin. Asumisessa, vaatteissa, harrastuksissa, matkustelussa, ruuassa, elektroniikassa jne. Lapset ja varsinkin nuoret ovat oppineet tiedostamaan mikä on hienoa ja mikä vähemmän hienoa. Applen kännykkä vai Samsungin kännykkä. Lomareissu Malediiveille vai Tallinnaan. Jne jne. Mulla ei ole tietoa, milloin lasten kilpavarustelu oikein alkoi. Omat lapseni ehtivät kuitenkin tarpeeksi isoiksi ennenkuin tuo alkoi. Kaveriporukkaan päästäkseen ei tarvinnut omistaa jotain hienoa. Ehkä yksi mekanismi, mikä tähän kilpavarusteluun johti, oli hövelisti annetut pikavipit ja muut kulutusluotot. 

Kolmas mieleen tullut asia on asuntorakentaminen. Syntyy asuinalueita, joilla aiemmin hyvin viihtyneet asukkaat haluavatkin muuttaa pois. Alueen viihtyisänä pitämä vehreä luonto hakataan pois ja tilalle rakennetaan kylki kylkeen korkeita kerrostaloja. Ne, joilla on varaa muuttaa pois, muuttavat. 

Paljon muutakin voisi pohdiskella, mutta pitää lähteä kohta sukulaislapsen synttäreille. 

Tärkeä pointti tuo asuinalueiden kaavoitus. 

Slummien syntymistä pitäisi kaavoituksella ja rakennusmääräyksillä sekä asukasvalinnalla estää. Seka alueet omistus/vuokra-asuntoja on rauhallisempia.

Taloudelliset syyt estää monen opiskelut, samoin vanhempien asenteet. Koulutusta ei nähdä investointina tulevaan, koska ammattikoulun kautta pääsisi nopeasti tienaamaan. Myös yhteiskunnassa on jo pidemmän aikaa  painotettu käytännön ammattien tärkeyttä ja väheksytty akateemisia opintoja. Nyt onneksi tavoitteena on koulutustason nosto. 

Sanotaan, että kodin kirjojen määrä ennakoi kannustusta opiskeluun. Liittyy ehkä arvoihin. Jotkut lukee, toiset puunaa autoja.

"Myös yhteiskunnassa on jo pidemmän aikaa  painotettu käytännön ammattien tärkeyttä ja väheksytty akateemisia opintoja." 

Olen eri mieltä käytännön ammateista, viime vuosina ammattikoulusta on ajettu alas, "ammattiin" valmistuu osaamattomia putkareita, sähkäreitä ym.! Akateemisia valmistuu paljon työttömiksi enkä ymmärrä miksi esim. varhaiskasvattajan ja kirjastonhoitajan työ vaatii akateemisen tutkinnon.

Vanhempien asenteista ja kodin kirjojen määrästä olet oikeassa. Kannustava asenne ja lukemisella ammennettu yleissivistys auttaa opiskelemaan "paremman" ammatin, mutta työttömyys "valkokaulustyöläisillä" tulee tekoälyn myötä kasvamaan. Suorittava työ ei sen sijaan lopu, siksi ammatilliseen koulutukseen pitäisi panostaa enemmän, että saisimme työnsä osaavia tekijöitä.

Omakohtaisia kokemuksia remppamiehistä joiden työn jälki ei vakuuta, jotkut työt olisin itse osannut tehdä paremmin käytännön kokemuksellani. Rahat on menneet hukkaan ja harmitus kun joutuu katselemaan virheitä!

Ammattikouluun on ehkä kannustettu, jotta paine korkeakouluihin vähenisi. Taustalla voi myös olla syitä, jotka eivät liity koulutukseen mitenkään. 

 Ammattikoulutuksesta on poistettu sivistävät aineet minimiin. Opetus on pitkälti etänä ja harjoittelupaikat on ongelmissa. Myös ammattikoululaiset tarvisi kielitaitoa ja yhteiskuntatietoa työssään.

