Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomentaaa! 

Ettekö vois jo aloittaa jankkaamisen ja riitelyn... ettei mene päivä hukkaan. 

Huomenta

Ajatteles, jos olisikin ihme tapahtunut ja olisi sopuisa päivä? Mulle kävisi niin tuon päiväkotityylisen jankkauksen jälkeen.

Aiheena voisi olla vaikka datakeskukset tai maailmanpolitiikan arkipäivä. Kevennyksenä välissä mietelause tai pari. Ja hyvää musiikkia Henry Theelistä hiphoppiin.

Miltäs kuulostaa?

Kirjailija, filosofi ja sosiologi Didier Eribon vieraili syyskuussa Suomessa. Hänen kirjansa Paluu Reimsiin on yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään 2009. 

Hän käsittelee siinä oman elämäntarinansa pohjalta luokkahäpeää. Hän on lähtöisin köyhistä oloista ja päätynyt akateemiseen eliittiin. 

Luokkahäpeä liittyy yhteiskuntaluokkiin, siihen miten ne leimaa ja määrää monella elämän suunnan. Didier on myös homo ja joutui salaamaan asiaa ja häpeämään synnynpaikkakunnallaan itseään. Muutto Pariisiin poisti sen häpeän, mutta nosti esiin uuden. Hän alkoi salata juuriaan. 

Nykyään hän kiertää Euroopassa luennoimassa ja on huomannut, että luokkahäpeää ei haluta tunnistaa, vaan sen olemassaoloa kiistetään.

Hän puhuu myös luokkaväkivallasta. Miksi  koulutusvalinnat menevät edelleen vanhempien yhteiskuntaluokan mukaan? Onko yhteiskunnassa mekanismeja, jotka vahvistavat tätä? Ihmiset jakautuvat yhä selkeämmin hyvinvoiviin ja näköalattomiin. 

 Suomessa meillä on korostettu mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kiinnostavaa miettiä Eribonin ajatusten valossa oman suvun tarinaa. Kirjaa en ole vielä lukenut. Kirjailijan vierailusta uutisoi Yle.fi

Rupesin miettimään noita mekanismeja. Jotain tuli heti mieleen. Nimittäin raha ja resurssit. Lapsen perhetaustalla ei olisi niin paljon merkitystä, jos joko lapsen vanhemmat tai koulu pystyisi tukemaan lasta. Kun mä olin oppikoulussa, niin jos lapsi tarvitsi tukiopetusta jossain aineessa, sitä antoivat joko vanhemmat itse tai palkkasivat jonkun antamaan tukiopetusta. Myöhemmin peruskoulun myötä lapsi sai tarvitessaan tukiopetusta ihan koulun puolesta eikä vanhempien tarvinnut sen paremmin osata itse opettaa lastaan kuin kaivaa lompakostaankaan rahaa lapsensa tukiopetuksen järjestämiseen. Mitä olen nyt kuullut koulumaailmasta, niin tukiopetusta ei välttämättä saa lainkaan. Päästetään "säälivitosella" oppiaineesta läpi. Asioita siis jää oppimatta, mikä taas tekee opinnoissaan etenemisen lapselle vaikeampaa, koska pitäisi uusia asoita opetellessaan ensin oppia ne asiat, mitkä aiemmin jäi oppimatta. Nämä "säälivitoset" ovat monen lapsen kohdalla vain karhunpalvelus lapselle ja motivaatio koulunkäyntiin laskee, jos kaikki tuntuu liian vaikealta. Osa vanhemmista taas ovat todenneet, että on oman lapsen kohdalla palattava takaisin oppikouluaikaan ja joko opetettava itse tai maksettava jollekin, että antaa lapselle tukiopetusta. 

Toinen mikä tuli mieleen koulutusvalinnoista, niin moni lapsi pitää lapsuutensa elintasoa normaalina ja haluaa samanlaisen elintason aikanaan itselleenkin kuin mitä vanhemmillaan on. Elintasoerot näkyvät myös nykyisin selvemmin. Asumisessa, vaatteissa, harrastuksissa, matkustelussa, ruuassa, elektroniikassa jne. Lapset ja varsinkin nuoret ovat oppineet tiedostamaan mikä on hienoa ja mikä vähemmän hienoa. Applen kännykkä vai Samsungin kännykkä. Lomareissu Malediiveille vai Tallinnaan. Jne jne. Mulla ei ole tietoa, milloin lasten kilpavarustelu oikein alkoi. Omat lapseni ehtivät kuitenkin tarpeeksi isoiksi ennenkuin tuo alkoi. Kaveriporukkaan päästäkseen ei tarvinnut omistaa jotain hienoa. Ehkä yksi mekanismi, mikä tähän kilpavarusteluun johti, oli hövelisti annetut pikavipit ja muut kulutusluotot. 

