Lue keskustelun säännöt.
Koirat on korvanneet lapset nuorilla naisilla ja perheillä
03.02.2026 |
Pidän kyllä itsekin paljon eläimistä ja koirista. Mutta kyllä hiukan mietityttää miten paljon koirat nykyään menee lasten edelle.
Kommentit (277)
Olen huomannut samaa. Voi olla neljäkin koiraa pariskunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saataisiin tämä lemmikkieläinten ylihössötys lyömään läpi tuolla Afrikassa ja muissa kehitysmaissa, joissa ihmiset sikiää holtittomasti? Tässä olisi loistava diplomityön paikka jollekin liberaalille feministille.
Kyllä. Sitä nimenomaan kaivattaisiin, koska ylikansoitus on todellinen ongelma. Ei täällä, vaan nimenomaan tuolla globaalissa etelässä.
Se tapahtuu vasta sitten kun siellä elintaso kohoaa sille tasolle, että oman navan ympärillä pyörivät prinsessaleikit menevät kaiken muun edelle. Tulee vielä viemään ikuisuuden, valitettavasti.
En ole huomannut. Itse en halua mitään hoivattavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saataisiin tämä lemmikkieläinten ylihössötys lyömään läpi tuolla Afrikassa ja muissa kehitysmaissa, joissa ihmiset sikiää holtittomasti? Tässä olisi loistava diplomityön paikka jollekin liberaalille feministille.
Ei lemmikkejä eikä lapsia tuollaisiin oloihin missään. En ymmärrä ollenkaan, että otetaan lemmikki, mutta siitä ei sitten huolehdita. Lapsi ja eläin vaatii hoitoa ja eivät ole mitään leluja, jotka voi heittää pois kun siltä tuntuu.
Mitä sönkötät? Nythän noissa ambomaissa ihmiset lisääntyy liikaa. Parempi saada ne innostumaan enemmän eläinten hoitamisesta, niin ylikansoitus hidastuu. Ihminen kun ei lisäänny niiden eläinten kanssa, nääs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka yrittäisitte mitä, niin teen kaikkea muuta kuin hommaisin kakaran. Lemmikkikiven, kaktuksen, pölypallon. Voin hoivata mitä huvittaa, mutta en ikinä kakaraa.
Usko pois, maailma on vain ja ainoastaan iloinen sun geeniperimäsi katoamisesta.
Sä et ole koko maailma, kannattaa lähtee ensin siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saataisiin tämä lemmikkieläinten ylihössötys lyömään läpi tuolla Afrikassa ja muissa kehitysmaissa, joissa ihmiset sikiää holtittomasti? Tässä olisi loistava diplomityön paikka jollekin liberaalille feministille.
Ei lemmikkejä eikä lapsia tuollaisiin oloihin missään. En ymmärrä ollenkaan, että otetaan lemmikki, mutta siitä ei sitten huolehdita. Lapsi ja eläin vaatii hoitoa ja eivät ole mitään leluja, jotka voi heittää pois kun siltä tuntuu.
Mitä sönkötät? Nythän noissa ambomaissa ihmiset lisääntyy liikaa. Parempi saada ne innostumaan enemmän eläinten hoitamisesta, niin ylikansoitus hidastuu. Ihminen kun ei lisäänny niiden eläinten kanssa, nääs.
Ja minä sönkötin sitä, että noihin oloihin ei edes lemmikkejä. Mutta turhaa tuollaista edes miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsista ei ole kuin riesaa.
Sinulla ei taida olla yhtäkään, kun noin vähän tiedät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras mihin olen törmännyt, asunto esittelyssä nuori nainen kertoi asuntotarpeestaan miehensä ollessa taustalla! Täytyy saada asunto ekakerroksesta, kun meidän koira on jo kymmenvuotias, eikä se oikein jaksa kavuta enää kolmanteen!
Minulla on neljä koiraa, miehellä nolla. Saan kuulemma jossain kohtaa viidennen lahjaksi kunhan sopiva pentu syntyy. Yleensäkin koiramäärä tästä vain lisääntynee kun varaa on enemmän ja molemmat voi työskennellä kotoa.
Ei meillä kummallakaan olisi lapsia oli koiria sitten yksi, kymmenen tai ei yhtään. Minun oma lapsuuteni on ollut liian hirveä, että voisin olla tasapainoinen vanhempi ja mies ei halua lapsia muista syistä.
