Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (13925)
Viestien tunnistamisesta tuli mieleen. Kyllähän jokainen itse oman viestinsä tunnistaa. Eli jos jotain viestiä kritisoidaan, kritiikki menee kyllä perille kirjoittajalle. Eri asia pystyykö vastaanottaja sen kohtaamaan.
Jankkaus siitä, ettei viestejä tunnisteta on turhaa. Jokainen tunnistaa omansa, mutta ei ehkä kehtaa tunnustaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään voipi tulla mulle iiiiiiisooooo voittopotti Eurojaskasta. Sitten tarjoan tälle koko porukalle pullakahveet. Voi ottaa viinerinkin. Olemme sovussa taas.
Saadaanko pullakaffet?
Olen pahoillani, joudumme odottamaan ensi kertaan. Nyt ei pysty kuin korppu- ja rinkelikahveet. Jos lykästää, niin sitten laitamma pöydän koreaksi.
Kiitos kuitenkin, ajatus oli tärkein :)
Moneenko pullaan varauduit?
Jaa-a, luulen että sen pari sataa voipullaa eli viineriä saa varata, niin voi ottaa useamman. Ei pihistellä sitten. Ja haemme lisää jos meinaa loppua. Iloisiin tapaamisiin, kenties :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään voipi tulla mulle iiiiiiisooooo voittopotti Eurojaskasta. Sitten tarjoan tälle koko porukalle pullakahveet. Voi ottaa viinerinkin. Olemme sovussa taas.
Saadaanko pullakaffet?
Olen pahoillani, joudumme odottamaan ensi kertaan. Nyt ei pysty kuin korppu- ja rinkelikahveet. Jos lykästää, niin sitten laitamma pöydän koreaksi.
Voi harmi, olin jo lähtökuopissa suihkunraikkaana valmiina starttaamaan. Kai sinulla on lottokin vetämässä, toivotan onnea illan arvontaan sinulle ja itselleni, jaetaan potti sulassa sovussa, tavataan Veikkauksen kakkukahveilla <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään voipi tulla mulle iiiiiiisooooo voittopotti Eurojaskasta. Sitten tarjoan tälle koko porukalle pullakahveet. Voi ottaa viinerinkin. Olemme sovussa taas.
Saadaanko pullakaffet?
Olen pahoillani, joudumme odottamaan ensi kertaan. Nyt ei pysty kuin korppu- ja rinkelikahveet. Jos lykästää, niin sitten laitamma pöydän koreaksi.
Voi harmi, olin jo lähtökuopissa suihkunraikkaana valmiina starttaamaan. Kai sinulla on lottokin vetämässä, toivotan onnea illan arvontaan sinulle ja itselleni, jaetaan potti sulassa sovussa, tavataan Veikkauksen kakkukahveilla <3
Nähdään! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään voipi tulla mulle iiiiiiisooooo voittopotti Eurojaskasta. Sitten tarjoan tälle koko porukalle pullakahveet. Voi ottaa viinerinkin. Olemme sovussa taas.
Saadaanko pullakaffet?
Olen pahoillani, joudumme odottamaan ensi kertaan. Nyt ei pysty kuin korppu- ja rinkelikahveet. Jos lykästää, niin sitten laitamma pöydän koreaksi.
Voi harmi, olin jo lähtökuopissa suihkunraikkaana valmiina starttaamaan. Kai sinulla on lottokin vetämässä, toivotan onnea illan arvontaan sinulle ja itselleni, jaetaan potti sulassa sovussa, tavataan Veikkauksen kakkukahveilla <3
Nähdään! :)
Eikä? Mä en pääse tänään kaffelle, toivon potteja - ja pullaa - ensi viikolle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään voipi tulla mulle iiiiiiisooooo voittopotti Eurojaskasta. Sitten tarjoan tälle koko porukalle pullakahveet. Voi ottaa viinerinkin. Olemme sovussa taas.
Saadaanko pullakaffet?
Olen pahoillani, joudumme odottamaan ensi kertaan. Nyt ei pysty kuin korppu- ja rinkelikahveet. Jos lykästää, niin sitten laitamma pöydän koreaksi.
Kiitos kuitenkin, ajatus oli tärkein :)
Moneenko pullaan varauduit?
Jaa-a, luulen että sen pari sataa voipullaa eli viineriä saa varata, niin voi ottaa useamman. Ei pihistellä sitten. Ja haemme lisää jos meinaa loppua. Iloisiin tapaamisiin, kenties :)
Meinaatko täällä niin monen kirjoittavan? Vai kutsutko muitakin ketjulaisia pullakaffelle?