 

Korkeakoulutus on sekin tärkeää, koska sen varassa lepää kansainvälinen kilpailukyky, tutkimus ja kehitys. Käytännön ammatit on tärkeitä, mutta Nokiaa ei kehitetty rekan ratissa tai mopin varressa. Samoin lääketetutkimuksessa olemme olleet kärkimaita. 

Koulutustasossa olemme nykyään OECD-maiden joukossa alle keskiarvon, Turkin ja Chilen välissä. Kaukana kärjessä ovat muut Pohjoismaat ja Viro. 

 

Varhaiskasvatukseen on haluttu korkeakoulutettuja tunnistamaan lasten mahdollisia ongelmia ja tukemaan heitä, jotta kouluun meno helpottuisi.  Valitettavasti naisvaltaisella alalla on törmätty arvovaltakysymyksiin eri koulutustaustaisten kesken. Aika näyttää, mihin kehitys vie. Lapsimäärät ja sitä myötä hoidon tarve vähenee jatkossa. Kouluja ja päiväkoteja lopetetaan.

Kirjastoissa työskentelee ihmisiä erilaisissa tehtävissä eri ammattinimikkeillä ja koulutuksilla, on kirjastonhoitajia, kirjastovirkailijoita, kirjastotyöntekijöitä ja vahtimestareita.

 

Työelämä on  suuressa murroksessa. Tämän huomaa konkreettisesti kauppojen kassoilla. Niitä ei kohta ole, vaan skannaamme tuotteet pian omalla kännykällä suoraan kaupan järjestelmään. Siihenkin on toisaalta tarvittu kehitystyötä. Vanhoja ammatteja poistuu, toivotaan, että uusia tulee riittävästi tilalle.

"Varhaiskasvatukseen on haluttu korkeakoulutettuja tunnistamaan lasten mahdollisia ongelmia ja tukemaan heitä", anteeksi pitää taas olla eri mieltä. Kun nämä korkeakoulutetut ovat niitä kympin tyttöjä, joilla ei ole hajuakaan muusta kuin kirjatiedosta. Väitän että vanhemmilla lastenhoitajilla on enemmän silmää ja elämänkokemusta havaita lasten ongelmat.

Myös lääkäreiksi valmistuu näitä kirjaviisaita joilla ei ole tunneälyä eikä vuorovaikutustaitoja. Lääketieteelliseen ei tietääkseni ole minkäänlaisia psykologisia testejä kun sinne pääsee suoraan papereilla.

"Korkeakoulutus on sekin tärkeää, koska sen varassa lepää kansainvälinen kilpailukyky, tutkimus ja kehitys." Totta, mutta kuinka pieni prosentti korkeakouluteista työskentelee näiden parissa? Kansainvälinen kilpailukyky on nykyisessä maailmantilanteessa aika pohjamudissa pl. meri- ja metsäteollisuus eikä Suomen taloustilanteessa rahoitus riitä korkealaatuiseen tutkimukseen, maailmalla on maita joilla enemmän kapasiteettia.

Ihan noin toivottomana en maan tilannetta näe. Ehkä tietämättäsi kuvasit myös nykyistä asenneilmastoa, joka vaatisi muutosta, mikäli haluamme maamme menestyvän. 

Olen realisti, hyvälläkään asenteella ei maan tilanne parane, eikä velkarahalla, joudumme yhä syvemmälle suohon. Realiteetit kun ovat mitä ovat, ruusunpunaiset lasit eivät auta muuhun kuin itsensä huijaamiseen.

Ehkä meistä kumpikaan ei ole ihan nuori. Meillä on kummallakin oman ikäpolvemme asenteita taakkana.

 Se on varmasti totta, että tulevaisuus ei ole meidän, vaan nuorten. Näinhän se on ollut aina. Nuoret vievät kehitystä eteen päin. Meillä on paljon lahjakkaita nuoria niin tekniikan, tieteen kuin taiteenkin aloilla. Meidän tehtävämme on olla taustatukena uskomassa heidän mahdollisuuksiinsa. Jarrumieheksi ei kannata sortua. 