Kolmas mieleen tullut asia on asuntorakentaminen. Syntyy asuinalueita, joilla aiemmin hyvin viihtyneet asukkaat haluavatkin muuttaa pois. Alueen viihtyisänä pitämä vehreä luonto hakataan pois ja tilalle rakennetaan kylki kylkeen korkeita kerrostaloja. Ne, joilla on varaa muuttaa pois, muuttavat. 

Paljon muutakin voisi pohdiskella, mutta pitää lähteä kohta sukulaislapsen synttäreille. 

Tärkeä pointti tuo asuinalueiden kaavoitus. 

Slummien syntymistä pitäisi kaavoituksella ja rakennusmääräyksillä sekä asukasvalinnalla estää. Seka alueet omistus/vuokra-asuntoja on rauhallisempia.

Taloudelliset syyt estää monen opiskelut, samoin vanhempien asenteet. Koulutusta ei nähdä investointina tulevaan, koska ammattikoulun kautta pääsisi nopeasti tienaamaan. Myös yhteiskunnassa on jo pidemmän aikaa  painotettu käytännön ammattien tärkeyttä ja väheksytty akateemisia opintoja. Nyt onneksi tavoitteena on koulutustason nosto. 

Sanotaan, että kodin kirjojen määrä ennakoi kannustusta opiskeluun. Liittyy ehkä arvoihin. Jotkut lukee, toiset puunaa autoja.

"Myös yhteiskunnassa on jo pidemmän aikaa  painotettu käytännön ammattien tärkeyttä ja väheksytty akateemisia opintoja." 

Olen eri mieltä käytännön ammateista, viime vuosina ammattikoulusta on ajettu alas, "ammattiin" valmistuu osaamattomia putkareita, sähkäreitä ym.! Akateemisia valmistuu paljon työttömiksi enkä ymmärrä miksi esim. varhaiskasvattajan ja kirjastonhoitajan työ vaatii akateemisen tutkinnon.

Vanhempien asenteista ja kodin kirjojen määrästä olet oikeassa. Kannustava asenne ja lukemisella ammennettu yleissivistys auttaa opiskelemaan "paremman" ammatin, mutta työttömyys "valkokaulustyöläisillä" tulee tekoälyn myötä kasvamaan. Suorittava työ ei sen sijaan lopu, siksi ammatilliseen koulutukseen pitäisi panostaa enemmän, että saisimme työnsä osaavia tekijöitä.

Omakohtaisia kokemuksia remppamiehistä joiden työn jälki ei vakuuta, jotkut työt olisin itse osannut tehdä paremmin käytännön kokemuksellani. Rahat on menneet hukkaan ja harmitus kun joutuu katselemaan virheitä!

Ammattikouluun on ehkä kannustettu, jotta paine korkeakouluihin vähenisi. Taustalla voi myös olla syitä, jotka eivät liity koulutukseen mitenkään. 

 Ammattikoulutuksesta on poistettu sivistävät aineet minimiin. Opetus on pitkälti etänä ja harjoittelupaikat on ongelmissa. Myös ammattikoululaiset tarvisi kielitaitoa ja yhteiskuntatietoa työssään.

Korkeakoulutus on sekin tärkeää, koska sen varassa lepää kansainvälinen kilpailukyky, tutkimus ja kehitys. Käytännön ammatit on tärkeitä, mutta Nokiaa ei kehitetty rekan ratissa tai mopin varressa. Samoin lääketetutkimuksessa olemme olleet kärkimaita. 

Koulutustasossa olemme nykyään OECD-maiden joukossa alle keskiarvon, Turkin ja Chilen välissä. Kaukana kärjessä ovat muut Pohjoismaat ja Viro. 

Varhaiskasvatukseen on haluttu korkeakoulutettuja tunnistamaan lasten mahdollisia ongelmia ja tukemaan heitä, jotta kouluun meno helpottuisi.  Valitettavasti naisvaltaisella alalla on törmätty arvovaltakysymyksiin eri koulutustaustaisten kesken. Aika näyttää, mihin kehitys vie. Lapsimäärät ja sitä myötä hoidon tarve vähenee jatkossa. Kouluja ja päiväkoteja lopetetaan.

Kirjastoissa työskentelee ihmisiä erilaisissa tehtävissä eri ammattinimikkeillä ja koulutuksilla, on kirjastonhoitajia, kirjastovirkailijoita, kirjastotyöntekijöitä ja vahtimestareita.