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomentaaa!
Ettekö vois jo aloittaa jankkaamisen ja riitelyn... ettei mene päivä hukkaan.
Huomenta
Ajatteles, jos olisikin ihme tapahtunut ja olisi sopuisa päivä? Mulle kävisi niin tuon päiväkotityylisen jankkauksen jälkeen.
Aiheena voisi olla vaikka datakeskukset tai maailmanpolitiikan arkipäivä. Kevennyksenä välissä mietelause tai pari. Ja hyvää musiikkia Henry Theelistä hiphoppiin.
Miltäs kuulostaa?
Kirjailija, filosofi ja sosiologi Didier Eribon vieraili syyskuussa Suomessa. Hänen kirjansa Paluu Reimsiin on yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään 2009.
Hän käsittelee siinä oman elämäntarinansa pohjalta luokkahäpeää. Hän on lähtöisin köyhistä oloista ja päätynyt akateemiseen eliittiin.
Luokkahäpeä liittyy yhteiskuntaluokkiin, siihen miten ne leimaa ja määrää monella elämän suunnan. Didier on myös homo ja joutui salaamaan asiaa ja häpeämään synnynpaikkakunnallaan itseään. Muutto Pariisiin poisti sen häpeän, mutta nosti esiin uuden. Hän alkoi salata juuriaan.
Nykyään hän kiertää Euroopassa luennoimassa ja on huomannut, että luokkahäpeää ei haluta tunnistaa, vaan sen olemassaoloa kiistetään.
Hän puhuu myös luokkaväkivallasta. Miksi koulutusvalinnat menevät edelleen vanhempien yhteiskuntaluokan mukaan? Onko yhteiskunnassa mekanismeja, jotka vahvistavat tätä? Ihmiset jakautuvat yhä selkeämmin hyvinvoiviin ja näköalattomiin.
Suomessa meillä on korostettu mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kiinnostavaa miettiä Eribonin ajatusten valossa oman suvun tarinaa. Kirjaa en ole vielä lukenut. Kirjailijan vierailusta uutisoi Yle.fi
Rupesin miettimään noita mekanismeja. Jotain tuli heti mieleen. Nimittäin raha ja resurssit. Lapsen perhetaustalla ei olisi niin paljon merkitystä, jos joko lapsen vanhemmat tai koulu pystyisi tukemaan lasta. Kun mä olin oppikoulussa, niin jos lapsi tarvitsi tukiopetusta jossain aineessa, sitä antoivat joko vanhemmat itse tai palkkasivat jonkun antamaan tukiopetusta. Myöhemmin peruskoulun myötä lapsi sai tarvitessaan tukiopetusta ihan koulun puolesta eikä vanhempien tarvinnut sen paremmin osata itse opettaa lastaan kuin kaivaa lompakostaankaan rahaa lapsensa tukiopetuksen järjestämiseen. Mitä olen nyt kuullut koulumaailmasta, niin tukiopetusta ei välttämättä saa lainkaan. Päästetään "säälivitosella" oppiaineesta läpi. Asioita siis jää oppimatta, mikä taas tekee opinnoissaan etenemisen lapselle vaikeampaa, koska pitäisi uusia asoita opetellessaan ensin oppia ne asiat, mitkä aiemmin jäi oppimatta. Nämä "säälivitoset" ovat monen lapsen kohdalla vain karhunpalvelus lapselle ja motivaatio koulunkäyntiin laskee, jos kaikki tuntuu liian vaikealta. Osa vanhemmista taas ovat todenneet, että on oman lapsen kohdalla palattava takaisin oppikouluaikaan ja joko opetettava itse tai maksettava jollekin, että antaa lapselle tukiopetusta.
Toinen mikä tuli mieleen koulutusvalinnoista, niin moni lapsi pitää lapsuutensa elintasoa normaalina ja haluaa samanlaisen elintason aikanaan itselleenkin kuin mitä vanhemmillaan on. Elintasoerot näkyvät myös nykyisin selvemmin. Asumisessa, vaatteissa, harrastuksissa, matkustelussa, ruuassa, elektroniikassa jne. Lapset ja varsinkin nuoret ovat oppineet tiedostamaan mikä on hienoa ja mikä vähemmän hienoa. Applen kännykkä vai Samsungin kännykkä. Lomareissu Malediiveille vai Tallinnaan. Jne jne. Mulla ei ole tietoa, milloin lasten kilpavarustelu oikein alkoi. Omat lapseni ehtivät kuitenkin tarpeeksi isoiksi ennenkuin tuo alkoi. Kaveriporukkaan päästäkseen ei tarvinnut omistaa jotain hienoa. Ehkä yksi mekanismi, mikä tähän kilpavarusteluun johti, oli hövelisti annetut pikavipit ja muut kulutusluotot.