Meidän elinaikanamme moni asia on muuttunut. Et varmaan rippijuhlissasi arvannut, että keski-ikäisenä  kirjoittelet älypuhelimella nettipalstalle. Niin kuitenkin nyt teet. Nykyään kyetään myös hoitamaan sairauksia, joille ei ennen voitu mitään. 

Se, ja kaikki muu kehitys, on vaatinut korkeakoulutettuja tekijöitä ja uskoa rohkeisiinkin hankkeisiin. 

Poliittinen päätöksenteko vaikuttaa kaikkeen. Kaikki politiikka on etupolitiikkaa ja arvovalintoja. Mikään ei tapahdu itsestään. Eri valinnat johtavat eri suuntiin. Lisäksi maailma on globaali, kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Juu, en ole ihan nuori enkä omista älypuhelinta ;) 

Tulevaisuuden pitäisi olla nuorten kunhan heille annettaisiin mahdollisuus siihen ensimmäiseen työpaikkaan. Onneksi olen sen ikäinen että olen jo päässyt eläkkeelle,  päätös eläkeiän nostamisesta vie nuorilta uratoiveet ja turvatun toimeentulon, tuo epäröintiä perheen perustamiseen, toivottomuutta. Vanhemmalla sukupolvella on yleensä myös varallisuutta kuluttaa, mutta rajallisesti aikaa ja jaksamista, nuoremmilla olisi aikaa ja jaksamista, mutta ei mahdollisuutta kuluttaa. 

"Nykyään kyetään myös hoitamaan sairauksia, joille ei ennen voitu mitään." Totta, esim. rokotuksilla on pystytty minimoimaan tautien esiintyvyyttä, jotkut jopa totaalisesti päihittämään, mutta rokotteet ovat suurten kansainvälisten lääkefirmojen innovaatioita, suomalainen lääketiede on lähinnä testannut toimivuutta. Nythän monet jo lähes unhoon jääneet taudit nostavat päätään esim. USAssa rokotevastaisuuden noustessa tietyissä vanhoillisissa piireissä. Samaa esiintyy myös Suomessa, valitettavasti, vaikka tieto on vain yhden näppäilyn takana.

Luin kerran tilaston siitä, minkä ikäisenä ihmiset keskimäärin jäävät työeläkkeelle. Monikaan ei jatka viralliseen eläkeikään. Sairaudet ja ikärasismi vaikuttaa. Mitä korkeampi eläkeikä on, sitä lyhyemmän aikaa joudutaan maksamaan eläkettä. Työssä eläkkeen odottajat tuskin ovat, joten eivät vie nuorten töitä. Todennäköisemmin ovat työnhakijoina.

Tottakai sairaat ja puolityökykyiset jäävät mahdollisuuksien (säästöt, varakkuus) mukaan varhennetulle vanhuuseläkkeelle jos eivät pääse työkyvyttömyyseläkkeelle. Niin minäkin tein, tosin ihan terveenä kun firma lopetti ja työpaikka meni alta.  Vuoden 50% OVE pienensi varsinaista eläkettä muutamalla kympillä. 

"joudutaan maksamaan eläkkeitä" hmm, työeläkefirmojen sijoitusten korkotuloilla maksetaan aika monet eläkkeet, ne eivät mene verovaroista. Työeläkefirmojen varallisuus on kasvanut, ei vähentynyt.  Kansaneläkkeitä (takuueläke, lisäosaa) saavat ne joiden tulot ovat olleet pienet tai olemattomat. 

Eläkeiän nosto pitää terveet ja työorientoituneet "palleillaan" viemässä nuorempien mahdollisuuden työllistyä. Joillakin ei ole elämää työn ulkopuolella, ei harrastuksia, ei mitään.