Työelämä on  suuressa murroksessa. Tämän huomaa konkreettisesti kauppojen kassoilla. Niitä ei kohta ole, vaan skannaamme tuotteet pian omalla kännykällä suoraan kaupan järjestelmään. Siihenkin on toisaalta tarvittu kehitystyötä. Vanhoja ammatteja poistuu, toivotaan, että uusia tulee riittävästi tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivon kyllä tosi paljon sitä, että äitini toipuu nyt vähitellen. Olen vaan melko paljon häntä auttanut ja uhkaa kohta jo opiskelut häiriintyä siihen liittyen. Anteeksi valitus, mutta joskus mietin,että liikaa tietyt jutut nojaavat minuun ja vaikka toisilla on raskaampaa niin silti joskus itselläkin tulee se ajatus, että moni asia vie jaksamista. Olen se joka aina auttaa. Eilenkin mietin, että tehtävää pitäisi tehdä, mutta ei vaan sivut enää toimineet ja ei tullut mitään ja sitten tietää, että tänään vielä kotitentti ja sitten huomenna tehtävä valmiiksi ja minä mietin, että miten. Siellä ei silti armahdeta toisaalta, vaikka tämän viikon teema on ollut tietysti muu kuin opiskelu. Samoin pahoittelen tätäkin viestiä. Ei saa käsittää väärin. Totta kai autan ja usein mielelläni, mutta sitten kun tuntuu, ettei enää itsellä ole mitään. Nyt toisaalta äitini tarvitsee apua, mutta itse mietin, että toivottavasti asiat vähitellen paranevat. 

Kommunikointi ja rajat. Äitisi varmaan ymmärtää että nyt opiskelusi ovat sinulle tärkeintä. Terve itsekkyys on aina paikallaan.

Pahoittelen tätä valitustani, mutta joskus tuntuu siltä, että pari vuotta elämästäni on pyörinyt melkein täysin äitini jutuissa. Hänen lääkärinsä, lääkkeensä muut terveydenhuollon käynnit, apuna olo eri jutuissa, epätietoisuus eri jutuissa, taloudelliset jutut jne ovat vieneet kyllä minultakin tosi paljon voimia ja elämäni ei ole sillä tavalla ennallaan. Samalla olen paljon opiskellut ja käyttänyt päätäni. Nyt huomaan sen, että aivot vähän kuin tyhjät aina välillä ja ei saa mitään aikaan. Näin liika ja joskus liikaa ja nyt jos tämä tilanne ei tästä lähde parempaan niin sitten en tiedä enää mitä sanoa. 

Ei minulla ole oikein mitään enää ja jutut äitini kanssa ovat melkein aina hänen terveyteensä yms liittyviä. En voi edes keskustella enää mistään muusta. Isäni hoitaa omat juttunsa ja välillä tosin hieman jeesaa, mutta se siitä. En varmaan ikinä ole elämästäni ollut näin uupunut jos jätetään joku hetkellinen huono jakso unettomuuden kera pois. Silti nyt tämäkin vuosi lähinnä oli ja meni jos kesääkin katsoo. Anteeksi valitus. Turhaa tietysti tämäkin. 

Älä suotta pyytele anteeksi, tännehän sopii pitkätkin tarinat, niinkuin alussa lukee. Joku täällä leikkii johtajaa ja määräilee kirjoituksista poistaen ja ilkeillen, emmehän anna sen meitä rajoittaa?

Ohitetaan tyhmät, ilmoitetaan ilkeät, kirjoitellaan, runoillaan, lauletaan ja leikitään.

Ilo pintaan vaikka, syän märkenis :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään voipi tulla mulle iiiiiiisooooo voittopotti Eurojaskasta. Sitten tarjoan tälle koko porukalle pullakahveet. Voi ottaa viinerinkin. Olemme sovussa taas.

Saadaanko pullakaffet?

Olen pahoillani, joudumme odottamaan ensi kertaan. Nyt ei pysty kuin korppu- ja rinkelikahveet. Jos lykästää, niin sitten laitamma pöydän koreaksi.

Kiitos kuitenkin, ajatus oli tärkein :)

Moneenko pullaan varauduit?

Jaa-a, luulen että sen pari sataa voipullaa eli viineriä saa varata, niin voi ottaa useamman. Ei pihistellä sitten. Ja haemme lisää jos meinaa loppua. Iloisiin tapaamisiin, kenties :)

Meinaatko täällä niin monen kirjoittavan? Vai kutsutko muitakin ketjulaisia pullakaffelle?

Meitä on vissiin pienempi porukka, mutta liian kanssa pärjää aina. Ei ajeta muitakaan ketjulaisia pois kun ollaan kaikki hyvällä tuulella :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkos nyt, taas kerran, ajauduttu pahan kerran ohi otsikon aiheen: Hymistelyketju?

 

Jokainen saa täällä runoilla ihan vapaasti, yksi (omakehuhaiseva) kirjallisuuskriitikko ei voi kieltää. Mitä kuvittelet itsestäsi? Napoleon-syndrooma? Et itsekään selkeästi sanoilla pärjää, kun pitää poistaa itsellesi epämieluisat kommentit. Fiksu taittaisi sanan säilää :)

Saa vaikka säveltää tai soittaa epävireisesti, laulaa, vaikkei sävelkorvaa.

Semmoinen ketju tämä on :)

Kritiikkiä tulee ja se pitää sietää, jos julkaisee jotain. Itse ei kannata omaansa  kehua, se on lapsellista.

Teetkö sinä niin? Ei kannattais:(