Aivan kuin en joskus biologisten viettien ja sisäisen tyhjyydentunteen yhdistelmän takia olisi epätoivoisesti halunnut saada lapsia, että olisi se oma perhe :(
Mutta ^tämä oli kuulemani mukaan myös äitini motivaatio ja hänen äitinsä eli mummini motivaatio, isoisoäidistä en tiedä, mutta läheisriippuvaiselta, epävakaalta ja hirveältä hänkin mummini puheiden perusteella kuulostaa. Minut on otettu lapsena huostaan, enkä nykyään ole äitini kanssa tekemisissä. Hän ja sekakäyttäjäsisarus ovat lisääntyneet kyllä minunkin puolesta. Useiden eri miesten kanssa.
En tajua miksi ihmiset toivovat, että lapsia hankittaisiin enemmän. Jos joku ei vain halua tai on vielä erityisempiä syitä ettei voi saada lapsia tai uskalla perustaa perhettä niin antakaa olla.
Koirat eivät myöskään ole minulle mitään lastenkorvikkeita. Jos minulla olisi lapsia niin meillä olisi varmaan vain yksi mettäkoira ja joku lastenkin käsiteltäväksi sopiva seurakoira. Nyt on kodinvaihtajana tulleita koirasusia ja useampi metsästyskoira, eivät tosiaan mitään varsinaisia sylihauvoja. Niin ja lähimpään naapuriin yli 2km ja heilläkin metsästyskoiria, että eipä pidä kenenkään häiriintyä näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras mihin olen törmännyt, asunto esittelyssä nuori nainen kertoi asuntotarpeestaan miehensä ollessa taustalla! Täytyy saada asunto ekakerroksesta, kun meidän koira on jo kymmenvuotias, eikä se oikein jaksa kavuta enää kolmanteen!
Mitä tuossa on ihmeellistä, pelkkä fakta. Mies varmaan osaa puhua, jos haluaa. Moni mies tykkää olla vaimon peesaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten 40+ -vuotiaana maristaan, kun ei saada Kelan piikkiin lapsettomuushoitoja.
Kuka marisee? Monesti tällaiset ovat niitä lapsia kyllä aina halunneet, mutta syystä x eivät saaneet.
Yleensä 40+ naiset, koska hedelmällisyys on romahtanut. Ei ole nykypäivänä mitenkään epätavallista, että eletään ns. lapsetonta elämää ja sitten tuleekin kumppani, jonka kanssa aletaan äkkiä perustaa perhettä. On vain aika usein liian myöhäistä jo.
Minkäs teet, jos ennen 40+ ikää ei ole ollut miestä kenen kanssa lapsia hankkia tai elämäntilanne ei muuten ole perhettä sallinut. Koittakaa nyt ymmärtää, että ei sitä lasten hankintaa pantata noin myöhään ihan vaan huvin vuoksi, jos aiemminkin olisi lapsia halunnut tehdä. Ja niille myöhäisherännäisille, jotka vasta tuossa vaiheessa alkavat lapsia ensimmäistä kertaa ajattelemaan sanon että yrittänyttä ei laiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä valinta. Ekologisempi, emotionaalisesti palkitsevampi, helpompi. Halvempikin tiukkoina aikoina.
Täytyy tunne-elämä olla varsin kieroutunut, jos koiraa pitää emotionaalisesti palkitsevampana kuin lasta.
Halvempi toki, mutta ei kai kukaan lasta hanki (ei koiraakaan) sen hinnan takia.
No helppoudesta tietysti riippuu niin moni seikka. Ekaluokkalainen hoitaa paljolti itse itsensä. 15-vuotias koira tarvitsee sen saman ulkoilutuksen kuin pentuna.
Tälle ekologisuudelle on monta näkökulmaa. Niitä en nyt jaksa avata.
Ja minulla on sekä lapsia että koira.
Lapsen voi kyllä jättää hankkimatta hinnan takia. Ihan järkevääkin toimintaa, jos itse elää valmiiksi kädestä suuhun.
Ekaluokkalaisiakin on niin monen tasoisia, seitsemän vuotias on oikeasti aika pieni vielä. Ei kuuluisi tuossa iässä vanhemman olettaa, että hoitaa itse itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Paras mihin olen törmännyt, asunto esittelyssä nuori nainen kertoi asuntotarpeestaan miehensä ollessa taustalla! Täytyy saada asunto ekakerroksesta, kun meidän koira on jo kymmenvuotias, eikä se oikein jaksa kavuta enää kolmanteen!