Kolmas mieleen tullut asia on asuntorakentaminen. Syntyy asuinalueita, joilla aiemmin hyvin viihtyneet asukkaat haluavatkin muuttaa pois. Alueen viihtyisänä pitämä vehreä luonto hakataan pois ja tilalle rakennetaan kylki kylkeen korkeita kerrostaloja. Ne, joilla on varaa muuttaa pois, muuttavat.
Paljon muutakin voisi pohdiskella, mutta pitää lähteä kohta sukulaislapsen synttäreille.
Tärkeä pointti tuo asuinalueiden kaavoitus.
Slummien syntymistä pitäisi kaavoituksella ja rakennusmääräyksillä sekä asukasvalinnalla estää. Seka alueet omistus/vuokra-asuntoja on rauhallisempia.
Taloudelliset syyt estää monen opiskelut, samoin vanhempien asenteet. Koulutusta ei nähdä investointina tulevaan, koska ammattikoulun kautta pääsisi nopeasti tienaamaan. Myös yhteiskunnassa on jo pidemmän aikaa painotettu käytännön ammattien tärkeyttä ja väheksytty akateemisia opintoja. Nyt onneksi tavoitteena on koulutustason nosto.
Sanotaan, että kodin kirjojen määrä ennakoi kannustusta opiskeluun. Liittyy ehkä arvoihin. Jotkut lukee, toiset puunaa autoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos nyt, taas kerran, ajauduttu pahan kerran ohi otsikon aiheen: Hymistelyketju?
Jokainen saa täällä runoilla ihan vapaasti, yksi (omakehuhaiseva) kirjallisuuskriitikko ei voi kieltää. Mitä kuvittelet itsestäsi? Napoleon-syndrooma? Et itsekään selkeästi sanoilla pärjää, kun pitää poistaa itsellesi epämieluisat kommentit. Fiksu taittaisi sanan säilää :)
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta huomaan, että viestistäsi kuvastuu alemmuuden tunne ja kateus. Et kykene pysymään asialinjalla. Tänne voi jokainen kirjoittaa runoja, mutta sen verran voi käyttää itsekritiikkiä, että ymmärtää itse niiden laadun eikä lähde riitelemään kritiikistä. Myös oikeat runoilijat saavat kritiikkiä, mutta eivät nolaa itseään lähtemällä valittamaan.
Lampaan viestiin liittyen. Minä en ikinä ole tavallaan ajatellut perheemme elintasoa tai mitään muutakaan "rajoittavana" tekijänä. Tai en oikeastaan ole hävennyt mitään siihen liittyvää. Meillä melko tavallinen tilanne ja duunareita vanhempani. Toisaalta työttömyys yms on tehnyt omat juttunsa.
Äitini olisi enemmänkin voinut opiskella, mutta tarjolla ollut koulupaikka jäi, kun piti käydä töissä. Ei ikinä ole päässyt tästä tietyllä tapaa yli. Ammatteja on, mutta tuo yksi tärkeä jäi uupumaan. Isäni ei voinut opiskella, koska perheen tilanne ajoi työelämään ja toisaalta tekeminen sopii hänelle. Sen vuoksi tietysti toivovat minulle enemmän mahdollisuuksia.
Muuten en vielä nuorenakaan ikinä toivonut mitään uusinta uutta ja kallista juttua. Minulle riitti ihan "tavalliset" vaatteet ja toisten pelatessa älykännyköillä minulla oli ihan sellainen halvin puhelin käytössä mitä markkinoilla oli. Sitä ehkä olisin hieman hävennyt jos olisi ollut ystäviä ja joku olisi enemmänkin nähnyt minulla sellaisen. Näin itsellä tietysti korostui se, että kun nuoruudessa ei ollut seuraa niin ei ollut sitä porukkaa mihin verrata niin paljon.
Silti ikinä en ole muiden mukana näissä jutuissa mennyt. Olen mieluummin se joka käyttää samaa puhelinta ja tietokonetta vaikka 10 vuotta jos ne vaan toimivat. Koneeni on nyt 14 v ja puhelin kohta 7 v. En osta uusia vaan vanhat korjataan jos voi. Vaatteissa en muotia seuraa.