"Monikaan ei jatka viralliseen eläkeikään."  Kertooko tilasto kuinka moni noista on menettänyt yt:ssä työpaikkansa ja joutunut työkkärin pomputeltavaksi? Ne kenellä on mahdollisuus eläköityä, eläköityvät, kaikilla ei ole!

Jos vähänkään seuraa uutisia, konkurssit ja YT:t vaan lisääntyvät, työpaikat vähentyvät, työttömyys lisääntyy. Mistähän ne 100 00 uutta työpaikkaa saadaan, kun niitä tarvittaisiin kohta 400 000! 

Sori, jos kuulostan ärtyneeltä, nykymeno aiheuttaa ärtymystä!  Eläkeikä pitäisi pitää nykytasolla tai alentaa ja antaa nuoremmille mahdollisuus päästä elämän syrjään kiinni.

Kirjoitin varmaan epäselvästi.

 Tarkoitin juuri tuota, että iso osa iäkkäistä päätyy työttömiksi jo ennen nykyistä eläkeikää.

Nämä ihmiset roikkuvat työttöminä. He eivät vie nuorten töitä.

Työeläkeyhtiöt ovat varakkaita, en sitä epäile. Jostain syystä työkyvyttömyyseläkkeille pääsy on vaikeaa ja yleistä eläkeikää halutaan nostaa. Koska työvoimasta ei ole pulaa, en keksi muuta syytä kuin rahan. Työttömän edut tulevat halvemmiksi kuin eläkkeet ja maksajakin on toinen. Keksitkö sinä muun syyn?

Vastaanpa vielä tähän: en usko että syy on raha, en keksi mitään muuta syytä kuin älyttömyys! Uskon että on taloudellisempaa työllistää ihmiset palkkatöihin ja maksamaan veroja kuin nostamaan työttömyyskorvauksia. Valtio maksaa osan myös työttömyyskassojen korvauksista. Eniten ihmetyttää työvoiman vähentäminen terveyspalveluista ja niiden maksujen nostaminen, se tulee pidemmän päälle kalliiksi erityissairaanhoidon kulujen ja tarpeen kasvaessa. Kuka hoitaa kun muutaman vuoden kuluttua meillä on pula hoitajista heidän muutettua esim. Norjaan töiden perään.

 

Se, mikä on järkevää ja taloudellista, riippuu siitä kenen kannalta asiaa tarkastelee. Yhteiskunnalliset ratkaisut perustuvat poliittisiin arvovalintoihin. Kaikki politiikka on etupolitiikkaa. Käytännössä siis sama asia voi olla jonkun ryhmän etu ja toisen haitta. Näin esim. suuri työvoimareservi (työttömyys) on työnantajien kannalta hyvä, mutta työntekijöiden kannalta huono. Työntekijöiden kannalta ihanteellinen olisi täystyöllisyys.

 Oikeisto ja vasemmisto ajavat erilaisia suuntauksia, esim. nostetaanko verotusta vai leikataanko palveluita. Jotkut hyötyy nostosta, toiset leikkauksista.

Terveyspalveluista leikkaaminen ei välttämättä kasvata erikoissairaanhoidon kuluja, koska parhaillaan suunnitellaan priorisointia siitä, mitä sairauksia julkisessa terveydenhuollossa jatkossa hoidetaan. Hoidon tarve voi kasvaa, mutta siihen ei vastata. Esitän tässä asiat pelkistetysti. Päätöksistä iso osa on kompromisseja.

Nopea vastaus, kello käy:

Myös valtion kannalta täystyöllisyys on ihanteellista, verotulot, pienemmät toimeentulomenot jne.

Jo nyt uutisoidaan, että hoitoihin ei ole varaa tulla. Miten priorisoidaan sairaudet, köyhät eivät saa hoitoa ja rikkailla on varaa mennä yksityiselle?

Juu, politiikka on aina kompromisseja, mutta nyt tuntuu että päättäjiltä puuttuu kokonaan maalaisjärki ja tuntuma tavallisen kansan elämästä.

En ole vasemmalla en keskellä enkä oikealla, mutta ajattelen maalaisjärjellä