Jos sitä koiraa on kymmenen vuotta pidetty, niin tuskinpa ovat sitä piikille viemässä vain iän vuoksi. Eikä koiran kantaminen kerrosten välillä sekään taida olla kaikille mahdollinen ratkaisu. Ihmisillä on eri tarpeita. Itselleni on tärkeää saada asunto ensimmäisestä kerroksesta, koska en halua raahata akvaarioita muutossa sen korkeammalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse näin lapsettomana naisena ajattelen, että tavallaan lemmikit voivat antaa jotain saman tyyppistä kuin lapset, mutta kevyemmässä muodossa. Lemmikkeihin saa tyydyttyä hoivaviettiä ja ne antavat iloa ja merkityksen tunnetta. Toki tiettyjä negatiivisia puolia on, jos nyt vertaillaan, niin se että se lemmikki ei koskaan opi kertomaan sanoilla kokemuksistaan ja siinä missä (joku) 16 v lapsi voi olla vaikka päivän pari yksin kotona niin se koira ei koskaan. Ottaisin koira minä hetkenä hyvänsä mieluummin kuin lapsen, ihmisten kans ja lapsen kanssa oleminen varsinkin on intensiivistä, kasvatusta on tavalla tai toisella 18 v. kun taas koira alkaa olla "valmis" rodusta riippuen n.2-3 vuotiaana ja jos on osannut kasvatus- ja sosiaalistamishomman hoitaa niin elo on yleensä vaivatonta ja arki sujuu hyvin.
En sanoisi että koira on emotionaalisesti palkitsevampi kuin lapsi, mutta uskallan kyllä omat nuoremmat sisarukseni kasvattaneena (alkkisvanhemmat) ja monta koiraa omistaneena sanoa, että koira on huomattavasti vähemmän vaativa emotionaalisesti kuin ihminen.
Minulta koirat eivät vaadi tunnetasolla oikein mitään. Niitä ja lapsia ei voi verrata, etenkin jos ei ole mitenkään "koiramamma"-henkinen vaan kohtelee koiria ihan koirina.
Ja joo, sattuneesta syystä en lapsia halua. Äiti edelleen aina varsinkin kännissä sössöttää miten en tiedä mistään mitään ennen kuin olen äiti. :) vaikka hän ei omiaankaan hoitanut. Pari kertaa vuodessa jaksan vastata puhelimeen, yleensä kadun koska rahaa se on vailla tai apua iltatähden (sisaruspuoli minulle, ei tunneta, +16v ikäeroa) hatkojen kanssa.
Pidän mielelläni koiria täällä pienessä punaisessa tuvassani hamaan loppuun asti, eläkerodutkin mietitty sitten kun ei isojen harrastuskoirien kanssa pärjää enää. Lapsia ei kiitos enää, sain lapsena tarpeekseni vaipanvaihdosta, korvikkeista, pukluista, itkusta ja huolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus on ekoteko.
Lihaa safkaava ja ympäriinsä kuseksiva ja paskova koira ei ole ekoteko. Oliko muuta?
Onpas sulla kiukkupäivä.
Vierailija kirjoitti:
Paras mihin olen törmännyt, asunto esittelyssä nuori nainen kertoi asuntotarpeestaan miehensä ollessa taustalla! Täytyy saada asunto ekakerroksesta, kun meidän koira on jo kymmenvuotias, eikä se oikein jaksa kavuta enää kolmanteen!
Tämähän on hyvä syy? Ollaanpas sitä nassu sitruunalla.
Vierailija kirjoitti:
Itse näin lapsettomana naisena ajattelen, että tavallaan lemmikit voivat antaa jotain saman tyyppistä kuin lapset, mutta kevyemmässä muodossa. Lemmikkeihin saa tyydyttyä hoivaviettiä ja ne antavat iloa ja merkityksen tunnetta. Toki tiettyjä negatiivisia puolia on, jos nyt vertaillaan, niin se että se lemmikki ei koskaan opi kertomaan sanoilla kokemuksistaan ja siinä missä (joku) 16 v lapsi voi olla vaikka päivän pari yksin kotona niin se koira ei koskaan. Ottaisin koira minä hetkenä hyvänsä mieluummin kuin lapsen, ihmisten kans ja lapsen kanssa oleminen varsinkin on intensiivistä, kasvatusta on tavalla tai toisella 18 v. kun taas koira alkaa olla "valmis" rodusta riippuen n.2-3 vuotiaana ja jos on osannut kasvatus- ja sosiaalistamishomman hoitaa niin elo on yleensä vaivatonta ja arki sujuu hyvin.
Eli koira = kevytlapsi
Tosi oivallista.
Ei lemmikkejä eikä lapsia tuollaisiin oloihin missään. En ymmärrä ollenkaan, että otetaan lemmikki, mutta siitä ei sitten huolehdita. Lapsi ja eläin vaatii hoitoa ja eivät ole mitään leluja, jotka voi heittää pois kun siltä tuntuu.