Samoin elintasolla ei ole minulle sinänsä merkitystä. Toki jos ajattelen niin arvostan sitä, että pystyisi elämään sillä tavalla stressatöntä elämää taloudellisesti tai olla rauhassa sen suhteen edes jonkin verran. Tämä ajatuksena. Muuten en ole ns rahasta kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon kyllä tosi paljon sitä, että äitini toipuu nyt vähitellen. Olen vaan melko paljon häntä auttanut ja uhkaa kohta jo opiskelut häiriintyä siihen liittyen. Anteeksi valitus, mutta joskus mietin,että liikaa tietyt jutut nojaavat minuun ja vaikka toisilla on raskaampaa niin silti joskus itselläkin tulee se ajatus, että moni asia vie jaksamista. Olen se joka aina auttaa. Eilenkin mietin, että tehtävää pitäisi tehdä, mutta ei vaan sivut enää toimineet ja ei tullut mitään ja sitten tietää, että tänään vielä kotitentti ja sitten huomenna tehtävä valmiiksi ja minä mietin, että miten. Siellä ei silti armahdeta toisaalta, vaikka tämän viikon teema on ollut tietysti muu kuin opiskelu. Samoin pahoittelen tätäkin viestiä. Ei saa käsittää väärin. Totta kai autan ja usein mielelläni, mutta sitten kun tuntuu, ettei enää itsellä ole mitään. Nyt toisaalta äitini tarvitsee apua, mutta itse mietin, että toivottavasti asiat vähitellen paranevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos nyt, taas kerran, ajauduttu pahan kerran ohi otsikon aiheen: Hymistelyketju?
Jokainen saa täällä runoilla ihan vapaasti, yksi (omakehuhaiseva) kirjallisuuskriitikko ei voi kieltää. Mitä kuvittelet itsestäsi? Napoleon-syndrooma? Et itsekään selkeästi sanoilla pärjää, kun pitää poistaa itsellesi epämieluisat kommentit. Fiksu taittaisi sanan säilää :)
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta huomaan, että viestistäsi kuvastuu alemmuuden tunne ja kateus. Et kykene pysymään asialinjalla. Tänne voi jokainen kirjoittaa runoja, mutta sen verran voi käyttää itsekritiikkiä, että ymmärtää itse niiden laadun eikä lähde riitelemään kritiikistä. Myös oikeat runoilijat saavat kritiikkiä, mutta eivät nolaa itseään lähtemällä valittamaan.
Ja tämäkö on oikea kritiikin paikka? Ei ole.
Huoh. Kaikki saa raapustaa runojaan, mitä lystää :)
Niinhän juuri kirjoitin. Jokainen voi tänne kirjoittaa runoja. Jokainen saa myös kertoa mielipiteensä niistä. Joku tykkää, toinen ei. Sinulla ei ole yksinoikeutta viestien arvosteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomentaaa!
Ettekö vois jo aloittaa jankkaamisen ja riitelyn... ettei mene päivä hukkaan.
Huomenta
Ajatteles, jos olisikin ihme tapahtunut ja olisi sopuisa päivä? Mulle kävisi niin tuon päiväkotityylisen jankkauksen jälkeen.
Aiheena voisi olla vaikka datakeskukset tai maailmanpolitiikan arkipäivä. Kevennyksenä välissä mietelause tai pari. Ja hyvää musiikkia Henry Theelistä hiphoppiin.
Miltäs kuulostaa?
Kirjailija, filosofi ja sosiologi Didier Eribon vieraili syyskuussa Suomessa. Hänen kirjansa Paluu Reimsiin on yhtä ajankohtainen kuin ilmestyessään 2009.
Hän käsittelee siinä oman elämäntarinansa pohjalta luokkahäpeää. Hän on lähtöisin köyhistä oloista ja päätynyt akateemiseen eliittiin.
Luokkahäpeä liittyy yhteiskuntaluokkiin, siihen miten ne leimaa ja määrää monella elämän suunnan. Didier on myös homo ja joutui salaamaan asiaa ja häpeämään synnynpaikkakunnallaan itseään. Muutto Pariisiin poisti sen häpeän, mutta nosti esiin uuden. Hän alkoi salata juuriaan.
Nykyään hän kiertää Euroopassa luennoimassa ja on huomannut, että luokkahäpeää ei haluta tunnistaa, vaan sen olemassaoloa kiistetään.
Hän puhuu myös luokkaväkivallasta. Miksi koulutusvalinnat menevät edelleen vanhempien yhteiskuntaluokan mukaan? Onko yhteiskunnassa mekanismeja, jotka vahvistavat tätä? Ihmiset jakautuvat yhä selkeämmin hyvinvoiviin ja näköalattomiin.
