50-60-70 luvulla ei siedetty yhtään erilaisuutta. Suomi oli todella ahdasmielinen.

että pienetkin erot tuntuivat suurilta.

vaikka toisella olisi punikkitausta ja toisella valkoinen. Tai vaikka toinen söisi kalakukkoa ja toinen rössypottua, niin ei ole pakko sanoa naapuruutta poikki. Kun kaikki voivat yhdessä kokoontua kimppaan ja vihata esim. somaleja, venäläisiä ja turkkilaisia.

ja pitkään eräässä yliopistokaupungissa asuttuani ilmapiiri täällä tuntuu tukahduttavalta. Onneksi sentään fyysistä tilaa riittää.

Paluumuuttajana sen huomaa, Suomessa ei yksinkertaisesti saa olla erilainen.

Vierailija:

Paluumuuttajana sen huomaa, Suomessa ei yksinkertaisesti saa olla erilainen.

sitten kun on tarpeeksi ihmisiä koettelemassa rajoja, niin suurempi erilaisuus on vain pakko sietää, vaikka siitä ei pitäisikään.

Entiselle anopilleni oli loukkaus, että söin vihanneksia, repikää siitä.

pienellä paikkakunnalla on ihmisiä, jotka loukkaantuvat esim siitä, että olen käynyt yliopiston. Vähän ahdistavaa, eikö totta? Keskusteluissa pitää olla tosi tarkkana, ettei viittaa yliopistoon. Minun maailmani on siinä mittakaavassa jo tosi avara, kun olen opiskellut yliopistossa ja asunut muillakin paikkakunnilla. Kun taas itse ajattelen olevani vielä aika pienten piirien ihminen, kun en ole koskaan ollut edes opiskelijavaihdossa.

Mutta en nyt tiedä, miten homogeeninen maa Suomi on aina ollut. Eikös se ole vähän myyttikin, kun miettii, minkälaiset tuloerot Suomessa on aikaisemmin ollut ja onhan yhä edelleen aika vahvoja alueellisia eroja.



Esim. minulla kesäloma kaverin isovanhempien luona Pohjois-Karjalassa oli kouluaikoina suurempi kulttuurishokki kuin sitä edellinen kesä keskisuuressa saksalaisessa kaupungissa vaihtarina.



Uskonnoltaan varamsti homogeeninen maa ja pääkieliäkin vain kaksi, mutta muuten...

muualle kuin tallinnaan, tukholmaan tai torreen? Koska ihmiset kokee kaiken muun brassailuksi. Älä myöskään valmista muita perunoita kuin keitettyjä, muussia, paistettuja tai ranskalaisia. Muut on hienostelua.

Suomessa on talonpojilla ollut aika suuri itsenäisyys, kun sitä " orjuuttamista" on ollut lähinnä vuotuiset taksvärkkipäivät.

aika suuri,vaikkei mistään orjuuttamisesta voi tietenkään puhua.



Luulen, että helsinkiläisen ruotsinkielisen porvariskodin kasvatin, Turun saariston kalastajan, pohjoisessa lestadiolaisperheessä kasvaneen ja itäsuomalaisen ortodoksin välillä on aika suuri kokemuseroja, vaikka samoja suomalaisia ollaan.

Ja kateus vie kalatkin vedestä. Aikaisemmin mainittiinkin miten esim. matkusteluistaan kertominen koetaan brassailuksi. Tässä maassa ihmiset ei osaa olla kiinnostuneita toisten kokemuksista, jos ne ovat oman elinpiirin ulkopuolella. Ei jakseta kuunnella.



Samoin toisten onni tai kokemukset on aina itseltä pois, ei osata ajatella, että ne voisivat minuakin rikastuttaa.