Suomessa meillä on korostettu mahdollisuuksien tasa-arvoa. Kiinnostavaa miettiä Eribonin ajatusten valossa oman suvun tarinaa. Kirjaa en ole vielä lukenut. Kirjailijan vierailusta uutisoi Yle.fi
Rupesin miettimään noita mekanismeja. Jotain tuli heti mieleen. Nimittäin raha ja resurssit. Lapsen perhetaustalla ei olisi niin paljon merkitystä, jos joko lapsen vanhemmat tai koulu pystyisi tukemaan lasta. Kun mä olin oppikoulussa, niin jos lapsi tarvitsi tukiopetusta jossain aineessa, sitä antoivat joko vanhemmat itse tai palkkasivat jonkun antamaan tukiopetusta. Myöhemmin peruskoulun myötä lapsi sai tarvitessaan tukiopetusta ihan koulun puolesta eikä vanhempien tarvinnut sen paremmin osata itse opettaa lastaan kuin kaivaa lompakostaankaan rahaa lapsensa tukiopetuksen järjestämiseen. Mitä olen nyt kuullut koulumaailmasta, niin tukiopetusta ei välttämättä saa lainkaan. Päästetään "säälivitosella" oppiaineesta läpi. Asioita siis jää oppimatta, mikä taas tekee opinnoissaan etenemisen lapselle vaikeampaa, koska pitäisi uusia asoita opetellessaan ensin oppia ne asiat, mitkä aiemmin jäi oppimatta. Nämä "säälivitoset" ovat monen lapsen kohdalla vain karhunpalvelus lapselle ja motivaatio koulunkäyntiin laskee, jos kaikki tuntuu liian vaikealta. Osa vanhemmista taas ovat todenneet, että on oman lapsen kohdalla palattava takaisin oppikouluaikaan ja joko opetettava itse tai maksettava jollekin, että antaa lapselle tukiopetusta.
Toinen mikä tuli mieleen koulutusvalinnoista, niin moni lapsi pitää lapsuutensa elintasoa normaalina ja haluaa samanlaisen elintason aikanaan itselleenkin kuin mitä vanhemmillaan on. Elintasoerot näkyvät myös nykyisin selvemmin. Asumisessa, vaatteissa, harrastuksissa, matkustelussa, ruuassa, elektroniikassa jne. Lapset ja varsinkin nuoret ovat oppineet tiedostamaan mikä on hienoa ja mikä vähemmän hienoa. Applen kännykkä vai Samsungin kännykkä. Lomareissu Malediiveille vai Tallinnaan. Jne jne. Mulla ei ole tietoa, milloin lasten kilpavarustelu oikein alkoi. Omat lapseni ehtivät kuitenkin tarpeeksi isoiksi ennenkuin tuo alkoi. Kaveriporukkaan päästäkseen ei tarvinnut omistaa jotain hienoa. Ehkä yksi mekanismi, mikä tähän kilpavarusteluun johti, oli hövelisti annetut pikavipit ja muut kulutusluotot.
Kolmas mieleen tullut asia on asuntorakentaminen. Syntyy asuinalueita, joilla aiemmin hyvin viihtyneet asukkaat haluavatkin muuttaa pois. Alueen viihtyisänä pitämä vehreä luonto hakataan pois ja tilalle rakennetaan kylki kylkeen korkeita kerrostaloja. Ne, joilla on varaa muuttaa pois, muuttavat.
Paljon muutakin voisi pohdiskella, mutta pitää lähteä kohta sukulaislapsen synttäreille.Tärkeä pointti tuo asuinalueiden kaavoitus.
Slummien syntymistä pitäisi kaavoituksella ja rakennusmääräyksillä sekä asukasvalinnalla estää. Seka alueet omistus/vuokra-asuntoja on rauhallisempia.
Taloudelliset syyt estää monen opiskelut, samoin vanhempien asenteet. Koulutusta ei nähdä investointina tulevaan, koska ammattikoulun kautta pääsisi nopeasti tienaamaan. Myös yhteiskunnassa on jo pidemmän aikaa painotettu käytännön ammattien tärkeyttä ja väheksytty akateemisia opintoja. Nyt onneksi tavoitteena on koulutustason nosto.
Sanotaan, että kodin kirjojen määrä ennakoi kannustusta opiskeluun. Liittyy ehkä arvoihin. Jotkut lukee, toiset puunaa autoja.
"Myös yhteiskunnassa on jo pidemmän aikaa painotettu käytännön ammattien tärkeyttä ja väheksytty akateemisia opintoja."
Olen eri mieltä käytännön ammateista, viime vuosina ammattikoulusta on ajettu alas, "ammattiin" valmistuu osaamattomia putkareita, sähkäreitä ym.! Akateemisia valmistuu paljon työttömiksi enkä ymmärrä miksi esim. varhaiskasvattajan ja kirjastonhoitajan työ vaatii akateemisen tutkinnon.
Vanhempien asenteista ja kodin kirjojen määrästä olet oikeassa. Kannustava asenne ja lukemisella ammennettu yleissivistys auttaa opiskelemaan "paremman" ammatin, mutta työttömyys "valkokaulustyöläisillä" tulee tekoälyn myötä kasvamaan. Suorittava työ ei sen sijaan lopu, siksi ammatilliseen koulutukseen pitäisi panostaa enemmän, että saisimme työnsä osaavia tekijöitä.
Omakohtaisia kokemuksia remppamiehistä joiden työn jälki ei vakuuta, jotkut työt olisin itse osannut tehdä paremmin käytännön kokemuksellani. Rahat on menneet hukkaan ja harmitus kun joutuu katselemaan virheitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos nyt, taas kerran, ajauduttu pahan kerran ohi otsikon aiheen: Hymistelyketju?
Jokainen saa täällä runoilla ihan vapaasti, yksi (omakehuhaiseva) kirjallisuuskriitikko ei voi kieltää. Mitä kuvittelet itsestäsi? Napoleon-syndrooma? Et itsekään selkeästi sanoilla pärjää, kun pitää poistaa itsellesi epämieluisat kommentit. Fiksu taittaisi sanan säilää :)
Saa vaikka säveltää tai soittaa epävireisesti, laulaa, vaikkei sävelkorvaa.
Semmoinen ketju tämä on :)
Kritiikkiä tulee ja se pitää sietää, jos julkaisee jotain. Itse ei kannata omaansa kehua, se on lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä tosi paljon sitä, että äitini toipuu nyt vähitellen. Olen vaan melko paljon häntä auttanut ja uhkaa kohta jo opiskelut häiriintyä siihen liittyen. Anteeksi valitus, mutta joskus mietin,että liikaa tietyt jutut nojaavat minuun ja vaikka toisilla on raskaampaa niin silti joskus itselläkin tulee se ajatus, että moni asia vie jaksamista. Olen se joka aina auttaa. Eilenkin mietin, että tehtävää pitäisi tehdä, mutta ei vaan sivut enää toimineet ja ei tullut mitään ja sitten tietää, että tänään vielä kotitentti ja sitten huomenna tehtävä valmiiksi ja minä mietin, että miten. Siellä ei silti armahdeta toisaalta, vaikka tämän viikon teema on ollut tietysti muu kuin opiskelu. Samoin pahoittelen tätäkin viestiä. Ei saa käsittää väärin. Totta kai autan ja usein mielelläni, mutta sitten kun tuntuu, ettei enää itsellä ole mitään. Nyt toisaalta äitini tarvitsee apua, mutta itse mietin, että toivottavasti asiat vähitellen paranevat.
Kommunikointi ja rajat. Äitisi varmaan ymmärtää että nyt opiskelusi ovat sinulle tärkeintä. Terve itsekkyys on aina paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos nyt, taas kerran, ajauduttu pahan kerran ohi otsikon aiheen: Hymistelyketju?
Jokainen saa täällä runoilla ihan vapaasti, yksi (omakehuhaiseva) kirjallisuuskriitikko ei voi kieltää. Mitä kuvittelet itsestäsi? Napoleon-syndrooma? Et itsekään selkeästi sanoilla pärjää, kun pitää poistaa itsellesi epämieluisat kommentit. Fiksu taittaisi sanan säilää :)
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta huomaan, että viestistäsi kuvastuu alemmuuden tunne ja kateus. Et kykene pysymään asialinjalla. Tänne voi jokainen kirjoittaa runoja, mutta sen verran voi käyttää itsekritiikkiä, että ymmärtää itse niiden laadun eikä lähde riitelemään kritiikistä. Myös oikeat runoilijat saavat kritiikkiä, mutta eivät nolaa itseään lähtemällä valittamaan.
Seli seli.
Yllä esimerkki verbaalisesti lahjattoman perustelusta. Ei mitään faktaa, pelkkää aggressiivista rähjäämistä.
Minua niin harmittaa ammattikoulutuksen alasajo! Sieltä tosiaan ’valmistuu’ duunareita aivan mitättömällä koulutuksella. Sitten pitäisi pärjätä työelämässä.
Onko enää oppisopimuspaikkoja olemassakaan? Sellaisissa nuoret oppivat tekemällä ammattilaisen ohjauksessa.
Monelle nuorelle sopii just sellainen konkreettinen työ, ehkä sitten myöhemmin innostuu vielä opiskelemaankin mutta kunnioitan duunareita jotka tekevät työnsä hyvin.
Itseäni ei opiskelu kiinnostanut, työtä olen tehnyt ja eläkkeeni ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Minua niin harmittaa ammattikoulutuksen alasajo! Sieltä tosiaan ’valmistuu’ duunareita aivan mitättömällä koulutuksella. Sitten pitäisi pärjätä työelämässä.
Onko enää oppisopimuspaikkoja olemassakaan? Sellaisissa nuoret oppivat tekemällä ammattilaisen ohjauksessa.
Monelle nuorelle sopii just sellainen konkreettinen työ, ehkä sitten myöhemmin innostuu vielä opiskelemaankin mutta kunnioitan duunareita jotka tekevät työnsä hyvin.
Itseäni ei opiskelu kiinnostanut, työtä olen tehnyt ja eläkkeeni ansainnut.
Amis on nykyisin sellainen, että todellakin opetuksen taso huono ja vähäinen. Toisaalta moni ei löydä opintoihin liittyen edes työssäoppimispaikkaa. Minä olin aikoinaan monia vuosia sitten siivousalan koulutuksessa. Silloin soitin koko paikkakunnan firmat ja koulut yms vastaavat läpi ja en päässyt mihinkään, kun minulla ei ollut ennestään kokemusta esim alan laitteista. Olisi pitänyt jo valmiiksi osata kaikki ja olin vasta koulutuksen aloittanut. Sitten eräs yksityinen hoivoalan firma (en tarkemmin kirjoita) pelasti minut ja sain harjoittelupaikan heiltä, kun kunta olisi sanonut ensin ei kaikkeen. Tämä jätti jälkensä, kun yksi ihminen siivoustoimenjohtaja sanoo kaikkeen ei ja torppaa opintosi. En unohda sitä ikinä. Jos on olisi päässyt tuonne hoiva-alan paikkaan siivoamaan niin ei olisi ollut mitään. Koulutus ei kesken osittain monien juttujen vuoksi ja senkin vuoksi,, että seuraavaksi olisi täytynyt löytää toinen harjoittelupaikka edellisen jälkeen ja kuulemma esim päiväkodin siivouksessa, mihin liittyen minulle sanottiin ettei yksikään päiväkoti täällä ota siivoojaa harjoiteluun, kun keskitytään hoiva-alan opiskelijoihin. No, se on ok, mutta mihin kauas minun olisi sitten pitänyt ajaa, jotta johonkin olisin päässyt. Riittääkö esim 100 km suunta. Näin koulutus jäi siihen järjettömyyteen nähden ja pitkä matka jo kouluunkin.
Samalla kyllä minä surullinen olin, kun joku toinen sai hyvin paikkoja omalta paikkakunnalta. Minulta poistettiin ovet kiinni. Sitten joku täällä kirjoittaa, että kyllä siivoamaan pääsee aina. Minä totean,, että valetta, kun en päässyt edes ilman palkkaa siivomaan. Näin miten täällä töihin pääsisi. Ehkä suku ja suhteet auttaa jotain. Minua ei nekään, kun niitä ei ole.
Tulipas virheitä edelliseen, mutta kai sen lukea pystyy. Ei aina jaksa keskittyä kirjoittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon kyllä tosi paljon sitä, että äitini toipuu nyt vähitellen. Olen vaan melko paljon häntä auttanut ja uhkaa kohta jo opiskelut häiriintyä siihen liittyen. Anteeksi valitus, mutta joskus mietin,että liikaa tietyt jutut nojaavat minuun ja vaikka toisilla on raskaampaa niin silti joskus itselläkin tulee se ajatus, että moni asia vie jaksamista. Olen se joka aina auttaa. Eilenkin mietin, että tehtävää pitäisi tehdä, mutta ei vaan sivut enää toimineet ja ei tullut mitään ja sitten tietää, että tänään vielä kotitentti ja sitten huomenna tehtävä valmiiksi ja minä mietin, että miten. Siellä ei silti armahdeta toisaalta, vaikka tämän viikon teema on ollut tietysti muu kuin opiskelu. Samoin pahoittelen tätäkin viestiä. Ei saa käsittää väärin. Totta kai autan ja usein mielelläni, mutta sitten kun tuntuu, ettei enää itsellä ole mitään. Nyt toisaalta äitini tarvitsee apua, mutta itse mietin, että toivottavasti asiat vähitellen paranevat.
Kommunikointi ja rajat. Äitisi varmaan ymmärtää että nyt opiskelusi ovat sinulle tärkeintä. Terve itsekkyys on aina paikallaan.
Pahoittelen tätä valitustani, mutta joskus tuntuu siltä, että pari vuotta elämästäni on pyörinyt melkein täysin äitini jutuissa. Hänen lääkärinsä, lääkkeensä muut terveydenhuollon käynnit, apuna olo eri jutuissa, epätietoisuus eri jutuissa, taloudelliset jutut jne ovat vieneet kyllä minultakin tosi paljon voimia ja elämäni ei ole sillä tavalla ennallaan. Samalla olen paljon opiskellut ja käyttänyt päätäni. Nyt huomaan sen, että aivot vähän kuin tyhjät aina välillä ja ei saa mitään aikaan. Näin liika ja joskus liikaa ja nyt jos tämä tilanne ei tästä lähde parempaan niin sitten en tiedä enää mitä sanoa.
Ei minulla ole oikein mitään enää ja jutut äitini kanssa ovat melkein aina hänen terveyteensä yms liittyviä. En voi edes keskustella enää mistään muusta. Isäni hoitaa omat juttunsa ja välillä tosin hieman jeesaa, mutta se siitä. En varmaan ikinä ole elämästäni ollut näin uupunut jos jätetään joku hetkellinen huono jakso unettomuuden kera pois. Silti nyt tämäkin vuosi lähinnä oli ja meni jos kesääkin katsoo. Anteeksi valitus. Turhaa tietysti tämäkin.
Rupesin miettimään noita mekanismeja. Jotain tuli heti mieleen. Nimittäin raha ja resurssit. Lapsen perhetaustalla ei olisi niin paljon merkitystä, jos joko lapsen vanhemmat tai koulu pystyisi tukemaan lasta. Kun mä olin oppikoulussa, niin jos lapsi tarvitsi tukiopetusta jossain aineessa, sitä antoivat joko vanhemmat itse tai palkkasivat jonkun antamaan tukiopetusta. Myöhemmin peruskoulun myötä lapsi sai tarvitessaan tukiopetusta ihan koulun puolesta eikä vanhempien tarvinnut sen paremmin osata itse opettaa lastaan kuin kaivaa lompakostaankaan rahaa lapsensa tukiopetuksen järjestämiseen. Mitä olen nyt kuullut koulumaailmasta, niin tukiopetusta ei välttämättä saa lainkaan. Päästetään "säälivitosella" oppiaineesta läpi. Asioita siis jää oppimatta, mikä taas tekee opinnoissaan etenemisen lapselle vaikeampaa, koska pitäisi uusia asoita opetellessaan ensin oppia ne asiat, mitkä aiemmin jäi oppimatta. Nämä "säälivitoset" ovat monen lapsen kohdalla vain karhunpalvelus lapselle ja motivaatio koulunkäyntiin laskee, jos kaikki tuntuu liian vaikealta. Osa vanhemmista taas ovat todenneet, että on oman lapsen kohdalla palattava takaisin oppikouluaikaan ja joko opetettava itse tai maksettava jollekin, että antaa lapselle tukiopetusta.
Toinen mikä tuli mieleen koulutusvalinnoista, niin moni lapsi pitää lapsuutensa elintasoa normaalina ja haluaa samanlaisen elintason aikanaan itselleenkin kuin mitä vanhemmillaan on. Elintasoerot näkyvät myös nykyisin selvemmin. Asumisessa, vaatteissa, harrastuksissa, matkustelussa, ruuassa, elektroniikassa jne. Lapset ja varsinkin nuoret ovat oppineet tiedostamaan mikä on hienoa ja mikä vähemmän hienoa. Applen kännykkä vai Samsungin kännykkä. Lomareissu Malediiveille vai Tallinnaan. Jne jne. Mulla ei ole tietoa, milloin lasten kilpavarustelu oikein alkoi. Omat lapseni ehtivät kuitenkin tarpeeksi isoiksi ennenkuin tuo alkoi. Kaveriporukkaan päästäkseen ei tarvinnut omistaa jotain hienoa. Ehkä yksi mekanismi, mikä tähän kilpavarusteluun johti, oli hövelisti annetut pikavipit ja muut kulutusluotot.
Kolmas mieleen tullut asia on asuntorakentaminen. Syntyy asuinalueita, joilla aiemmin hyvin viihtyneet asukkaat haluavatkin muuttaa pois. Alueen viihtyisänä pitämä vehreä luonto hakataan pois ja tilalle rakennetaan kylki kylkeen korkeita kerrostaloja. Ne, joilla on varaa muuttaa pois, muuttavat.
Paljon muutakin voisi pohdiskella, mutta pitää lähteä kohta sukulaislapsen synttäreille.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/